16. syyskuuta 2014

Wienervalssia Wienissä

Terveiset Budapestistä! Nyt täytyy heti raportoida viime sunnuntain avoimien ovien päivästä wieniläisessä tanssikoulussa, vaikkei tämä mobiilibloggaaminen ole erityisen helppoa tai hauskaa. Ilta oli mielenkiintoinen ja kuului ehdottomasti interreilin kohokohtiin!

Googletin huvikseni olisiko Wienissä tanssimahdollisuuksia ja sitä kautta löysin tiedon, että sunnuntaina kaikissa Wienin tanssikouluissa olisi avoimet ovet. Tämä tieto aiheutti suuren valinnanvaikeuden, sillä kouluja oli vaikka kuinka monta, ja kaikilla oli päivälle erilainen sisältö. Valitsin Tanzschule Rueffin, koska heillä oli ohjelmaa kuusi tuntia ja useimmilla  muilla vain kolme. Minut esiteltiin muille tanssikoululaisille sanoin "tässä on X, hän tulee Suomesta ja puhuu englantia". Monet olivat innoissaan suomalaisesta vieraasta. 

Nurkassa näkyy dj-tiski



Ensimmäiset kolme tuntia oli eri tanssilajien vartin kokeilutunteja. Tarkoitus oli vain tutustua lajeihin, eihän noista oikein mitään jäänyt muistiin. Joka tapauksessa pääsin kokeilemaan useita uusia tanssilajeja: mamboa, balboaa, salsaa, argentiinalaista tangoa ja charlestonia. Boogien ja lindy hopin alkeet olivat tuolla täysin erilaiset kuin ne, jotka itse opettelin perusaskeleiksi. Polkka oli tietysti myös erilaista, sitä tanssittiin piirissä. Charlestonista jäi mieleen, että ensin potkaistaan ja vasta sitten otetaan askel. Vaikutti ihan hauskalta ja voisin opiskella sitä lisää.



Toinen kolmetuntinen oli mahtava ja opin vaikka mitä uutta! Se sisälsi vuorotellen 20min tanssikoululaisten esityksiä ja 40min vapaata tanssia. Tanssin koko illan saman parin kanssa, joka osoittautui koulun pitäjän veljeksi. Hän puhui hyvää englantia ja tulkkasi niissä kohdissa, kun saksan taitoni ei riittänyt. Hän opetti minulle tanssien lomassa wienervalssia, sambaa, quickstepiä (alkeet lähellä meidän foksia), jiveä, paso doblea ja disco foxia (fuskun ja buggin sekoitus). En voi sanoa noita kaikkia nyt osaavani, mutta esimerkiksi wienervalssia ja sambaa tuli niin usein, että hallitsen niistä ainakin alkeet. 

Suurin ero suomalaisiin tansseihin oli se, että kappaleet eivät tulleet pareittain. Lattareita soitettiin paljon ja Suomessa suht harvinainen samba sai Wienissä yhtä paljon soittoaikaa kuin valssi. Lattarit tanssittiin enimmäkseen suljetussa otteessa. Kappaleet olivat diskotyyppisiä versioita, edes tangot eivät välttämättä olleet "puhtaita" tangoja. Tuolla tanssittiin myös kerran letkistä, mutta he aloittivat tanssin oikealla jalalla.

Paikalla oli oma dj ja hänellä oli kunnon tiski, jonka takana oli levyhylly. Dj kuulutti seuraavan ohjelman/tanssilajin. Siellä oli kunnon show pystyssä ja niin kai pitääkin,  jos koulu aikoo houkutella uusia tanssioppilaita juuri heille, koska kilpailijoita on paljon. Ilta oli huikea ja kului todella nopeasti. Sen ansiosta taidan uskaltautua hakuriviin salsan, samban ja jiven aikana. 

4. syyskuuta 2014

Interrail osa 3: Pakkalista ja rinkan koko

Ostin oman rinkkani vanhasta kunnon Varustelekasta tai tutummin vain Lekasta. Rinkka on ollut Hollannin armeijan käytössä ja maksoin siitä vajaat 50 euroa. Rinkan värit ovat sopivasti haalistuneet: minua ei ainakaan ensimmäisenä ryöstetä! Upouusi ja puhtoinen rinkka herättää väkisinkin ajatuksia arvokkaasta sisällöstä. Uskon myös, että armeijan rinkat on tehty kestämään.


interrail rinkan koko
Naisillako muka paljon matkatavaroita? 

Rinkan koossa oli miettimistä ja netistä löytyykin paljon keskustelua aiheesta minkäkokoinen rinkka kannattaa reilille hommata. Päätin selvitä 45 litralla ja se osoittautui hyväksi valinnaksi. Se on selvää, että koosta riippumatta rinkan saa varmasti täyteen viimeistään matkan aikana.

Lekan rinkka on mitoiltaan sen kokoinen, että se menee lentskarissa käsimatkana. Pelkän käsimatkan kanssa on helppo matkustaa eikä tule otettua turhaa tavaraa mukaan kannettavaksi. Olin tehnyt pakkalistan etukäteen ja itse pakkaaminen kävi nopeasti. Tavaraa ei lopulta tullut kuin grammalleen tasan 5 kiloa ja rinkkaan jäi paljon tyhjää tilaa. Jos nyt lähtisin rinkkaostoksille, en ostaisi missään nimessä yli 45-litraista. 

Toinen suurista kysymyksistä oli se mitä interreilille tulisi pakata mukaan. Periaatteessa pelkällä passilla, pankkikortilla ja reilikortilla selviäisi jo pitkälle, sillä eihän tässä mihinkään kehitysmaihin olla matkalla. Minun pakkalistani näytti seuraavalta:

Vaatteet

  • 1 takki (ostettu kirppikseltä eurolla, eli sen raaskii heittää matkan varrella mäkeen, kun säät lämpiävät etelää kohti mentäessä)
  • ohut pitkähihainen
  • bolero
  • 4 paitaa
  • yhdet caprit + vyö
  • 1 hame
  • kolmet sukkahousut
  • alusvaatteita viideksi päiväksi
  • iso ohut huivi, joka toimii myös pyyhkeenä
  • sandaalit ja ballerinat
Liput ja laput
  • passi
  • reilikortti- ja kartta
  • lentolippu ja muut varausvahvistukset paperilla
  • opiskelijakortti
  • lentoyhtiöiden kantiskortit
  • pankki- ja luottokortti + käteistä
  • eurooppalainen sairaanhoitokortti
  • matkavakuutuskortti

Muuta
  • kännykkä + laturi
  • rahavyö (Tatonka Moneybelt, suosittelen! Nielee reilikortin, passin, rahat ja tärkeät kortit eikä lituskaa vyötä huomaa vaatteiden alta.)
  • pyykkipoikia ja pyykkinaru
  • ponnareita, hiuspanta ja kampa
  • päiväkirja
  • sateenvarjo
  • rinkan sadesuoja
  • muovipussi likapyykille
  • kangaskassi ja päivälaukku
  • meikkipuuteri
  • tyynyliina
  • kenttäpullo
  • dödö
  • hammasharja ja -tahna
  • omat lentskarieväät

Koska käsimatkana ei saa viedä nesteitä kuin pieniä määriä, katsoin helpoimmaksi ostaa pyykinpesuaineen, shampoot ja muut roippeet vasta ensimmäisestä kohteesta.

Lue interreilin edelliset osat tästä:
Osa 1 - Reitin suunnittelu