13. joulukuuta 2014

Myrskytuuli @ Rauhalahti 12.12.2014

Keskiviikkotanssit jäivätkin väliin, mutta eilen pääsin taas humpalle. Viimeisiä Rauhalahti-tansseja vietiin minun osaltani tänä vuonna! Teemana oli Koko kansan pikkujoulut, mikä kuulosti tanssien kannalta pahalta. Eräs hakijoista sanoikin, että kun "täällä on nämä saatanan pikkujoulut". Lipusta olisi saanut tonttulakilla 4 euron alennuksen, mutta koska en omista kyseistä päähinettä, tyydyin 2 euroon tanssiseuran jäsenkortilla. Yritin suhtautua pikkujouluihin positiivisesti, mutta uskoni oli koetuksella pahemman kerran.

Sitä kuuluisaa pikkujouluporukkaa oli riittämiin paikalla, mutta onneksi löytyi myös selvin päin olevia tanssijoita. Olin omatoimisesti liikenteessä, mutta pääsin yllättävän paljon tanssimaan. Taisin tehdä hakuennätyksen, koska minua haettiin selvästi yli puolelle kappaleista. Tosin suurena apuna oli pari kesälavoilta tuttua naamaa, jotka hakivat useamman kerran. Ylätasanteet olivat jouluruokailijoiden käytössä, mikä pienensi tanssitilaa.

Myrskytuulen olin nähnyt joskus kesällä, mutta se jäi silloin Varjokuvan pimentoon. Tanssittavia kappaleita he soittivat melko monipuolisesti, ei kuulostanut yhtään pahalta. Olin niin keskittynyt uusien hakijoiden seuraamiseen, etten muista juuri ollenkaan soitettujen kappaleiden nimiä. En käsitä, miten jotkut voivat muistaa tarkasti mitkä kappaleet tulivat minkäkin tanssilajin aikana! Minä unohdan kappaleet heti, kun ne loppuvat, ellei kyseessä ole joku tosi tuttu biisi.

Ilahduin, kun ikäiseni mies tuli hakemaan fuskujen aikana, mutta se muuttuikin parketilla painajaiseksi. Mies ei pahemmin varonut ketään, vaan ajoi täysillä muita päin. Jonkinlaista fuskua olimme tanssivinamme, ja kädenalituksissa tämä riuhtaisi käsivarteni melkein irti. Minä yritin tehdä kädenalituksia mahdollisimman varovasti ahtaalla parketilla, mutta tanssiparini käytti huolettomasti neliöitä ja törmäili muihin minkä kerkesi. Kanssatanssijat tönivät närkästyneen näköisinä pariani takaisin raiteille ja minua hävetti.






Erään pikkujoululaisen kommentti: "Sun pitäis olla [ikäsi puolesta] tuolla kaupungilla viihteellä eikä missään tansseissa." Jaahas. Kiitos vaan neuvosta, mutta viihteellä minä siellä tansseissakin olin, ja aion jatkossakin viettää vapaa-aikani parhaaksi katsomallani tavalla - eli tanssien. Ei hirveästi "viihde kaupungilla" kiinnosta. Sitten hakijaksi sattui Naapurinvaaran huvikeskuksen kanssa tekemisissä oleva henkilö, ja olisin muuten saanut vapaalipun Napikselle, mutta tällä ei sattunutkaan olemaan lippuja mukana.

Vakiopaikkani Rauhalahdessa on seinusta, jonka istumapaikat on sijoitettu niin korkealle, että siitä näkee hyvin tanssilattialle sekä bändin. Tämä "sohva" on tietynlaisessa liikenteen solmukohdassa, joten siinä istuessa on näkyvillä, kun hakijat lähtevät liikkeelle. Jossain vaiheessa viereeni pöllähti toinen ikäiseni mies. Mietin taas positiivisen toiveikkaasti, että ehkä hän olisi tanssija-ihmisiä. Totuus: ei-tanssiva tuhannen tuiskeessa oleva pikkujoululainen. Onneksi en ehtinyt lähteä tanssimaan tämän kanssa. Kun kuluva kappalepari päättyi, suunnittelin pakoa. Ajattelin, ettei kukaan uskalla hakea minua, jos luulevat meidän olevan vaikka yhdessä liikenteessä. Suunnitelmaa ei tarvinnut toteuttaa, sillä tuttu hakija tuli tietämättään pelastamaan minut.

Toiseksi parhaan kotimaisen fuskubiisin Paha vaanii jouduin tanssimaan foksina, siitä pienen pieni miinus. Plussaa sen sijaan tuli salsoista/samboista, jotka pääsin tanssimaan ja kaiken lisäksi lajit hallitsevan hakijan kanssa! Niihin tuli hauska swingahtava ote, ja jälkikäteen sain kuulla tanssineeni myös pienen pätkän lambadaa. Itse en sitä tunnistanut ja kotona piti googlettaa miltä se lambada mahtaa oikein tanssina näyttää.

Yksi pikkujouluhakijoista sanoi, että minun pitäisi viedä, kerran olen "tanssiseuran jäsen". En tiennytkään, että pelkkä tanssiseuran jäsenyys on tae tanssitaidosta. Teki mieli vastata, että älä hae, jos et osaa viedä. Sitten ilokseni minua haettiin jenkalle. Luulin, että jenkka on turvallinen laji sinänsä, ettei sille haeta, jos ei osata. Olin väärässä. Tanssiparillani ei ollut minkään valtakunnan tietoa mistään tanssiaskelista. En oikein tiennyt mitä tehdä, ja yritin lähteä viemään pelkkää jenkan alkuosaa. Mukanani raahautui kahden kappaleen ajan tallusteleva riippakivi, jos en paremmin sanoisi. Jossain vaiheessa alkoi pinna kiristyä ja vilkuilin kelloa, josko bussille voisi jo lähteä.

Kaikkia pikkujoululaisia en leimaa, koska joukosta löytyy myös helmiä, mutta suurin osa kuuluu valitettavasti siihen tuhannen tuiske -tanssisarjaan eikä heidän kanssaan tanssiminen ole millään tavalla hauskaa. Tämän kokemuksen perusteella en suosittele ravintolatansseja yksin liikenteessä olevalle naisihmiselle pikkujouluaikaan, ellei hänellä ole paljon tuttuja tanssittajia paikalla. Minun onneni olivat nämä kesälavatutut, mutta ilman heidän monia hakujaan olisin poistunut ensimmäisellä mahdollisella paluubussilla kotiin. Oikolukiessani tätä kirjoitusta tuntui kuin nipottaisin joka asiasta ja vaatisin itselleni vain parhaita hakijoita. Mutta onko liikaa vaadittu, että hakija olisi edes selvin päin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti