27. marraskuuta 2014

Janne Tulkki @ Rauhalahti 26.11.2014

Ensimmäistä kertaa tanssiurallani voin täysin rehellisesti ilman pienintäkään epäilyksen häivää sanoa bloggarikollegaani Hetaa lainaten: Paras ilta ikinä! Kaikki tanssitut kappaleet menivät eilen sujuvammin, rennommin ja saumattomammin kuin koskaan aiemmin. Sen lisäksi, että oli paras tanssi-ilta ikinä, kuulin vielä yhden parhaimmista palautteista ikinä. Olin taas perinteisellä tyylillä Rauhalahdessa, mutta vaikka Janne Tulkki & Tulinen Sydän enteili hyvää tanssi-iltaa, en vielä menomatkalla arvannut mitä kaikkea ilta toisi tullessaan.

Tanssiparini kuviopankista löytyi eilen uusi hurjan hieno kuvio, jota sovellettiin buggiin ja fuskuun. Tunnistaakohan joku tämän omin sanoin kerrotun kuvailun? Jos vaikka buggissa pyöritään rinnatusten niin että nainen ottaa taka-askelia. Sitten nainen pyöräytetään ikään kuin kerältä auki. Siitä heti seuraavalla iskulla takaisin kerälle, muutama taka-askel väliin ja taas auki. Harmi, etten itse nähnyt miltä se näytti.

Janne Tulkki Rauhalahti tanssit
Kalenterin tärkeimmät tapahtumat.

Olen nähnyt Janne Tulkin kerran aiemmin ja pidin hänen äänestään jo silloin. Myös Tulinen sydän oli miellyttävää kuunneltavaa. Samboista tuli iso plussa, tosin tanssimme ne salsana. Salsat lähtivät minulla nyt ensimmäistä kertaa niin, että tanssi tuntui ja toivottavasti myös näytti salsalta. Humppaa mentiin buggina, kuviohumppana sekä ihan perinteisenä hyppelynä. Viimeksi mainittu on tylsähköä, mutta välillä hauskaa vaihtelua. Ilta sisälsi myös todella vauhdikkaita fuskuja ja cha chata uudella vaihteella sekä nättejä slovareita ja tangoja - musiikintulkinnalla höystettynä. Tanssissa on ihan erilainen tunne mukana, kun musiikkia tulkitaan eikä vain juosta koko kappaletta läpi samalla kaavalla.

Jottei tämä mene pelkäksi hehkutukseksi, niin valsseja tuli illan aikana luvattoman paljon. Minun puolestani illan viimeiset valssit voisi kieltää ja soittaa niiden sijasta ihan mitä tahansa muuta lajia. Jos polkkaa olisi soitettu, se olisi voinut katkaista sujuvuusputken, sillä viime tanssitunnilla en saanut polkkaa pyörimään kunnolla. Siinä tuli nyt jokin seinä vastaan.

Huomasin kädenalitanssien aikana, että eräs hyvin tanssiva pariskunta vilkuili aika usein meidän suuntaamme. Hieman myöhemmin slovareitten jälkeen pariskunta poistui parketilta ja he kävivät lähtiessään sanomassa meille: "Teidän tanssianne on kyllä ilo katsella". Nähtävästi tanssin ilo välittyi myös muille eikä ollut vain meidän päidemme sisällä, minkä pitäisi olla koko tanssin ydin. Jos tuntemattomat ihmiset tulevat kommentoimaan, he yleensä myös tarkoittavat sanomaansa. Tällaiset kommentit lämmittävät mieltä, pitäisi itsekin muistaa käydä sanomassa ääneen, jos jonkin parin tanssi näyttää erityisen hyvältä.

Tanssien jälkeinen energia oli sitä luokkaa, että olisin voinut rakentaa pienen kylän, mutta kotiin päästyä ja pään tavoitettua tyynyn, energia loppui kuin seinään ja nukahdin saman tien. Yritin vielä tänään pohdiskella, mistä eilinen sujuvuus johtui, mutta en keksinyt mitään erityistä syytä. Tanssiparini mukaan olen kehittynyt tanssijana paljon, mutta ei se yksinään selitä eilistä neljän tunnin flow-tilaa. Siinä oli pakko olla jotain muutakin, koska yhtä lailla tanssimme viikko sitten samantasoisen orkesterin tahtiin, mutta tanssi ei tuntunut samalta. Nähtävästi joskus vain kaikki loksahtaa kohdalleen.

23. marraskuuta 2014

Agents @ IsoValkeinen 22.11.2014

Eilen tippui aikamoinen tangopommi! Se on tähänastisen tanssiurani suurin meriitti! Olin vaihteeksi omin päin liikenteessä ja tällä kertaa Agents veti minut IsoValkeiselle. Tanssillisia odotuksia ei sen kummemmin ollut, ajattelin mennä lähinnä katsomaan bändiä. Paikalla olleesta pikkujouluporukasta huolimatta tanssijoita alkoi kuitenkin löytyä, ja vietin enemmän aikaa pikkulavalla ravintolan puolella, koska siellä ei ollut niin pahaa tungosta. Sen hetken mitä Agentsia kuuntelin, se kuulosti hyvältä, vaikka Vesa Haaja ei edeltäjiensä veroinen olekaan.

Alkuillasta minua haettiin sambaan sopivien kappaleiden aikana, mutta tämä pikkujoululainen heilui jotain omiaan. Meillä oli avoin tanssiote eikä minkäänlaista vientiä miehen puolelta tuntunut, joten minä päätin hyödyntää tilaisuuden ja harjoittelin omalla puolellani sambaa. Fuskuille hakenut mies varmisti, osaanko fuskata. Olisikohan jättänyt riviin, jos olisin vastannut kieltävästi? Siirryin pikkuparketilta esiintymislavan puolelle ja siellä pääsin sambaamaan uudestaan. Sitten tanssin ratkaisevat tangot kurssikaverini kanssa. 

Kuva: HTML'S MAGIC CC BY-SA 2.0


Niiden jälkeen, kun olin taas hakualueella, eräs mies tuli kysymään tanssinko kilpatangoa. Hän oli nähnyt äskeisen tangoamiseni (seeprat olivat kiinnittäneet huomion). En todellakaan osaa kilpatangoa, en edes tiedä miten se eroaa lavaversiosta, eikä tango muutenkaan ole vahvinta aluettani. Hän halusi kuitenkin tanssia lavatangoa, ja sovimme, että seuraavat tangot mennään yhdessä. Lopuksi selvisi, että hän on vuosien takainen kilpatangon SM-hopeamitalisti. Ei tullut yhtään paineita...

No, hetken kuluttua kuulutettiin tangot ja siinä sitä sitten mentiin. Mietin matkalla parketille, miten onnistun aina ajautumaan tällaisiin tilanteisiin. Että olisi pitänyt jättää seeprat kotiin, kerran ne näin houkuttelevat kilpatanssijoita. Mies vei (yllättäen) tosi selkeästi eikä siinä voinut oikein muuta kuin seurata. Keskityin täysillä molemmat biisit alusta loppuun ja sitten oli palautteen aika. 

Ensimmäinen lause mieheltä oli: "Herranjestas miten sä liikut!" Minulla on kuulemma kissamaiset liikkeet, otan tarpeeksi pitkiä askeleita, seuraan ihan mitä tahansa hän keksii viedä ja pärjäisin kilpatangossa kolmostasolla (mitä se ikinä tarkoittaakaan). Hän käski etsimään oman ikäiseni kilpatanssiparin ja alkaa käydä kilpailuissa. Sanoi minun olleen illan pelastus ja päivitteli "Jos Åke Blomqvist olisi saanut tuollaisen helmen..." Voi vitsi! Ei tuollaista palautetta voi saada! Tanssimme myöhemmin vielä toiset tangot ja pari muuta lajia. Lopuksi mies kiitteli moneen kertaan, vaikka minähän se siinä olin kiitokset velkaa.

Mistä ihmeestä olisin voinut tietää, että minussa on potentiaalia johonkin kilpatangoon! Minä olen pitänyt tangoa yhtenä heikoimmista lajeistani, enkä ole ajatellut, että aloittaisin koskaan kilpatanssimista. Olen pitänyt sitä vain turhana nipottamisena. Mutta voiko tuon tapauksen jälkeen olla aloittamatta? Tässä taisi nyt käydä niin, että heti vaihdosta palattuani aloitan tanssiparin etsimisen. Tämä kohtaaminen oli onnekas sattuma. Mies ei ollut käynyt Valkeisella vuoteen, eikä paikka kuulu minunkaan vakioihini. Voihan tango sentään!

20. marraskuuta 2014

Neljänsuora @ Rauhalahti 19.11.2014

Voisin taas aloittaa postaukseni sanoilla "sama paikka, sama tanssittaja", mutta sen sijaan aion aloittaa kertomalla polkasta! Nimittäin ennen illan tansseja kerkesin käydä swing-polkan tunnilla. Tunnin alussa oli hieman jännittävät oltavat, koska en osaa kunnolla edes peruspolkkaa. Olen tanssinut sitä tasan kerran, viikko sitten Rauhalahdessa. Ensin käsiteltiin onneksi juuri tämä peruspolkka ja vasta sen jälkeen siirryttiin swing-versioon.

Nyt löytyi tanssilaji, joka painii lattareiden kanssa samassa sarjassa hauskimman tanssin tittelistä! Tai ehkä polkka onkin se hauskin laji, mutta cha cha on The one and only -tanssilaji. Polkan perusteiden oppimiseen meni noin 10 minuuttia, vaikka luulin, että se on vaikea tanssilaji. Kun opettajat näyttivät askelluksen, lamppu syttyi nopeasti. Peruspolkan jälkeen swing-polkka tuntui vieläkin helpommalta. Mutta kun siihen alettiin yhdistellä fuskusta tuttuja kuvioita, piti keskittyä aika tarkkaan, jotta askeleet eivät seonneet. Tanssittuani swing-polkkaa kuvioilla höystettynä, opettaja tuli oikein sanomaan, että minulla meni hyvin! Mitä ihmettä!

Kuva: JD Hancock CC BY 2.0


Jäin polkan jälkeen vielä fuskutunnille. Jos muilla polkka kävi pohkeisiin, minulla kävi polviin. En tiedä onko toisessa polvessani jotain vikaa, koska fuskatessa en välillä pystynyt joustamaan sillä ollenkaan! Rauhalahteen päästyä ongelma oli onneksi poistunut. Polkka oli hirveän hauskaa, ja toivoin, että olisin päässyt vetämään sitä vielä Rauhalahdessa. Sitä ei kuitenkaan tullut tai sitten olin juomatauolla polkkien aikana.
 
En ole aivan vakuuttunut Neljänsuorasta. Parin viikon takainen Taikakuu oli esimerkiksi huomattavasti parempi. Neljänsuoran laulajan huomio keskittyy aika pitkälti eturivin tyttöihin ja Juha Metsäperä on paljon aidomman oloinen esiintyjä.

Neljänsuora lopetti tosi aikaisin, jo puolenyön jälkeen. Se oli oikeastaan hyvä asia, koska ravintola tyhjeni selvästi, eikä parketille jäänyt kuin muutama pari. Viimeiset biisit sai vetää täysin tyhjällä tanssilattialla. Oli kivaa päästä kädenalitanssimaan ilman huolta törmäyksistä ja vetämään reippaita tangoja koko parketin leveydeltä. 

Tanssiparini ujutti taas mukaan uusia jippoja mm. hitaaseen valssiin. Rauhalahden tanssit ovat eräänlaisia yksityisopettajan vetämiä tehotanssitunteja livebändin säestyksellä. Mukana on kaikkea mahdollista perusteiden vahvistamisesta tekniikkaan ja uusiin kuvioihin, mutta ilman nipottamista virheistä. Siinä yhdistyvät huvi ja hyöty parhaalla mahdollisella tavalla.

13. marraskuuta 2014

PNP @ Rauhalahti 12.11.2014

Vietin keskiviikkoillan jo tutuksi tulleeseen tapaan. Sama paikka, sama tanssittaja. Olin juuri viikko sitten kritisoinut, etten ymmärrä Pekkaniskan poikien suosiota. PNP ei kuulu suosikkeihini, mutta en kuitenkaan malttanut olla lähtemättä tansseihin, kun tanssittajakin ilmoitti tulostaan. Mukana oli nyt uusi lisämauste: polkka! Pääsin/jouduin tanssimaan sitä ensimmäistä kertaa ikinä.

PNP on kummallinen tanssijamagneetti ja Rauhalahti oli täynnä. Ei sentään niin täynnä kuin Souvareissa, nyt tanssiminen oli ihan mahdollista, vaikka ajoittain oli aika tukkoinen parketti. Valotaulua en nähnyt missään. Tanssit menivät suhteellisen sutjakkaasti eikä mitään suuremman luokan sähläystä tai ihmettelyä ollut. Valsseja tuli liikaa eikä niitä mahtunut täydellä parketilla pyörähtelemään. Tangojen kanssa oli vähän samaa ongelmaa, ne vetivät myös parketin täyteen. Yhteentörmäyksiä oli riittämiin ja sain muutaman mustelman lisää kokoelmiini.

PNP Rauhalahti tanssit
Kuva: whatleydude CC BY 2.0


Tangossa koin valaistumisen tunteita, ja olen muutenkin alkanut pitää siitä. Tango on ollut aina sellainen neutraali tanssilaji, joka ei ole herättänyt ajatuksia suuntaan eikä toiseen. Viime aikoina se on kallistunut plussan puolelle. Cha cha sujuu aina vain paremmin, mutta salsa junnaa paikoillaan. En saa sen kuvioista kunnolla kiinni.  Rumba olisi hieno tanssi osata hyvin. Siinä on vain ikiaikainen ajoitusongelma, kun ei malttaisi liikkua tarpeeksi hitaasti ja tulee oltua iskujen edellä.

Sitten se polkka. Tanssilattialla kävi ennennäkemätön kato, kun polkat kuulutettiin, jäiköhän meitä tanssipareja kaksi vai kolme.  Siitä sitten vain kylmilteen polkkaamaan. Ensimmäinen kappale meni vähän niin ja näin, mutta jälkimmäisen aikana sain jalkani tottelemaan nopeammin, ja pysyin jopa enimmäkseen rytmissä. 

Parketin reunalle ilmestyi muutama askeliamme tiiviisti seuraava kiinnostuneen näköinen naama. Toivottavasti eivät seuranneet minun askellustani! Polkat sattuivat sopivasti, koska tanssitunneilla on ensi viikolla ohjelmassa swing-polkkaa. Nyt on edes jonkinlainen käsitys perusversiosta, mutta sanotaan näin, että kaipaan vielä harjoitusta. Missäpä tanssilajissa sitä ei tarvitsisi. 

11. marraskuuta 2014

Tanssituntipäivitys

Tanssin viikko-ohjelma on nyt muotoutunut ja ajattelin avata tanssitunteja hieman enemmän. Tanssikouluna toimii edelleen Tanssiseura J&V, johon olen ollut tyytyväinen. Tosin vertailupohjaa muihin kouluihin ei vielä ole.

Tiistaisin käyn rock'n'swingien alkeissa, jossa tanssijoiden keski-ikä on selvästi matalampi kuin muilla tunneilla. Boogie woogie jäi interreilin takia aikalailla välistä, mutta buggia ja lindyä olen harjoitellut. Fusku on vielä tulossa. Buggin mielekkyys riippuu tilanteesta ja varsinkin musiikista. Lavoilla se menee, mutta tunneilla bugg ei ole mikään ykköslaji.

Lindystä on parin tunnin perusteella jäänyt todella positiivinen kuva. On tosi siistin näköistä, kun osaavat lindaajat tanssivat. Minun pitää vielä keskittyä tarkkaan ja laskea mielessäni 1,2,3a4,5,6,7a8 - muuten menee sekaisin. Tai oikeastaan pää menee joka tapauksessa sekaisin swing-tanssien pyörityksessä. Pitäisiköhän katse opetella kohdistamaan johonkin, ettei olisi niin heittoisa olo? Marraskuussa on tiedossa vielä buggin kertauskurssi ja rock'n'swing-bileet. Olisinpa tajunnut aloittaa swing-tanssit jo heti alussa seuratanssien kaverina!

(Kuva: .Baz CC BY-SA 2.0)

Keskiviikkona on ensin lattareiden alkeisjatko ja sen perään seuratanssin alkeet. Jälkimmäisessä käyn satunnaisesti, mutta lattaritunteja odotan aina koko alkuviikon. Musiikki on omaa luokkaansa ja erityisesti cha cha on suuri suosikkini. Olen pärjännyt alkeisjatkossa mainiosti, mutta ilman kesän tanssikilometrejä olisin tunneilla pulassa.

Toisaalta alkeisjatkoon tulee toisinaan viejiä, jotka eivät ole käyneet alkeitakaan, joten miksei seuraajanakin voisi pärjätä ilman suurempia ennakkotietoja. Alkeisjatkossa on kuitenkin tehty vielä pikakertaus alkeista. Lattareiden loppupuolella salin liukuoven raosta näkyy usein alkeistunnille tulleiden kiinnostuneita naamoja. Muistan miten jännää oli tirkistellä "tosi hyvien tanssijoiden" harjoituksia, kun itse tuli "vain alkeisiin".

Torstainen west coast swing jäi yhteen kertaan, koska se ei tuntunut tyyliseltäni. Eniten minua ärsytti musiikki, johon sitä tanssittiin. Tämän päivän eniten radiosoittoaikaa saavat kappaleet eivät tanssita yhtään. Tanssi oli jotenkin liian pehmeää ja tasapaksua. Sitä on hankalaa kuvailla, mutta WCS ei vain sykähdyttänyt eikä siitä tullut sellaista virnettä naamalle kuin vaikka lattareista.

Kuva: Sebastian Niedlich (Grabthar) CC BY-NC-SA 2.0


Sunnuntaisin tanssitaan 2,5 - 3 tuntia jatkotasolla. Lajeista löytyy enimmäkseen perinteistä ja lattaria, mutta viime viikolla tarjottimella oli disko swingiä ja buggia. Ihan jokaiselle tunnille en ole uskaltanut mennä, koska taitoni eivät läheskään kaikissa lajeissa riitä jatkotasolle. Sunnuntaitunneilla en ole nähnyt yhtään täysin aloittelijaa, joita vielä alkeisjatkossa käy. Vaikeustasosta huolimatta jatkotunnit tuntuvat leppoisimmilta. Siellä on paljon tuttuja naamoja lavoilta ja muutenkin porukat tuntevat toisensa. Mitään nipotusmeininkiä ei ole ollut havaittavissa.

Itse tunneista on sanottava, etten osaa kuivaharjoittelua ollenkaan. Ilman paria olen hukassa enkä varsinkaan hahmota mihin suuntaan pitäisi kääntyä. Jos muut pyörähtävät vasemmalle, minä saatan hyvinkin mennä oikealle ja luulla tekeväni oikein. Toisekseen, soitettavalla musiikilla on suuri merkitys siihen, miten tanssi sujuu! Bugg-tunneilla kun soitettiin yltiöruotsalaisen bugg-musiikin jälkeen yksi raskaamman rockin biisi, tanssiini tuli ihan erilainen fiilis mukaan.

Kuva: tanakawho CC BY 2.0


Tuntien lisäksi on vielä tansseja 1 - 3 kertaa viikossa. Parhaimmillaan maanantai ja torstai ovat ainoat tanssivapaat viikonpäivät. Myöhäisen tanssitunnin tai -illan jälkeisenä aamuna tietysti nukuttaisi, mutta jossain välissä yritän aina käydä myös yliopistolla. Luennon sattuessa tanssitunti-illalle, on myönnettävä, että luento häviää lattareille. Tällaista ohjelmaa kuuluu siis syksyyni. Kalenterini ei ole ikinä ollut näin täynnä - ja vielä vapaaehtoisesti.

8. marraskuuta 2014

Rakkauden ammattilaiset@Rauhalahti 7.11.14

Vietin eilen eksoottisen tanssi-illan Rauhalahdessa nyrkkeily- ja rautalankateemalla. Ennen tansseja parketilla vietettiin Boxing night -ammattilaisnyrkkeilyiltaa. Pelkän tanssilipun ostaneet päästettiin sisälle kymmenen jälkeen ja ehdimme nähdä viimeisen ottelun. Enpä ole ennen nyrkkeilyä nähnytkään livenä! Se on aika turha laji, mutta huvinsa kullakin. 

Nyrkkeilykehää alettiin purkaa yhdeltätoista, ja tanssimaan päästiin puoli kahdentoista aikoihin. Väliajalla kävin karaokepuolella, jossa on minitanssilattia. Yhtä kappaletta tanssiessani taakseni lattialle sukelsi mies, johon sotkeuduin jaloistani, ja tunsin kuinka lähdin hitaasti kaatumaan taaksepäin. Tanssiparistani ei ollut hirveästi apua tilanteessa, mutta sain siinä jotenkin palautettua tasapainoni ja matka jatkui.

Kuva: mikecogh CC BY-SA 2.0

Olin valmistautunut siihen, ettei tanssijoita välttämättä ole, ja olisin ollut tyytyväinen pelkkään bändin katseluun. Rakkauden ammattilaiset on hyvä bändi, mutta se ei ole varsinainen tanssiorkesteri, ja kappaleet ovat erittäin foksi- ja fuskupainotteisia. Väliajalla soi toki muitakin tanssilajeja. Siksi päättelin, etteivät tanssijat ole sankoin joukoin paikalla, mutta olin väärässä. Miestanssijoiden taso oli korkea, ja kaiken lisäksi he hakivat minua. Liekö syynä seeprat vai olinko antanut tarpeeksi näyttöjä aiempina Rauhalahti-iltoina?

"Mitä mun pitäis tehdä sun kanssa?", kysyi eräs näistä hyvistä hakijoista epätoivoisena kankean foksin jälkeen (miten foksista voikin saada niin vaikean!?). Hetkeä aiemmin näin kuinka hänen päässään raksutti, miten muotoilla nätisti kysymys siitä miksi en osaa seurata. Kysymys jäi ilmaan, koska seuraava kappale lähti soimaan heti edellisen perään. Se oli onneksi fuskua ja pysyin paremmin mukana. Fuskujen jälkeen hakijan ilme oli jo toiveikkaampi: "Hyvä! Et tippunut pahasti missään vaiheessa." 

Tämä kuva havainnollistaa sekä alkuillan ohjelmaa että tanssivastusta. (Kuva: jnyemb CC BY 2.0)
 
Muutkin hakijat veivät niin ammattilaistyylillä, ettei minulla ollut mitään saumaa seurata kaikkia yksityiskohtia. Yhteen putkeen tuli pelkkiä rytminrikkoja, ohiaskeleita, kävelytyksiä eri pituisin ja kestoisin askelin, hidastuksia, outoja taivutuksia... Välillä tuntui kuin olisin ollut tanssitunnilla vienti- ja seuraamistekniikan hiomisharjoituksissa. 

Kaikki keskittyminen meni sataprosenttisesti seuraamiseen enkä muistanut enää tanssin päätteeksi mikä kappale oli juuri soinut. Välillä on toki hyvä testata rajojaan, mutta tällaiseen tasoon en kykenisi montaa tuntia. Tanssit jäivät nyrkkeilyn takia lyhyiksi, mutta olivat opettavaiset senkin edestä. Todella erikoinen tanssi-ilta, josta riittää muisteltavaa pitkäksi aikaa!

6. marraskuuta 2014

Taikakuu @ Rauhalahti 5.11.2014

Yliopiston ohi kulkevassa aamubussissa oli tänään paljon unisia matkustajia, joita ei selvästi innostanut hereillä olo aikaisin aamulla. Yhdellä niistä matkalaisista oli niin paha univelka, että se olisi nukahtanut heti, jos vain olisi saanut tyynyn päänsä viereen. Se oli nukkunut edellisyönä vain pari tuntia. Matkalaisella jomotti päätä ja kolotti selkää, mutta silti sillä oli hyytymätön virne naamallaan. 

Jos en olisi itse ollut tuo virnistelijä, olisin voinut pitää naista hieman hämäräperäisenä. Piristeenä olin vaihteeksi nauttinut annoksen Rauhalahden keskiviikkotansseja (alkaako jo valjeta, mistä tanssipaikasta pidän eniten Kuopiossa..?). Ne piristävät kummasti ja katkaisevat arkea viikonloppujen välissä. Torstaina tuntuu maanantailta ja viikonloppu tulee sen perään ihan puskista. Tanssit olivat tähän mennessä kaikkein sujuvimmat ja hauskaa oli! On se tanssiminen vaan parasta ajanvietettä.

Kuva: Eskling CC BY-ND 2.0

Menomatkalla piti ihan muistella, olenko aiemmin nähnyt koko Taikakuuta vai en. Vaikka olin kesällä Kyllikinrannassa heidän tansseissaan, ei bändi jäänyt erityisemmin mieleen. Tämän illan jälkeen kyllä jäi positiivisessa mielessä! Taikakuun esiintyminen oli rentoa ja reipasta eikä lavalla tarvinnut katsella mitään vanhoja kääkkiä. En kiinnittänyt huomiota yleisön määrään, mutta perinteisesti Rauhalahdessa on parin tunnin ruuhka noin klo 22 - 24 aikoihin, jos on ollakseen. Erityisesti arkena porukkaa alkaa valua pois jo ennen puoltayötä. 

Tangojen aikana tullut Hernandon salaisuus esitettiin kunnon asenteella. Kappale on jo valmiiksi terävä ja dramaattinen, mutta Taikakuu laittoi siihen vielä lisää potkua. Se mikä oli yllättävää, Minä en puhu tuli mielestäni kaksi kertaa illan aikana. Harvoin kuulee samaa biisiä kahdesti. Lattarit huomioitiin ja välimusiikit tuntuivat monipuolisilta. Kokonaisuus vaikutti oikein hyvältä.

Kuva: Debarshi Ray CC BY-SA 2.0

Tanssittajana toimi tuttu naama koko illan, eli selvisin jälleen naistentansseista kuin koira veräjästä. Ilmeisesti fusku ja bugg ovat vahvuuksiani, koska niiden jälkeen tanssiparini pisti taas palautelaatikon laulamaan. Miten kevyt vienti riittää, liikkeeni on pehmeää ja tasapaino spineissä horjumaton. Sen lisäksi cha chassa on kuulemma nähtävissä selkeää parannusta. Seuraaminen on tietysti helpottunut tutun viejän kanssa. Jos ote sattuu irtoamaan, tiedän suunnilleen, mitä seuraavaksi olisi ollut tulossa, ja voin vetää automaatilla jonkin kuvion. Näin tanssiin ei tule ylimääräisiä katkoja.

Yhteisesti olemme sitä mieltä, että tanssimme on kokonaisuudessaan sujuvaa ja mukavaa. Jaksamme myös jankata siitä, että parin pituus on suuri plussa. Pituuseroa on vajaat kymmenen senttiä ilman korkoja, mikä tuntuu kaikkiin lajeihin sopivalta. Oli myös puhetta siitä, että positiiviset asiat pitäisi muistaa sanoa ääneen, eikä vain pitää niitä päänsä sisällä, ja tätä ajatusta olemme aika hyvin toteuttaneet.

Kuva: crimsong19 CC BY 2.0

Kehuista huolimatta kumpikaan ei ota vastuuta onnistumisista. Jos saan kuulla olevani helppo vietävä, heitän pallon takaisin kertomalla syyksi hyvän ja jämäkän viejän. Selitys ei koskaan kelpaa, vaan joudun ottamaan kopin "ei se yksinään riitä, tarvitaan siihen muutakin" -kommentilla varustettuna. Mutta kun ei se pelkkä vietävyyskään riitä, jos viejä on täysi tumpelo.

Päädymme aina samaan noidankehään, mutta minun mielestäni viejällä on paljon suurempi vastuu tanssiessa. Hyvä viejä voi saada huonomman seuraajan tottelemaan, mutta huono viejä yhdistettynä hyvään seuraajaan on tuhlausta. Tästä voidaan vääntää kättä vielä syksyn mittaan. Mutta jos ongelmat ovat tätä luokkaa, kai me jotain osaamme. Tai siis tanssiparini taidoistahan ei ole mitään epäilystä, minä se tässä olen vaakalaudalla.

Seuraavia tansseja ei tarvitse kauaa odotella: huomenna vuorossa Rakkauden ammattilaiset Rauhalahdessa!

5. marraskuuta 2014

Palautteen antaminen tanssiparille

Matkalla parketilta takaisin hakuriviin ei ole aikaa muotoilla sämpylämallin mukaista palautetta, mutta pieni kehu sujuvan tanssin päätteeksi on paikallaan. Positiivinen palaute meinaa unohtua ja sen kanssa voisin skarpata. Jotenkin tulee ajateltua, että hyvä tanssija tietää jo olevansa hyvä eikä siitä tarvitse jatkuvasti erikseen muistuttaa. Mutta ketään ei varmasti haittaa kuulla kehuja tanssitaidoistaan. Vaikka olisi kuinka hyvä tanssija, positiivinen kommentti kohottaa aina mielialaa.

Aloittelijalle palaute on erityisen tärkeää, mutta kannattaa välttää kommentteja aloittelijamaisuuteen viitaten. Ensimmäisissä kesälavatansseissani Maaningan kasinolla jouduin heti alkuun valsseille, ja kun hakijalle selvisi, että olen ekoissa tansseissa, hän sanoi: "No mä jo ihmettelinkin, että olenko näin huono viejä." Öö... kiitos? Mustalla listalla ovat myös "ei tarvitse turhaan jännittää" ja "ihan rennosti vaan" sekä edellisten variaatiot. Vaikka sanoja tarkoittaisi hyvää, ne vain pahentavat tilannetta. Jännitys häviää ajan myötä eikä sitä voi napsauttaa pois päältä kuin valokatkaisijaa.

Kuva: Lauren Lionheart CC BY 2.0


"Hyvin meni" on oivallinen peruskommentti, jos esimerkiksi uusi tanssilaji menee edes kohtuullisesti. Huomattavasti paremman tanssijan suusta kuultuna "ihan hyvinhän se meni" oli urani alkumetreillä jo tanssimaailman mullistava palaute. Se loi uskoa siihen, että kyllä minusta kelpo tanssija vielä jonakin päivänä tulee. Yksi mainio palautteenantokeino on huikata tanssin lomassa pienistä onnistumisista. Esimerkiksi: "Nyt oli hyvä vaste". Välitön palaute on toimivaa, koska sitä muistaa vielä minkälaista vastetta äsken harjoitti. Samaa efektiä osaa sitten soveltaa jatkossakin.

En koe, että tansseissa tarvitsisi antaa tanssiparille suurempia kehitysehdotuksia. Mikä minä olen ketään neuvomaan. Jos tanssi sujuu, voin sanoa sen. Jos ei suju, kiitän tanssin päätteeksi ja se on siinä. Olen ohjeistanut vain silloin, kun viejä on kysynyt kommentteja tanssiasennosta tai jotain kuvioihin liittyen. Jos itse saisin tansseissa rakentavaa palautetta, haluaisin kuulla sen tanssinopettajalta tai muulta ammattilaiselta. Siinä tapauksessa, että tuntisin entuudestaan tanssiparin esimerkiksi kurssilta, saattaisin antaa rakentavaa palautetta. Kunhan vain olisin itse täysin varma, että olen oikeassa, enkä neuvo väärin.

Oletko sinä saanut hyödyllistä palautetta tanssiin liittyen? Oletko joutunut joskus pahoittamaan mielesi negatiivisen palautteen takia? 

3. marraskuuta 2014

Interrail osa 6: Brno


Berliinistä otin suunnaksi Krakovan, mutta yöjunat eivät houkutelleet, joten tein pienen välipysähdyksen Tsekissä Brnon kaupungissa. Alkuperäinen suunnitelma oli pysähtyä Varsovassa, mutta koska en ollut koskaan käynyt Tsekissä, muutin hieman reittiä.

8.9. Brno
EuroCity-juna Berliinistä Brnoon kulki vajaat 8 tuntia. Paikkavaraus ei tainnut olla pakollinen, mutta maksoin 4,50 euroa siitä, että saan istua rauhassa omalla paikalla. Se oli fiksua, koska juna oli täynnä ja ilman paikkaa matkustaneet saivat seilata jatkuvasti ympäriinsä.

Berliinin päärautatieaseman alin kerros

Matkaevääksi nappasin asemalta pizzapalan, kinkkusalaattia ja jugua.

Kahdeksan tunnin matkalla heräsi ajatus netissä surffaamisesta, mutta VR-tyylisestä ilmaisesta junaverkosta ei ollut tietoakaan, paitsi Itävallassa. Asemien ilmaisissa wlaneissa oli usein 30 minuutin rajoitus, ja niihin piti tilata koodi, jonka sai tekstarilla. Rajoittamattomat yhteydet löytyivät osasta majapaikkoja ja yksittäisistä kauppakeskuksista. Brno kuitenkin yllätti tarjoamalla kaupungilla ilmaisen nettiyhteyden!



Brnossa hostellin löytäminen kävi yllättävän helposti. Hintataso oli todella edullinen ja kaupunki näytti hienolta. Tsekistä jäi olo, että sinne pitää tehdä myöhemmin oma pidempi reissu. Ainut miinus oli tsekin kieli, jota ei jaksaisi kuunnella. Tsekki, puola, venäjä ja unkari ovat kieliä, joiden kuuntelemisessa sietoraja tulee äkkiä vastaan. Rahaa en vaihtanut, koska Tesco-ruokakaupoissa kävivät eurot. Vaihtorahat sai paikallisena valuuttana ja ne tuhlasin take away -sapuskaan. 

Näkymä hostellihuoneen ikkunasta

Läksin illalla ruuanhakumatkalle ja huomasin erään grillin luukun luona pitkän jonon. Se on yleensä hyvä merkki, joten jäin jonon jatkeeksi. Tilasin kahden euron tuplajuustohampurilaisen ja se paljastui kahden jättipihvin jättihampurilaiseksi. Painoa tekeleellä oli reilusti ja nälkä ei todellakaan jäänyt. 



Junalla Keski-Euroopassa -erikoisuus
Tällä ensimmäisellä pitkällä junalegillä tutustuin uuteen tervehtimiskulttuuriin, joka oli voimassa koko matkan Italiaan asti. Nimittäin samaan loossiin tai esimerkiksi neljän hengen penkkiryhmään tulijat tervehtivät. Kun he jäivät junasta pois, he sanoivat näkemiin tai toivottivat hyvää matkaa. Aina. Vaikka olisi istuttu monta tuntia nokikkain eikä oltaisi puhuttu mitään muuta, tervehdykset hoidettiin. Niin kiireistä bisnesmiestäkään ei löytynyt, ettei olisi ehtinyt moikata. 

Aluksi en tajunnut, että minua puhutellaan, enkä osannut vastata mitään. Pitivät varmaan töykeänä ja ylimielisenä. Olen matkustanut Suomessa paljon junalla eikä meillä ole samanlaista sisäänrakennettua tervehdys-ominaisuutta. Joskus kaukojunissa tervehditään viereen istuessa, mutta harvoin lähtiessä. Usein ei kummassakaan.