5. joulukuuta 2014

Anne Mattila @ Rauhalahti 3.12.2014

Viikoittaisen humppa-annostuksen ensimmäinen puolikas on taas nautittu ja toinen puolikas odottaa lauantaina, jolloin Varjokuva esiintyy IsoValkeisella. Sitä onkin odotettu! Alkuillasta kävin hakemassa vielä oppeja salsatunnilta, minkä jälkeen suuntana oli Rauhalahti. Parkkipaikka näytti täydeltä, mutta tanssijoita ei kuitenkaan ollut älyttömään tungokseen asti. Liekö paikalla ollut tanssimaton pikkujouluporukka?

Lavan edessä oli muutama innokas valokuvaaja ja fanittaja, lähinnä miehiä. Uskon tunnistaneeni eturivistä henkilön, joka seuraa Mattiloiden keikkoja ja kirjoittaa Tapsukka tarinoi -blogia. Katsotaan ilmestyykö blogiin raporttia eilisestä keikasta vai olinko väärässä päätelmineni.

Näin Anne Mattilan viime juhannuksena Maaningan kasinolla, mutta muita muistikuvia minulla ei siitä kohtaamisesta ollut. Anne oli nauravainen ja todella iloisen oloinen artisti. Hetkittäin hän ei pystynyt nauramiseltaan edes laulamaan. Vaikka biisit eivät kolahtaneet, hänen esiintymistään oli mukava katsella. Matkassa oli mukana myös Anneli Mattila, joka kävi laulamassa pari rockimpaa biisiä. Anne ei kuulemma normaalisti laula sen tyylistä.


Kuva: Judy ** CC BY-NC-ND 2.0


Hämmentävät palautteet jatkuivat: olimme aulassa juomatauolla, kun Anne käveli aulan poikki huoneeseensa, ja huikkasimme hänelle ohimennen kiitokset keikasta. Anne kiitti ja sanoi, että tanssimme tosi hyvin, varsinkin hitaat valssit. Johan nyt! En pidä itseäni ihmeellisenä valssaajana, ja valssit kuuluivat pitkään inhokkeihini (enkä pidä normivalsseista edelleenkään). Hitaiden valssien aikana oma tanssimiseni ei tuntunut mitenkään erityiseltä. Siinähän ne menivät, mutta moni muu laji tuntui paljon sulavammalta. Ihan hieno juttu, jos valssi näytti jonkun toisen silmään hyvältä.

Mistral-bändi jatkoi vielä pari setin verran. Tuttuun keskiviikkotanssien tapaan Rauhalahti alkoi tyhjentyä melko aikaisin ja viimeisten kappaleparien aikana parketilla oli vain pari muuta tanssiparia. Mistral soitti mielestäni ihan hyviä biisejä, tuli lattaria ja rockimpaa osastoa. Esitettyä rumba-toivetta eivät suoriltaan pystyneet toteuttamaan, mutta väliajalla bändi oli saanut kaivettua pari sopivaa kappaletta ja viimeisellä setillä päästiin sitten rumbaamaan.

Sambat eivät minun osaltani lähteneet, vaan kyseinen laji on alkanut jumittaa. Salsassakin tulee välillä ihmeellisiä lukkoja. Hartain toiveeni on, että salsoja ja samboja soitettaisiin lavoilla enemmän. Yleensä tällaisten harvinaisempien lajien kohdalla ensimmäinen kappale menee orientoitumiseen ja vasta jälkimmäinen - jos sekään - tuntuu oikealta tanssimiselta. Ilta hujahti hirveän nopeasti ja viimeiset valssit tulivat juuri, kun oli päässyt vauhtiin. Onneksi tanssitaukoa ei tarvitse pitää kuin pari päivää ennen Varjokuvaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti