6. syyskuuta 2018

Tanssiasento - taas kerran

Vakiot

Blogiini on viime aikoina päädytty useaan kertaan hakusanoilla 'vakiotanssiasento huono'. Hmm...  ehkä ihan aiheesta! 😄

Tällä viikolla jatkuivat vihdoin Vikkarien ryhmätunnit. Ensimmäisestä hitaasta valssista kommentti oli 'on mennyt paremminkin', mutta muutamien korjausten jälkeen saatiin taas juonesta kiinni. Viime kausi keskityttiin miehen asennon korjaamiseen, mutta nyt on selkeästi siirrytty minun kimppuuni, ennen kaikkea tanssiasentoon.

Naisen vakiotanssiasento tuntuu todella luonnottomalta, varsinkin kun on jo neljä vuotta tanssinut täysin pystyssä ja melko vastapäätä miestä. Miehen vasemmalla puolella pysyttelemisessä ja takavasemmalle taipumisessa on totuttelemista ja harjoittelemista. Tähän aiheeseen varmasti palataan monta kertaa.


tanssiasento vakiot lattarit


Promenadista lähtiessä pääni ja yläkroppani lähtee painumaan menosuuntaan, jolloin vedän miestä mukanani liian aikaisin liikkeelle. Tässä pitäisi keskittyä siihen, että vain pää kääntyy, mutta muu asento pysyy.

Tanssia on helpottanut sen tajuaminen, että suurin työ tehdään nilkoilla. Lavatanssissa olin oppinut suoristamaan polvet jopa lukkosuoriksi ja tekemään siten nousut ja laskut.

Ehkä suurin yllätys oli quickstep, josta palaute oli 'ihan hyvä'. Kevään viimeisissä harkoissa quickstepissä oli suunnilleen kaikki pielessä.

Lattarit

Yksityis-tekniikkatunneilla lattarien yhteinen tekijä tuntuu olevan lantion kierto. Harjoitellaan melkein mitä tahansa, aina törmää siihen, että lantion kierto on liian pieni / olematon. Kun lantiota yrittää oikein reilusti kiertää, keskivartalon kannatus unohtuu ja paketti hajoaa, eikä asento olekaan enää kilpatanssia.

Tämänpäiväisissä Vikkarien harkoissa tuli lattareihin sopivasti uutta - pieniä korjauksia joka lajiin. Yleisesti ottaen lattarien tanssiminen tuntuu hyvältä, kun taas vakiot ovat enemmän vääntämistä ja tanssi tuntuu hankalalta. Yritän pitää mielessä, että vakioiden harjoittelu tukee vakioita.

23. elokuuta 2018

Kesäharkat

Yksityistunteja on jatkettu edelleen viikoittain. Niillä on käyty kilpatanssin perustekniikkaa syvällisesti läpi, ja ohjaaja on varmaan kohta käyttänyt kaikki keinonsa selvittääkseen, mitä kropassa milloinkin tapahtuu ja miltä missäkin kohtaa pitäisi tuntua. 

Tätä olen juuri kaivannut - että vihdoin tietää, mitä tanssissa pitäisi oikeasti tehdä. Edelleen jaksan ihmetellä, kuinka paljon pieniä juttuja eri puolilla kroppaa pitäisi tapahtua samaan aikaan. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun tunneilla on tuntenut itsensä pökkelöksi. Huomaa kyllä, ettei itsellä ole mitään aiempaa urheilutaustaa.  

kilpatanssitunti yksityistunti tanssitekniikka


Osa opeista on vielä täysin saavuttamattomissa, mutta olen ottanut tunnit siltä kannalta, että otan kaiken tiedon vastaan, ja kirjoitan sen mahdollisimman tarkasti muistiin. Kun olen tanssiurallani hieman pidemmällä, voin palata noihin "superjatko"-ohjeisiin.

Jokaisen tanssitunnin jälkeen teen muistiinpanot kaikista uusista asioista ja muistutukset tärkeistä, ehkä jo unohtuneista vanhoista jutuista. Tämä on osoittautunut hyväksi käytännöksi, koska vanhoja merkintöjä selailemalla on löytynyt sellaisia asioita, jotka ovat jo kadonneet kovalevyltä. 

Yksityistuntien lisäksi lavatansseissa on tullut aina välillä käytyä, vaihtelevalla menestyksellä ja jaksamisella. Syksyn tulo ei haittaa yhtään, koska se tietää kilpatanssin ryhmätuntien alkamista. Harjoituspäivät säilyivät ennallaan, mutta nyt molemmat tunnit ovat myöhempään illalla 19.30 - 21.  Tiedossa siis nukahtamisvaikeuksia ja väsyneitä aamuja. Tavoitteena on kehittyä vähintään yhtä paljon kuin viime kaudella - sitten tanssisin vuoden päästä taas paljon paremmin kuin tänään. Sitä kohti!

21. heinäkuuta 2018

Rentoja jännitteitä

Jäin keskiviikkona kauan odotetulle kesälomalle! Kolmenkympin helle ei ole juuri houkuttellut lavatanssimaan, mutta kilpatanssiharjoituksista ei ole luistettu.   

Tämän kesän uutuuksina on kokeiltu:

  • Telespin rumbaan (siistin näköinen ja tosi rumbamainen liike)
  • Drunken sailor jiveen (sambahuisku helposti hämää, jolloin nousut ja laskut eivät satu kohdilleen)
  • Rolling off the Arm jiveen (ei pysty vielä tekemään musiikkiin, tasapaino ei riitä) 


telespin drunken sailor jive samba rolling off the arm


Samba

Samban perusaskeltekniikka oli jo osittain päässyt unohtumaan. Sambassa on hyvä neuvo ajatella, että polvet menevät eteenpäin sen sijaan, että ajattelee joustavansa alaspäin. Alussahan sambaa harjoitellaan joustamalla reilusti alas niin, että pää pomppii. Tässä vaiheessa pään pomppimista ei pitäisi enää tapahtua.

Lantion kierrot ja kylkien venytykset ovat jollain tasolla hallussa - teoriassa. Käytännössä niitä on vielä täysin mahdotonta ottaa mukaan normaalitempoiseen sambaan. Näitä tärkeämpää olisi minusta saada näkyviin selkeä 1a2-rytmitys, nimenomaan terävä a. Nyt sambani on aika tasapaksua. Mutta toisaalta tässä on se kehä, että todella terävän a:n tekeminen vaatisi niitä venyneitä kylkiä ja reiluja lantion kiertoja.

Vakiot

Kesäharjoitukset ovat olleet aika lattaripainotteisia, mutta viimeksi muisteltiin pari tuntia vakioita. Askelpituuden kasvattaminen ja keskivartalon hallinta ovat selkeitä kehityskohteita. Polvet pitäisi muistaa pitää vähän koukussa, ei viedä lukkosuoraksi. Heikot selkälihakset muistuttavat olemassaolostaan käsivarsien nopeana puutumisena.

Jos jotain positiivistakin, niin murheenkryyni promenadin avaukseen löytyi vihdoin selvyys. Vaikka kilpatanssi on kuinka vakioitu laji, ihmisillä tuntuu olevan promenadista hiukan eri mielipiteitä. 

Tasapainoilua

Joissain lattarikuvioissa huomaa, että tasapaino horjuu ja tanssi hidastuu ylimääräisen heilumisen takia. Myös vakioissa, esim. yrittäessä pidentää askelpituutta, meno on horjuvaa. Ehkä tasapaino kehittyy tässä tanssiharjoitusten ohessa.

Toinen jatkuva ongelma on tasapainon löytäminen jännitteen ja rentouden välille. Ei saa tanssia liian rennosti eikä liian jännittyneesti. Tanssin pitää olla rennon näköistä, mutta samalla tietyissä lihaksissa tulee olla sopiva jännite. Tai sitten on vuorottelua näiden välillä.

Vakioita tanssin mielestäni liian rennosti, mutta lattareissa tulee helposti liian jännittynyt asento, kun yrittää pitää kannatusta yllä. Jos oikein liikaa yrittää, jännitys pakkautuu ihan ylävartaloon - "hissi jää ylös" - ja hyvä että pystyy hengittämäänkään.

Tämä tuntuu vaikelta, eikä todellakaan lähde luonnostaan. Jos asiaa jää liikaa miettimään, menee lukkoon eikä pysty tanssimaan ollenkaan. 

28. kesäkuuta 2018

Tanssissa kehittyminen

Juhannuksena kävin Rauhalahdessa Taikakuu-tansseissa. Tämä oli hyvä veto, sillä tanssijoita oli kohtuullinen määrä. Tanssi tuntui jopa oudon helpolta, ja tästä illasta jäi tosi hyvä mieli. Varsinkin rumbassa ja sambassa huomasi, että niiden tanssiminen ei ollut niin tahmeaa kuin aiemmin lavatansseissa. Vakiot eivät tuntuneet hassummilta, eikä selkäkään vihoitellut.

Eräs mies kysyi, olemmeko kilpatanssijoita. Hän sanoi huomanneensa sen heti, kun näki meidän tanssivan. Olisiko ehkä tanssiasento ja kannatus parantunut sen verran, että ei-tanssiharrastaja pystyy tunnistamaan minut kilpatanssijaksi? Siinähän se juuri on, kun itse ei huomaa omaa kehittymistään tanssiijana.

Paritanssipäiväkirja-blogissa on tästä aiheesta erinomainen kirjoitus "Ei enää alkeisiin, kävinhän niissä kerran jo" - Tanssioppimisen tuska ja tasoryhmät". Käykäähän tutustumassa, mikäli olette tuon missanneet. Postauksessa esitetyt kehitysvaiheet ovat niin totta!

lavatanssi kilpatanssi kehittyminen tanssijana


Taso 1 - "Nythän minä jo osaan tämän."

Alussa minulla ei ollut mitään, mihin verrata omia (lähes olemattomia) lavatanssitaitojani. Parin alkeistunnin jälkeen kuvittelin jo suunnilleen hallitsevani ko. lajin. Ei ollut mitään käsitystä, kuinka paljon elementtejä voikaan sisältyä vaikka pelkkään cha chan perusaskeleeseen.

Menin jatkokursseille aivan liian äkkiä, koska en tiedostanut yhtään, mitä osaan ja kuinka hurjan paljon olisi vielä opittavaa ihan alkeistasolla. Kunpa jatkotunneille olisi päässyt vain ohjaajien suostumuksella!

Taso 2 - " Tästä ei tule yhtään mitään!"

Viimeistään kilpatanssin alkeissa 'kuinka paljon luulen osaavani' -käyrä romahti, koska sitten yhtäkkiä tiedostin mm. ne chan chan perusaskeleen miljoona elementtiä. Tuntui, etten osaa enää mitään. Lista asioista, joita en vielä osaa, kasvaa joka tanssitunnilla, ja kehitys tuntuu pahimmillaan menevän taaksepäin. Blogissani on kevätkaudella vilahdellut vähän väliä sana 'turhauttaa', eikä aiheetta. Tietoa olisi, mutta kroppa ei halua totella!

Vaikka pakosti opin koko ajan uutta, en läheskään aina huomaa sitä. Onneksi ohjaaja on aina välillä muistuttanut, että tanssilaji X näyttää jo paljon paremmalta kuin puoli vuotta sitten ja kehitystä on todellakin tapahtunut. Itseltä häviää helposti käsitys siitä, miltä oma tanssi näytti aiemmin, ja mitä eroa nykyisessä on siihen.

Taso 3 - "Tämähän tuntuu jo paremmalta."

Mielestäni olen enimmäkseen vielä tasolla 2, mutta joissain asioissa huomaa, että tanssi on helpottunut entiseen verrattuna. Olen siis oppinut jotain! Ennen mahdottomalta tuntuneessa sambassa ei enää olekaan kiire, hitaassa valssissa loppuu tila kesken eli askelpituus on kasvanut...

Innolla odottelen sitä vaihetta, kun perusasiat automatisoituvat, eikä ihan joka askeleella tarvitse pinnistellä aivoja puhki. Mutta sieltä se tulee, salakavalasti ja huomaamatta. Muutaman vuoden päästä voin kirjoittaa tähän jatko-osan ja naureskella näille nykyisille turhautumisilleni.

14. kesäkuuta 2018

Kilpatanssin kevätkausi - Mitä opin?

Kevätkaudella ei tapahtunut yhtä suuria harppauksia kuin syksyllä, mutta kummasti sitä aina jotain tarttui päähän (vaikka samalla saattoikin unohtua vanhoja juttuja 😁).

Harjoiteltavat lajit pysyivät ennallaan: samba, cha cha, rumba, jive, hidas valssi, tango ja quickstep. Foxtrotia käytiin melko harvakseltaan, wienervalssia vain pari kertaa lyhyesti. Paso doblesta olen onneksi vielä päässyt luistamaan, ja ollaanhan tässä virallisesti vasta F-luokassa.

Katselmuksia ei seurassamme järjestetä, joten E-luokkaan nousen vasta, kun joskus lähden ensimmäistä kertaa kilpailemaan. Mutta eipä noilla luokilla ole mitään väliä, kunhan oppii tanssimaan.


kilpatanssi  e-luokka f-katselmus


Promenadin avauksessa ei ole itse asiassa suurtakaan avausta. Tärkeää on, että lantio pysyy paria päin - lantiota ei siis "avata". Miehen tekemä liike on pieni, nainen kääntyy hieman enemmän mutta silti vähän. Promenadissa on suuri houkutus räväyttää se kunnolla "auki" (lantiot vierekkäin), mutta siinä saa vain tanssiasennon hienosti hajotettua.


Oikominen vaikeuttaa tanssia

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, kiire tanssissa on johtunut / johtuu edelleen siitä, etten ole tehnyt asioita kunnolla, vaan olen oikonut ja mukamas helpottanut tanssia. Esim. jalalle asettuminen puuttunut, sambassa vatsalihasten rutistus tekemättä, vakioissa turha kiirehtiminen ilman kunnollisia laskeutumisia...


Samban volta oli tästä hyvä esimerkki. Lyhyillä askelilla töpöttäminen tekee kiireen, mutta kun malttaa tehdä baunssin, ponnistaa kunnon mittaisia askelia sivulle ja ehkä jopa saada vähän vatsalihaksia mukaan, ehtii paljon paremmin. 

Kannatuksen tärkeys

Jos ylävartalon kannatus ei ole kunnossa, käsissä ei pysty enää pitämään kunnollista vastetta, mikä aiheuttaa ongelmia tasapainon kanssa (jos parin vaste on kunnossa). Kuviot vaikeutuvat ja tanssiessa on enemmän kiire, jos kroppa lysöttää. Ylävartalo lysyssä tanssimisessa ei ole mitään etuja, vaikka se niin mukavan helppoa olisikin.

Keskivartalosta on ollut juttua ennenkin. Jotta tanssi muistuttaisi kilpatanssia, keskivartalossa pitäisi tapahtua edes jotain.

Ei ihme, että aiemmin lavatanssien jälkeen oli aina niin poikki, kun tansseissa oikoi minkä kerkesi, eikä kropan kannatuksesta ollut tietoakaan.

Vakiotanssit ovat todella vaativia

Vakioiden raskaus jaksaa yllättää edelleen. Huippuvakiotanssijat ovat jotain superihmisiä! Tanssiasennon pitäminen vaatii tuhat ja yksi eri lihasta, parityöskentely korostuu ihan eri tavalla eikä tanssista saa yhtä helposti saumattoman näköistä kuin lattareissa. Vakioiden kanssa alkoi jo melkein hermostuttaa, hyvä että kesätauko alkoi!


Tango tuntuu edelleen vaikeimmalta lajilta. Jos foxtrot on kilpatanssin kuningaslaji, niin ei tangokaan helppoa ole. Helpointa lajia en uskalla valita, mutta mieluisinta tanssittavaa on entiseen tapaan samba, siinä haluaisin olla hyvä.

---

Korvaavia tanssivuoroja salin remontin aikana on ollut tähän mennessä kolme. Ihan outoa, kun ei yhtäkkiä olekaan säännöllisiä harjoituksia. Korvaavaksi ajanvietteeksi virittelin Xboxini 7 vuoden tauon jälkeen taas tulille ja ostin pari uutta peliä - siinä ovat tanssi ja blogi hienosti unohtuneet.  Syksyllä sitten uudella innolla vanhaan tanssiaikatauluun.