28. joulukuuta 2014

Lumon avajaiset 27.12.2014

Lumon tanssit herättivät ristiriitaisia tunteita. Periaatteessa puitteet olivat kohdillaan, mutta jotain jäi puuttumaan. Lumoon on erinomaiset kulkuyhteydet (Korson juna-asema on vastapäätä) ja talon vieressä on suuri parkkihalli, johon voi pysäköidä ilmaiseksi. Tilaa on joka puolella, varsinkin parketilla. Mutta se lavatanssitunnelma, mistä sitä saataisiin taiottua liikuntahalliin?


Läksin hyvissä ajoin liikenteeseen, koska en halunnut lähteä parkkihalliin pyörimään ruuhka-aikaan. Navigaattori neuvoi taas perille, ja parkkihalliin suunnistamista varten oli laitettu hyvät opasteet. Halli oli avoinna yhteen asti yöllä, vaikka normaalisti se olisi mennyt jo monta tuntia aiemmin kiinni.


Lumon tanssit järjestetään liikuntasalissa, ja tunsin itseni typeräksi tyllihameineni. Heti ovesta sisään astuttuani muistuivat kouluajat ja liikuntatunnit mieleen. Orkesterikorokkeen taustaa koristivat puolapuut ja koripallotelineet. Valaistusta oli minun makuuni turhan paljon, se lisäsi entisestään liikkatuntivaikutelmaa. Lumon lattiaa ja sen luistoa spekuloitiin netissä ennakkoon kyllästymiseen asti, mutta minun haljasnahkakenkäni luistivat parketilla sopivasti.

Porukkaa oli runsaasti paikalla jo noin vartti tanssien alkamisen jälkeen. Naisia oli kuten PNP:n tansseissa, eli seisoskelua sisältyi iltaan paljon. Ensimmäisten kahden tunnin aikana olin päässyt tanssimaan kaksi kertaa, ja ne molemmat sen ansiosta, että olin edellisiltana verkostoitunut Ruusulinnassa. Naistentunnin ryysikseen en viitsinyt lähteä mukaan ja sen tunnin mittaisen tauon voin laittaa omaan piikkiini.

Orkesterit Lumilinna ja Teijo Suomi Orch kuulostivat nimensä puolesta pappabändeiltä, mutta ennakkoluuloni eivät osuneet oikeaan. Molemmat bändit olivat oikein tanssittavia ja erityisesti Teijo Suomi orch huomioi yleisön hyvin. Esimerkiksi cha chaiden jälkeen bändi totesi, että kun lattarit näyttävät sujuvan noin hyvin, niin mennään perään salsat. Myös yleisön toiveita toteutettiin. Erityisen yllättynyt olin siitä, että toinen bändeistä soitti yhden Francinen kappaleen! Loistavaa!

Viimeisen tunnin aikana mies-nais-tasapaino alkoi löytyä ja pääsin hieman enemmän tanssimaan. Olin sijoittuneena yli-itsevarmasti lähelle orkesterikoroketta, koska ajattelin ettei minulla ole täällä mitään hävittävää. Yhdet rumbat mokasin huolella, mutta vastapuoli tuli silti hakemaan minua myöhemmin pari kertaa uudestaan. Aivan loppuillasta pääsin fuskaamaan kolmesti, mistä olin iloinen. Illan kohokohta oli eläytymisellä maustettu cha cha -kappalepari.

Perjantaina Ruusulinnassa tanssin entisen kuopiolaisen kanssa ja eilen törmäsin taas Kuopion tanssipaikkoja tuntevaan henkilöön. Eivät pääse kotikonnut unohtumaan, kun saa jatkuvasti keskustella Rauhalahdesta ja IsoValkeisesta! Läksin kotimatkalle ennen viimeisiä valsseja, koska ne eivät jaksa innostaa pätkän vertaa. Onnistuin hienosti jättämään kännykkäni autoon, joten kuvat jäivät Lumosta ottamatta.


Lumo oli kerrassaan erikoinen kokemus, koska monet hyvän tanssipaikan kriteerit täyttyivät, mutta se tärkein eli tunnelma uupui. Loppuun pakolliset jossittelut: jos Kuopioon ilmestyisi Lumon kaltainen tanssipaikka, voittaisi se mennen tullen ravintolatanssit. Mutta jos asuisin Uudellamaalla, valitsisin tanssipaikaksi ennemmin Ruusulinnan kuin Lumon. Mikä kenellekin painaa vaakakupissa eniten. Lumon suuri etu on hyvät kulkuyhteydet ja sijainti sekä suuren suuri parketti. Minusta lavatansseissa täytyy kuitenkin olla lavatanssitunnelmaa, vaikka tanssitilaa olisi sitten vähemmän. Jos olisi pari omasta takaa, voisin harkita Lumoa, mutta yksin lähtiessä valintani on Ruusulinna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti