31. lokakuuta 2014

Varjokuva @ Rauhalahti 29.10.2014

Keskiviikkona rykäisin kahdeksannet tanssit lokakuulle vanhassa tutussa Rauhalahdessa. Tanssittajana toimi hartaasti odotettu Varjokuva. Lähtö sujui kerrankin ilman viime hetken vaate- tai varustautumishuolia. Kaikki kamppeet oli mietitty jo iltapäivällä valmiiksi, koska kävin alkuillasta vielä jive-tunnilla.

Tunti päättyy 19.15 ja bussi Rauhalahteen lähtee 20.35. Kävelymatkat huomioiden aikaa itse valmistautumiselle jää enintään 45 minuuttia. Jos mitään ei ole valmiina, tulee yleensä tuhoton kiire hilpaista bussille. Miksei seuraavallakin bussilla voisi mennä, mutta minä yritän olla koko rahan edestä paikalla.

Kuva: T.Kiya CC BY-SA 2.0

Syy, miksi lähdin vapaaehtoisesti naistentansseihin, oli Varjokuva. Olin asennoitunut siihen, että menen vain töllistelemään Varjokuvaa ja jätän tanssit sikseen. Niin tasokasta bändiä kelpaa pelkästään kuunnellakin. Paikalle pöllähti kuitenkin tuttu tanssittaja, ja pääsin välillä humppaamaan, vaikken itse hakenut ketään. Varjokuva veti arki-illasta huolimatta hyvin porukkaa ja sisälle joutui jopa jonottamaan! Souvareiden aiheuttamaa ryysistä ei ihan ollut, mutta tanssilattialla oli toisinaan ahtaanpuoleista.

Mietin, oliko ohjelmistoa mukautettu ravintolaympäristöön sopivaksi, koska monet tanssilajit olivat aika harvassa. Kesällä Ilveskasinolla tuli kappaleita paljon monipuolisemmin (tai sitten muistini vain pätkii). Eikö Varjokuva ole tanssijoiden suosiossa nimenomaan monipuolisuutensa vuoksi? Jenkat ja polkat jäivät kokonaan välistä, mutta tarkemmin kun ajattelen, en muista kuulleeni Rauhalahdessa vielä kertaakaan polkkaa. Ehkä ne on säästetty varsinaisille tanssilavoille.

Joka tapauksessa Varjokuvaa käy aina yhtä mielellään katsomassa, oli ohjelmisto minkälainen tahansa. Seuraava Varjokuvan keikka ei ole vielä tiedossa, mutta Kyösti Mäkimattilan Joulumuistoni-kirkkokonserttikiertue rantautuu Kuopion tuomiokirkkoon joulukuussa. En kyllä tykkää joulumusiikista yhtään, enkä edes joulusta, mutta Kyöstiä voisi periaatteessa mennä kuuntelemaan.

23. lokakuuta 2014

Pakonen&Midinetti @ Rauhalahti 22.10.2014



Minun ei tarvinnut hakea kertaakaan, mutta pääsin tanssimaan koko illan – kerrassaan helpot naistentanssit! Asialla oli taas sama tuttu tanssittaja. Tanssittua tuli puoli kymmenestä puoli kahteen eli ihan kunnon treenit. Johanna Pakonen oli ok, mutta hänen lopetettuaan musiikki sen kun parani. Pakosen orkesteri Midinetti oli aivan loistava! Lopussa tuli perinteisten lisäksi rautalankaa, twistiä ja rockia! 

Sitten kuulutettiin triolimusiikkia. Ensimmäinen ajatukseni oli josko vihdoin tulisi Baddingin Valot, se tuntuu olevan lavoilla harvinaisuus. Seuraava vihje oli: ”Ensimmäiseksi Baddingin levyttämä…”. Polttaa, polttaa! ”…hieno kappale…” No on! ”…Valot.” Jes! Huudahdin kommentin tanssiparilleni, mutta se kantautui tyhjenneellä tanssilattialla orkesterin pojille asti. Heitä meinasi hymyilyttää. Mutta ainakin joku tanssija kannustaa eikä ohjeista miten humppaa kuuluu soittaa. 

Kuva: Terry McCombs CC BY 2.0

Lattariosastoa tuli ihan hyvin: cha chata kolmesti, parit rumbat ja pääsin myös kerran ”salsoomaan”, kuten täälläpäin asia on tapana ilmaista. Cha chaiden tanssiminen oli tahmeaa, koska seeprat eivät luistaneet yhtään. Sama ongelma tuli monissa muissakin lajeissa, joissa luistoa olisi kaivannut. Spineissä sai tehdä töitä, jotta sai itsensä kiepautettua ympäri. Teräsharjaa odotellessa pitänee ottaa tee-se-itse-niksit käyttöön ja käyttää hiekkapaperia mustien tanssikenkien pohjien huoltoon, jotta ne saa taas lavakäyttöön. 

Vaikka muuten olen rauhallinen luonne, tanssilattialla en sitä ole. Siksi rumbaaminen on kestovaikeaa, koska siinä pitäisi malttaa askeltaa rauhassa. Hitaat valssit vietiin niin hyvin, että niiden aikana oli pakko perua tilapäisesti kielteinen mielipiteeni valssia kohtaan. Jenkasta kokeilin ensimmäistä kertaa jonkinlaista fuskuvariaatiota, ja hitaaseen valssiin ja tangoon tuli uusia kujeita. Minulla on tunne, että minusta yritetään systemaattisesti tehdä parempaa tanssijaa, koska joka tanssikerralla tulee aina pari uutta juttua kehiin!

Kotona olin vaille kaksi enkä saanut millään unta, koska tanssin jälkeinen energia piti hereillä. Katsoin vielä neljältä kelloa ja herätyskello soi puoli seitsemän. Kahdeksalta olin sitten yliopistolla englannin tunnilla hirveän skarppina harjoittelemassa hankalien sanojen ääntämistä. Miksi ihmeessä olen mennyt valitsemaan harkkaryhmistä juuri sen, joka kokoontuu torstaiaamuisin, vaikka keskiviikko on potentiaalinen tanssi-ilta? Kaiken lisäksi kurssi kestää koko syyslukukauden ajan! Ainiin mutta opiskeluhan menee harrastusten edelle, vai miten se nyt menikään.

22. lokakuuta 2014

Tanssikengät mustat mulla on!

Törkeän hienojen Bleyerien kylkiäisenä tilasin SoDanca CH791:t. Tarkoitukseni oli hankkia swing-yhteensopivien kenkien lisäksi peruskengät. Kriteereinä olivat musta väri, hinta alle 80 euroa ja edes suht ok ulkonäkö. Rumilla kengillä ei ole kivaa tanssia.

sodanca ch791 lavatanssikengät

Tilausvaiheessa epäröin ovatko kengät sittenkin mummomaiset. Tulin siihen tulokseen, että ensimmäisiä tanssikenkiäni ei päihitä mummomaisuudessa mikään, ja pistin tilauksen menemään. Odotukset olivat neutraalit eivätkä kengät aiheuttaneet pakko saada -reaktiota kuten Bleyerit. Ajattelin, että nämä ovat varmaan 'ihan kivat'.

Avattuani paketin ja saatuani kengät jalkaan kasvoilleni levisi hymy. En ole ikinä pitänyt jaloissani niin hyvän tuntuisia korollisia kenkiä. Miten on mahdollista, että kengät ovat samanaikaisesti niin pehmeät ja silti äärimmäisen tukevat? Tosi nätitkin ne loppupeleissä ovat.

korolliset tanssikengät sodanca

Käyttökokemukset viisien tanssien jälkeen 
Minulla oli ennakkoon pieniä epäilyksiä koroilla tanssimisesta, mutta näillä ei ole ollut pelkoa horjumisesta. Jalat eivät myöskään väsyneet koroista huolimatta edes useamman tunnin jälkeen. Korkoa ei ole kuin 3,5 cm, mutta silti. Nilkkaremmi lisää tukevuuden tunnetta, eikä kenkä pääse hölskymään jalassa. 

Kengät ovat hirmuisen pehmeät ja päkiän sekä kantapään alla on pehmuste. Toisin kuin Bleyereissä, koot ovat normaaleja. Olin jo heti ensimmäisen testi-illan jälkeen sen kannalla, että SoDancat olivat nappivalinta! Kun saan nämä kulutettua loppuun, ostan takuuvarmasti samanlaiset tilalle. 
 

tanssikengät lavatanssikengät haljasnahkapohja
Pohjat ovat siloittuneet jo muutaman käyttötunnin jälkeen.

Haljasnahkapohja

Pohjamateriaali on haljasnahka, jota osa tanssijoista pitää ainoana oikeana pohjamatskuna. Kengät luistivat hyvin, niillä pääsi suorastaan liitelemään pitkin parkettia. Minä tykkään, että kengät ovat ennemmin liian luistavat kuin liian pitävät. Parit viime tanssit pohjat ovat kuitenkin luistaneet nopeimmissa buggeissa jo liiankin kanssa. Laitoin tilaukseen teräsharjan, jonka avulla luistoa saa hillittyä.

Viisaammat sanovat, että haljasnahkapohjia tulee harjata joka ikisen käytön jälkeen. Muuten materiaali menee "tukkoon" eikä pohja pidä enää ollenkaan. Uusia kenkiä ei saa harjata. Haljasnahkapohjien huono puoli on, ettei niillä parane pahemmin käppäillä ulkosalla.


P.S. Joko alkoi otsikon luettuasi soida cha cha päässä? Jos ei, klikkaa tästä:

19. lokakuuta 2014

Souvarit @ Rauhalahti 18.10.2014

Taas on yksi rima alitettu ja reilusti, kävin nimittäin tanssimassa Souvareiden tahtiin. Olin vannonut, että niin alas en vajoa, että Souvareita lähtisin kuuntelemaan, mutta niin se tanssiputki vain imaisi mukaansa. Kellotin kolmet tanssit neljän päivän sisään, vaikka kesälavakauden lopussa ennustin käyväni tansseissa pari-kolme kertaa kuukauteen. Souvareiden tyyli ei uponnut minuun yhtään ja orkesteri kiilasi karmein tanssiorkesteri -listan kirkkaaksi ykköseksi.

Huhu siitä, että Souvarit vetää paikan täyteen piti paikkansa. Ensin piti jonottaa narikkaan ja sitten siirtyä pääsylippujonoon. Harvinaista Rauhalahdessa! Tanssiminen oli, jos ei nyt mahdotonta, niin erittäin ahdasta. Paikalla tuntui myös olevan tavallista enemmän viinan vetäjiä ja muuten vaan katselemaan tulleita. Souvareita en todellakaan lähde enää ikinä katsomaan ellei minulla ole paria omasta takaa. Nyt yritin lähinnä maastoutua.

Pariskunta vai ei? (Kuva: Armando Maynez CC BY 2.0)


Illan piristys oli, kun eräs mies tuli sanomaan ihailleensa eilen minun ja tanssittajani menoa. Näytti kuulemma taidokkaalta. Hän jopa epäili miehen olevan tanssinopettaja, mutta tällaista tietoa tanssittaja ei ole ainakaan minulle paljastanut. Lopuksi hän kysyi oliko tanssittaja kenties poikaystäväni. Ilmeisesti tanssimme oli rennon näköistä, jos kerran näytimme pariskunnalta! Kerrassaan hauska tapaus!

Läksin puolenyön aikoihin bussille, mutta pysäkillä huomasin, että olin katsonut kotona vahingossa perjantain aikataulua. Kaikki bussit olivat jo menneet, joten läksin kävelemään seuraavalle pysäkille, jossa jäädyin kolme varttia ennen bussin tuloa. Ensi tanssireissua varten opettelen lukemaan aikataulukirjaa.

18. lokakuuta 2014

Ruuska&Rosette @ Rauhalahti 17.10.2014

Eilinen oli täynnä tanssin iloa! Ensin tarkoitukseni ei ollut lähteä mihinkään, koska Tiina Ruuska ja Rosette epäilyttivät. Mutta niin siinä sitten kävi, että illalla löysin itseni valitsemasta tanssivaatteita ja hetken päästä kävelin kohti bussipysäkkiä.

Epäilykset osoittautuivat turhiksi ja Ruuskasta jäi esiintyjänä positiivinen kuva. Olin paikalla heti yhdeksältä, mutta porukkaa ei ollut silloin vielä nimeksikään. Ihmisiä valui harvakseltaan eikä tanssilattia missään vaiheessa ollut lähelläkään täyttä. Ne muutamat tanssijat, jotka kävivät hakemassa, veivät enimmäkseen perusfoksia.     

Käynnit Rauhalahdessa ovat tihentyneet

Olin jo valmis kotiinlähtöön, mutta puolentoista tunnin ihmettelyn jälkeen tapahtui täyskäännös. Tuttu tanssittaja pöllähti paikalle, minkä ansiosta pääsin tanssimaan koko loppuillan - ja kaiken lisäksi lajityypillisin askelin. Jotain edistystä on tanssissani tapahtunut, sillä nyt tangon taivutukset menivät kuin ei mitään. Itsearvioinnin perusteella tasapainoni on parantunut ja sehän taitaa vähän niin kuin olla edellytyksenä taivutuksille.

Rumbaa en edelleenkään malta mennä tarpeeksi hitaasti, mutta tanssina se alkaa vaikuttaa yhä mukavammalta. Olen myös oppinut pitämään buggista, vaikka se saa mielestäni liikaa soittoaikaa.

Saman parin kanssa tanssimisessa on omat hyvät puolensa. Ensinnäkin tanssitakuu ja tanssikilometrien kertyminen. Toisekseen haku-palautus-rumban välttäminen ja opettavaisuus. Muutama tunti tanssia hyvän viejän kanssa opettaa enemmän kuin paljon. Mahtavan tanssi-illan tuoman energian takia nukkumattia sai odotella melkein aamuun asti.

Suomen kaunein kesälava
Suomen kaunein kesälava 2014 | Kuva: SuomiViihde-lehti 3/2014

Nappasin hotellin eteisestä mukaani SuomiViihde-lehden ja siinä oli Suomen kaunein kesälava 2014 -äänestyksen tulokset. Maaningan kasino on oikeutetusti sijalla seitsemän ja Kyllikinranta on päässyt sijalle 17. Mutta että Mäntsälän lava kahdeksanneksi kaunein kesälava!? Älkää nyt viitsikö!

17. lokakuuta 2014

Maria Tyyster @ Rauhalahti 15.10.2014

Lähdin keskiviikkona tanssitunnin jälkeen hetken mielijohteesta Rauhalahteen naistentansseihin. Esiintymässä oli uusi tangokuningatar Maria Tyyster, joka on nyt nähty ja kuultu. Kappaleet olivat aika hitaanlaisia ja sitten kun päästiin yhden kappaleparin verran hieman vauhtiin, tuli jo seuraavaksi lisää hidasta. Välimusiikit olivat erikoisia. Samoista aiheista kommentoi myös vieressäni seisoskellut nainen, ja hänen mukaansa tämän vuoden tangokuningas Teemu Roivainen on parempi.

Naistentanssini alkoivat sillä, että minua tultiin hakemaan. Pääsin tangoamaan, fuskaamaan ja cha chaamaan toden teolla, sillä hakija oli huipputanssija. En ollut kaikissa kiemuroissa täysin kartalla ja jossain välissä olin fuskussa ihan solmussa! Hakija ei näyttänyt hermostumisen merkkejä ja tämä tuli hakemaan vielä uudestaan. Tuota voisi luonnehtia tosiammattilaisuudeksi.

Kuva: Robynlou8 CC BY 2.0

Minun hakuni taisivat rajoittua kahteen ja muuten minua haettiin. En tiedä johtuiko se uusista seeproista, mutta yksi minua hakenut mies tuplavarmisti, että menen humppaa myös perinteisellä tyylillä. Mies, jota hain jiven aikana, kyseli hirveän tarkkaan ajattelinko mennä sen jivenä, fuskuna vai foksina. Parketilla kysyi vielä uudestaan onko foksi varmasti ok. Onko seeproilla muka näin suuri vaikutusvalta?

Erikoinen tapaus sattui yllä mainitun humppamiehen kanssa. Kun ensimmäinen biisi loppui, tämä sanoi: "Ja yksi riittää kiitos". Sitten hän lähti viemään minua tukka putkella takaisin paikalleni, johon minut jätettiin kuin viestikapula. Ei kiitosta tai mitään, mies vain viiletti omalle paikalleen taakseen katsomatta. Kiitti vaan sulle.

Viimeinen bussi lähti jo klo 23.20 ja siihen me köyhät astuimme. Mutta hei, sain Tanssipassini kuudennen ruudun täyteen ja seuraava sisäänpääsy on ilmainen (jonka taidan käyttää heti tänään)! 

15. lokakuuta 2014

Interrail osa 5: Berliini

5.-7.9. Berliini
 
Berliinissä vietin kolme yötä ja se oli varsinaisen reilin pisin pysähdys. Olen käynyt Berliinissä aiemmin, mutta vielä jäi paljon näkemättä, vaikka ajoin U-Bahnilla ympäri kaupunkia minkä kerkesin. Huom! Interrail-lippu EI käy U-Bahniin, mutta minä ajoin tietämättäni pummilla.

Berliini

U-Bahn-asema Berliini


Majapaikkani Hotel Eden am Zoo oli sijainniltaan loistavalla paikalla aivan pääostoskatu Kurfürstendammin nurkilla. Nimestään huolimatta se muistutti enemmän hostellia, eikä hotellissa ollut oikeastaan muuta plussaa kuin huippuedullinen hinta ja loistava sijainti. Huoneet, joissa on oma suihku, muttei wc:tä, ovat hauskoja: ne ovat muuten normaaleja huoneita, mutta yhdessä nurkassa on suihku. Berliinissä oli hyvin aikaa pyykkihuollolle:

Pyykinpesu interreilillä

Olin etukäteen päättänyt, että Saksassa puhun pelkkää saksaa, mutta englanti tulee niin automaattisesti, ettei voi mitään. Monet keskustelut menivät niin, että minulle puhuttiin saksaa ja vastasin englanniksi. Molemmat kuitenkin ymmärsivät toisiaan ja sehän on pääasia. Puolassa ja Unkarissa käytäntö ei oikein toiminut.

Kaiser Wilhelm Gedächtniskirche Berlin

DDR-museo oli mielenkiintoinen. Se ei ollut perinteinen museo, jossa mihinkään ei saa koskea, vaan seinistä sai availla luukkuja. Niistä paljastui erilaisia esineitä, kuten koululaukku todistuksineen tai repertuaari armeijavarusteita. Joidenkin luukkujen takana oli näyttö, jossa pyöri DDR-aiheinen videopätkä. Ajanmukaisesti sisustetuissa keittiössä ja olohuoneessa sai tutkia laatikoita ja kaappeja. Parasta oli kuitenkin Trabant-simulaattorilla ajaminen! 

DDR Museum Berlin Trabant

Kaikilla vähänkin suuremmilla metroasemilla on jokin take away -piste. Minä ostin sellaisesta döner kebabin (2,5 €) ja siinä oli reilusti syömistä, vaikka melkein puolet täytteistä tippui maahan. Hyvää oli!   

Döner kebab Berliinissä

KaDeWessa piti tietysti käydä. Se on jättimäinen tavaratalo, Euroopan toiseksi suurin. Yläkerran ruokaosasto on näkemisen arvoinen, siellä on mm. satoja juusto- ja makkaralaatuja. Kallein konjakkipullo, jonka näin, maksoi vaatimattomat 9995 euroa.

KaDeWe Berlin

Luottorajani ei siihen ihan riittänyt, ja siirryin edullisempien ostosten pariin Claire'siin. Siellä bongasin roipetta mitäs muutakaan kuin tansseja silmällä pitäen. Claire's on niitä kauppoja, joista selviytyminen ulos tyhjin käsin on lähes mahdoton tehtävä.



Siinä olisi Berliinin osuus pähkinänkuoressa. Seuraavaksi matka jatkui Tsekin kautta Puolaan, siitä lisää tuonnempana.

14. lokakuuta 2014

Ovatko tanssikurssit tarpeellisia?


Kursseilla kävijöitä kritisoidaan tasaisin väliajoin ja 'kurssilaiset' on jokin jalustalle nostettu erityisryhmä, jonka jäsenet hakevat vain toisiaan. He tulevat tanssilavoille suorittamaan ja urheilemaan naama nyrväkkänä eivätkä osaa nauttia tanssista. Niin tai näin, minä olen tanssikurssien kohtuukäytön kannattaja.

Ennen vanhaan kaikki oli paremmin

Miten oppii tanssimaan, jos oppeja ei saa kotoa mukaansa, kuten "ennen vanhaan"? Ajatellaan nollatason tanssijaa, jolla ei ole tanssivia sukulaisia tai tuttavia. Alussa kurssit ovat käytännössä ainut vaihtoehto. Täysin tanssitaidottomana hakurivissä seisominen on epäkohteliasta hakijoita kohtaan. He ovat tulleet tanssimaan eivätkä opettamaan. Poikkeuksia löytyy, mutta on aika riskipeliä mennä täysin ummikkona tanssilavalle ja luottaa siihen, että tekemällä oppii. Siinä karkottaa tehokkaasti potentiaaliset tulevat hakijat. Vai kuinka moni hakee uudestaan tanssijaa, joka ei pysty seuraamaan perusfoksia? Jos ajatellaan miesnäkökulmaa, ei viejä voi tyhjästä lähteä viemään. Tanssikurssilta saa yleisimpien tanssilajien perusteet haltuun ja siellä voi harjoitella yhdessä muiden aloittelijoiden kanssa. Kursseilla tutustuu myös toisiin tanssijoihin, mikä yleensä edesauttaa hakuprosenttia tanssilavoilla.

Alkeiden jälkeen suosittelen lähtemään rohkeasti lavoille tanssimaan. Sieltä tanssiin saa varmuutta. Naiset pääsevät tässä hieman helpommalla, jos hanskaavat seuraamisen taidon. Paritanssi on silti kahden kauppa, eikä naisena voi mennä täysin mies vie -periaatteella. Oman puolen tontista on huolehdittava. Kursseilta kannattaa edelleen hakea lisäoppeja, sillä alkeista tanssiura lähtee vasta liikkeelle. Lisäksi joidenkin lajien jatkoharjoittelu saattaa tuottaa ongelmia ilman kursseja. Joka sanoo, että tanssikursseilla käyminen on turhaa, voisi käydä kokeilemassa miltä tuntuu opetella lattareita lavalla, jos ne viedään kerta toisensa jälkeen foksina.

Omat tavoitteet?

Kun perustanssi sujuu, tanssikurssien tarpeellisuus riippuu täysin omista tavoitteista. Riittääkö nykyinen kuviovalikoima, kiinnostaako tanssitekniikka, onko tähtäimessä uuden tanssilajin opettelu tai tarvitseeko vinkkejä musiikintulkintaan? Vai onko kenties nykytaso riittävä? Netissä on rajattomat mahdollisuudet opiskella uusia kuvioita itseopiskeluna, ja kuvioista voi poimia juuri itseä kiinnostavat. Ainahan kuvioita voi keksiä myös itse. Tähän tarvitaan pari, jonka kanssa harjoitella. Tanssikurssilla saa harjoitella parin kanssa, mutta kuviot ovat opettajien päättämiä. Naisten ongelma kursseilla opetelluissa kuviossa on se, ettei niitä välttämättä kukaan vie tanssilavoilla. Uudet kuviot kukoistavat sen pienen hetken, mutta kuihtuvat hyvin nopeasti.

Tanssitekniikkaa voi sahata yksinkin, mutta siinä on suuri vaara opiskella väärin. Väärän tekniikan iskostuttua takaraivoon sitä on vaikeaa lähteä enää muuttamaan. Tekniikkapuolen harjoitukset hoitaisin tanssikurssilla, koska siellä saa suoraa palautetta eikä joudu suin päin metsään. Alkeiskurssilla käydään vain muutama yleisin lavatanssilaji, joten jos aikoo pärjätä hakurivissä koko illan, on opeteltava lisää lajeja. Helpoin tie on lähteä takaisin tanssikurssille.

Musiikintulkinta on kaikkein kinkkisin kysymys. Joiltain se käy automaattisesti eivätkä he kaipaa opastusta. Toiset seuraavat orjallisesti tanssilajikohtaisia askelia kappaleen ensitahdeista aivan loppuun asti ilman paikallaan hengailuja tai muita koristeluja. He eivät huomioi kappaleen dynamiikkaa eli äänenvoimakkuuden vaihteluita, vaan tanssivat herkät pianosoolot samalla tyylillä kuin räväkät kertosäkeet. Minusta tanssi lähtee siitä, että tanssitaan musiikin mukaan. Musiikintulkintatunnit eivät ole yhtään pahitteeksi, jos se ei lähde luonnostaan. On silti muistettava, että edellisten täydellinenkään hallitseminen ei suoraan takaa tanssiparille huikaisevaa tanssikokemusta. Siihen tarvitaan tanssikemiaa, jota kaikkien kanssa ei vain löydy.

Päätelmät

Pelkällä tanssikurssituksella ei tehdä hyvää tanssijaa, vaan siihen tarvitaan raakaa käytännön harjoittelua. Tanssitunneilla keskitytään aina tiettyihin asioihin, mutta lavoilla saa tanssia täysin vapaasti. Tanssilavoilla kertyy myös niitä elintärkeitä tanssikilometrejä, jotka vahvistavat tanssin perustuksia. Tanssiuran alussa kurssit ovat erittäin suositeltavia, mutta perusteiden hallinnan jälkeen on tanssijakohtaista kuinka paljon ja minkä tyyppisiä kursseja haluaa käydä. Oman kantani paljastin jo heti alussa, eli puhun tanssikurssien kohtuukäytön puolesta. Kursseilta saa hyviä oppeja ja lisämausteita tanssiinsa, mutta kurssitusta ja lavatansseja on harjoitettava sopivassa suhteessa. Päätyö tehdään tanssilavoilla.

13. lokakuuta 2014

Tanssikengät tekevät taiteilijan

Ostin itselleni synttärilahjaksi kiiltävät punavalkoiset lakerinahkatanssikengät ja samalla minusta tuli kuuluisan seepra-klubin jäsen. Synttärini olivat jo heinäkuussa, mutta tähän väliin mahtui toimitusvaikeuksia ja kenkien koon vaihto.

Bleyer 7130L Boogie Woogie Rock'n'swing kengät

Arvoin pitkään Tanssitarvikkeen nettikaupassa seepra-Bleyerien ja sirojen pienellä korolla varustettujen mustien avokasmallisten kenkien välillä. Kaksiväristen tanssikenkien hankkiminen epäilytti, koska kaupan päälle saa kymmenen leimaa otsaansa. Otin riskin ja ostin molemmat, koska swing-tansseissa haluan käyttää lättäpohjia, mutta lavoilla ja lattareissa pieni korko on sopiva. Tällä kaksikolla jos pärjäisi muutaman vuoden niin avot. 
  
Bleyerien malli on 7130L Boogie Woogie ja kylläpä ne ovat herkullisen väriset! Kengät tuntuvat kevyiltä mutta napakoilta. Kotona tepastelun perusteella pohjat vaikuttavat turhankin pitäviltä, mutta ensi viikolla ne pääsevät varsinaiseen testiin lindy hop -tunnilla.

Bleyer 7130L Boogie Woogie Rock'n'swing kengät


Edelliset koon 42 Bleyerini olivat jatkuvasti tippumispisteessä, mutta nämä uudet 41-kokoiset ahdistivat varpaita. Laitoin kengät asiakaspalautuksena takaisin ja vaihdoin ne koon 42 kenkiin. Miten ihmeessä saman merkin koot vaihtelevat näin paljon? Ehkä ero johtuu siitä, että mummo-Bleyerini ovat jotakin ikivanhaa mallia. 

Bleyer 7130L Boogie Woogie Rock'n'swing kengät


Olen nyt siis virallisesti seepra (tanssi.netin mukaan kaksiväriset kengät riittävät, niiden ei tarvitse olla edes mustavalkoiset). Voi jestas! Naureskelin itsekseni ääneen, kun kuulin 'seepran' ensimmäistä kertaa. Uusien kenkieni myötä muutuin varmaan samalla myös ylimieliseksi, koko tanssilavan leveydellä kopteroivaksi, muut huomioimattomaksi perinteisen tanssityylin vihaajaksi, joka pilaa tanssilavat uudistusmielisellä asenteellaan. 

Muistakaamme myös Facebookista bongattu lehtileike Karjalainen-lehden (20.9.2014) lukijoiden tekstarit -palstalta: "Kirjavakenkäiset "tanssitaiteilijat" ovat tappaneet suuren yleisön lavatanssi-innostuksen. Valitettavasti." Että varokaa vaan, jos satutte tämän tanssitaiteilijan kanssa samalle lavalle!

11. lokakuuta 2014

Marko Maunuksela @ Rauhalahti 10.10.2014

Eilen tanssin Marko Maunukselan ja Fantasian tahdissa Rauhalahdessa. Maunuksela toi mukaan vähän rockimpaa meininkiä, tai voi myös olla, että vain kuvittelin niin hänen ulkonäkönsä perusteella. Lattareita olisi voinut tulla enemmän, mutta muuten musiikkipuoli oli kunnossa! Muutama fanittajakin oli eksynyt lavan eteen.

Hakijoina oli kirjava joukkio ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen tanssimassa -henkilöistä satoja kilometrejä tanssineisiin. Aika paljon tanssi kallistui kuitenkin perusfoksiin tai jopa pelkillä hitailla askelilla tanssimiseen. Vaikka pääsin hyvin tanssimaan, ei ilta ollut liikuntasuorituksena juuri minkäänlainen (tai sitten kuntoni on päässyt salakavalasti kohoamaan). 

Kuva: Bev Goodwin CC BY 2.0

Eräs mies on intoutunut opastamaan minua argentiinalaisen tangon pariin ja olen ehkä jotenkuten saanut idean päästä kiinni. Fuskua pääsin vetämään monta kertaa ja yhdellä fuskaajista oli paljon minulle uusia kuvioita, en meinannut perässä pysyä. Yhdet cha chat pääsin myös vetäisemään, mikä oli parasta! 

Cha chan tanssiminen on alusta lähtien ollut hauskaa, mutta viimeinen niitti siihen tuli Wienissä. Nyt lokakuussa tanssitunneillakin on käsitelty kyseistä lajia, ja se on vienyt totaalisesti mukanaan. Fusku on sellainen kestosuosikki, mutta cha cha on nyt kiilannut ykköslajiksi. Bonuksena tulee vielä jenkka, joka ei ole koskaan tylsää.


Bussilla Rauhalahteen

Bussiliikenteen uudistuksen myötä Rauhalahden ja keskustan väliä ennen kulkenut Tanssibussi on lakkautettu. Huono veto! Rauhalahden suuntaan matkustaminen ei ole mikään ongelma, mutta paluumatka yöllä on. Viimeinen bussi Rauhalahden pihasta lähtee jo klo 00.10, mikä on aivan liian aikaisin. 

Uusi bussiaikatauluhaku on käsittämättömän vaikeaselkoinen, mutta sain nyt selville, että klo 01.45 lähtee bussi keskustaan. Matkaa pysäkille on kilometri eikä siellä ole katosta. Talven viimassa tuulensuoja olisi aika jees. Lähtöaika on hyvä, koska tansseissa ehtii olla lähes tappiin asti.

10. lokakuuta 2014

8 letkautusta kanssatanssijoilta

Tanssipartnerit ovat toisinaan viihdyttäneet kommenteillaan ikivihreiden onpas kylmä/kuuma/hieno/sateinen sää, mitäs tykkäät bändistä ja oletko täältä päin lisäksi, ja ajattelin jakaa parhaat palat perjantaipäivän ratoksi teidän kanssanne!

1. "Täytyy hyödyntää kaikki neliöt." (vei ihan nurkkia myöten)

2. Jyväskyläläisellä lavalla keskiviikkotansseissa hakija kysyi mistä olen tullut. [Kuopiosta] "No ohhoh!" [Ja aamulla töihin.] "No huhhuh!"

3. Kurssin vetäjälle ohi tanssittaessa: "Kato miten hyvä partneri mulla on! Mun daami tekee ihan mitä mä pyydän!"

4. "Mä oon ihan täynnä rautalankamusiikkia." (rautalangasta tunnetun bändin keikalla jo ensimmäisten kappaleparien aikana)

Kuva: Navdeep Raj CC BY 2.0)


5. "Tää vähän tappaa tätä romantiikkaa kun mä lasken ääneen." (rumbassa laski 1-2-3-4, jotta pysyi rytmissä)

6. "Sä näytät ihan mun naapurilta! Ootko varma ettei sun nimi oo Taina? Etkä asu Kauppakadulla? Sä oot kyllä ihan saman näkönen, vaatteet ja olemus ja kaikki!!" (nimet muutettu, enkä ollut se naapuri)

7. "Tuli mitä tuli [tanssilajia] niin mä päätin nyt hakea sua."

8. Seuraava kommentti oli penkillä istuvalle miehen kaverille, jonka ohi tanssimme. "Toi yks nainen kyseli sua." Kaveri innostuneena: Ai kuka? "Toi vaaleehiuksinen tuolla." Kaveriin tuli äkkiä liikettä, mutta tanssiparin virnistys paljasti heiton pieneksi jujutukseksi.

7. lokakuuta 2014

Interrail osa 4: Pohjois-Saksa

Reilimatkani alkoi lennolla Kööpenhaminan kautta Hampuriin. Yksityisen lentokenttäkuljetuksen Helsinki-Vantaalle sponsoroi Hasalme Oy. Ei ollut ainakaan matkatavaroiden osalta tilanpuutetta.

Hasalme Oy


Turvatarkastuksessa rinkka meni läpi, mutta pikkulaukku pengottiin ja kaikki tavarat purettiin yksitellen pihalle. Sitten laukku laitettiin vielä yksinään läpivalaisuun. Kun virkailija oli tyytyväinen, hän kysyi iloisesti: "Tarvitsetko apua pakkaamisessa?" Rinkkaa ei missään vaiheessa punnittu tai mittailtu eli tavaraa olisi voinut tarvittaessa pakata huoletta enemmänkin mukaan. Ensimmäiset päivät vietin Pohjois-Saksassa ennen reilikortin käyttöönottoa.

2.9. Hampuri
Joka kadunkulmassa oli kahvila, leipomo tai take away -luukku. Varsinkin päärautatieasema oli aivan täynnä erilaisia ruokapisteitä. Eikä ollut mitään kuivia valmiiksi pakattuja sämpylöitä myynnissä! Tiskejä silmäillessä iski valinnanvaikeus, niin herkullisia leipomuksia oli tarjolla.




Hurautin junalla Reeperbahnin asemalle ja kävin kalatorilla, jossa ei tosin sinä päivänä ollut kaloja. Ruokakaupoissa oli Saksassa edullista ja erityisesti pesuaineet, hiusvärit ym. tarvikkeet olivat todella halpoja. Samoja hiusvärejä, joita olen Suomesta ostanut yli kympillä, maksoivat Saksassa normaalihinnalla 2 - 3 euroa. Yksi yö Hampurissa oli riittävä, samoin seuraavassa kohteessa.

3.9. Bad Schwartau
Matkustin Lyypekin kautta parinkymmenen tuhannen asukkaan kaupunkiin. Bad Schwartaussa tein erilaisia hankintoja, kuten kertakäyttöastiat ja pesuaineet. Ravintolassa en syönyt reilin aikana kuin pari kertaa ja kokkailin syömiseni itse tai hain parin euron take away -sapuskoita. 


Reissaajan eväät vedenkeittimellä valmistettuna.

4.9. Lyypekki
Lyypekissä maistoin currywurstia, eli makkaraa, jonka päällä on ketsuppia ja curryä. Ruokakaupoissa näin myynnissä valmista curryketsuppia. Yhdistelmä kuulostaa hieman erikoiselta, mutta toimii todella hyvin!

Currywurst

Lyypekki oli oikein perinteisen pohjoissaksalaisen näköinen kaupunki ja siellä oli mukavaa kuljeskella.



Yllä on kuva Schiffergesellschaftista (helppoja nämä saksankieliset sanat, vai mitä!). Se on toiminut merimiesten kokoontumispaikkana 1500-luvulta lähtien ja nykyisin talossa on ravintola.

Lyypekki

Lyypekki

Siinä lyhyesti esiteltynä ensimmäinen reiliraportti. Loput osat tipahtelevat tässä syksyn mittaan tanssipostausten sivussa.

5. lokakuuta 2014

IsoValkeinen 4.10.2014

Eilen olin ensimmäistä kertaa Hotelli IsoValkeisen tansseissa ja se oli kunnon mahalasku huippuperjantain jälkeen. Tanssit jäivät vähiin eikä IsoValkeisesta muutenkaan jäänyt mitenkään ruusuista kuvaa. Väsymys alkoi myös painaa loppuillasta ja meinasin nukahtaa pystyyn.

IsoValkeiselta sai oikein erillisen kuitin

IsoValkeisen kohdalla ei ole bussipysäkkiä, joten paikalle pitää tarpoa hieman pidemmältä. Viimeinen bussi lähtee keskustaan klo 01.42 ja ainakin eilen Markkolan keikan ehti nähdä loppuun asti ennen kuin oli lähdettävä bussille. Paluubussi lähtee vielä kauempaa kuin mihin tullessa pääsee.  

Valkeisella on kaksi tanssilavaa ja molemmilla soi eri musiikki. Se aiheutti trafiikkia lavojen välisten ovien läheisyyteen ja turhaa ihmettelyä siitä, kummalla lavalla kannattaisi milloinkin olla. Pikkulava on varsinaisen ravintolan/baarin yhteydessä ja siellä on paljon istumapaikkoja, mutta vähän tanssitilaa.

Suurempi lava on omassa tilassaan ja siellä on muutama hassu pöytä tuoleineen. Toisin kuin Rauhalahdessa, Valkeisella muodostui jonkinlainen naistenrivi. Tai se oli oikeastaan rykelmä eikä rivi, koska levittäytymistilaa ei ollut hirveästi. Tuntui, että oltiin koko ajan kuin sillit suolassa ja kädenalitanssien tanssiminen oli lähes mahdoton suoritus. En tiedä mikä on normaalitilanne Valkeisella. Tomi Markkola veti varmasti porukkaa, mutta toisaalta Valkeisella on suht nimekkäitä esiintyjiä aina lauantaisin.
Kesärannan pysäkillä oli eilen yksi todella väsynyt matkustaja.


IsoValkeinen on vanhanaikainen, kulahtanut ja ankea. Viihtyisyyden kannalta Rauhalahti on todella vahvoilla! Tanssiin pääsyä on paha arvostella yhden illan perusteella. Lippujen hinnat ovat IsoValkeisella aika suolaisia, lauantaitanssit maksavat 13 - 17 € (Rauhalahdessa noin 10 - 14 €). Minulla 17 euroa menee jo kipurajan yli. Varjokuvasta voin sen vielä maksaa, mutta pahaa tekee. Näiden näyttöjen perusteella tulen suunnistamaan talvikaudella Rauhalahteen, mutta IsoValkeinen saa uuden mahdollisuuden viimeistään Varjokuvan myötä itsenäisyyspäivänä.

4. lokakuuta 2014

Seireenit @ Rauhalahti 3.10.2014

Eilinen oli tähän mennessä kaikkein tanssillisin ilta! Ennen varsinaisia tansseja ravintolassa oli Maailman Opettajienpäivän tapahtuma salsa-teemalla. Siellä oli soittamassa asiallinen 13-henkinen salsaorkesteri Amapola, josta kuulin pari viimeistä biisiä. Heitä voisin mennä kuuntelemaan toistekin, siinä oli oikeaa lattarimeininkiä! Kympistä eteenpäin musiikit tarjosi Tanssiorkesteri Seireeni eli lavalla nähtiin naisenergiaa.

Iltaa mainostettiin teemalla "salsa, rumba, lattari - perinteisiäkään tansseja unohtamatta". No, minun mielestäni Seireenit unohtivat juuri ne lattarit, joiden takia innoissani läksin paikalle. Illasta jäi kuva, että tanssilajit olivat bugg, bugg, foksi, fusku, hitaat, bugg, foksi, bugg ja vielä kerran bugg. Valssit olivat vähissä, mikä ei minua haitannut. Jenkkaa tuli, siitä plussaa. Rumbia en muista kuulleeni ollenkaan ja cha chata sekä salsaa tuli ihan vain yhden tai kaksi kertaa.

Salsaa on monenlaista. (Kuva: Gudlyf CC BY 2.0)

Buggia tuli sitten senkin edestä ja ne menivät osaltani yllättävän sulavasti. Bugg on tullut salakavalasti lavoilla mukaan kuvioihin ja vaikka en ole hakurivissä ollut buggien aikana (koska en mielestäni ole sitä osannut), olen sitä aina jotenkin ajautunut tanssimaan. Nyt se menee melkein siinä missä fuskukin. 

Sen verran mitä pääsin sambaa ja salsaa tanssimaan, toisin kuin Wienissä ne eivät lähteneet nyt ollenkaan. Salsassa minulla oli aina väärä jalka ja sambassa olin täysin ulkona.

Paikalla oli paljon tanssimattomia, tai sanotaanko paritanssimattomia, opettajia. Varsinaiset tanssijat olivat vähissä. Minulla oli alkuillasta parin satunnaisen hakijan lisäksi vakkarihakija, jonka kanssa palautus ja haku -rumba jäi muutaman tanssitun kappaleparin jälkeen pois ja jäimme suoraan parketille. Oli ihan hauskaa mennä välillä saman parin kanssa nonstoppina. Nyt ei voi valittaa ettei olisi saanut rahoilleen vastinetta, tanssiminuutteja kertyi sen verran paljon! 

Tanssivaihde jäi taas yöllä päälle enkä saanut unen päästä kiinni. Sitten heräsin aamulla pirteänä kello 6.48 - lauantaina! Tänään aion lähteä kolmen tunnin yöunien voimalla katsastamaan IsoValkeisen tanssit.

3. lokakuuta 2014

Dancenight @ Wien

Kävin Wienissä myös toisissa tansseissa, wienervalssi-iltaa edeltävänä päivänä.  Pääsin treenaamaan saksan kielen luetunymmärtämistä oikein kunnolla, kun etsin netistä eri tanssikouluja ja niiden tarjontaa. Kyseessä oli tanssikoulun järjestämä Dancenight. En ollut etukäteen aivan varma, minkälainen tapahtuma tällainen on, mutta läksin paikan päälle mielenkiinnosta katselemaan. Matkustin julkisilla tunnin suuntaansa, enkä päässyt tanssimaan askeltakaan.

Ulko-ovella huomasin, että porukat menevät pareittain sisälle. Kysyin tiskiltä pitääkö olla partneri vai voiko myös yksin tulla. Tyyppi sanoi: "they come in pairs, but you can watch". Jaahas. Vierailijat joutuvat maksamaan tansseista 6 euroa, mutta minut päästettiin kuitenkin ilmaiseksi sisälle, koska olin pariton.

Tanssikoulu Wienissä
En kehdannut räpsiä kuvia joka paikassa kuin hullu turisti, mutta yleiskuvaa sain taltioitua. 

Dancenight osoittautui levytansseiksi, joissa ideana oli treenata oman parin kanssa kurssilla opittuja juttuja omaan tahtiin. DJ kuulutti seuraavan tanssilajin ja kappaleet tulivat yksittäin. Huomasi hyvin, että kyseessä on tanssikoulu, koska erilaisia kuvioita harjoiteltiin paljon. Yllä oleva kuva on koulun yläkerrasta, jossa treenasi vanhempi tanssiväki. Siellä olivat sulassa sovussa diskopallot ja kristallikruunut. Kuva on otettu ylätasanteelta, josta oli hyvä näkymä tanssilattialle.

Alakerrassa noin 15 - 25 -vuotiaat tanssivat yökerhomaisessa tilassa ja joivat vettä. Kappaleet painottuivat siellä lattareihin ja discofoksina tanssittaviin. Edes nuoriso-osastolla kukaan ei tanssinut yksin, vaikka biisit olivat todella diskomaisia. Kaikkea sitä näkee kun matkustaa ulkomaille. 

Tanssi-ilta järjestetään lauantaisin ja se on tanssikoulun oppilaille ilmainen.  Tanssit kestivät vain kolme tuntia ja osa lähti jo tunnin jälkeen pois! Kyllä niillä itävaltalaisilla olisi paljon parannettavaa.

2. lokakuuta 2014

Reilin kämmit TOP3

Interreilatessa sattuu ja tapahtuu päivittäin. Tässä reilin kämmit TOP3 hauskuusjärjestyksessä:

3. Kartasta huolimatta hukassa

Hauskaa tai "hauskaa", mutta olin usein hukassa kartasta huolimatta. Oli kyseessä metroaseman uloskäynti tai risteys, onnistuin aina valitsemaan väärän suunnan, vaikka vaihtoehtoja olisi ollut vain kaksi. Ihan aina.

2. Interrail-lipulla metrossa

Ajaa huruuttelin tyytyväisenä U-Bahneilla Berliinissä ja Wienissä minkä kerkesin, ja vasta matkan loppupuolella tajusin, että reilikortti ei  edes käy koko metroon. Matkustin siis yhteensä viikon ajan tietämättömänä pummilla. Uups. Interrail-lippu on voimassa S-Bahneissa ja ajattelin, että juna mikä juna. Tarkastajia ei näkynyt kertaakaan eli sinänsä tarinalla on onnellinen loppu.

Tämä kyltti Rooman asemalla tahtoo sanoa, että Koppalakille ei ryttyillä.

1. Öö... What ticket?

Tiesin, että italialaiseen pikajunaan olisi tarvinnut paikkalipun, mutta kokeilin onneani parkkeeraamalla junan eteiseen. Ojennettuani reilikortin Koppalakille se kysyi missä lippuni on. Tiukoissa tilanteissa kannattaa aina näytellä tyhmää turistia. 

Siispä toljotin Koppalakkia suu auki ja kysyin mahdollisimman hölmistyneen näköisenä: "öö... what ticket?" Viereiset matkustajat olivat minun leirissäni ja he täydensivät sanomaani vielä italiaksi, mutta Koppalakki piti pintansa. Venetsia-Firenze-väli maksoi interreilaajalle 10 euroa ja jouduin lisäksi maksamaan kahdeksan euron penaltyn.

Tempaisin esille ainoan käteisrahan, joka minulla oli hallussa. Koppalakki naputteli lippulaitettaan pitkään ja kysyi sitten eikö minulla ole kaksikymppistä.
Sorry, no.
Vain satanen?
Yep. (meinasin sanoa, että meillä Suomessa ei olla köyhiä eikä kipeitä, mutta pidin suuni kiinni ja virnistelin vain)

Salzburgissa automaatti sylkäisi satasen setelin enkä kehdannut käyttää sitä parin euron ruokaostoksiin, mutta sainpahan sen tässä episodissa rikottua. Taas lisää naputtelua, jonka jälkeen lippu vihdoin tulostui. Enkä edes saanut omaa paikkaa sillä 18 eurolla! Koppalakki neuvoi vain mistä vaunusta voin yrittää etsiä vapaata paikkaa. Seuraavalle junamatkalle ostin sitten vahingosta viisastuneena kympin paikkalipun.

--

Kotiuduin Kuopioon eilen ja hetihän ne olivat tanssit mielessä. Huomenna Rauhalahdessa on lattaripainotteinen ilta, mikä kuulostaa lupaavalta. Minut löytää aika todennäköisesti sieltä!