27. joulukuuta 2014

Tapanintanssit Ruusulinnassa

12 päivän piinaava tanssitauko on nyt ohi! Hyvinkään päivätanssit saivat hylkypäätöksen ja syyhkäisin ennakkosuunnitelmista poiketen Nurmijärvelle Ruusulinnan tapanintansseihin. Olo tuntui kotoisalta ja ensimmäinen kerta Ruusulinnassa sisälsi monta miellyttävää kappaleparia. Kiitoksia vaan hakijoille, mikäli tätä satutte lukemaan! Vaikka olin yksi harvoista 90-luvun edustajista, tunsin itseni vanhaksi. Mutta miksi, se selviää pari kappaletta alempana!

Ruusulinnaan ei ollut kuin reilun puolen tunnin ajomatka, ja laina-auton navigaattorin ansiosta en edes eksynyt uudella ajoreitillä! No yhdestä risteyksestä ajoin vahingossa ohi, mutta sitä ei lasketa... Parkkeeraus onnistui kerrankin moitteettomasti, sillä pysäköintihemmot viitoittivat ajamaan keula edellä laitimmaiseen riviin. Järjestelyt toimivat muutenkin hyvin. Ensimmäisenä eteisessä oli lipunmyyntitiski, jonka jälkeen heti lipuntarkastus ja narikka. Tilaa kenkien vaihtamiseen ja ulkovaatteiden kanssa sähläämiseen oli runsaasti. Näin päin sen juuri pitää olla, että ensin lippu ja sitten narikka.



Olin paikalla hyvissä ajoin ennen kahdeksaa enkä poistunut ennen kuin vihonviimeinen kappale oli soitettu. Ruusulinna oli sisustukseltaan erittäin ruusukas. Katsoi mihin suuntaan tahansa, joka puolella näkyi ruusuja. Seinillä maalattuna, ja katossa roikkuvia laattoja ruusukuvioinnilla. Mutta mikä hienointa, tanssitilaa oli aivan valtavasti! Kädenalitansseja mahtui vetämään hyvin läpi koko illan, hitaisiin valsseihin sai lennokkuutta ja polkkaa olisi saanut kirmata avarilla mailla.

Esiintyjinä nähtiin Helminauha ja Jaska Mäkynen. Sen lisäksi lavalla heilui alku- ja loppuillasta joku naislaulaja. En tajunnut oliko bändejä kolme, vai kuuluiko nainen Jaska Mäkysen porukkaan. Illan aikana tuli sekä jenkkaa, polkkaa että masurkkaa. Kaikkien aikana otin riskin ja pönötin hakurivissä, mutta siihen myös jäin. Toisena masurkkana soitettiin Lentävä kalakukko, ja siitä tuli niin kotoisa olo!

Cha chaita en päässyt itse tanssimaan, mutta seurasin vierestä todella ammattimaisen näköistä tanssia. Epäilen, että asialla oli ainakin viejän osalta joko kilpatanssija tai vähintäänkin tanssinopettaja. Hämmästyin, kun minua haettiin myöhemmin sekä samboille että salsoille! Aika rohkeaa hakea uutta ihmistä harvinaisille tanssilajeille. Alun jälkeen oli aika pitkä seisoskelutauko, mutta muuten pääsin mielestäni todella hyvin tanssimaan. Se siitä, etteikö uusi naama muka pääsisi tanssimaan! Jalassani oli seeprat, jos sillä jotain merkitystä oli. Naistenhaku meni aikalailla penkin alle ja naistentunnin seisoskelusta voin syyttää vain itseäni.

Hieno suunnitelmani kuvata Ruusulinnaa eri puolilta kariutui, koska pääsin sen verran hyvin tanssimaan, etten ehtinyt häärätä kännykän kanssa. Pari kuvaa sain alkuillasta näpättyä, tosin laatu on kännykkäkameran mukainen. On nyt kuitenkin jotain todistusaineistoa, ja tämä kaksi kuvaahan on aivan poikkeuksellista, koska yleensä en kuvaa tanssipaikoilla ollenkaan.


Ihan hirveästi ei nuorempaa tanssijaa näkynyt. Tunsin itseni hirveän vanhaksi, sillä kaksi eri hakijaa teititteli! Meinasin ensin vastata oletteko viihtyneet -kysymykseen: Ketkä me? Sitten tajusin, että vastapuoli teititteli. Ollaanpa Nurmijärvellä kohteliaita!

Kun väki väheni viimeisten settien aikana, pidot paranivat ja pääsin tanssimaan jatkuvasti! Loppuillasta oli oikein kilpailu kahden hakijan välillä. Kun hakija huomasi minua lähestyvän toisen hakijan, hän kiihdytti askeleitaan, jotta kerkisi ensimmäisenä. Tämä kilpajuoksu tapahtui kaiken lisäksi sambojen alkaessa! En edes hallitse koko lajia, olenkohan sitten niin sambaajan näköinen. Oli mahtavaa päästä pitkästä aikaa taas fuskaamaan, mutta illan toinen kohokohta oli hienojen tangojen tanssiminen. Uskalsin jopa sulkea silmäni.

Tanssiminen Ruusulinnassa oli ravintolatanssiputken jälkeen aivan luksusta. Tanssiparketilla oli neliöitä enemmän kuin riittävästi, ja soittamassa oli kaksi orkesteria eikä kappaleita tarvinnut kuunnella levyltä ollenkaan kahdeksan jälkeen. Parin tunnin päästä lähden Korsoon testaamaan uudet Lumon tanssit, siellä nähdään!

6 kommenttia:

  1. Mukava kertomus tutulta tanssipaikalta, jonne vierailut ovat kyllä jääneet viime aikoina vähiin. Tosin niin ovat jääneet reissut myös muualle. Mutta Ruusulinna on ihan toimiva tanssipaikka, esiintyjinä harvemmin näitä suosikkiorkestereita. Ehkä enemmän perinteistä lavamusiikkia, joten siksikin saattaa nuoriso vähän kartella paikkaa. Mutta hienoa, että rohkenit ja käypä kerran jos toisenkin :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi, aivan varmasti käyn Ruusulinnassa uudelleen! :) Eilisen Lumo-kokemuksen jälkeen olen entistä vakuuttuneempi Ruususta. Ehdin sinne ainakin kerran ennen paluuta Kuopioon, joten kohta on juttua tulossa lisää.

    VastaaPoista
  3. Kun satuin eilen tämän blogisi löytämään, niin kehutaan nyt vielä sen verran, että tuo Lumo-juttusi on ensimmäinen lukemani asiallinen kuvaus tästä hirvittävästi joko hehkutetusta tai haukutusta paikasta. Aika uskomatonta ollut esimerkiksi tuo suomi24-palstan kirjoittelu. Hauskaa tanssilomareissun jatkoa toivotellen, ajele varovasti :)

    VastaaPoista
  4. Kaunis kiitos! Lumo joutui tosiaan aikamoiseen pyöritykseen jo hyvissä ajoin ennen kuin yksiäkään tansseja oli järjestetty. Huvittavaa oli myös paikan ennakkoon ylistäminen maasta taivaisiin. Suomi24 on kyllä ihan omaa luokkaansa, nimettömänä on helppo huudella kaikenlaista.

    VastaaPoista
  5. Taitaa olla jo kymmenen vuotta siitä kun ensi kerran ruusu linnassa kävin. Mieleen on jäänyt miten järjestäjä ja PNP porukka jutteli pihalla ja tauolla.
    Pohdinnan aiheena oli miten monet Helsingin suunnasta tulevat huomaavat että Ruusulinnan nähdessään ovat pettyneet kun pitää ajaa pitkälle eteenpäin ennen kuin pääsee takaisinpäin.
    Ratkaisikin oli jotta Pekka niskan nosturi nostamaan autoja tien yli sille kohdalle

    VastaaPoista
  6. Hauska ratkaisu! Näinköhän kiireiset tanssimatkalaiset malttaisivat jonottaa nosturikyytiä.

    VastaaPoista