29. heinäkuuta 2014

Tomi Markkola @ Kyllikinranta 27.7.2014

Viime sunnuntaina vietin tangokkaan illan Kyllikinrannassa. Nyt olisi pitänyt olla paikalla näkemässä sen viimekertaisen hakijan, jonka kanssa tango ei lähtenyt ei sitten millään ja jonka kanssa tyrin ihan perusaskeleen, sillä tällä kertaa tangoaminen sujui jo paremmin. Viimeinen hakijoista sanoi lopuksi, että tangot menivät nätisti. *tuuletus*

Kolmet tangot eri viejien kanssa todistivat, että suljetussa otteessa on huomattavasti helpompaa tanssia itseä pidemmän miehen kanssa. Samanmittainen hakija riippuu ja roikkuu tilanteesta, mutta itseä lyhyemmän kanssa tulee auttamattomasti jättiläisolo, enkä varsinkaan haluaisi kokeilla taivutuksia lyhyen ja rimpulan miehen kanssa. Kerran oli yhden naisen kanssa puhetta pituuksista ja hän sanoi, ettei meinaa aina erottua hakurivissä lyhyytensä takia. Minua taas saatetaan jättää hakematta liian pituuden vuoksi, aika harvoin lyhyemmät ovat tulleet hakemaan.

Tomi Markkolalla oli miellyttävä ja kuunneltava ääni, mutta ei mitenkään erityisemmin säväyttänyt. Sellaista perus tangokuningas-ainesta. En tiedä tuntuiko minusta vain, vai tuliko buggeja jotenkin erityisen paljon. Ensimmäisistä valsseista selvisin helposti, koska saavuin paikalle tyylikkäästi noin puoli tuntia myöhässä eli valssit olivat jo kaukana. Muut valssit taisin viettää ulkona vilvoittelemassa, mutta viimeiset valssit erehdyin olemaan paikalla ja ne jouduin sitten tanssimaan. Fuskut jäivät harmillisesti lähes kokonaan välistä, mutta tangoja oli mukavaa päästä kerrankin harjoittelemaan urakalla.

kyllikinranta tanssit tomi markkola
(Kuva: Flickr: FeatheredTar CC BY 2.0)


Kolmenkympin helle ajoi tanssijoita vaihtamaan ahkerasti paitoja, mikä vaikeutti tunnistusoperaatiota. Yritin painaa mieleeni ne paidat, joiden omistajia hakisin naistenhaulla, mutta ne ehtivät jo moneen kertaan vaihtua. Olisi pitänyt seurata housuja ja kenkiä. Vaikka alkukesästä piti melkein vetää pilkkihaalaria niskaan, oli tanssiminen miellyttävämpää silloisessa viileässä ilmanalassa. Vaatetusta on helppo lisätä, mutta milläs enää vähennät. Inhottaa, kun hiki virtaa jo pelkästä paikallaan olemisesta.

Naistenhaulla olin taas oikea etana. En ehtinyt ajoissa paikantaa ketään, tai juuri kun olin päättänyt ketä hakisin, hänet jo vietiin. Sain loppujen lopuksi haettua naistenhaulla huimat yksi kertaa. Muuten palloilin naisten tunnin aikana juomapisteellä, partsilla ja kävin grillipömpelillä. Kokeilin vaihteeksi paikallista kokolihamakkaraa, hyvää oli!

Nyt Kyllikissä alkaa olla jo tuttuja naamoja ja tanssimaan pääsee paremmin kuin ensimmäisillä kerroilla. Pitää näköjään vain sitkeästi näyttää naamaansa samassa paikassa, niin tuttuja alkaa muodostua. Ehdin kesäkuussa turhaan suivaantua Kyllikkiin, silloin oli vain huonoa tuuria esimerkiksi Pekkaniskan poikien kanssa, jolloin miehiä oli koko tanssimassasta noin 10 %. Kyllikinranta on Maaningan kasinon ohella vahvoilla, kun suunnittelen ohjelmistoani. Näillä näkymin seuraava kerta Iisalmessa tulee olemaan 17.8., jolloin esiintymässä on Sinitaivas. Sitä ennen täytyy käydä ainakin Ilveskasinolla tanssimassa Varjokuvan tahtiin 9.8., mitä odotan suurella innolla!

27. heinäkuuta 2014

Tanssikassin sisältö

Olen nopean toiminnan ihminen ja teen joskus hyvin ripeitä lähtöjä tansseihin. Siksi pidän tanssikassin aina pakattuna ja lähtövalmiina. Tällaisilla kamppeilla olen rymynnyt: 

·      Tanssikengät tuuletettuina ja raikastettuina 
·      Avokassukat ja varasukkahousut
·      Nenäliinoja yhtä numeroa liian isojen Bleyerien täyttämiseen, jotta ne pysyvät jalassa

·  Rannelompakko. Parit ensimmäiset tanssit ratkaisin niin, että tungin autonavaimen ja pari seteliä kenkään. Jossain vaiheessa kokeilin laittaa kengissä painavan avaimen riipukseksi kaulaketjuuni. Tyylikästä kuin mikä! Jotain muuta piti keksiä ja tilasin rannelompakon Tanssitarvikkeesta.

Rannelompakko, rannekukkaro Banjees
Banjees-rannelompakko

Rannelompakko, rannekukkaro Banjees

Pehmeää ja ohutta lompakkoa ei edes huomaa tanssin pyörteissä.

Kun lähetys tipahti postiluukusta, katsoin ensin, että näin surkeasta rääpälepussukastako maksoin melkein 15 euroa. Ensimmäisten koetanssien jälkeen ei enää kirpaissut, on se rääpäle vaan niin kätevä! Banjees rannelompakko on ohut ja virtaviivainen eikä se heilu ja pönkötä, kuten vanhanmalliset kollegansa. 

Kaksiväristä rannelompakkoa voi käännellä sen mukaan, kumpi sopii paremmin vaatetuksen kanssa. Vaatekaappini on käytännössä täysin musta muutamalla punaisella väriläiskällä höystettynä ja siksi olin iloinen löytäessäni valikoimasta punamustan rannelompakon. Heti tanssikenkien jälkeen seuraavaksi paras ostos!

·  Tigerista 3 eurolla ostettu läpyskä, johon mahtuu ajokortti, setelit ja tarvittaessa pankkikortti. Olen meinannut muutaman kerran lähteä liikenteeseen ilman ajokorttia, mutta tämä läpyskä muistuttaa siitä. 

Hiusruusu, hiuskukka

·  Punaisesta hiusruususta on muodostumassa tavaramerkkini. Ruusu tuppaa irtoilemaan klipsistä fuskatessa, kun onnistun sitä aina kädellä huitomaan ja ruusua joutuu välillä fiksailemaan kuumaliimalla.


Pienessä kipossa on aina varuilta seteleitä lipunostoon, kolikoita makkaraostoksiin ja tanssipassit. Avaimet lähtevät melkein pakosti matkaan ja satunnaisesti mukana on kännykkä

Tanssipassit
Juuri kun ehdin kehua, että käteistä on aina, niin nyt olikin köyhyys iskenyt.

Kotterossa on valmiina ajo-ohjelappusia ja riisikakkuja. Riisikakut tunnetaan myös styroxina, mutta ne ovat säilyvyytensä vuoksi hyviä pitää mukana ja niitä on helppo rouskuttaa ajon aikana, jos ei kotona ehdi syömään.


Ajo-ohjeet, navigaattori
Retronavigaattori

Minä en ole vielä siirtynyt 2000-luvulle, vaan suunnistan [joskus hieman epämääräisten] käsinkirjoitettujen lappusten perusteella. Jos alan hifistelemään, tulostan Google Mapsista reittiohjeet ja vain hätätapauksissa annan kännykän navigaattorin neuvoa. Lappuset ovat toimineet navigoinnissa ihan hyvin, mitä nyt Tikkakoskella ja Iisalmessa ajoin viimeisillä metreillä risteyksen ohi, mutta uukkarilla niistä selvittiin. 

24. heinäkuuta 2014

Vinkkejä ja kannustusta lavatansseja aloitteleville

Peruskurssi on hyvä käydä alle, jos ei ole ennestään minkäänlaista kokemusta tansseista. Tärkeää on kuitenkin lähteä ajoissa lavalle, koska siellä varsinainen oppiminen vasta alkaa. Mitä enemmän lähtöä pitkittää, sen suuremmaksi kynnys nousee. Asianmukaiset tanssikengät on syytä hankkia mikäli aikoo tulla haetuksi, sillä tanssilavoilla katsotaan ensimmäiseksi naisen kenkiä (no kai se naamataulukin voi vaikuttaa, mutta periaatteessa). 15 sentin koroista ei tule tanssija-vaikutelmaa. Sitten vielä ikuinen jauhaminen laukusta: ei laukkua tanssiessa!


lavatanssit

Joskus tanssi tuntuu tältä... (Kuva: Flickr CC BY 2.0)

Jos sanoo ettei osaa tanssilajia, voi hakija mahdollisesti opettaa sitä. Oppiminen tanssipaikoilla käy huomattavasti nopeammin kuin tanssitunnilla. Kun olin ensimmäistä kertaa Rauhalahdessa, oli tanssikurssilla käyty vasta foksia ja tangoa. Minua tultiin hakemaan humpalle, jolloin pelasin varman päälle ja sanoin, etten osaa sitä. Hakija naurahti ja totesi iloisesti: "humppa on helppo tanssi, kyllä sä tän osaat". Hän näytti mallia ja sitten mentiin.

Ensimmäisillä kerroilla voi myös mainita hakijoille, että on aloittelija, niin he eivät lähde viemään monimutkaisia kuvioita. Äskeinen humppamies vastasi aloittelija-kommenttiini, että tanssin ilo menee [minulta], jos hän vie liian vaikeasti. Juuri näin!

Arvostelijoita ja kommentoijia on aina, mutta heistä ei kannata suurempaa stressiä ottaa. Minulle on kommentoitu mm. "No niin, menihän se!" kireällä äänensävyllä hakijan vietyä kuvion, jota en entuudestaan tiennyt. Taitava seuraaja menisi tietysti ihan minkä kuvion mies vain keksii viedä, mutta minun seuraamistekniikassani on vielä aika paljon hiomista!

lavatanssit

... ja toisinaan tanssi sujuu näin. (Kuva: Flickr: qwrrty CC BY 2.0)

Senkin olen huomannut, että vaikka jonkun kanssa tanssi menee sujuvasti niin jonkun toisen kanssa sama tanssilaji ei lähde millään. Onnistuin mokaamaan jopa tangon perusaskeleen yhden miehen kanssa, koska hänen vientinsä tuntui todella oudolta, en saanut siitä yhtään kiinni. Tämä sitten hermostuneena hoki: "vaihtoaskel, vaihtoaskel!" Voi hyvänen aika. Onneksi haku tapahtui kesken kappaleparin jälkimmäistä biisiä, joten kärvistely loppui äkkiä.

Näiden vastapainoksi lavoilta löytyy kannustavia tanssijoita, joista jotkut viitsivät nähdä vaivaa askeleiden opettamiseen, kuten jo edempänä mainitsin. Esimerkiksi Maaningan kasinolla minulle on opetettu uusia fuskukuvioita ja rumbaa. On hienoa, että osan kärsivällisyys riittää kaltaisteni aloittelevien rähmäjalkojen neuvomiseen.

Mäntsälässä minua haki puolestaan jivelle mies, jonka kanssa pohdimme yhdessä, että mikäs tanssilaji tämä nyt olikaan ja millä askelilla osaisimme sen mennä. Jos välillä meinaa usko loppua, tällaiset hauskat tapaukset osoittavat, ettei tanssi ole niin vakava asia. Kun tippuu hevosen selästä, neuvotaan nousemaan heti takaisin selkään, jottei kynnys ala nousta. Sama pätee tanssiin: ei-niin-hyvin menneen illan jälkeen pitää ottaa uusinta mahdollisimman pian. Ensi kerralla menee todennäköisesti paremmin.

22. heinäkuuta 2014

Facebook-ryhmät tanssijoille

Kaikki on nykyään siirtynyt Facebookiin, niin myös tanssijat. Facebook-ryhmiä löytyy tanssikursseista kimppakyyteihin, ja kun on liittynyt johonkin tanssiin liittyvään ryhmään, Facebook alkaa ehdottaa sivupalkissa lisää samantyyppisiä ryhmiä. 

Suurin on varmastikin Tanssiporukka yli 11 000 jäsenellään. Se on hyvä infokanava tanssitapahtumista kattaen koko Suomen, ja siellä käydään aktiivista keskustelua enemmän ja vähemmän tansseihin liittyvistä aiheista. Tanssiporukassa voi esimerkiksi kysellä vinkkejä mille lavalle kannattaa suunnata vieraassa maakunnassa.

facebook ryhmät tanssijoille


Sen lisäksi on perustettu alueellisia ryhmiä, jotka ovat käteviä kimppakyytien järjestämistä varten ja lähistöllä järjestettävistä tanssikursseista tiedottamiseen. Itse kuulun Tanssimenot (Itä-Suomi) -ryhmään. Tanssilajikohtaisia ryhmiä löytyy runsaasti, mutta myös tarkemmin rajattuja ryhmiä, kuten Kuopion westaajat ja Pohjoisen Suomen rock'n'swing.

Useimmilla lavoilla on oma Facebook-sivu, jossa ilmoitetaan lähinnä tulevista esiintyjistä ja tanssikursseista. Tanssiseurojen ryhmissä pysyy puolestaan kartalla seuran tapahtumista, ja niissä ilmoitellaan satunnaisesti myös kimppakyydeistä ja tapahtumista.

Tanssikenkien, -vaatteiden ja muiden tarvikkeiden myyntiä varten on olemassa esimerkiksi Tanssitarvikkeiden second hand ja Tanssijan kirppis.

//Päivitetty 21.5.2017

20. heinäkuuta 2014

Sukellus lavatanssikulttuuriin

En koskaan uskonut astuvani jalallanikaan lavatansseihin ja voin sanoa aloittaneeni tanssilavailun tänä vuonna täysin nollasta. Tiesin lavatansseista ennakkoon vain, että kappaleet soitetaan pareittain ja miehet hakevat naiset rivistä. En tuntenut tanssilajeja enkä tiennyt edes foksin perusaskelta. Jonkinlaista valssia olin muistaakseni tanssinut peruskoulun liikuntatunneilla, mutta muuta tanssitaustaa minulla ei ole (jos yhtä rivitanssituntia ei lasketa).

Tanssikurssin alkajaisiksi tutustuin tanssi.netissä lavaetikettiin, sillä olin pelkkää kysymysmerkkiä. Piti esimerkiksi googlettaa tarkoittaako miestenhaku sitä, että miehet hakevat vai että heitä haetaan. Ensimmäinen varsinainen ongelma oli tanssikenkien hankkiminen. Ostaako heti kunnolliset kengät, jos harrastus ei vaikka jatkukaan? Korolla vai ilman? Luojan kiitos en ostanut alkuun korolla olevia kenkiä, koska tasapainoni horjuu riittävästi jo lättäpohjilla. Lavainnostuksen iskettyä tuli vastaan laukkuongelma, joka ratkesi rannelompakolla.

ensimmäistä kertaa lavatansseihin

(Kuva: Pixabay)


Hakuriviin sijoittuminen ja siinä pönöttäminen tuntuu välillä koomiselta. Aina käsketään menemään eturiviin, koska miehillä ei ole röntgenkatsetta, mutta minua inhottaa ryysätä eturiviin tyrkylle, ja tuntuisi idioottimaiselta tunkea itseäni lyhyemmän naisen eteen. Vielä koomisemmalta tuntuu se, jos ei haeta ja istumapaikat ovat menneet, jolloin joutuu jäämään yksin jatsailemaan hakuriviin.  Olen yrittänyt sijoittua rivissä puolestavälistä hieman ovelle päin. Jos mies on palauttanut minut rivin "väärään" päähän, olen sieltä kiireellä kipittänyt lähemmäs ovea. Olen tullut siihen tulokseen, että on parempi ali- kuin yliarvioida itsensä.

Naistenhaku on omanlaisensa show, josta en ole oikein saanut kunnolla kiinni. Kuikan naistentansseissa pääsin ensimmäistä kertaa vauhtiin mukaan, mutta siihen liittyy vielä epävarmuustekijöitä. Kuinka nopeasti kehtaa hakea ketään? Jos tanssilaji ei ole vielä selvillä, uskaltaako riskillä hakea? Hankalin päätös on kuitenkin se, kuinka hyvää tanssijaa uskaltaa hakea.

lavatanssit

(Kuva: Flickr: powazny CC BY 2.0)

Tanssibändien fanitus tuntui aluksi uskomattomalta. Siinä mielessä, että jotkut tulevat tosiaan ”metsän keskellä” sijaitsevalle tanssilavalle pelkästään katsomaan bändiä eivätkä tanssimaan. Samaan rahaan saa tietysti enemmän settejä kuin perinteisellä keikalla. Paljon puhutaan nuorison puuttumisesta lavoilta ja kyllä heitä näyttää nuorekkaiden bändien perässä tulevan lavoille seisoskelemaan, mutta millä heidät saataisiin vielä tanssimaan? Herätys nuoret miehet! Etelä-Suomen lavoilla on kuulemma alempi keski-ikä kuin täällä Savossa. Mäntsälässä sitä ei ainakaan huomannut. Tähän mennessä alin keski-ikä on ollut Iisalmen Kyllikinrannassa.

Tanssilava on paljastunut omaksi maailmakseen, johon on ollut mielenkiintoista tutustua - ja paljon on vielä opittavaa. Aikaisemmat mielipiteeni ovat kumoutuneet äkkiä: vasta muutama kuukausi sitten vannoin, etten ala kiertää tanssilavoja. Enkä varsinkaan ala ajaa montaa tuntia jonkin yksittäisen lavan takia. Olen tehnyt molempia. Se on sitten jo kaiken huippu, jos alan pitää valsseista. Sitä päivää odotellessa!

16. heinäkuuta 2014

Minkälaiset kengät tanssikurssille?

Ensimmäinen kysymys, joka tanssikurssille ilmoittautumisen jälkeen heräsi, oli kenkäkysymys. Ainut ohje oli, etteivät kengät saa jättää mustia jälkiä lattiaan. Pitäisikö heti hankkia ns. oikeat tanssikengät? 

Kurssi-ilmoittautumisen kanssa olin viime tipassa liikenteessä ja aikaa kenkäostoksille oli vain pari päivää. Menin helpoimman kautta ja ostin Prismasta lättänät 20 euron jumppatossut, joilla pärjäsi tanssikurssilla hyvin. Myös tanssilenkkareita näkyi kurssilaisilla paljon. 

Kun alkoi valjeta, että tanssista voisi tulla pysyvämpi harrastus, aloin etsiä kunnollisia tanssikenkiä ja huuto.netistä löytyi edullisesti suosittu Bleyerin perusmalli. Maksoin kengistä 30 euroa postikuluineen, uudet ovat puolta kalliimmat. Bleyerit jalassa oli heti tanssillisempi olo.

kengät tanssikurssille tanssitunnille

Bleyerin mummokengät ovat turvallinen valinta



Bleyereistä neuvotaan ottamaan normaalia suurempi koko. Oma jalkani on noin 40,5 ja nämä kengät ovat kokoa 42. Tanssikurssilla kengät tuntuivat sopivilta, mutta lavoilla reippaissa fuskuissa ne meinaavat tippua jalasta. Omaa tuotantoa oleva Pirkka-niksi auttaa hetkellisesti: ennen tansseja tungen kärkiin sekä jalkapöydän ja kengän "läpän" väliin rytistettyjä nenäliinoja. 

Bleyerit ovat kevyet ja mukavan tuntuiset jalassa. Toisiksi tanssikengiksi olen suunnitellut SoDancan pienellä korolla olevia nilkkaremmillisiä kenkiä, joita on näkynyt paljon lavoilla. Tanssikurssille suosittelen ehdottomasti matalia kenkiä. Vaikka lavoille lähtiessä on joka tapauksessa hankittava jotkin muut jalkineet, jumppatossut ajavat asian alussa erinomaisesti.

14. heinäkuuta 2014

FBI Beat @ Mäntsälän suurlava 12.7.14

Matkailin viikonlopuksi Uudellemaalle ja lauantaina otin suunnan kohti Mäntsälän suurlavaa. Yllätyin lavan sijainnista, sillä olen käynyt Mäntsälässä satoja kertoja ja myös ihan lavan naapurissa, mutta en ole tiedostanut, että se on siinä. Oli pakko tarkistaa ennen lähtöä Googlen Street view -palvelusta pitääkö lavan osoite todella paikkansa. Ensimmäistä kertaa tanssireissulla ei ollut eksymisen mahdollisuutta ja myös ajomatka lavalle oli mukavan lyhyt.

Lavalla järjestettiin tanssikurssi klo 16.00 - 18.30 ja lippu kurssille + tansseihin maksoi 25 euroa, kun pelkkä tanssilippu olisi ollut 16 euroa. Kurssilla opeteltiin rumbaa ja cha chata aivan alusta alkaen. Lattarit ovat mukavia tanssilajeja, joskin rumba tuntuu välillä ärsyttävän hitaalta. Napakka cha cha vaikuttaa parin tanssitunnin jälkeen huipulta!

Näiden lajien yhdistäminen oli järkevää, koska molemmissa voitiin soveltaa samoja kuvioita. Opettajat sanoivat lopuksi, että olimme ehtineet käydä läpi jo jatkotason kuvioita, vaikka opettelu lähti nollasta liikkeelle. Kannatti ehdottomasti maksaa 9 euroa ekstraa tästä parituntisesta!

mäntsälän suurlava tanssit fbi beat

(Kuva: Flickr: pedrosimoes7 CC BY 2.0)

Sitten oli aika harjoitella juuri oppimiamme tansseja käytännössä. Illasta jäi kuva, että lattareita ja kädenalitansseihin sopivia biisejä tuli paljon, mistä pidin erittäin paljon. Musiikista vastasivat Martti Metsäkedon orkesteri sekä FBI Beat, joka kiilasi parhaimpien tanssiyhtyeiden listan kakkossijalle heti Varjokuvan perään. Reipasta menoa nuorekkaalla ilmeellä! Vaikka olin lavalla uusi naama, pääsin mielestäni tanssimaan kohtuullisen hyvin. Lisäksi ylitin itseni hakemalla kerran miestenhaun aikana.

Uskomaton tuurini valssien suhteen sen kun jatkui ja minun onnistui "tehdä kyllikit" kolme kertaa:
1. Ensimmäisten valssien aikana olin istumassa ja minua haettiin. 
2. Hidasta valssia kuulutettaessa poistuin rivistä ja ehdin yhden askeleen päähän penkistä, kunnes hakija pöllähti viereeni. 
3. Loppuillasta tuli uudestaan hidasta valssia ja istuskelin penkillä sankka naisrivistö edessäni, ja silti yksi hakijoista löysi tiensä luokseni. 

Miksi ihmeessä minua haetaan juuri valsseille? Toimisiko kyllikkitaktiikka muiden tanssilajien kohdalla? Jos haluan tanssia fuskut, kannattaisiko ennemmin olla istumassa kuin rivissä? 

Tanssikurssin innoittamana uskalsin mennä hakuriviin sekä rumban että cha chan aikana ja molempia pääsin tanssimaan ihan "oikeasti". Näiden lisäksi opin (ehkä?) hitaan valssin pyörähdyksen. Olen aikaisemmin katsellut pareja, jotka vetävät hitaaseen valssiin erilaisia kuvioita ja miettinyt, että ei kyllä meikäläiseltä onnistuisi.  Myös kuviohumppa-arkistooni tuli pari uutta sivua lisää.

Humppamusiikilla on paha tapa jäädä soimaan päähän ja grillijonossa päässäni alkoi kuulua jatkuvalla toistolla "saanko, saanko Sheila (Sheila!) -- vai ootko vain sä sheikin heila..."

Mäntsälän lavalta minulla ei ole kuvamateriaalia, joten laitetaanpa loppuun näyte edellä mainitusta korvamadosta FBI Beatin esittämänä:


7. heinäkuuta 2014

Hurma @ Kyllikinranta 6.7.2014

Ensimmäisten valssien välttely epäonnistui ja sen päälle tein vielä ”kyllikit”: hitaiden valssien aikana olin penkillä ja edessäni oli rivillinen naisia seisomassa. Joku tuli silti hakemaan minua. Hidas valssi ei ole ihan niin laahaavaa kuin perinteinen, mutta joka tapauksessa valssien aikana tuntuu siltä kuin olisi säkillinen unihiekkaa silmissä.

Naistenhaulla sain haettua tasan kerran, mikä on vähimmäistavoitteeni. Mielestäni Kyllikinrannassa tanssijoiden taso on korkeampi kuin muilla tähänastisilla lavoilla, joissa olen käynyt. Senkin takia naistenhaku tuntui vaikealta (seliseli). Miestenhaulla tanssimaan pääsi kohtalaisesti ja tanssimaan pääsyä tietysti avittaisi, jos osaisi useampia lajeja eikä välttelisi valsseja.


kyllikinranta tanssit hurma

Yöllisiltä Kallansilloilta kotimatkalta



Hurma oli tanssiorkestereiden asteikolla hyvä. Huomasi, että oli nuorempia soittajia asialla, sillä ohjelmistoon kuului mm. Kylmästä lämpimään. Bändi ilmoitti kappaleparien välissä seuraavan lajin, mikä oli todella kätevää. Pekkaniskan poikien valotaulu ajaa saman asian, mutta Kyllikissä lava on samalla seinällä naistenrivin kanssa, eli taulua pitää mennä erikseen kuikuilemaan ellei ole tanssimassa. 

Kyllikin miinuspuoli on naistenrivin sijoittuminen, sillä niiden kappaleiden aikana kun ei tanssi, olisi kiva katsella bändiä. Vain sivuprofiili vilahtelee ja kokonaisuuden nähdäkseen olisi mentävä tököttämään lavan edustaan kiinni. Miestenrivi muodostuu vastakkaiselle seinustalle ja jos ei samalla sekunnilla hae kun biisi lähtee soimaan, hakija joutuu poukkoilemaan tanssijoukkion läpi.

Katselin taas jenkkaa sillä silmällä josko sen perusmuodon osaisi vetäistä pelkkien katselukokemusten perusteella. Ehkä seuraavissa tansseissa otan itseäni niskasta kiinni ja menen rohkeasti hakuriviin jenkkojen aikana. Ei se voi ainakaan huonommin mennä kuin rumba.

Viimeisiin valsseihin en joutunut ja suunnittelin jo lähtöä. Hivuttauduin viimeisen biisin aikana oven vierustalle lähtökuoppiin, mutta jäin sitten vielä odottelemaan encorea. Maaningan kasinolta tuttu Hurriganes-mies haki periaatteella "tuli mitä tuli". Ja hitaathan sieltä yllättäen tulivat. Se oli mainio lopetus ja saatoin lähteä hyvillä mielin ajamaan kohti Kuopiota. Sitä ennen mässäsin pakollisia tanssimatkamakkaroita kaksin kappalein.

Ahopelto @ Maaningan kasino 28.6.2014

Tämä oli erikoinen ilta. Kurvasin kasinon parkkipaikalle tasan minuuttia ennen tanssien alkua, mutta autoja oli vain kourallinen. Lavalla ei ollut juuri ketään ja illan mittaan paikalle tuntui saapuvan pelkkiä pariskuntia eikä niitäkään montaa.

Artisteina toimivat Nina Julia & Magna sekä Tanssiorkesteri Ahopelto, joista molemmat olivat kohtuullisia. Sää oli jälleen tuttu suomalainen kesäisen kolea. Hyttyset kiusasivat ja niitä sai huitoa oikein olan takaa. Seuraavana päivänä molemmat jalat ja kädet olivat täynnä kutisevia hyttysenpuremia. Neljä tuntia meni hytistessä ja önniäisiä huitoessa, mutta päätin olla vielä viimeisen tunnin tanssien loppuun asti. Se kannatti.

Ainakin loppuillasta oli tilanne, että naisia oli enemmän kuin miehiä. Ehkä juuri sen takia minua huomattavasti enemmän tanssinut mies tuli hakemaan fuskuille ja niiden neljän minuutin aikana opin varmaan enemmän kuin tanssikurssilla yhteensä! Tanssiminen oli helppoa, koska vienti oli niin selvää. Muistan, kuinka seurasin tätä tanssijaa alkuillasta ja mietin etten ikipäivänä uskaltaisi tuon tasoista hakea naistenhaun aikana. Fuskujen jälkeen hän sanoi: "ihan hyvinhän se meni". Jos konkari sanoo 'ihan hyvin', voin olla todella tyytyväinen itseeni!

maaningan kasino tanssit


Seuraavaksi tuttu vakkarifuskumies haki rumballe ja opetti sen perusaskeleet. Hienoa, että jotkut viitsivät käyttää lavoilla aikaansa toisten opettamiseen ja varsinkin, että he viitsivät viedä rauhassa pelkkää perusaskelta eivätkä lähde heti säveltämään mitään superjatkokuvioita.

Vaille yksi olin jo pakkaamassa kamppeita ja kaivoin kenkäkassista ajokenkiä, kun huomasin hahmon edessäni. Tämä ensimmäinen konkarifuskaaja haki vielä viimeisille hitaille. "Täytyy tanssia hitaatkin kerran äsken mentiin nopeat." Silloin selvisi, että hitaita voi tanssia muutenkin kuin yökerhoista tutulla nojailutyylillä. Hurriganesin I will stay ja My only one kruunasivat tanssi-illan ja kokonaisuudessaan tansseista jäi hyvä mieli koko seuraavaksi työviikoksi. 

6. heinäkuuta 2014

Unelmavävyt @ Hojo 5.7.2014

Annoin Hojolle eilen toisen mahdollisuuden. Ajattelin, että Unelmavävyt voisi vetää nuorempia tanssijoita ja ennen tanssien alkua järjestettävä cha cha -kurssi houkutteli.

hojo hojo tanssit unelmavävyt

Tuusniemelle on Kuopiosta vajaan tunnin matka


Cha chassa oli noin 12 ihmistä. Opettaja oli leppoisa ja tehotunnin aikana opittiin perusaskel ja muutama kuvio. Tunnista sai hyvän pohjan, mutta sen perusteella en vielä menisi cha chan aikana hakuriviin seisomaan. Ensi viikonlopuksi matkailen Mäntsälän suunnalle ja ajattelin mennä Mäntsälän lavan tanssikurssille oppimaan lisää cha chata. Samaan syssyyn on myös pahamaineisen rumban opetusta.

Hakijoita oli Hojossa ihan hyvin ja tulin oppineeksi buggin alkeita erään hakijan kanssa. Nuoriso oli epäilläkseni suunnannut Napikselle, jossa esiintyi Suvi Teräsniska, sillä nuoria ei näkynyt.

Tämän kesän hojottelut olivat kyllä tässä. Ensi kesänäkään minulla ei mitään varsinaista hinkua Hojolle ole. Se ei herätä tunteita suuntaan eikä toiseen. Lavaa ei voi haukkua, mutta tansseista ei ole jäänyt samanlaista fiilistä kuin vaikka Maaningalta. En tiedä mistä se johtuu. Maaningalla viihtyy, vaikka bändi ei olisi ihmeellinen. Unelmavävyt kuulosti hyvältä, mutta paikka ei iskenyt.

Juhannustanssit 2014

Päätin juhannusviikolla, että otan kolmen illan tanssiputken. Perjantain ja lauantain vietin Maaningan kasinolla ja sunnuntai-illaksi matkasin Iisalmeen Kyllikinrantaan.

Perjantai 20.6.
Porukkaa oli kuin pipoa, lähes tuhat, ja musiikista vastasivat Saija Tuupanen & eXmiehet sekä Jarkko Honkanen & Taiga. Saijasta en niin välittänyt, mutta Honkanen oli kuunneltava. Hauska tapaus sattui Honkasen vuorolla, kun lavalta kuului pamaus ja sulake meni! Honkanen veti haitaristin säestyksellä yhden biisin akustisesti ennen kuin ongelma saatiin korjattua.

Ilma oli sairaan kylmä ja kokkoa tyydyin pällistelemään sisätiloista käsin. Tämä oli toinen kertani Maaningalla ja hakijajoukosta alkoi jo erottua tuttuja naamoja. Yhdestä miehestä on tullut vakkarihakija fuskujen aikana, paljon muuta emme ole yhdessä tanssineet.

Maaningan kasino juhannustanssit
Maaningan kasinon tanssipassi



Lauantai 21.6.
Lauantaipäivä meni pitkään nukkuessa ja illan tansseihin valmistautuessa. Tänä iltana esiintyivät Anne Mattila & Mistral sekä Helminauha. Jälkimmäinen oli ihan kuunneltava, mutta Anne Mattila ei iskenyt. Kolea sää jatkui ja lavalla sai palella.

En siedä valsseja ja yritän parhaani mukaan vältellä niitä. Alan esimerkiksi vaihtaa tanssikenkiä vasta valssien soidessa, olen sitovinani kengännauhoja, tai vähintäänkin olen poissa hakurivistä ja istumassa. Toimenpiteistä huolimatta minua on usein haettu varsinkin ensimmäisille valsseille. Niin kävi tälläkin kertaa, mutta Kyllikinranta oli kaiken huippu: olin istumassa ja naisia oli rivissä seisomassa koko lavan pituudelta monessa rivissä - ja eikö joku tule hakemaan minua! Ehkä pitäisi tulla paikan päälle vasta viittä yli, sillä tämä on jatkunut tansseista toiseen.

Perinteinen Paratiisi taas kuuluu tansseihin ja sen soidessa haluaisin ehdottomasti tanssimaan, mutta silloin jään aina riviin. Minulle tyypillistä tuuria!

Tanssijoita oli Maaningalla jälleen lähes tuhat eikä loppuillan tungoksessa mahtunut kunnolla etenemään.

Sunnuntai 22.6.
Ollessani ensimmäistä kertaa Kyllikinrannassa tanssimaan pääsi aika nihkeästi, paljon vähemmän kuin Maaningalla. Silloin mokasin rumban kanssa oikein kunnolla: seisoskelin hakurivissä ja kuuntelin, että tämä biisi ei nyt ihan kuulosta foksilta. Samalla huomasin, että minua ollaan tulossa hakemaan, enkä osannut poistua rivistä. Mies lähti viemään ja askeleet tuntuivat oudoilta. Kommentoin jotain siihen suuntaan, että askeleeni ovat vähän hukassa, kun olen vasta aloittanut tanssimisen.

Kyllikinranta tanssit juhannustanssit



Mies kysyi onko rumba tuttu tanssi. Siinä vaiheessa selvisi nimi tälle uudelle tanssilajille. Mies yritti viedä parhaansa mukaan, mutta minä raahauduin mukana kuin rautakanki. Heti kotona googletin miltä rumban pitäisi näyttää ja totesin, että en mennyt sinne päinkään. Silloin saattoi hiukan hävettää.

Ajattelin, etten enää ikinä kehtaa mennä Kyllikkiin, mutta pääsin tapauksesta yli ja otin uusinnan juhannuksena. Musiikkipuolen hoitivat Pekkaniskan pojat ja voi pojat miten vähän miehiä oli paikalla. Tai kuinka paljon naisia oli. Aika kului enimmäkseen seisoskellessa ja istuskellessa. Valotaulu, josta näki seuraavan tanssilajin, oli todella kätevä ja rumbien aikana otin reilusti takapakkia.

Myös tämän illan jälkeen päätin, että ei vähään aikaan Kyllikkiin, koska tuntuu hölmöltä maksaa bensoista ja lipusta yli 30 euroa ja saada vastineeksi seisoskelua, mutta katsotaan nyt...

4. heinäkuuta 2014

Varjokuva @ Kuikan lava 2.7.2014


Normaalisti olen aikatauluissa täsmällinen ja hyvissä ajoin joka paikassa, mutta tanssireissujen kanssa tunnun olevan aina myöhässä (tai no aina ja aina, kuukauden kestäneen tanssilavailuni aikana).

Tällä kertaa kävi niin, että selailin tanssi.netistä 150 kilometrin säteellä Kuopiosta olevia tansseja viiden aikaan iltapäivällä. Huomasin, että Varjokuva esiintyy Kuikan lavalla Tikkakoskella klo 20 alkaen ja ajoaikaa reilut 2 tuntia. Vaikka oli keskiviikko ja seuraavana aamuna olisi oltava kesätöissä, päätin ottaa äkkilähdön sinne. Kiireellä kamat kasaan, ajo-ohjeet paperille ylös ja kottero kohti Jyväskylää.

kuikan lava tanssit varjokuva



Olen mestari ajamaan risteyksistä ohi ja eksymään, mutta nyt ohiajo tapahtui vain siksi, että olin kiireessä jättänyt yhden ajo-ohjeen kohdan välistä. Pysähdyin katsomaan apuja kännykän mapista ja lopulta löysin perille, enkä ollut edes montaa minuuttia myöhässä. Onnekseni illan toinen bändi aloitti, jolloin Varjokuvasta ei jäänyt minuuttiakaan välistä. 
 
Olin huomannut tanssi.netistä, että opiskelijakortilla saa kahden euron alennuksen ja siten maksoin pääsylipustani 12 euroa. Opiskelija-alennus voisi aivan hyvin olla -50 %, koska opiskelijaikäisiä ei paikalla sankoin joukoin ollut.
kuikan lava tanssit varjokuva



Koska oli keskiviikko, Kuikalla vietettiin naistentansseja. Vasta viime viikonloppuna olin vannonut, että naistentansseihin en lähde, mutta Varjokuva sai pääni kääntymään. Aikaisemmilla tanssireissuilla olen pakottanut itseni hakemaan naistentunnilla vähintään yhden kerran, mutta nyt laskin hakeneeni peräti 8 kertaa! Alussa hakeminen oli tahmeaa enkä ehtinyt hakea ketään, koska mitään miestenriviä ei ehtinyt syntyä, vaan heidät oli haettu melkein lennosta.

Vaikka olin lavalla uusi naama, minua haettiin miestenhaulla hyvin. Yksi fuskaaja haki jopa toistamiseen, mikä oli mukavaa, koska hänen kanssaan oli helppo tanssia. Varjokuva oli oma loistava itsensä ja lopuksi kuultiin viimeiset tangot viimeisten valssien sijaan.

Tanssien loputtua vaille yksi alkoi olla jo kova nälkä, en ollut ehtinyt töissä syödyn lounaan jälkeen evästää mitään. Nappasin lavan grillistä paluumatkamakkaran ja lähdin kotimatkalle. Yritin parhaani mukaan suunnistaa Jyväskylässä motarille, mutten nähnyt kuin kyltin Lahti/Mikkeli. Siispä ajauduin Laukaalle. Kännykässä oli akkua enää 3 % ja sain nopeasti vilkaistua sijaintini ja sen miten pääsen helpoiten Kuopioon. Löysin sitten Suonenjoelle johtavalle tielle ja tämä vanhan tien reitti osoittautui noin 2,5 tunnin urakaksi. 

Huudatin Jaakko Tepon kasettia täysillä, jotta pysyisin hereillä. Kotona olin puoli neljän jälkeen ja herätyskello soi kuudelta. Torstaina oli hiukka nihkeää töissä ja kävin heti työpäivän jälkeen neljältä "päikkäreille", mutta heräsinkin vasta seuraavana aamuna 14 tunnin makeiden unien jälkeen kännykän herätykseen. Kyllä se työ vaan haittaa harrastuksia.

2. heinäkuuta 2014

Jari Sillanpää @ Hojo hojo 27.6.2014

Nyt alitin riman niin pahasti, etten kertonut tästä reissusta kenellekään. Läksin tutustumaan Tuusniemellä sijaitsevan Hojo hojon tansseihin - jos tansseista voi edes puhua, sillä Hojo oli täynnä tanssimattomia faneja eikä kappalepareista ollut tietoakaan.

Odotin mummotansseja Satulinnan tahtiin, mutta sain energisen show'n - tai oikeastaan konsertin - joka ei juuri lavatansseja muistuttanut. Olisin halunnut olla näkemässä oman ilmeeni, kun Siltsu asteli lavalle staran elkein laulaen "Kuka se on joka kesällä tulee, ja sytyttää Suomen lavat perässään tuleen".

Hojo hojo tanssit - Jari sillanpää


Alkuillasta pääsin tanssimaan kahdesti ja loppuilta meni seisoskellessa. Vauhdikas show Siltsulla oli, ei siinä mitään, mutta tanssillisesti tuli hukkareissu. Ensimmäiset valssit vetäisin, sen perään foksit ja se oli siinä. "Hojottamaan" täytyy ottaa uusintakierros kun paikalla on jokin selvä tanssiorkesteri.

Minulta kysyttiin portilla papereita. En edes tajunnut, että tanssilavalle voi olla ikäraja. Kuopiossa olen päässyt sujuvasti baareihin eikä papereita ole kysytty kuin pari kertaa. Hojossa nuori lipunmyyjä epäili minua kuitenkin alaikäiseksi, mutta kun kerroin ajokortin olevan autossani, pääsin sisälle eikä korttia tarvinnut lähteä hakemaan.

1. heinäkuuta 2014

Sohvaperunasta lavatanssijaksi

Olin pitkään vältellyt liikuntaa, koska en ollut vielä löytänyt mieluista liikuntalajia. Tammikuussa 2014 ryhdistäydyin ja ilmoittauduin kuopiolaisen tanssiseuran J&V:n seuratanssin alkeiskurssille, sillä tanssi vaikutti vähiten tyhmältä lajilta ja se näytti hauskalta.

Olin tyytyväinen kurssiin eikä hintakaan ollut paha: 14 viikkoa kestävän kurssin opiskelijahinta oli 40 euroa ja sen kun maksoin Smartum-seteleillä, jäi itselleni maksettavaa vain 20 euroa. Kurssi sujui vaihtelevalla menestyksellä ja kynnys tanssimaan lähtemiseen oli todella suuri. Pari kertaa ehdin käydä talvella Rauhalahdessa, mutta 31.5. repäisin ja lähdin kohti Maaningan kasinon avajaisia. Olin edeltäneellä viikolla törmännyt Kuopion torilla tanssikurssituttuuni, joka sanoi ehkä olevansa menossa samoihin tansseihin. Yhteystiedot jäivät vaihtamatta, mutta päätin lähteä joka tapauksessa katsomaan miltä tanssit kesälavalla vaikuttavat.

ensimmäistä kertaa lavatansseihin

Näkymä Maaningan kasinon edustalta


Vielä keväällä olin sitä mieltä, että kesällä en ala mitään tanssilavoja kiertämään enkä varsinkaan lähde kuuntelemaan humppabändejä - korkeintaan Varjokuvaa. Mutta siinä sitä mentiin Yölinnun perässä Maaningalle. Tätä en olisi vielä viime vuonna uskonut. Mielikuvani tanssilavoista vastasi käsitystä, joka eräällä työkaverillani oli: 

"Siellä on soittamassa kolme vanhaa ukkoa jostain perämetästä."

Mielikuva ei vastannut lainkaan todellisuutta ja tanssiminen lavalla oli paljon hauskempaa kuin kurssilla. Yllätyksekseni paikalla oli myös muutama nuorison edustaja. Ensimmäinen lavailta sujui ihan ok lukuun ottamatta ensimmäisiä valsseja, joita en siedä enkä osaakaan kovin erikoisesti. Ostettuani lipun ja mentyäni portista sisään kasinon työntekijä oli vastassa toivottamassa tervetulleeksi ja oikein kätteli päälle. Ihmettelin mielessäni tätä vastaanottokomiteaa, mutta pian syy selvisi: olin vuoden 2014 ensimmäinen asiakas!

Seuraavana iltana ajoin katsomaan Varjokuvaa Iisalmen Kyllikinrantaan ja se oli viimeinen niitti. Olin jäänyt tanssikoukkuun!