28. elokuuta 2014

FBI-Beat @ Rauhalahti 27.8.2014

Alkuillasta kävin lavalattareiden alkeisjatkon tutustumistunnilla fuskaamassa ja tanssitunnin jälkeen kaasuttelin kodin kautta Rauhalahteen, jossa olin puoli kymmenen aikoihin. Aikaisemmin bändi on aloittanut vasta kymmeneltä, mutta siellä oli jo FBI-Beat soittamassa. Ehkä aikataulu aikaistuu arkisin tunnilla. SUSEL:in jäsenkortilla sai lipusta parin euron alennuksen ja sen lisäksi Rauhalahdessa on käytössä 6+1-tanssipassi.


Keskiviikko on naistentanssipäivä, mistä en pidä yhtään. Rauhalahti on vielä siitä hankala tapaus, että paikalla on ainakin viikonloppuisin muuten vain katselemaan tulleita hotellivieraita. Koska kaikki ovat ripottautuneina ympäri salia, ei tiedä kuka on tanssija ja kuka ei. Sain haettua ihan kohtuullisesti ja myös minua käytiin hakemassa muutama kerta. Yksi minua hakenut tenttasi miksi en ole hakenut aktiivisemmin, kerran olen niin hyvä tanssija. Ehkä valikoin tanssittaviksi lajeiksi juuri ne, joita osaan parhaiten.

FBI Beat Rauhalahti tanssit


Näin FBI-Beatin nyt toista kertaa ja pidän bändin rautalankasoundeista. Plussaa tuli myös sambojen soittamisesta. Vaikken osaa sitä tanssia, samba on mukavaa kuunneltavaa. Minun puolestani samba ja salsa voisivat cha chan ohella kuulua kaikkien orkestereiden vakio-ohjelmistoon.

Tanssin yksittäisiä fokseja ja hitaita valsseja, mutta fuskuja tuli vedettyä useampaan otteeseen. Pääsin myös jenkkaamaan ja buggaamaan. Buggari (tuleeko tässä kehiteltyä jo uusia sanoja?) pyöritteli hirviällä vauhdilla joka suuntaan eikä löntystelystä ollut tietoakaan. Ensimmäistä kertaa bugg tuntui siltä, että sitä tahtoo lisää.

Ihmisten määrää oli hankala arvioida, mutta väljältä tuntui. Mitään normaalia naistenhausta tuttua ryntäystä tai kyynärpäätaktiikkaa ei näkynyt, vaan meno oli oikein rauhallista. Orkesterilavan edessä olevan tanssilattian lisäksi Rauhalahdessa on ns. ylätasanne, jossa ovat usein kädenalitanssijat tai muuten vaan paremmat tanssijat. Paikka on viihtyisän oloinen, mutta kunhan käyn testaamassa vielä Iso-Valkeisen tanssit, niin pystyn tekemään vertailua Kuopion tanssipaikoista.

26. elokuuta 2014

14 parasta tanssikesältä 2014

Kesälavakausi päättyi osaltani viime sunnuntaina ja tanssit jatkuvat talvikaudella Rauhalahdessa sekä Iso-Valkeisella.  En enää ihmettele yhtään, että tanssijat kiertävät kesälomillaan ympäri Suomea ja käyvät tanssimassa monia kertoja viikossa! Tuntuu, että juuri kun pääsee vauhtiin, kesä jo päättyy. Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee, mutta halusin tehdä vielä positiivisen päätöspostauksen kesäkaudesta. Seuraavaan on poimittu kesän 2014 parhaat:

1. Tanssilaji: Fusku iski jo tanssikurssilla eikä muista lajeista ole ollut vielä sen haastajaksi.

2. Uusi tanssilaji: Cha cha cha. Kesällä opin alkeet cha chasta, rumbasta ja erittäin pika-alkeet buggista. Rumba on liian hidasta, bugg tuntui köyhältä tepastelulta, mutta cha cha oli hauskaa! Sitä haluan oppia lisää.

3. Tanssikurssi: Mäntsälän parituntinen rumba & cha cha -kurssi oli todella opettavainen ja sen jälkeen uskaltauduin hakuriviin ko. tanssien aikana.

4. Tanssilava: Iisalmen Kyllikinranta. Ensimmäinen lavakesä meni enimmäkseen oman maakunnan tarjontaan tutustuessa ja vaikka Maaningan kasino ja Ilveskasino olisivat huomattavasti lähempänä, Kyllikin ikäjakauma ja tunnelma veivät voiton. Alkukesästä en meinannut päästä Kyltsässä tanssimaan, mutta pikkuhiljaa tuuli kääntyi ja viimeinen niitti oli Taikakuu-ilta.

(Kuva: Flickr: playful.geometer CC BY 2.0)


5. Tanssiorkesteri: The One and Only Varjokuva. Kunniamaininnat menevät FBI Beatille ja Sinitaivaalle.

6. Tanssikappale: Se jokin sinulla on. Tämän mestariteoksen ainut oikea esittäjä on kuollut ja kuopattu Badding Rockers, mutta kappale on muidenkin esittämänä lavojen ykkönen. Niskassa hengittää Marko Haaviston Paha vaanii.

7. Paras tanssittu kappalepari: Ahopelto soitti Maaningan kasinolla illan päätteeksi I will stay & My only one -Hurriganes-kaksikon. En olisi odottanut kuulevani Hurriganesia tanssilavalla. Se oli piristävä yllätyspari ja hieno lopetus illalle.


8.Tanssivaate: Kauden lopussa hankittu Collectifin punainen henkselihame.
 
9. Ajomatka: Ihan ensimmäinen tanssireissu kesäisessä säässä 31.5. Matkasin Maaningan kasinolle ja ilmassa oli odotusta. Pääsenkö tanssimaan, löydänkö koko lavaa mistään, osaanko kuitenkaan tarpeeksi hyvin, miten lavalla kuuluu toimia, onko tanssi sittenkään "mun juttu"...

10. Matkamusiikki: Jaakko Tepon Nevergreens-kasetin B-puoli ei pettänyt pitkilläkään tanssimatkoilla ja ehdin oppia kasetin sanoitukset kesän aikana lähes ulkoa.

 

11. Yllättäjä: Yllätin itseni Kuikan naistentansseissa, jolloin sain haettua omalla asteikollani paljon ja pääsin miestentunnillakin hyvin tanssimaan.

12. Kommentti: Kuikan keskiviikkotansseissa hakija kysyi mistä olen tullut. [Kuopiosta...] No ohhoh! [...ja aamulla töihin.] No huhhuh!

13. Oivallus: Uusi auto vai tanssiliput loppuelämäksi on oivallus, joka kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tanssiharrastusta. Kyse ei ole muusta kuin työelämästä tutusta trendikäsitteestä priorisointi.

14. Älyttömin idea: Äkkilähtö Varjokuvan keikalle Tikkakoskelle, minkä seurauksena yöunet jäivät kahteen tuntiin ja seuraavan päivänä nukuin 14 tunnin päikkärit. 


25. elokuuta 2014

Yölintu @ Kyllikinranta 24.8.2014

Iisalmen Putkiasennus tarjosi 35-vuotisen taipaleensa kunniaksi eilen ilmaisen sisäänpääsyn Yölintutansseihin ja ne olivat samalla Kyllikinrannan päätöstanssit. Olin pitkin kesää kehitellyt erilaisia teorioita siitä, miksi ilmaiset tanssit on jätetty viimeiselle viikonlopulle - ja kaiken lisäksi ilman sponsoroivaa yritystä. Hienot teoriani romuttuivat, kun viime viikolla mainos Kyllikinrannan Facebook-ryhmässä paljasti, että tansseilla on sittenkin sponsori. Se siitä sitten.

Päättäreiden kunniaksi piti hakea jätskipuikko Matin ja Liisan asemalta Lapinlahdelta. Se on muuten siistein huoltoasema, jossa olen ikinä käynyt. Sieltä saa jos jonkinlaista syötävää kahvila- ja ruokapuolelta, ja asiakaspalvelu on todella ystävällistä.

kyllikinranta tanssit yölintu


Saapuminen Kyllikin pihaan oli oma lukunsa. Parkkeeraus pysäköintiviitoittajahemmojen valvovan silmän alla aiheuttaa aina ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Ensin ajoin riviin väärin päin, siis etuperin kun olisi pitänyt peruuttaa. Seuraavaksi peruutin liian lähelle viereistä autoa ja pysäköintityyppi koputteli jälleen ikkunaani. Naiskuskit... Kolmas yritys ja sitten kottero oli suunnilleen sopivasti parkissa. Ensi kesänä tilaan taksin.

En todellakaan ole mikään Yölintu-fani, mutta olen onnistunut kesän aikana näkemään bändin jo kolme kertaa, eli yhtä usein kuin Varjokuvan. Yölintu soitti vain kaksi settiä ja ensimmäinen tunti kuunneltiin levymusiikkia. Joukossa oli iloinen yllätys: Jaakko Tepon Yksinäinen ahven! Ilmaiset tanssit vetivät monenlaista joukkiota ja samassa rytäkässä tuli vakiosettinä fanimuuri lavan eteen.

kyllikinranta tanssit yölintu
 (Kuva: rist2796 CC BY 2.0)


Jostain syystä ajauduin buggaamaan kolmesti ja yksi hakijoista tiedusteli onko minulla jotakin muuta tanssitaustaa, kun kerroin aloittaneeni tänä kesänä. Sitten hän halusi tietää olenko urheilija. Juu en. Miehen mielestä monilla menee vuosia eivätkä he sittenkään tanssi näin hyvin. Ihan purematta en väitettä niellyt ja myöhemmin toisen hakijan kanssa alkoi se tuttu kompastelu. Fuskaamaan pääsin varmaan viisi kertaa! Jenkat menivät sivu suun ja loput tanssimiset käsittivät enimmäkseen foksia.

Yölintu on siitä hyvä yhtye, että sen lopetettua suurin osa väestä kaikkoaa ja viimeinen tunti tanssittiinkin erittäin väljästi. Yölinnun tarjonta keskittyy foksiin/fuskattaviin biiseihin ja tuntui, että levyltäkin tuli paljon fuskuainesta. Lattarit olivat tosi vähissä. Tanssit loppuivat varttia aikaisemmin kuin normaalisti ja porukat jäivät vähän hölmöinä pällistelemään, että tässäkö se nyt oli. Vikat biisit olivat kyllä valsseja, mutta ei siinä tullut mieleen, että ne olisivat jo viimeiset. 

Minun osaltani Kyllikin kausi päättyi kuinkas muutenkaan kuin "kyllikkeihin", mikä pisti hymyilyttämään kotimatkalla. Kesä loppui niin kuin oli alkanutkin: penkiltä valsseihin.

18. elokuuta 2014

Sinitaivas @ Kyllikinranta 17.8.2014

Ajattelin kerrankin kuunnella ennakkoon illan artistin biisejä ja jumituin eilen kuuntelemaan jatkuvalla syötöllä Sinitaivaan Sääret-kipaletta. Valitsin ihan hakuammunnalla jonkin biisin ja Sääret sattuikin olemaan mukava cha cha.

Eilisilta oli huomattavasti parempi kuin Maaningat. Naistentunnilla skarppasin ja hain peräti viisi kertaa, mihin olen tosi tyytyväinen. Fuskuja pääsin vetämään neljästi ja viime keväältä tuttu fuskaaja sanoi, että olen nykyään paljon parempi tanssija. Lavat ovat siis tehneet tehtävänsä.


kyllikinranta tanssit sinitaivas
(Kuva: Flickr: RBerteig CC BY 2.0)


Jenkkapartneri kysyi ensimmäisen kappaleen jälkeen: "Menikö muut jotenkin hitaasti vai mentiinkö me vaan niin supernopeesti?" (Köhköh, ai mitenniinmuka minä vedän jenkat täysillä!?) Toinen jenkka mentiin letkiksenä ja pari orkesterin jäsentä oli sen vetäjinä.

Tangot tanssin lyhyemmän miehen kanssa ja se on minulle hirveän vaikeaa, jarrutan koko ajan automaattisesti. Mies käskikin olla jännittämättä, mutta minkäs teet kun tuntuu, että jyrään koko tyypin edestäni. Mielestäni tangot ovat kaikkein vaikeimmat tanssia, jos viejä on itseä lyhyempi. Sitten taas yksi toinen hakija sanoi, että olen kevyt vietävä.

Orkesterista on pakko sanoa sen verran, että Sinitaivas tuli ihan puskista ja yllätti erittäin positiivisesti. Luulin, että se olisi samaa sarjaa Hurma- ja Taikakuu-linjan kanssa, mutta Sinitaivas kiilasi minun listallani hyvin lähelle Varjokuvaa. Heillä oli myös harvinaisen hyviä omia kappaleita.

Tanssisuunnitelmiin tuli pieniä muutoksia, koska saan viikonlopuksi kyläilemään tanssimattoman vieraan, joten seuraava kerta on vasta viikon päästä Kyllikin päätöstansseissa. Mielenkiintoista nähdä minkälaista väkeä vetää yhdistelmä ilmainen sisäänpääsy & Yölintu.

17. elokuuta 2014

Myrskytuuli @ Maaningan kasino 16.8.2014

Ilveskasinolla olisi esiintynyt Hurma, mutta minä lähdin ilmaisten tanssien perässä Maaningalle. Sata ensimmäistä sai lisäksi pullakahvilipun ja siksi taktikoin itseni ajoissa paikalle. Kahvia en juo, mutta mitäpä sitä ei tekisi yhden pullan vuoksi... Varttia vaille ennen tanssien alkua oli portille muodostunut jo pienimuotoinen jono ja heti kahdeksalta oli hyvin porukkaa paikalla. Normaalisti väkeä alkaa ilmaantua vasta yhdeksän maissa. Myöhemmin illalla tilanne muistutti väkimäärän puolesta juhannustansseja.

Viimeksi Myrskytuuli jäi Varjokuvan varjoon, enkä oikein keskittynyt siihen. Nyt koko ilta oli Myrskyisä ja bändistä jäi jotain mieleenkin. Ihan hyvältähän tuo kuulosti, menee samaan kategoriaan Hurman ja Taikakuun kanssa. Taukomusiikista tuli pieni miinus, sillä Paratiisi ei ollutkaan Baddingin versio, vaan Ville Valon. Se ei ole mistään kotoisin, kyllä levyltä soitetun Paratiisin on oltava alkuperäinen.

Maaningan kasino tanssit myrskytuuli


Minulla oli illalle jotenkin ruusuiset ennakko-odotukset, mutta joku klikkasi. Näitä on aina vaikeaa analysoida, miksi jonain iltana ei tule sellaista jes-fiilistä. Näköjään pitäisi aina ajatella etukäteen negatiivisesti, jolloin useimmiten yllättyy positiivisesti. Viime sunnuntaina Kyllikissä kävi juuri näin: en odottanut mitään erityistä, mutta siitä tulikin tähän asti paras tanssi-ilta.

Alkuillasta pääsin muutaman kerran tanssimaan, mutta väkimäärän lisääntyessä tahti hiipui. Naistenhaku oli itseltäni säälittävä suoritus: en saanut haettua kertaakaan, koska jäin liian pitkäksi aikaa ihmettelemään. Miten se voikin olla niin vaikeaa lähteä tarpeeksi reippaasti liikenteeseen? Sitten olin vielä niin mummo, että lähdin kotimatkalle jo yhdeltätoista. 

Paluumatkalla olin ajaa jäniksen yli ja menomatkalla meinasi puolestaan tulla sorsapaistia, kun sorsapesue taapersi pitkänä letkana tien yli Kuopion keskustassa. Suojatietä eivät osanneet käyttää, mutta läheltä menivät. Tänään aion lähteä Kyllikkiin ilman minkäänlaisia odotuksia ja lupaan hakea naistenhaulla vähintään kolme kertaa (iiks!).

15. elokuuta 2014

Yölintu @ Maaningan kasino 14.8.2014

Maaningan kasino mainostaa järjestävänsä maakunnan kuumimmat naistentanssit. Halusin nähdä miltä arkitanssit näyttävät Maaningalla ja koska kesätorstait alkavat käydä vähiin, läksin eilen Yölinnun tansseihin. Yölintu oli jo toista kertaa Maaningalla tänä kesänä.

Porukkaa oli paikalla hyvin, mutta ei tungokseen asti. Miestenrivin osalta tuntui, että olin tullut eläkeläistansseihin. Hakuvaihde ei mennyt päälle enkä saanut haettua juuri ketään. Heti alkuun vedin taas jenkat, sitten oli muutamat foksit, parit fuskut, yhdet buggit, humpat ja cha chat. Cha chan osaamiseni on todella alkeistasolla ja sen aikana hakeminen epäilyttää. Eilinen viejä vei sitten sellaisia kuvioita, että olin vähän hukassa. Valsseilta sen sijaan vältyin onnistuneesti!

maaningan kasino tanssit yölintu
(Kuva: Flickr: Gustavo Devito CC BY 2.0)
Illan toinen bändi Ilta-Aurinko oli uusi tuttavuus ja miellyttävä sellainen. Rentoa, vitsikästä ja monipuolista meininkiä. Etenkin Hilma ja Onni -rumba oli hauska veto. Taisin olla työviikosta aika väsynyt, koska en kovin tarkasti muista Yölinnun soittamia tanssilajeja tai biisejä. Muistaakseni ohjelmisto oli foksipainotteinen, mutta reipas. 

Jussi & The Boys on hyvä biisi, mutta se ei ollut minulle suosiollinen. Parin tahdin jälkeen irvistin kivusta, kun joku survaisi kantansa jalkapöydälleni. Muutama tahti siitä ja toisenkin jalan jalkapöytä sai kunnon tällin osakseen. Aiemmin olen saanut kanssatanssijan kyynärpäästä kaulan "sivuun", mutta muuten olen välttynyt pahemmilta törmäyksiltä.

Luovutin jo varttia vaille puolen yön ja läksin grillin kautta kotiin. Vajaan viiden tunnin unien ansiosta silmäluomia piti hetkittäin lepuuttaa töissä. Mutta: viimeinen työpäivä check ja loma aluillaan! Huomenna palaan vielä kerran Maaningalle, sillä RP-Karmi tarjoaa ilmaiset Myrskytuuli-tanssit ja sunnuntaina sitten Kyltsään, jossa soittaa minulle uusi yhtye Sinitaivas.

11. elokuuta 2014

Taikakuu @ Kyllikinranta 10.8.2014

En ole koskaan päässyt tanssimaan niin paljon kuin eilen Kyltsässä! Ensimmäinen puolituntinen oli nihkeä, mutta sen jälkeen tanssin kolmet fuskut tunnin sisään (jee!) ja muutenkin hakuprosentti oli huomattavasti korkeampi kuin aiemmin. En tiedä mistä nyt tuuli, ehkä naisia ja miehiä oli määrällisesti suunnilleen saman verran.

kyllikinranta tanssit taikakuu

Uutta matkamusiikkisatoa Kuopion Citypörssistä

Naistentunnilla hain 2,5 kertaa. Puolikas tulee siitä, että cha chaiden aikana olin jo puolessa välissä menossa kohti miestenriviä, kun vastaantulija nappasi minut mukaansa. Tämä voidaan laskea ainakin puolikkaaksi hakemiseksi, eikö?

Jenkat sattuivat naistenhaulle ja kävin hakemassa, vaikka en ole koskaan tanssinut kyseistä lajia. Vaikka itse sanonkin, niin sain koikkelehdittua jenkat kelvollisesti läpi. Näköjään riitti, että oli seurannut aiemmilla kerroilla muiden askelia. Jenkkaaminen oli hikistä puuhaa ja takuuvarmasti hauskempaa kuin kuntosalilla treenaaminen. Mitäköhän alakerran naapuri tykkäisi, jos alkaisin vetää parit jenkat päivässä.

Jos jenkat tuli korkattua niin nyt tuli myös kauan pelätty tangon taivutus. Se tuli niin yllättäen, etten ehtinyt ajatella asiasta mitään. Tanssikurssilla olin ainakin täysi rautakanki taivutuksissa, joten onneksi en ollut itse näkemässä omaa tanssimistani.

Tanssin tuoksinnassa bändi jäi vähemmälle huomiolle, mutta Taikakuu oli sitä samaa ok-tasoa kuin vaikka Hurma ja Myrskytuuli. Siideripissiksen kuuleminen lavatansseissa jaksaa huvittaa kerta toisensa jälkeen. Jos minä en metallinkuuntelijana aina oikein sulaudu joukkoon, niin ei myöskään Jukka Poika.

Lauantaiseen Ilveskasinoon verrattuna Kyllikissä tuntui todella väljältä ja ilma jopa viileältä. Ilta hämärtyi aikaisin ja keskiyöllä ajaessani kotiin oli jo pilkkopimeää. Olin niin hurmiossa, että en muistanut ostaa edes makkaraa ja ajoin maha kurnien kotiin. Tanssimoodi jäi päälle enkä saanut yöllä nukuttua, ja tänään töissä haukotutti makeasti. Onneksi kesätöitä on jäljellä enää tämä viikko, sitten saan lomailla ja tanssia vaikka aamuun asti seuraavat kaksi viikkoa.

10. elokuuta 2014

Varjokuva @ Ilveskasino 9.8.2014

Lähes kahden viikon tanssitauon (!) jälkeen oli aika ottaa suunta eteläiseen Kuopioon ja Ilveskasinolle. Vaikka keskustasta ei ole matkaa Hiltulanlahteen kuin muutama hassu kilometri, olin Ilveksellä vasta toista kertaa. Ilveskasinolle olisi myös ilmainen bussikuljetus, mutta minä läksin paikalle kesäkotterollani.

Ilveskasino ei ole sijainniltaan mitenkään kummallisessa ympäristössä, järvikin puuttuu. Kahvila on sijoitettu hyvin, koska se on aivan tanssilavan yhteydessä ja siitä näkee jotenkuten bändin. Lippu maksoi 15 euroa ja olin näkevinäni lippukassalla, että tanssipassiin tarvitaan vain viisi leimaa ja kuudes kerta olisi jo ilmainen. Ikäjakauma näytti ainakin miestenrivissä iäkkäämmältä kuin muilla tähänastisilla lavoilla.


ilveskasino tanssit varjokuva
Kauan kaivattu Varjokuvan keikkajuliste!



Varjokuva (ja miksei illan toinen bändi Myrskytuulikin) veti reippaasti porukkaa paikalle. Tanssit jäivät vähiin, vetäisin vain fuskut ja parit foksit. Naistenhaulla hain taas vain sen yhden kerran, kuten yleensä. Suurta fanijoukkiota ei lavan eteen muodostunut, joten olin jonkun aikaa ihan edessä tapittamassa Varjokuvaa. Bändillä näytti olevan hauskaa soittaessaan ja rumpalilla oli vauhtia kuin pienellä eläimellä.

ilveskasino tanssit varjokuva

Tässä kelpaa tehdä opiskeluhommia.

Olin etukäteen päättänyt, että Ilveskasinolta nappaan Varjokuvan keikkajulisteen matkaani ja niin myös tein. Kysyin tietenkin ensin luvan toimenpiteeseen ja lopulta ystävällinen järkkäri irrotti julisteen puolestani. Olen alkanut keräillä julisteita peittääkseni tylsät valkoiset seinät. Varjokuvan julisteen suunnittelija on osannut valita mainiot värit, koska kotini sisustus on pikkuhiljaa muuttumassa punamustavalkoiseksi.


Kesän loppua kohden tanssitahti kiihtyy. Interreilin aiheuttaman kuukauden tanssitauon vuoksi nyt täytyy ottaa kaikki irti. Illalla ajelen jo tutuksi tulleeseen Kyllikkiin ja seuraavat kaksi viikkoa kattavat tansseja kolme kertaa viikkoon. Ensi viikolla on myös ensimmäinen Rock'n'swing-tanssitunti. Seuraavaa Varjokuvan keikkaakaan ei tarvitse hirveän pitkään odottaa: heti reililtä 1.10. palattuani he esiintyvät Rauhalahdessa. Ne ovat kyllä naistentanssit, mutta jos ei muuta niin menen fanittamaan bändiä.

9. elokuuta 2014

Vanhentuneet käsitykset lavatansseista

"Siellä on soittamassa kolme vanhaa ukkoa jostain perämetästä" ja "siellä ei varmaan käy sun ikäisiä", totesi työkaverini kuultuaan uudesta harrastuksestani. Minulla ei ole kokemusta lavatansseista ennen vuotta 2014, mutta vanhentuneita käsityksiä oli senkin edestä aivan kuten työkaverillani.

Omien ennakkoluulojeni lisäksi materiaalia löytyi netistä. Esimerkiksi maankuululla Vauva-lehden Aihe vapaa -palstalla on ketju "siis ketkä käy oikeasti jossain lavatansseissa tai tansseissa ylipäänsä??", jossa aloittaja on luullut, että lavatanssijoiden ikä on kuudestakympistä ylöspäin. Big Brother -talossa ei arvatenkaan oltu kartalla lavatansseista: "V**tu te ootte kyllä vanhoja! Lavatanssit? In my ass lavatanssit." Mitä tähän edes kommentoimaan? Tämän silmiähivelevän asiallisen kielenkäytön jälkeen siirrymme aiheessa eteenpäin.
lavatanssit

(Kuva: Flickr: Bob Doran CC BY 2.0)

Mitä tulee musiikkiin, pintansa pitävät edelleen Satumaa ja Vihreät niityt, mutta enää ei tanssita raskassoutuista Metsäkukkia. Nuoremmista muusikoista koostuvat yhtyeet, esimerkiksi Hurma ja Neljänsuora, soittavat perinteisten kappaleiden lisäksi uudenkarheita radiohittejä. Anna Abreun versio Kylmästä lämpimään -kappaleesta toimii salsojen aikana ja Tuure Kilpeläisen Ystävänpäivä kuullaan usein cha cha -vuorolla. Yksi suurimmista hämmästyksen aiheista oli kuitenkin Jari Sillanpää.

Lavatanssit yllättivät monipuolisuudellaan. Että koko iltaa ei mennäkään foksin, tangon, humpan ja valssin tahtiin. Fuskun olemassaolosta en aiemmin edes tiennyt, enkä tanssikurssilla olisi uskonut miten paljon sitä lavoilla tanssitaan! Swing-tansseihin erikoistunut tanssikurssituttuni kysyikin minulta: "oletko muka nähnyt lavoilla jotain kädenalitanssia?"

Kuten netissä paljon vaahdotaan: Kesäillan valssi -ohjelma ei todellakaan vastaa todellisuutta lavatansseista. Kädenalitanssit valtaavat tilaa perusfoksilta ja ne tuntuvat olevan erityisesti nuorison suosiossa. Nuorten kiinnostus lavatansseja kohtaan on kasvussa ja lavojen keski-ikä on parhaimmillaan 30 ja 40 ikävuoden välissä.

Nykyään lavoille ei tulla huvikseen notkumaan ja vetämään viinaa lavan taakse. Parinhaun sijasta lavatansseissa käymisestä on tullut harrastus. Tanssiaskeleita ei opita kotona, vaan opit haetaan kursseilta. Monille tanssiminen on myös urheilumuoto ja varusteet ovat sen mukaiset. Anna-lehti kirjoitti muuten vastikään (nro 28/2014) samasta aiheesta otsikolla "Hiki lentää – eikä vain jännityksestä: Lavatansseista tuli urheilua." Mutta kuten artikkelikin toteaa, jotain on säilynyt ennallaan: hakuvuoroista ilmoittavat kyltit ja makkarakojut.