26. joulukuuta 2015

Mikä tansseissa ärsyttää?

Tansseissa käyminen ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan välillä myös ärsyttää. Näin jouluärsytyksen keskellä kokosin teemaan sopivia kierrokset nostattavia seikkoja, joihin tansseissa törmää:

Miesten tekniset paidat



Kädenalitansseissa materiaali on yhdentekevää, mutta suljetussa otteessa umpimäräksi hikoiltu tekninen paita on kammottava! Yök! Hikoilu on luonnollista, ja sitä harrastan itsekin, mutta märkä puuvillapaita tuntuu sentään normaalilta. Miksei tansseihin voi ottaa mukaan varsinaisen (puuvilla)tanssipaidan lisäksi varapaitoja yhden teknisen paidan sijaan? Minusta tansseihin kuuluu pukeutua vähän paremmin kuin urheilupaitaan. Teknisestä paidasta ei saa hyvän näköistä tekemälläkään.

Liioiteltu närkästyminen. Kukapa ei olisi joskus ruuhkassa tallannut tahattomasti toisen jaloille. Silti joskus käy niin, että jos vahingossa astun hiemankin toisen varpaille, ja pyydän välittömästi sitä anteeksi, toinen vain toljottaa kuin pahinta rikollista. Mitä pitäisi vielä tehdä? Puhaltaa varpaaseen kuin pikkulapselle?

Puhkikuluneet kappaleet. "Ja seuraavaksi cha chata... ensimmäinen kappale on Keinu kanssani!" Wau, mikä yllätys! Jenkka-, polkka- ja masurkkakappaleiden valikoima on suppeahko, joten niissä vaihtelua ei ymmärrettävästi ole niin paljon. Muissa tanssilajeissa syy ei ole kappaletarjonnassa, vaan orkestereiden rohkeuden puutteessa. Tutut ja turvalliset (ja hyvätkin) kappaleet voivat kääntyä itseään vastaan, jos niitä soitetaan liikaa.

Humalaiset tanssijat. Ei kaipaa sen kummempia perusteluita, tuskin kukaan muu nauttii humalaisen kanssa tanssimisesta kuin toinen humalainen. He eivät paljon väistele muuta liikennettä, ja miehet vievät kädenalitukset niin rivakasti, että naisen käsivarsi on irrota liitoksistaan.

Päälle ajajat. Sen lisäksi, että humalaiset ajavat suoraan päin, myös satunnaiset selväpäiset tanssijat tekevät niin. Vieläpä systemaattisesti. Heillä on selvästi oma reittinsä, ja jos joku sattuu olemaan tiellä niin päin mennään eikä anteeksi pyydellä. Tähän ihmistyyppiin törmää onneksi hyvin harvoin.

Käden vatkaajat. Kaikessa lyhykäisyydessään: miehen ei tarvitse huitoa vasemmalla kädellään. Se tuntuu naisesta hölmöltä, se ei tuo tanssiin svengiä, ei tee tanssista rennomman näköistä eikä se kerta kaikkiaan näytä hyvältä. Olen joskus kokeillut pitää oikean käteni visusti paikallaan, mutta hienovarainen viesti ei ole mennyt perille - mies vain totesi, että voisin vähän rentoutua.



Sonnilauma. Ravintolatansseissa tuttu ilmiö: nainen on niin kiire palauttaa takaisin, että hänet talutetaan vaikka parketille jääneiden tanssijoiden läpi. Pääasia on, että parketilta pääsee nopeasti pois suorinta mahdollista reittiä. Jos tällä luotilinjalla sattuu olemaan pahaa-aavistamaton tanssipari, joka jatkaa yhdessä tanssimista, ei heitä voi mitenkään väistää. Välillä tuntuu siltä kuin keväällä ensi kertaa ulkosalle päästetty karjalauma vyöryisi päälle.

Heikkoa tanssitaitoa ei voi korvata laulamalla. Älä yritä viedä huomiota pois tanssista hoilaamalla kappaleen mukana täysillä korvaani. Kuuntelisin mieluummin itse artistia tai levymusiikkia.

Mennäänkö vielä toinen? Miksi kappaleparien välillä täytyy tätä erikseen kysyä, kun tapana on aikojen alusta lähtien ollut tanssia kaksi kappaletta perätysten saman parin kanssa. Kahden kappaleen jälkeen voi sitten oikein hyvin kysyä, jos mentäisiin vielä toinen kappalepari.



Neuvojat ja ohjeistajat. Ärsytyksen aihe numero yksi! On ok neuvoa, jos tanssisin vaikka perusaskelta väärin. Myös kaikenlainen rakentava palaute on erittäin tervetullutta, ja sitä toivonkin saavani mahdollisimman paljon. Mutta niuhottaminen siitä, jos vain 14/15 miehen viemistä kuvioista onnistuu minun "huonouteni" takia, on raivostuttavaa. Joskus tekisi mieli sanoa, että veisit itse paremmin, mutta siitä syntyisi sellainen soppa, että on parempi olla hiljaa.

Minulle on tansseissa älähdetty siitä, että olen tehnyt vahingossa väärän kuvion. Jos nainen tekee eri kuvion kuin mitä viejä oli tarkoittanut, mitä sitten? Ulkopuoliset tuskin huomaavat mitään ja tanssi pysyy katkottomana. Mutta jos miehen kaikki toiminnot pysähtyvät "virheen" sattuessa, jokainen sivustakatsoja tajuaa heti, että nyt jotain meni pieleen. Miksi lavoilla hakevat tuntemattomia sellaiset tanssijat, joille virheet ovat elämää suurempi juttu? Voiko tanssilavoilla edes tehdä virheitä? Tällaisten tylytysten jälkeen alan ymmärtää naisia, jotka hakevat vain kurssikavereitaan. Heiltä on pienempi mahdollisuus saada täystyrmäys.

---

Listasta tulikin ennakoitua pidempi... ja siitä puuttu vielä naistenhaku, josta aion joskus kirjoittaa oman postauksensa - niin paljon se ärsyttää! Näistä kohdista huolimatta tansseissa on pääasiassa huiman hauskaa, ja hyvät puolet saavat unohtamaan nämä huonommat. Eikä päälle ajajiin tai ohjeistajiin jne. joka kerta edes törmää, ja muutenkin he ovat pieni vähemmistö. On myös huomattava, että osa mainituista kohdista aiheuttaa ärsytyksen lisäksi mahdottomasti huvia, kuten tuo sonnilauma.

Kuva: 95C (Pixabay)

21. joulukuuta 2015

"Menkää muualle keikistelemään!"

12.12.2015 S.O.S Plays ABBA @ Iisalmen Seurahuone
 
Kolmas kerta ABBAa tänä vuonna, ja kolmannet pikkujoulut Seurahuoneella. Bonuksena sain ehkä kaikkien aikojen hauskimman palautteen tansseissa! Tanssiminen sujui paremmin kuin parina edellisenä lauantaina, koska lattialle ei tällä kertaa ollut laitettu mitään liukastusaineita. Musiikki on tunnetusti tanssittavaa, ja enimmäkseen buggia. Kaikkia kädenalitanssit eivät miellyttäneet; eräs mies otti asiakseen nousta pöydästä ja tulla antamaan suoraa palautetta kesken tanssin. Hän huusi: "Menkää muualle keikistelemään! Ei tommosta kukaan kato." Ratkaisu hänen ongelmaansa on hyvin yksinkertainen. Ei ole mikään pakko katsoa, jos muiden tanssi tekee niin pahaa. Varmasti monia muitakin on pitkin kulunutta vuotta ärsyttänyt, mutta tämä mies oli ensimmäinen, joka sanoi sen ääneen. Kerrassaan hauska palaute, jota tullaan varmasti muistelemaan vielä pitkään!



19.12.2015 Stella & BePop @ Iisalmi

Viimeiset tanssit ennen joulua suuntautuivat jälleen suurelle yleisölle avattuun BePopiin. Se sijaitsee aivan Stellan nurkilla, joten alkulämmittelyt hoituivat siellä. Viime aikoina on tuntunut, että Stellan biisivalikoiman osaa jo ulkoa, mutta nyt soi aivan uusia kappaleita, muutama joululaulukin siinä seassa. Kappaleita voisi tietysti käydä toivomassa, mutta ikinä ei tule mitään hohdokasta mieleen. Tuttuun tyyliin kymmenen ja puolenyön välillä sai tanssia melko rauhassa yksikseen. Pienen poikkeuksen toi neljän hengen porukka, joka oli jo noin aikaisin melkoisessa humalassa - tanssityyli oli sen mukainen.

Sitten varsinaiseen tutkimuskohteeseen eli BePopiin. Narikkamaksu oli 2,5 euroa ja vesi ilmaista. Tila oli todella viihtyisän ja siistin näköinen, mutta tanssilattia oli hieman hassu kaukalo muusta lattiasta alemmalla tasolla. Lattiamateriaalina oli kivilaatta, mikä osoittautui erinomaiseksi pito/luisto-suhteeltaan. Kappaleet eivät soineet yksittäisinä, vaan ne oli salakavalasti miksattu yhteen - siinä tuli huomaamatta tanssittua monta kappaletta yhteen pötköön. Stellassa pelkkä vaihtoaskeleen tanssiminen tuntuu tahmealta luistamattoman lattian vuoksi, mutta BePopissa sujuivat loistavasti vaikka moninkertaiset spinit.

Jo puolenyön aikoihin pienehkö lattia alkoi täyttyä yksintanssijoista, joten Gracevillen tavoin BePop soveltuu parhaiten alkuillan lämmittelypaikaksi. Jos tanssilattia olisi suurempi, BePop olisi tanssin kannalta Iisalmen ykkösyökerho. Nykytilanteessa ykköstä on vaikeaa valita, kun kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Mitä kukakin tanssija arvostaa enemmän, tanssilattian pinta-alaa vai sen pitoa/luistoa. Nyt vuorossa on joulunviettoa Etelä-Suomessa, ja tanssit jatkuvat jälleen Tapaninpäivänä. Hyvää joulua kaikille lukijoilleni!

Kuva: geralt (Pixabay)

10. joulukuuta 2015

Elvistelijä vai esikuva?

Mitä teet, kun näet lavalla taitavan tanssiparin? Jäätkö kyräilemään, kuinka noiden "kilpatanssijoiden" pitää tulla tänne esiintymään - eikö vähempikin riittäisi? Nettikeskusteluita lukiessa tulee kuva, etteivät hyvät tanssijat saisi tanssia hyvin, koska se on esiintymistä. Eikä lavoilla saa esiintyä, koska se kuuluu vain kilpatanssiin. Minusta hyvillä tanssijoilla on oikeus tanssia hyvin, ja mikä tärkeintä: heiltä voi oppia!



Muistan, kun olin ensimmäistä kesää lavoilla enkä osannut itse käytännössä mitään. Istuskelin paljon penkillä ja katselin muiden tanssia. Katse kiinnittyi pakosti parempiin tanssijoihin. Toisaalta heitä oli mukava seurata, mutta samalla he herättivät pientä ärsytystä. Mietin asiaa, enkä keksinyt muuta syytä ärsytykselle kuin kateuden. En osannut mitään läheskään noin hienoa. Pikkuhiljaa omien taitojen kehittyessä osasin alkaa seurata hyviä tanssijoita tarkemmin: mikä juuri heidän tanssistaan tekee hyvän näköistä, ja voisinko tehdä itse samoin. Sellaisesta taidosta, jonka opettelu vaatii raakaa työtä, ei kannata olla kateellinen. Jokainen voi yrittää itse samaa kuluttamalla riittävästi harjoitussalin lattiaa.

Kateusmoodi kannattaa heti alkuunsa vaihtaa oppimismoodiin, koska tanssit on mitä parhain katso ja opi -tilaisuus. Huippuunsa hiottu tanssitekniikka tai sulavuus eivät ole hetkessä opittavissa, mutta erilaisia yksityiskohtia voi poimia hyviltä tanssijoilta. Onko jotakin pieniä asioita, jotka parantavat tanssin näyttävyyttä? Kuinka pari aloittaa tanssin - eroavatko lempeän intron ja räväkän kertosäkeen aikaiset tanssityylit toisistaan? Miten tanssi lopetetaan? Mitä tapahtuu breikkien kohdalla? Koristellaanko tanssia esimerkiksi käsien käytöllä tai poikkeavalla jalkatyöllä? Miten musiikin nyansseja hyödynnetään tanssissa?

Tanssissa on hyvin pitkälle kyse matkimisesta. Tietyistä peruselementeistä ei voi luistaa, eikä sellaista kuviota ei löydykään, jota joku ei olisi jo aiemmin tehnyt. "Oman tiensä kulkijat" ja "musiikin tulkitsijat" ovat valitettavan usein niitä, jotka vievät kappaleen alusta loppuun asti mekaanisella vaihtoaskeleella vasenta kättä vatkaten, eivätkä varsinkaan tulkitse sitä musiikkia millään lailla. Siksi suosittelisin tanssijoita matkimaan muita edes jollakin tasolla.

Minä voin myöntää, että lavoilla on paljon itseäni parempia tanssijoita, mutta kateus heitä kohtaan olisi hölmöä. Sen sijaan seuraan heitä tiiviisti ja yritän ottaa opikseni. Näin toimimalla olen löytänyt omasta tanssistani kehityskohteita, mutta myös uusia kuvio- ja koristeluideoita. Ehkä tämä on sitä positiivista tanssikateutta.

Kuva: winnifredxoxo

Pikkujouluputkessa Seurahuoneella

5.12.2015 Musiikin Elävä Arkisto @ Iisalmen Seurahuone
Viime viikonloppuna oli jälleen pikkujoulut Iisalmen Seurahuoneella. Yläkerrassa tanssimusiikista vastasi Musiikin Elävä Arkisto. Eniten illan aikana tuli tanssittua jivea ja vaihtoaskelta. Mukaan mahtui myös fuskua, buggia ja pari lattaria. Kuulutusten perusteella kappaleita oli paljon 60-luvulta. Bändi oli siitä harvinainen, että heillä oli kaksi saksofonistia. Ne tuovat soittoon oikean tanssiyhtyeen meininkiä.

Ihmisiä oli yhtä vähän kuin edellisviikolla, ehkä he olivat lähteneet ruokailun jälkeen muualle jatkoille, tai sitten alakerran bändi veti heitä enemmän. Tanssilattia oli aluksi sopiva, mutta toisen setin aikana sille ripoteltiin kahvinporoja ja perunajauhoja. Kenkäni, jotka tahmaavat suurimmalla osalla lattioista, alkoivat luistaa aivan mahdottomasti. Tangosta katosi terävyys, koska nopeissa pysäytyksissä kengät vain jatkoivat matkaansa, ja kädenalitansseissa oli kirjaimellisesti vauhtia ja vaarallisia tilanteita.



Tanssien loppupuolella niskaa alkoi jomottaa, ja seuraavana päivänä pää ei enää meinannut kääntyä mihinkään suuntaan. Ainut johtopäätös on, että kappaleissa oli niin paljon vaihtoaskelta, joihin tehtiin taivutuksia, että niska ei siitä tykännyt. Näiden lisäksi räväköitä taivutuksia tuli vielä fuskujen lomassa. Sohvaperunakautenani ei ollut ikinä mitään ongelmaa, mutta tanssimisen myötä milloin mihinkin koskee. Ja liikuntaa vielä suositellaan!

Syyslukukausi on enää kahta tenttiä vaille valmis. Mikäli ne menevät läpi, olen suorittanut syys-joulukuussa 62 opintopistettä eli keskivertovuoden saldon. Kuukauden joululoma tulee siis todellakin tarpeeseen - tosin kanditutkielman kanssa pitäisi olla jossain tekemisissä, koska sen on lähdettävä tammikuussa ryminällä käyntiin. Pikkujouluputki saa jatkoa vielä ensi lauantaina, jolloin Seurahuoneella on vielä kolmannet tanssit. Tanssittajana on takuuhyvä S.O.S Plays ABBA.

2. joulukuuta 2015

Parhaat blogit



Sain viime viikolla haasteen Saanko luvan - vai tanssitaanko ensin? -blogin Hetalta, ja tarkoituksena on kertoa kolme suosikkiblogiaan. Minä oikaisen hieman ja listaan vain kaksi - en oikeastaan seuraa muita blogeja aktiivisesti. Olen nirso blogilukija: en löydä miellyttäviä tyyliblogeja, joista voisin napata ideoita, enkä jaksa seurata yleismaailmallisia lifestyleblogeja, jotka eivät keskity mihinkään. Minusta blogilla täytyy olla selkeät teemat, joista kirjoitetaan. Ensimmäinen blogi on juuri sellainen:

Lavatanssiblogit ovat blogimaailmassa harvinaisuuksia. Kun sellainen löytyy, heti vain seurantaan. Tämä blogi on täynnä tanssi-innostusta, ja parhaillaan seurataan myös au pair -vuotta.
Aivan hulvaton blogi kasvinviljelytilaa pyörittävästä maanviljelijästä! Tämä on ainut blogi, jota lukiessa olen nauranut ääneen. Minulla on pienimuotoista maatilataustaa, eikä postauksia lukiessa voi kuin nyökytellä, että noinhan se juuri menee. Esimerkiksi lajikuvaus vanhasta isännästä on harvinaisen osuva.

On myös huojentavaa lukea sellaisen bloggarin elämästä, jossa kaikki ei läheskään aina suju suunnitelmien mukaan, eivätkä arkea täytä kuohuviiniaamiaiset ja luksuslaukut. Tässä blogissa eletään aitoa elämää.

1. joulukuuta 2015

Mua- ja mehtätallouspikkujoolutanssit

28.11.2015 Tuottajien pikkujoulujen tanssiosuus: Sanna-Mari Titov & Palapeli @ Iisalmen Olvi-halli

Tanssi-ilta oli tarkoitus viettää Iisalmen Seurahuoneella, joka mainosti pikkujoulujen kunniaksi tanssiorkesteria. Ihmisiä oli yläkerrassa tanssipuolella vain kourallinen (alakerrassa soitti rock-bändi), eikä yhtye vakuuttanut. Tanssilattia on riittävän liukas muutenkin, mutta nyt sille oli ripoteltu kahvinporoja lisäliukastukseksi -> hurjan iso kaatumisriski kumipohjaisista kengistä huolimatta! Tästä huvista ei olisi kannattanut maksaa kymmentä euroa, mutta mistäs näitä voit etukäteen tietää. Onneksi melkein naapurissa oli käynnissä toiset tanssit, jotka osoittautuivat paljon paremmiksi.

Olvi-hallilla vietettiin tuottajien, eli ItäMaidon mukaan mua- ja mehtätallousyrittäjien, pikkujouluja. Loppuillan tansseihin oli vapaa pääsy. Esiintymässä oli Sanna-Mari Titov & Palapeli, josta pidin. Kappaleita tuli monipuolisesti, ja Sanna-Marin ääni oli miellyttävä. Ruuhka meinasi haitata, mutta ihmisiä poistui paikalta tasaisesti, ja vähitellen tanssitilaa alkoi löytyä reilummin. Vaikka osa ihmisistä moittii Olvi-hallin kivilattiaa, minä olen edelleen sen ystävä - kumipohjatkin luistivat sopivasti.

Olvi-halli iisalmi tanssit


29.11.2015 Duo Eripojat @ Iisalmen Nuorisotalo

Nämä tanssit olivat eri eläkeläisliiton järjestämät kuin aikaisemmat, joissa olen käynyt. Tansseissa näkyi todella vähän tuttuja kasvoja, taitaa olla liitoilla pientä kilpailua keskenään. Eripojat soitti tanssilajeja polkasta lattareihin, mutta kuten yleensä eläkeläistansseissa, valssi ja humppa olivat yliedustettuina. Tanssipaikkojen kahvioissa tulee harvoin syötyä mitään, mutta nyt tanssilipun kannalla sai ilmaisen kahvin ja pullan, niin olihan ne natustettava.

Tänä sunnuntaina huomasin, että ennen tansseja ei missään nimessä kannata kylmiltään kokeilla uutta kuviota. Kyseessä ollut kuvio vaatii naiselta voimakasta reisilihasten jännitystä, eikä tarvittu kuin muutama kokeilukerta plus pari vetäisyä itse tansseissa, ja reidet jumahtivat totaalisesti. Kipu kasvaa joka päivä, ja portaissa kävely on täyttä tuskaa. "Kokeillaan tätä kuviota ihan nopeasti" on lause, jonka jälkeen on ehdottomasti venyteltävä.

18.11.2015 Teemu Roivainen @ Rauhalahti

Lopuksi vielä muistelmia parin viikon takaa. Keskiviikkoiset tanssireissut Rauhalahteen olivat viime syksynä sääntö eivätkä poikkeus, mutta tänä syksynä tilanne on ollut päinvastainen. Rauhalahdessa tuli melkein nostalginen olo. Marras-joulukuu ei ole lavatanssijan kulta-aikaa: pikkujoulukausi alkaa näkyä tanssipaikoilla. Aikamoisia jyriä törmäili ja talloi ihmisten jalkoja.

Roivaisella on hyvä ääni, mutta kappaleista ja niiden lajeista tuli väistämättä mieleen liika perinteisyys. Ja missä olivat lattarit? Reilun kolmen tunnin tanssijaksoni aikana tuli rumbapari ja yksinäinen cha cha. Välimusiikkien kappaleparit olivat erikoisia, esimerkiksi hurjan nopea fusku sai seurakseen cha chan. Mieleen jäi rumpali, joka oli iloinen ja täysillä mukana, hän taitaa olla oikeassa ammatissa.

Kuva: flatworldsedge

17. marraskuuta 2015

Naapurinvaaran eli Napiksen tanssit

14.11. Sinitaivas & Hurma @ Naapurinvaaran huvikeskus
"Siis mitä! Oisko tosta muka pitäny kääntyä?" "Eiku oliks se sittenki tosta?" Nämä lauseet tulevat U-käännösten ohella tutuiksi, kun valitsee minut kartturiksi. Urakoin itseni lauantaina Sotkamoon asti, Vuokatin naapurustoon. Reitti oli siitä erikoinen, että aivan loppumetreillä tie kulki talon pihapiirin läpi. Siinä on mukava viettää rauhallista lauantai-iltaa, kun satoja autoja kulkee talosi ikkunan alta. Parkkipaikka on levittäytynyt laajalle alueelle, ja mitä myöhempään saavut paikalle, sitä syrjemmäs joudut parkkiin.

Sinitaivas ja Hurma vetivät arvatenkin porukkaa. Paljon näytti olevan tanssijoita myös Kuopiosta asti, vaikka matkaa kertyy yli kaksi ja puoli tuntia. Varsinkin Iisalmen ja Sotkamon väli on tappavan tylsä, tiellä kun ei ole edes katuvaloja kuin vain satunnaisesti. Naapurinvaara oli tanssipaikkana hyvä, mutta kuopiolaisen näkökulmasta se saisi vain olla vähän lähempänä, että sinne tulisi uudestaan lähdettyä. Jos asuisin vaikka Kajaanissa, kävisin varmasti Napiksen tansseissa useamminkin.

naapurinvaaran tanssit napis


Tanssimaan pääsi kahdella parketilla, ja tilaa olisi ollut todella paljon, ellei tanssijoita vastaavasti olisi ollut niin runsaasti. Lattia oli hyvä tanssia, ja ilmastointi pelasi. Lipun hinta 15 € oli erittäin kohtuullinen artistit huomioiden. Jotkut tanssipaikat hinnoittelevat esimerkiksi pelkän Yölinnun lähes 20 euron arvoiseksi. Narikoita löytyi maksullinen ja ilmainen - yhden kerran perusteella kamppeet säilyvät tallessa myös ilmaisessa narikassa. Vesipiste oli miestenrivin vieressä, ja kapea alue pakkaantui jatkuvasti täyteen. Vettä hakiessa tulee melkein pakosti kiilanneensa "jonossa". Vaikka Napiksella on alkoholitarjoilu, en silti nähnyt yhtään humalaista tanssijaa.

Isomman lavan puolella on juomatarjoilu ja paljon istumapaikkoja, joista näkee esiintymislavalle. Kahvio on pikkulavan puolella, ja näiden välissä on karaoke. Se on suljettujen ovien takana, joten karaoke-esitykset eivät kuulu kahvioon. Naistenrivi on sijoittunut hassusti lavojen välisille portaille - lavaa vaihtaessa joutuu siis luovimaan naistenrivin läpi. Naapurinvaaralla oli normaalia enemmän nuoria tanssijoita, ja myös taitotaso oli kovempi kuin keskimäärin. Tämän perusteella se muistutti hieman Kyllikinrantaa.

Siinä missä Hurman omat kappaleet eivät suoraan sanottuna ole mistään kotoisin, Sinitaivaan vahvuus on oma tuotanto. Hurma puolestaan on kunnostautunut sovittamalla muiden kappaleita menestyksekkäästi. Uutuutena mukaan oli tullut cha cha -versio HIMin kappaleesta Join me - toimii erittäin hyvin! Cha chaista voi harvoin sanoa, että ne ovat kauniita, mutta tämä oli. Lisäksi kuulin uuden tangosovituksen jostakin Mariskan kappaleesta. Nämä bändit asettaisin kahdeksi Suomen parhaaksi tanssiorkesteriksi.

Tapaus graavilohi

Ennen kotimatkaa luulin pahaa-aavistamattomana nappaavani kahviosta karjalanpiirakan, jonka päällä oli pelkkiä kananmunaviipaleita. Juuri ennen kuin ehdin haukata, huomasin, että alimmaiseksi oli piilotettu graavilohta. En voi sietää sitä. Tästä muistui mieleeni hauska tapaus Espanjan-reissulta, jolloin olin tilaavinani alkupalaksi lämminsavulohta, mutta sainkin graavilohta. Onneksi vietimme tuolloin erään seurueemme jäsenen synttäreitä, ja hänellä oli mukana paperikassi lahjoineen. Mietin eri vaihtoehtoja Mr. Bean & tartarpihvi -tyyliin, mutta lopulta lahjat siirtyivät laukkuun, ja graavilohi sujahti paperikassiin. Olen saanut kuulla tästä muutaman kerran jälkikäteen - siksi olen nykyään erityisen tarkkana täytettyjen leipien ym. kanssa, jottei sieltä paljastu graavilohta. Mutta se siitä, toista kertaa en osta muoviin käärittyä karjalanpiirakkaa, jonka sisältöä ei 100 % tiedä!


Tanssipaikka-arvio

Koska en näillä näkymin ole ihan heti menossa Naapurinvaaralle uudestaan, teen tanssipaikka-arvion poikkeuksellisesti vain yhden käyntikerran perusteella.



Tunnelma ja miljöö: 9/10

Tanssilattia: 10/10

Hinta/laatu-suhde: 10/10

Asiakaspalvelu: 9/10

Kokonaisarvosana: 9,5


Tanssit lauantaisin (talvella tauko) klo 20.30 - 02. Naistentunti klo 23 - 24.

Vesipiste löytyy, narikka ilmainen/2 €. Liput 15 euroa.

Tanssiohjelmisto (linkki päivitetty 17.11.2015)

Naapurinvaarantie 20 B

88610 Sotkamo


11. marraskuuta 2015

Iisalmen yöelämässä

Viime viikonloppuna ei ollut erikoinen tanssitarjonta, joten selasin huolellisesti kaikkien mahdollisten tanssipaikkojen nettisivut. Iisalmen Seurahuone ilmoitti tarjoavansa livemusiikkia uusitussa pubissa, ja se vaikutti hyvältä vaihtoehdolta, Seurahuoneella kun on tansseja niin harvoin. Uudistuksen myötä tanssilattia oli kuitenkin hävitetty asentamalla sinne baaripöytiä ja ruokaryhmiä. Tanssitilaa ei ollut käytännössä ollenkaan, joten matka jatkui Gracevillen kautta Stellaan. Huomautetaan vielä, että Seurahuoneen yläkerran tanssilattia on siis edelleen olemassa, tässä oli kyse alakerrasta.

iisalmi baarit yökerhot


Gracevillessä henkilökunta muisti heti viimekertaisen lattaritoiveeni, ja kolmen lattarin putki pärähti saman tien soimaan. Välissä tuli vähän kaikenlaista musiikkia, kunnes juomatauolla huomasin yhden työntekijän virnistelevän valitessaan seuraavaksi soivia kappaleita. Hän sanoi laittavansa minulle ja tanssiparilleni sopivaa musiikkia - pian selvisi, että se tarkoitti tangoa, jivea ja Jätkän humppaa. Tätä voisi kutsua erinomaiseksi asiakaspalveluksi. Ihmettelin kyllä, että kaikenlaista materiaalia sitä rock-henkisen baarin soittolistoilta löytyykin. Kummastelin myös sitä, etteivät muut asiakkaat lähteneetkään juoksujalkaa pihalle kappaleiden tyylilajien äkillisesti vaihtuessa. Gracevillessä soitti myöhemmin illalla rockbändi, eikä tango ehkä kuulu heidän yleisönsä suosikkeihin.

Aikansa kutakin - seuraavaksi oli vielä Stellan vuoro. Myös siellä lattaritoive on hyvin selvillä - tietyt Shakiran kappaleet soivat joka kerta. Ihmisiä oli ennen puolta yötä selvästi tavanomaista enemmän, mutta yksintanssijat tuntuvat väistävän paritanssijoita hyvin, elleivät ole kovin tukevassa humalassa. Tarkoitus ei tietenkään ole valloittaa koko lattiaa, mutta humalaiset tuppaavat seilaamaan puolelta toiselle, jolloin paritanssista ei tule mitään. "Ihan vähän aikaa" Stellassa venyi lähes kaksituntiseksi. Yhteensä neljän tunnin jälkeen oli melko kuitti olo.

Tulevana lauantaina tiedossa on pitkä tanssimatka, nimittäin Sotkamoon Naapurinvaaran huvikeskukseen. Kuopiosta sinne on noin kahden ja puolen tunnin ajomatka. Mutta pitäähän siellä ainakin kerran käydä katsomassa miltä meno näyttää. Nyt on vielä paras mahdollinen tilanne, kun esiintymässä on samana iltana Sinitaivas ja Hurma. Veikkaan, että muutkin tanssijat lähtevät liikenteeseen, mutta onhan tanssineliöitäkin peräti tuhat!

Kuva: Unsplash (Pixabay)

4. marraskuuta 2015

Kuninkaalliset tanssit: Aki Samuli

Aki Samuli @ Rauhalahti 28.10.

Nyt on molempien tämän vuoden tangokuninkaallisten tansseissa käyty, ja Aki Samuli veti kyllä ohjelmiston puolesta pidemmän korren kuin Susanna Heikki. Valsseja ja humppia tuli rajallinen määrä, eikä tangojakaan niin hirveästi kuultu kuin mitä tangoihmiseltä olisi odottanut - hienoa. Cha chata tuli bändin soittamana ja välimusiikeissa yhteensä 4 kappaleparia, ja rumbaakin kahdesti. Iloinen yllätys oli vielä, että Aki päätti puolentoista tunnin mittaisen esiintymisensä juuri rumbaan eikä ennalta-arvattavaan tangoon!

Minun makuuni riittävän reippaitakin kappaleita tuli, itse asiassa kukaan muu ei ole tähän mennessä esittänyt niin ripeitä fuskattavia biisejä kuin Aki. Persoonana Aki Samuli on mukavan oloinen, ja voisin mennä hänen tansseihinsa uudestaan. Loppuillasta minua luultiin jälleen kilpatanssitaustaiseksi - taidan kohta alkaa esittäytyä lentopalloilevana kilpatanssijana.



Arvontalaulun aika

Seuraavana perjantaina ohjelmassa oli vierailu Stellaan, mutta viikonlopun varsinaiset lavatanssit hoituivat sunnuntaina Iisalmen nuorisotalolla, jossa soitti Duo Serenadi. "Duo" aiheuttaa etukäteen pieniä ennakkoluuloja, mutta Serenadi soitti yllättävän monipuolisesti eikä ollut mikään pappabändi. He pitivät esimerkiksi huolen siitä, että joka setillä tuli vähintään yhtä lattaria. Kappaleiden ja kappaleparien välissä tuli ehkä hieman liikaa höpöttelyä ja muuta säätöä, mutta duoksi Serenadi oli mielestäni keskimääräistä parempi. Muistin jopa ottaa pitävämmät tanssikengät mukaan superliukkaan lattian vuoksi.

Ja mistä sitten tulee tämän kappaleen otsikko, niin tietenkin kaikkien aikojen parhaasta sketsiohjelmasta Kummelista. Arvontalaulussa kysytään "kelle nalli napsahtaa" - ja nyt napsahti minulle! Minua on aina ärsyttänyt, kun tanssipaikoilla räväytetään yhtäkkiä täydet valot päälle ja kaikki muu toiminta pysähtyy maagisen arvonnan takia. Sunnuntaina ärsytys laantui, kun poistuin tansseista mukanani vapaalippu valinnaisiin syyskauden tansseihin! Nuorisotalolle on siis suunnistettava vielä ainakin kerran loppuvuoden aikana.

27. lokakuuta 2015

10 syytä aloittaa tanssiharrastus



1. Tanssi on kaikin puolin terveellinen harrastus. Tulisiko ilman tanssia vietettyä liikunnallinen ja alkoholiton lauantai-ilta? Tanssilavalla tulee yhdistettyä bändin keikka liikuntaan, vesilinjalla. Tästä päästäänkin aasinsiltaa myöten seuraavaan kohtaan.

2. Koululiikunta vei viimeisetkin motivaatiorippeet minkäänlaista liikuntaa kohtaan. Silloin oli pakko olla kiinnostunut kaikista lajeista ja (yrittää) olla joka jutussa täysillä mukana. Oli oltava sähäkkä maalintekijä, riuska keihäänheittäjä, notkea korkeushyppääjä ja päänsisäisen gps-paikantimen omaava huippusuunnistaja. Kun oli vielä niin tumpelo urheilulajeissa, että joukkueisiin valittiin usein viimeisenä, ei innostus ainakaan yhtään kasvanut. Ammattikoulun päättötodistustani koristaa yksi ainut T1 - aineesta nimeltä liikunta. Peruskoulussa olin vielä kasin urheilija, mutta ammattikoulussa olin jo tipahtanut alimmalle tasolle. Tanssi on avannut aivan uuden liikuntamaailman - en todellakaan tiennyt, että liikunta voi olla näin hauskaa!

3. Tämä kohta liittyy tietysti edelliseen, mutta mikä tahansa kevyt liikunta ei välttämättä riitä painonhallinnassa. Minulta kysytään usein, mitä urheilulajia harrastan tanssimisen lisäksi, kun olen niin sporttisen näköinen. Kylillä liikkuu myös huhu, että olisin entinen lentopalloilija, mutta edelleen inhoan tanssin ulkopuolista urheilua sekä yksilö-, pari- että joukkuemuotoisena. Säännöllisille tanssitunneille tulee lähdettyä, kuntosalille ei. Yksi reipas tanssi-ilta kuluttaa satoja, tutkimuksieni mukaan jopa tuhat kaloria - se ei siis voi olla yhtään huono liikuntamuoto.

4. Jos liikutaan vielä liikunnan alueella, tanssi auttaa parantamaan koordinaatiokykyä (varsinkin spinejä pyörimällä), yleisesti kehonhallintaa (etenkin kilpatanssissa) ja notkistaa. Minä olen huomannut taipuvani taivutuksissa aina vain paremmin. Reipasta tanssimista harrastavien kestävyyskuntokin saattaa parantua. Lisäksi korkokenkien käyttö saattaa vähentyä: tansseihin en missään nimessä laittaisi paria senttiä korkeampia korkoja, toisin kuin baarireissulle -> jalat kiittävät.

5. Tanssilavoilla käy kirjava joukkio erilaisia ihmistyyppejä. Siellä tutustuu ihmisiin, joihin ei muuten olisi törmännyt.

6. Ei tarvitse miettiä mitä tekee viikonloppuna. Vähintään lauantai-illan sotasuunnitelma on aina etukäteen tiedossa: tanssimaan! Olen ajautunut siihen tilanteeseen, etten ole käynyt tänä syksynä vielä yhdelläkään lavatanssitunnilla, ja yliopisto-opiskelijan lukujärjestys muuttuu joka viikko täysin uudenlaiseksi - tällöin viikoittaiset tanssireissut tuovat säännöllistä ohjelmaa elämään.

7. Lavatanssikulttuurin kuihtuminen Suomessa nuorison innostumattomuuden vuoksi on ollut paljon tapetilla. Tansseissa käyminen auttaa pitämään tätä perinnettämme yllä!

8. Suomen maantiede tulee tutuksi. Jotkut ajavat tanssien vuoksi läpi Suomen, mutta minun kohdallani edes maakuntamatkailua ei olisi tullut harrastettua näin laaja-alaisesti ilman tanssireissuja. En olisi välttämättä lähtenyt Sonkajärven suureen metropoliin pelkästään huviajelulle.

9. Etu miehille: tanssitaitoisilla miehillä on tanssilavoilla aikamoiset markkinat, kun kaiken lisäksi naisia on lähes poikkeuksetta paljon enemmän kuin miehiä. Luulisi siis tanssinopettelun kiinnostavan?

10. Tanssissa kehittyy jatkuvasti, jos vain niikseen haluaa ja todella keskittyy siihen. Itselle tulee ainakin hyvä fiilis, kun huomaa, että jokin aiemmin vaikea juttu sujuukin ihan helposti. Tai kun oppii täysin uuden tanssilajin. Omaa tanssiaan voi kehittää loputtomiin, ja uusien juttujen kokeilu sekä opettelu on minulle yksi tämän lajin suoloista.

Tällaisia kohtia näin äkkiseltään tuli mieleen. Loistavasta harrastuksesta on siis kyse, eikä sen hienoutta voi täysin oivaltaa, ennen kuin on itse kokeillut. Tanssiminen alkaa äkkiä hallita elämää, ja siihen on helppo jäädä koukkuun, mutta se ei ole minusta ollenkaan huono juttu.


Kuva: JoanWang (Pixabay)

26. lokakuuta 2015

Kommee akka fuskaamassa

17.10. Graceville + Uhkapelurit @ Peltohovi

Graceville toimi taas alkulämmittelypaikkana ennen varsinaista tanssiurakkaa. Tanssilattia oli odotusten mukaisesti yhdeksän jälkeen aivan tyhjä. Yksi silmäpari alkoi heti kiinnostuneena seurata fuskua ja buggia. Arskaksi itsensä esitellyt mies oli hyvin innostunut ohjelmanumerosta ja käski minun lähteä tanssiparini kanssa SM-kisoihin. Jospa ei nyt vielä kuitenkaan. Sain myös kuulla olevani "kommee akka". Jos jotakin naista sanotaan kotiseudullani Etelä-Suomessa komeaksi akaksi - tai ylipäätään akaksi - saa hyvin äkkiä turpaansa, mutta sen verran olen jo syventynyt savon murteeseen, että täällä tuo mielletään erittäin positiiviseksi sanonnaksi. Arska säästyi siis välikohtaukselta. Henkilökunta kyseli mitä kappaleita tahtoisimme tanssia - listalta löytyi Shakiraa, joten näin saatiin yksi salsakin vedettyä.



Uhkapelurit tiesin jo ennestään hyväksi yhtyeeksi, se on tuttu esiintyjä Kuopion Kummisedästä. Ohjelmisto kattaa rautalankaa, rockia ja beatia eli reipas ilta fuskun parissa on taattu. Välissä oli muutama vaihtoaskel, ja olisiko ollut jopa pari tangoa, mutta humppa- ja valssiosasto oli eliminoitu. Livemusiikki oli siis loistavaa, mutta sen lisäksi myös välimusiikit noudattivat samaa tanssilajilinjaa! Kotimatkalla nappasin vielä Peltohovin eteisestä Uhkapelurien julisteen.

24.10. Tomi Markkola @ IsoValkeinen

Päällimmäisenä jäi mieleen että Tomi Markkolalla oli enemmän reippaita kappaleita kuin olin muistanutkaan. Valkeinen oli normaalia täydempi, ja tuntui, ettei oikein missään sovi tanssimaan ainakaan kädenalitansseja. Tanssinälkää tuli silti siirrettyä. Vesilasin hinta, joka on syksyn mittaan vaihdellut, oli palautunut taas 1,5 euroon. Edelleen: sikamaista! Rauhalahden keskiviikkotansseissa on ollut viime aikoina vähän huonoja esiintyjiä Sinitaivasta lukuun ottamatta, mutta ylihuomenna olisi tarkoitus lähteä katsomaan, minkälaiset tanssit hallitseva tangokuningas Aki Samuli järjestää.

14. lokakuuta 2015

Lauantaitanssit Iisalmessa: Runni & Graceville

Lauantain 10.10. tanssitarjonta oli hataranlainen, joten pohjat tuli tanssittua joskus pieniä ennakkoluuloja herättävällä Runnilla. Se oli edelliskerran jälkeen uudistanut ilmettään, ja tanssisali oli aiempaa modernimpi ja viihtyisämpi. Karanos duo ei etukäteen kuulostanut miltään huippuyhtyeeltä, mutta olihan se ihan perusduo, joka soitti myös lattareita. Runnin uusi kilpailuvaltti on ilmainen sisäänpääsy, ellei soittamassa ole jotakin todella tunnettua artistia. Paikalla näytti olevan paljon tanssimattomia ihmisiä, ja heidän juomisensa varmasti kattavat duon, jonka palkkio liikkuu ehkä parin sadan euron tienoilla.



Lattia luisti alkuun hirveästi, mutta pito parani loppua kohden. Tanssimaan mahtui sen verran, että Runnilta sai hyvät alkuverryttelyt jatkoa varten. Runni soveltuu parhaiten lämmittelypaikaksi, koska tähän mennessä duot ovat jättäneet reippaat kappaleet kokonaan pois ja keskittyneet hitaampaan menoon. Ehkä Runni on niin profiloitunut eläkeläispaikaksi, että settilistat ovat sen mukaisia.

Ilta jatkui Iisalmen keskustassa Gracevillessä. DJ Luigi's "Party 4You" sisälsi enimmäkseen vanhempaa tanssimusiikkia. Hyvä niin, sillä uudemmassa tuotannossa tuppaa olemaan kappaleita, joiden rytmi ei sovellu oikein mihinkään tanssilajiin. Graceville on satunnaisten esiintyjiensä perusteella hieman rock-henkinen paikka, ja tulihan sieltä raskaampaakin musiikkia. Harvoin pääsee buggaamaan Rammsteinin Du hast tai AC/DC:n Thunderstruck -biisien tahdissa!

Tanssilattia oli yhtä postimerkin kokoinen kuin Janoisessa puumassa, mutta pito/luisto-suhde oli erinomainen! Tanssilattian pienuus ei haitannut, sillä ihmispaljoudesta huolimatta heistä ei tanssijoita löytynyt, ja pitkälle yli puolenyön sai valloittaa parketin täysin omaan käyttöönsä. Gracevilleen suuntaava tanssija tarvitsee siis ehdottomasti tanssiparin mukaan. Vettä sai ilmaiseksi kuten Stellassa.

Gracevillen asiakkaat olivat ajoissa liikenteessä sankoin joukoin, ainakin Stellaan verrattuna. Näyttää siltä, että alkuillasta ihmiset kerääntyvät Gracevilleen ja vasta reilusti puolenyön jälkeen siirtyvät Stellaan. Tai vaihtoehtoisesti Stellalla on oma asiakaskuntansa, joka on hirveän myöhään liikenteessä. Tanssijan kannalta pääasia on, että tanssilattia on vapaana, oli muita asiakkaita tai ei. Hyvä yhdistelmä voisi olla tanssia alkuilta Gracevillessä ja tanssilattian täytyttyä siirtyä isommalle areenalle Stellaan, joka on loppuillasta herännyt henkiin.

7. lokakuuta 2015

Sinitaivas ja Susanna

30.9. Sinitaivas @ Rauhalahti
Edellisistä Rauhalahti-tansseista oli ehtinyt kulua melkein puoli vuotta, joten johan se oli aikakin taas olla kotinurkilla. Näkyvimmät mustelmat ja pahimmat lihasjumitukset olivat ehtineet kaikota parin päivän takaisten akrobatiaharjoittelujen jäljiltä, joten tanssi sujui taas normaalisti. Reilut kolme tuntia tuli rymyttyä ahtaahkoissa olosuhteissa. Tungos oli tiedossa artistin huomioon ottaen jo etukäteen, mutta toivo eli, että jotain mahtuisi kuitenkin tekemään. Kuten aina, viimeistään bändin tauoilla tuli hyvin tilaa.

Ohjelmisto kuulosti erilaiselta kuin parin viikon takaiset setit - missä oli esimerkiksi Rio Grande? Tanssit olivat loistavat ja erittäin tanssittavat. Humpan ja valssin osuudet oli minimoitu - pelkästään sillä saa minut tyytyväiseksi. Toinen iso plussa tulee hyvistä välimusiikeista: fuskua, salsaa, buggia...! Seuraavat Sinitaivas-tanssit ovat näillä näkymin Naapurinvaaralla marraskuun puolessa välissä, uusi tanssipaikkavalloitus siis pian tiedossa.



Morgan Kane

Kuuntelin hiljattain Sinitaivasta Spotifysta, ja yhtäkkiä yläpalkkiin ilmestyi 'Morgan Kane'. Instrumentaalikappale on Toni Rossi ja Sinitaivas -ajoilta vuodelta 1990. Asiaa! Revolverisankari Morgan Kane ansaitsee ehdottomasti oman nimikkokappaleensa! Oletan, että kappale kertoo kirjallisuushahmosta, joka seikkaili 1970- ja 1980-luvuilla, soundi on ainakin hieman länkkärimäinen.

Minun korvaani kappale kuulosti aluksi tavan valssin ja hitaan valssin välimuodolta, mutta kallistuin tavan valssiin. Ei ehkä niin nopea kuin perinteiset suomalaiset, mikä ei ole yhtään huono asia. Onkohan Morgan Kanea aikoinaan soitettu livenä? Mikäli internetin ihmeellisen maailman tiedot pitävät paikkansa, Morgan Kane -elokuva julkaistaan ensi vuonna - sehän olisi hyvä ajankohta ottaa Kane soittoon myös Sinitaivaan keikoille, vink vink!

3.10. Susanna Heikki @ Alapitkän ns
Alapitkän nuorisoseurantalon tämän syksyn avajaistansseihin oli otettu laadukas esiintyjä, eli tämän vuoden tangokuningatar. Susannan ääni on siitä loistava, että hän ei huuda edes korkeissa sävelissä, kuten monet naiskollegansa. Odotukset olivat korkealla, mutta ohjelmisto ei ollut aivan samalla tasolla kuin ääni. Kappaleet olivat vanhahtavia, ja ohjelmiston perusteella artistia olisi voinut luulla eläkeikäiseksi. Paras kuvaus voisi olla "perinteistä tanssimusiikkia parilla lattarilla höystettynä". Humppaa, valssia ja tavan vaihtoaskelta tuli liikaa. Melko reippaita fuskuja tuli vain yksi kappalepari, selvää buggia ei ollenkaan.

Jos ohjelmistoa edes hieman nykyaikaistettaisiin, lähtisin ehdottomasti Susanna Heikin tansseihin uudestaankin. Nyt kallistun muihin artisteihin, jopa niihin huutaviin. Ääntä kuuntelisi mielellään, mutta ohjelmiston tanssittavuus ei ole minun makuuni. Jos tarkoituksena on ollut vedota iäkkäämpään tai "perinteisempään" tanssikansaan, siinä on onnistuttu, ja heitä varmasti riittää keikoille. Tämä oli hieman ristiriitainen tapaus. On sääli, että nuorekkaan näköinen nelikymppinen artisti on ottanut nyt jo eläkeläislinjan.

Kuva: geralt (Pixabay)

30. syyskuuta 2015

Tanssipaikka-arvio: Iisalmen nuorisotalo

Iisalmen nuorisotalo ei ole nuorempien tanssijoiden ykköspaikka, mutta siirtää kaikenikäisten tanssinälkää. Se tuo kunnon lavatanssimeininkiä talvikaudelle, jolloin ravintolatanssit jyräävät. // Arvio perustuu 4 käyntikertaan.



Tunnelma ja miljöö: 6/10

Tanssilattia: 8/10

Hinta/laatu-suhde: 8/10

Asiakaspalvelu: 9/10

Kokonaisarvosana: 7,8


Iisalmen nuorisotalo on sininen rakennus Iisalmen keskustassa - sijainnista heti plussaa. Tanssijat ovat pääsääntöisesti eläkeläisiä, joten nuorempia suosittelen ottamaan oman parin mukaan. Esiintyjänä on yleensä duo tai muu vastaava pieni kokoonpano, mutta kelvollisia tansseja talolla on saatu aikaan. Tanssiohjelmistoa etsiessä kannattaa huomioida, että tansseja järjestävät useat yhdistykset (linkit alempana), joten monen eri nettisivun tutkiminen on tarpeen.

iisalmen nuorisotalo tanssit


Tanssineliöitä on mukavasti - ei kesälavojen veroisesti, mutta tanssijoiden määrään nähden riittävästi. Lattia on mielestäni keskimääräistä liukkaampi. Nuorisotalo on ainut tanssipaikka, jossa olen nähnyt rauhallisen naistenhaun: ei kyynärpäätaktiikkaa, ei rynnimistä, eikä naistenrivi vyöry keskelle lattiaa.

Verrattuna toiseen iisalmelaiseen talvitanssipaikkaan Runniin, Nuorisotalo ottaa kirkkaan ykkösaseman. Lattia on selvästi parempi, ja tanssineliöitä on enemmän. Esiintyjät ovat melko samaa tasoa eli lähinnä duoja ja tuntemattomampia yhtyeitä. Vaikka Runnin tansseihin on ilmainen sisäänpääsy - ellei kyseessä ole jokin todella suosittu/tunnettu artisti - maksan silti mieluummin 8 euroa Nuorisotalon tansseista.

Nuoren tanssijan näkökulmasta Nuorisotalo on mukavaa vaihtelua ravintolatansseihin, mutta jatkuvassa käytössä alkaisi kyllästyttää jo ihan esiintyjiensäkin puolesta. Eläkeläisnäkökulmaan en osaa sanoa mitään muuta kuin että mieluisia tanssittajia ja tanssitettavia varmasti löytyy.


Tanssit sunnuntaisin (satunnaisesti lauantaina) noin klo 19 - 23, naistentunti klo 21 - 22. Kellonajat saattavat vaihdella jonkin verran järjestäjästä riippuen!

Vesipiste löytyy, ilmainen narikka. Liput 8 euroa.

Tanssiohjelmisto: Eläkkeensaajat (linkki päivitetty 8.12.2015)

Tanssiohjelmisto: Eläkeliitto (linkki päivitetty 1.10.2015)

Tanssiohjelmisto: Iisalmen Harmonikkakerho (linkki päivitetty 20.1.2016)
          Tanssiohjelmisto: Iisalmen Eläkeläiset (linkki päivitetty 31.1.2017)

Myös muita järjestäjiä (kirjoitushetkellä kaikkien tanssiohjelmistoja ei löydy netistä, ilmoittelua esim. Töllötin-lehdessä).

Kirkkopuistonkatu 25

74100 Iisalmi



Kuva: © Iisalmen kaupunki

29. syyskuuta 2015

Syksyn uudet kuviot

19.9. Iisalmen nuorisotalo

Viime aikoina uusimmat kumipohjaiset kenkäni ovat tahmanneet joillakin lattioilla. Vahingosta viisastuneena laitoin Nuorisotalon tansseihin luistavammat kumipohjaiset kengät, mikä oli kuitenkin virhe. En muistanut kuinka paljon Nuorisotalon lattia luistaa, ja olin jatkuvasti lentää nurin. Meinasin kaatua jopa jossain cha chan käännöksessä. Tahmaavat kengät olisivat tietysti olleet juuri sopivat. Luistosta huolimatta kädenalitanssit luonnistuivat, ja ainakin spineihin tuli ekstravauhtia!



Esiintyjänä oli alun perin tarkoitus olla jokin yhtye, mutta se oli perunut viime hetkellä ja paikkaavana tanssittajana oli yhden miehen bändi, jonka nimeä en millään muista. Alkuperäistä yhtyettä mainostettiin perinteisen tanssimusiikin soittajana, joten luulen, että tämä mies oli paljon parempi vaihtoehto. Monipuolisuutta löytyi samboista polkkiin ja toiveet toteutettiin hyvin. Vain nopeat rockit/fuskut jäivät puuttumaan, mutta yleisön keski-iän huomioon ottaen ne eivät ehkä olleet tarpeen. Esiintyjä lopetti jo 22.30, mutta levymusiikki taisi jäädä vielä soimaan yhteentoista asti.

Vaikka osa iäkkäämmästä (tai miksei nuoremmastakin?) tanssiväestöstä pahoittaa mielensä muiden harjoittamista kädenalitansseista ja muista koukeroista, Nuorisotalon eläkeläistansseissa sai kuulla paljon positiivista palautetta kuinka tanssia katsoi mielellään. Ja itsestä tuntui, ettei tanssi ollut tahmaavilla kengillä minkään näköistä.

Stella 26.9.

Seuraavana viikonloppuna kenkäongelmat jatkuivat. Laitoin olevinaan luistavat kengät Stellaan, mutta siellä sitten vuorostaan tahmasi. Mistä tällainen ongelma on nyt yhtäkkiä kehittynyt? Stellassa on harvoin esiintyjiä, mutta nyt paikalle pöllähti jo aiemmin tutuksi tullut S.O.S. plays ABBA - siispä tanssittavaa musiikkia oli takuuvarmasti tiedossa. Alkuillasta oli tilaa mallata kuvioita ja tanssia yksinään, mutta bändin soittaessa yksintanssijat valtasivat tehokkaasti tanssilattian.

Syksyn uusia kuvioita

Kesä oli harjoittelutaukoa, mutta näin syksyllä alkaa taas uuden materiaalin kartoittaminen. Youtube on tässä korvaamaton apuväline, ja tuntien selailun tuloksena löytyi muutama uusi jippo toteutettavaksi. Tanssin suhteen nälkä kasvaa aina vain syödessä, ja Sinitaivaan sanoiksi olen laittanut likoon kaiken. Palasin nimittäin jälleen akrobatian pariin, kaiken lisäksi onnistunein tuloksin. Akrobatia on tanssilavoilla hieman ongelmallista sen vaatiman tilan takia, mutta ainahan tauoilla on tyhjä parketti, jos ei niitä kuvioita muutoin pääse heittämään. Tarvitseeko muuten edes mainita, että olen horoskoopiltani leijona..?

ps. Huomenna Sinitaivas Rauhalahdessa - minä olen siellä, ole sinäkin!

17. syyskuuta 2015

Merkonomista ekonomiksi

Etsin muinoin itsekin paljon tietoa eri alojen opiskelusta netistä, ja blogeista löytyi usein totuudenmukaisin tieto. Lisäksi opiskelu vie suurimman osan arjestani, siksi ajattelin lisätä muutamia opiskelupostauksia, vaikka blogi onkin pääasiassa tanssiblogi. Jos yliopistohössötys ei kiinnosta, nämä sepustukset voi ohittaa - tanssia on tulossa myös ja paljon.

Minun tieni yliopistoon kävi ammattikoulun ja yhden välivuoden kautta. Ammattikoulusta on siis mahdollista päästä yliopistoon, sitä kun aina välillä netissä kysellään. Ylioppilaat ja ammattikoulun suorittaneet ovat yhtä lailla hakukelpoisia korkeakouluihin. Jälkikäteen olen miettinyt, miten sain pääsykokeen läpäistyä, vaikka olin koko pänttäysajan 40 tuntia viikossa töissä plus ekstrana kävin vielä autokoulun. Opintorekisterin mukaan aloitin kauppatieteiden opiskelun Itä-Suomen yliopistossa Kuopion kampuksella syksyllä 2013. Suuntauduin laskentatoimen ja rahoituksen teema-alueeseen, joka on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin innovaatiojohtaminen.

merkonomista ekonomiksi


Todellisuudessa aloitin opintoni tammikuussa 2014, minkä vuoksi minusta tuli varsinainen ongelmaopiskelija. Olen jatkuvasti eri paikassa kuin muut. Kun minulta kysytään monettako vuotta opiskelen, olen periaatteessa kolmannen vuoden opiskelija, mutta opintokuukaudet ja -pistemäärä ovat kuin toisen vuoden opiskelijan. Heti alkuun opiskelin laskentatoimen aineopinnot. Vaikka olen ensi keväänä saamassa kandin kurssit valmiiksi, minulla on edelleen lähes kaikki pakolliset kieli- ja viestintäopinnot tekemättä. Ei hyvä. Kurssien ohjeellinen suoritusjärjestys on tehty syystä.

Alkuorientaatiot ja -infot jäivät minulta hienosti ensimmäisenä vuonna välistä, koska työsopimukseni päättyi vasta vuoden lopussa. Ajattelin, että osallistun niihin sitten toisen vuoden alussa. Tämä suunnitelma tyssäsi interrail-reissuun, joka vei koko syyskuun. En tiedä onko minulta mennyt jotakin tärkeää infoa nyt ohi, mutta tähän saakka olen selviytynyt. Olen osannut ilmoittautua kursseille ja valita sivuaineen itsenäisesti, ja kirjaston käyttökin on sujunut ilman infotilaisuutta.

Olin entistä ongelmallisempi opiskelija, koska toisena vuonna aloitin opiskelut lokakuussa -> monille kursseille ei ollut mahdollisuutta mennä, koska poissaoloja olisi ollut liikaa. Espanjan kurssilla olin koko syksyn veitsen terällä, koska kaikki sallitut poissaolot oli käytetty reilin aikana. Sain syyslukukaudella vaivoin hankittua parikymmentä opintopistettä. Kevät ja kesä menivät hieman tiukemmalla tahdilla opiskellen.

Tänä syksynä olisi tarkoitus paikata aiempia laiskempia kuukausia ja suorittaa noin 60 opintopistettä, eli vuoden opinnot puolessa vuodessa. Suurin osa minulta puuttuvista kursseista järjestetään vain syyslukukaudella, joten tällä hetkellä tekemistä riittää maanantaista sunnuntaihin. Keväällä pääsen huomattavasti kevyemmällä lukujärjestyksellä, mutta sitten olisi vuorossa jo kandin kirjoitus.

---

Päivitys 17.12.2017:

Merkonomista ekonomiksi -projektini on maalissa, sillä valmistuin syksyllä ekonomiksi 3,5 vuoden opintojen jälkeen. Siispä todistetusti: merkonomin on mahdollista valmistua ekonomiksi, ilman lukiota! 

Kuva: Skakerman

14. syyskuuta 2015

Sinitaivainen syyskuu

Sinitaivas on tuttu näky Kuopion tanssipaikkojen ohjelmistoissa syyskuussa, sillä he esiintyvät täällä peräti kolmesti! 5.9. kävin Ilveskasinon lopettajaisissa, jossa Sinitaivaan seurana soitti Helminauha. Tuskin edes juhannustansseissa oli niin paljon ihmisiä kuin tuolloin. Tanssiminen oli lähinnä varomista, väistelyä ja kolhimista. Tanssilajista riippumatta parketti oli aivan tupaten täynnä, ja kädenalitanssit vaativat erityistä huolellisuutta. Kerran kesässä Ilveskasinolle tuntuu sopivalta tahdilta, sillä paikka on minun mielestäni ankea.

Mies oli toivonut vaimolleen, tai avovaimolleen - mistäs minä sen tiedän, 40-vuotissynttäribiisiksi Miljoonan markan pakarat! Loistava idea, ainakin on persoonallinen onnittelulaulu! Suosittelen muillekin, kunhan vain tuntee naisensa sen verran hyvin, ettei hän kyseisestä biisivalinnasta suutu... Vai voiko siitä edes pahastua? Sinitaivas on tänä kesänä vahvistanut asemiaan minun parhaat tanssibändit -listallani. Olen aina pitänyt siitä, mutta nyt se on uponnut entistäkin paremmin. Suurin Varjokuva-innostus on mennyt ohi ja Sinitaivas on kiilannut tämän hetken suosikikseni, Hurma kannoillaan.

isovalkeinen ilveskasino tanssit


Viikko Ilveskasinon jälkeen 12.9. oli IsoValkeisen vuoro. Tanssijoita ei ollut ihan niin sankoin joukoin paikalla kuin olisi voinut kuvitella viikontakaisen perusteella. Positiivinen yllätys oli, että vesilasin koko oli palautunut jälleen puolilitraiseksi ja hinta puolittunut 75 senttiin.   Laitoin monen kuukauden tauon jälkeen jalkaani nahkapohjaiset kengät -> virhe! Vaikka olin ne juuri ennen lähtöä harjannut, pito hävisi muutamassa minuutissa. Energiaa kului paljon siihen, että yritin pysyä suurin piirtein edes pystyssä. Fuskussa ja buggissa jouduin välillä ottamaan ylimääräisiä väliaskelia vain ollakseni kaatumatta. Tanssiminen oli muutenkin epävarman tuntuista - kengät ovat tässä lajissa avainasemassa.

Olen viime aikoina törmännyt pahaan tanssikenkäongelmaan. Omistan nyt kolme kenkäparia, ja ne kaikki tuntuvat soveltuvan erilaisille lattioille. Esimerkiksi Valkeisella nahkapohjat luistivat liikaa, uudet kumipohjaiset pitivät liikaa, mutta vanhat kumipohjaiset ovat olleet juuri sopivat. Tässähän joutuu kohta ottamaan ruutupaperia esille ja tekemään listauksen siitä, mitkä kengät on otettava millekin tanssipaikalle. Nuo vanhat kumipohjaiset - siis punavalkoiset seeprat - tuntuvat käyvän joka lattialle, mutta niiden kanssa törmää vaatetusongelmaan. Kirjavat kengät eivät sovi kaikkien tanssimekkojen ja -hameiden kanssa.

Kilpatanssi siis tyssäsi lyhyeen ja tilalle voisi poimia joitakin lavapuolen lattaritunteja. Opiskelut jatkuvat tänä syksynä ehkä jopa tanssiakin tiiviimmin, tarkoituksena olisi vetäistä vuoden opintopisteet puolessa vuodessa. Se tarkoittaa sitä, että blogiin kirjoittaminen ei tästä ainakaan tihene, mutta päivittelen tanssikuulumisia aina kun opiskeluiltani ehdin ja asiaa on kertynyt. Nyt jään odottamaan vielä kolmatta Sinitaivas-keikkaa, eli syyskuun viimeistä, jolloin bändi esiintyy vanhassa tutussa Rauhalahdessa.

 Kuva: Pixabay

9. syyskuuta 2015

Kilpatanssin aloittaminen

Ajatus kilpatanssin aloittamisesta kyti muutaman kuukauden, ja nyt syyskuun alussa tarvoin intoa puhkuen alkeiskurssille. Paria ei ollut tiedossa ja epäilin etukäteen, ettei ylimääräisiä miestanssijoita ehkä hirveästi tanssitunnilla olisi. Olin asennoitunut siihen, että käyn alkeet läpi vaikka yksin harjoitellen - sekään ei olisi mennyt yhtään hukkaan.

J&V:n järjestämät alkeistunnit ovat Kallaveden lukiolla. Pukuhuone löytyy toisesta kerroksesta ja itse liikuntasali kolmannesta. Olin varttia ennen tunnin alkua lukiolla eikä ketään näkynyt vielä missään. Minuutit kuluivat ja aloin jo epäillä olevani väärässä paikassa - missä oli se suuri lauma uusia kilpatanssijoita? Lopulta paikalle tuli yksi tanssipari, mutta siinä me sitten olimme. Ei näköjään edes Kuopion kokoisesta kaupungista löydy aloittelevia kilpatanssijoita, tai sitten kaikki olivat rynnistäneet Tanssi-Savon kilpatanssiryhmään.

kilpatanssin aloittaminen


Tunti kuitenkin pidettiin vähäisestä osallistujamäärästä huolimatta. Oliko lavatanssitaustasta apua kilpatanssissa: ei. Kilpatanssi on aloitettava täysin nollista. Ainut hyöty tuli ehkä siinä, että tanssilajit ovat jollain tasolla tuttuja ja rytmi on selvä. Heti ensimmäisellä tunnilla tuntui kuin ei olisi ikinä tanssinut askeltakaan. Tunti jakaantui hitaaseen valssiin ja cha chahan tutustumiseen. Hidas valssi meni vielä jollakin lailla tanssiasentoa lukuunottamatta, mutta lattaritekniikan puutteeseen törmäsi saman tien. Minun cha chani lähti virheellisellä taka-askeleella, jalat eivät pysyneet suorina ja kädenalitus meni väärin. Komea alku, ei voi muuta sanoa!

Henkisesti kilpatanssi olisi helpointa aloittaa ilman minkäänlaista tanssitaustaa. Vaikka nykyisillä tanssiopeilla luovisin kuinka sujuvasti lavoilla, kilpatanssissa ne lytätään ja opetetaan uudestaan ihan tuosta kädenalituksesta lähtien. Tässä juuri huomaa miten suuri ero lavatansseilla ja kilpatanssilla on, vaikka puhutaan periaatteessa samoista tanssilajeista.

Jos vertaa seuratanssin ja kilpatanssin alkeistunteja, niissä on huikea ero! Seuratanssipuolella lähdetään hirveän varovasti liikkeelle ja tekniikan opetus alkaa tulla mukaan vasta alkeiden opettelun jälkeen, sittenkin kevyenlaisesti. Kilpatanssissa lähdetään heti rakentamaan (helppoja ja lyhyitä) koreografioita ja tekniikkaan puututaan heti perusaskelta opetettaessa.

Tänään olisi pitänyt olla vielä toinen tunti siltä varalta, jos osallistujia pöllähtäisi jostain lisää, mutta yo-kirjoitukset sotkivat lukiolla pidettävät tunnit. Jatkossa tunteja olisi satunnaisesti, mutta minulle sopimattomana viikonpäivänä. Niin siinä sitten kävi, että tämä harrastus tyrehtyi tältä erää ja tammikuussa on yritettävä uudestaan.

Päivitys 5/2017: Keväällä 2017 aloitin vihdoin kilpatanssin parissa, ja voin suositella lajia lämpimästi. Postauksia kilpatanssin harjoittelusta löytyy klikkaamalla Kilpatanssi-tunnistetta esimerkiksi tämän postauksen lopusta tai yläpalkista! :)

7. syyskuuta 2015

Tanssit Iisalmen Olvihallilla

22.8. olin todistamassa harvinaista tapahtumaa, kun Iisalmen Olvihallilla järjestettiin tanssit. Tosin ei ihan perinteiset, vaan jonkin toimihenkilöliiton syysbileet, jonne saivat loppuillasta mennä liiton ulkopuolisetkin henkilöt huimalla viiden euron pääsymaksulla. Musiikista vastasi Lipsaset, joka oli erinomainen bilebändi. Rockahtavissa seteissä tuli kaikenlaista tavaraa Volgasta KISSiin ja ABBAan. Muita (pari)tanssijoita ei tapahtuman luonteesta johtuen juurikaan ollut.

Yksintanssijat valloittivat lavan edustalla olleen tanssitilan, mutta aivan lavan vierestä löytyi sopivankokoinen neliö buggia ja fuskua varten. Olvihallilla on kivilattia, ja se on tanssimisen kannalta loistava. Kukahan lähtisi järjestämään siellä lavatansseja, jotta Iisalmeen saataisiin jokin ei-eläkeläispäivätanssipaikka, joka toimisi myös talvella?



Heti seuraavana päivänä vietettiin Kyllikinrannan päättäreitä Pekkaniskan poikien johdolla. Marmatin bändivalinnasta blogin puolella jo keväällä, ja niin teen nytkin. Monipuolisuutta löytyi, sitä ei käy kiistäminen, ja seuraavan tanssilajin ilmoittava valotaulu on melkoisen kätevä, mutta PNP ei edelleenkään iske minuun yhtään. Minun silmissäni PNP:llä on pappabändin leima, joka tympii. Viimeiset Kyllikkitanssit päättyivät riehumisfuskuihin, joista otin kaiken irti.

Seuraaana lauantaina 29.8. oli pohdittava mitä nyt tapahtuu, kun ei olekaan enää Kyllikkiä. Peltohovissa esiintyi Joonas Erkkilä & Hehku, joka vaikutti nettisivujen perusteella hyvältä rautalanka-/bilebändiltä. Siispä nokka kohti Kiuruvettä. Ohjelmisto oli sovitettu tanssipaikalle sopivaksi, ja minun makuuni humppa- ja vaihtoaskellinjaa tuli liikaa. Itse bändissä ei ollut vikaa ja rautalankainen ote miellytti, mutta ehkä odotukset olivat biisien suhteen liian korkealla. Hyvä ja tanssillinen ilta oli silti.

Perjantaina 4.9. kävin kuukausien tauon jälkeen Iso-Valkeisella, jossa oli pääsymaksuttomat kasaribileet. Kasaritahdit soitti kahdeksanhenkinen (!) yhtye Tunteet. Kappaleet olivat tanssittavia eikä orkesteri ollut yhtään hassumpi. Bändi soitti pikkulavan puolella, koska isompi lava oli varattu yrittäjille, jotka olivat kokoontuneet Valkeiselle illanviettoon. Siitä huolimatta tanssimaan mahtui erittäin hyvin - yrittäjät näyttivät keskittyvän juomispuoleen. Jostain syystä kenkäni eivät luistaneet yhtään, vaikka tepastelin liukastusjauheen päällä moneen kertaan. Ratkaisu oli tanssia sukkasillaan, silloin pito oli juuri sopiva. Miinuspuolena oli jalkapohjien kipeytyminen mm. spinien vuoksi, mutta se oli pieni vaiva.

Vesimaksu oli pompannut aivan naurettavaksi: pienestä parin desin lasillisesta joutui maksamaan 1,50 euroa! Hinta oli sama kuin ennen, mutta lasin koko oli pienentynyt yli puolella. Seuraavana iltana Kuopio kutsui jälleen, nimittäin Sinitaivas Ilveskasinolla, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Pian tulossa asiaa myös kilpatanssin aloittamisesta.

Artikkelikuva: Pixabay

21. elokuuta 2015

6 x Kyllikinranta

Muistan alkuvuodesta suunnitelleeni, että tulevana kesänä kävisin uusilla tanssipaikoilla, mutta niin se auton keula on vain viime aikoina suuntautunut Kyllikinrantaan. Blogin päivitys on vaihteeksi ollut katkolla, mutta tässä tulee tiivis kirjoitelma viimeaikaisista tanssitapahtumista.



22.7. Jarkko Honkanen & Taiga veti ihan kelvollisen musiikkipläjäyksen. Mieskato oli uskomaton, heitä ei ollut yksittäiskappaleina juuri ollenkaan. Naisia oli jonkinlainen rivillinen, ja sen lisäksi lavan läheisyydessä oli Jarkon fanittajia.

26.7. Kyllikin tansseja tahditti Hurma. Nyt oikein kunnolla selkiytyi miten erilainen ohjelmisto Hurmalla on muihin tanssiorkestereihin verrattuna. Monia kappaleista ei soita kukaan muu, ja miten loistava onkaan Pirates of the Caribbean -tunnarin tangoversio! Hurmasta jää ehdottomasti nuorekas ja raikas vaikutelma, ja se sijoittuu tanssibändien kärkijoukkoon. Tanssikansa oli lähtenyt liikenteeseen automäärän perusteella lähes yhtä innokkaasti kuin Sinitaivas-tansseihin.

29.7. Synttäritanssit Leif Lindemanin tahtiin, sain jopa henkilökohtaiset onnittelutkin. Pieni fanimuuri oli kerääntynyt lavan eteen, mutta tuttuun keskiviikkoiseen tapaan tanssijoita oli vähäisenlaisesti liikenteessä. Lindemanin biisit edustavat suppeasti eri tanssilajeja, mutta puutteet oli korvattu monipuolisemmilla väliaikamusiikeilla.

2.8. Ensimmäiset Finlanders-tanssini suurten ennakkoluulojen saattelemana. Tanssittavuuden kannalta bändi on ristiriitainen. Toisaalta lattareita tuli todella paljon - rumbaa ainakin kolmesti, parit salsat ja jiveä melkein kyllästymiseen asti. Mutta: missä olivat reippaat buggit ja fuskut? Finlanders soitti parit löntystely-fuskut, mutta kunnon reipasta menoa ei kuulunut. Bändin yleisvaikutelma ja hieman siirappiset kappaleet eivät iske minuun, mutta lattareiden ahkerasta soitosta iso plussa.

9.8. Saija Tuupanen oli peruskauraa, mutta hänen bändinsä eXmiesten soittaessa itsekseen tanssittavuus parani. Muisti pätkii sen verran, etten muista tästä illasta mitään erityisiä sattumuksia. Oli siis varmaan  perushyvät tanssit.

16.8. Nämä olivat ehkä Kyllikin väljimmät sunnuntaitanssit. Uusi tuttavuus Helmenkalastajat ei vakuuttanut. Soittajat olivat nuoria, mutta musiikki vanhahtavaa. Kunnon reippaita kappaleita ei tullut, ja väliaikamusiikissakin saattoi parhaimmillaan tulla kolme kappaleparia vaihtoaskelfoksia perätysten - ei näin! Bändi oli huomioinut lattarit, mutta ohjelmisto kaipaisi hieman reipastusta.

Kyllikin kausi on enää ensi sunnuntain Pekkaniskan poikia vaille, minkä jälkeen on taas palattava vanhoihin talvikaudelta tuttuihin tanssipaikkoihin. Syksyn lähestyminen tietää myös tanssituntien alkamista, mutta tänä syksynä en menekään enää harjoittelemaan lavatansseja, vaan aloitan pitkään himoitsemani kilpatanssitunnit. Parista ei ole tietoa, mutta tarvittaessa heilun alkeet läpi vaikka yksin. Kunnollinen tekniikan hionta tuo lavatanssimiseen näköä, eikä lattareiden tanssiminen (toivottavasti) ole tämän syksyn jälkeen enää niin epävarman tuntuista.
Kuva: Pixabay

29. heinäkuuta 2015

Interrail osa 13: Rooma

24.9.-30.9.

Reilipostaussarja on vihdoin päätynyt Roomaan, joka oli reilini päätekohde. Siellä vietin kaikkein pisimmän ajan eli viisi yötä. Hotelli sijaitsi Trasteveressä, joka osoittautui mukavan rauhalliseksi alueeksi. Läheltä löytyi lukuisia ravintoloita ja jäätelökioski oli aivan kulman takana. Jätskiltä ei voi Roomassa välttyä, sillä makuvaihtoehtoja löytyy aivan varmasti jokaisen makuun!



Alla on tyylinäyte neljän juuston pizzasta, jonka innoittamana naapuripöytäläiset tilasivat itselleen samanlaiset. Hyvää oli, mutta ei italialainen pizza niin supererikoista ole aiemmin syömiini verrattuna. Ehkä se on enemmän se pizzaa Italiassa -tunnelma, joka tekee siitä erityisen.



Sunnuntaina kävin ulkoilmakirpputorilla, jossa oli enimmäkseen Intia-Pakistan-suunnan rihkamamyyjää. He pyysivät esimerkiksi koruista törkeitä ylihintoja. Myyjiä oli ainakin riittämiin ja kirppiskatu tuntui jatkuvan loputtomiin. Kirppishamsterina kävelin kuitenkin sen päähän asti.



Colosseum-reissu sisälsi tuttua sähläystä - kartan kanssa oli jälleen ongelmia. Normaalilippu maksoi 12 euroa, mutta alle 25-vuotiaat EU:n kansalaiset pääsivät 7,50 eurolla. Minulla oli opiskelijakortti mukana, mutta silti jouduin käymään pitkän väännön kassahenkilön kanssa, koska kortista ei selviä kansalaisuuteni. Colosseum oli todella eri näköinen sisältä kuin mitä olin kuvitellut, mutta onpahan nyt nähty.




Vatikaani


Sinä päivänä, jona kävin Vatikaanissa, kaikkiin kohteisiin oli ilmainen sisäänpääsy. Jonot olivat monia satoja metrejä ja pelkästään jonotus yhteen kohteeseen kesti 2 tuntia. Jonon ympärillä hääräsi jatkuvasti "skip the line" -huutelijoita - 20 eurolla olisi päässyt jonon ohi. Sisukas suomalainen ei näistä välittänyt, vaan jonotti tunnollisesti paahteessa. Vatikaaniin oli Trasteverestä lyhyt kävelymatka eikä rajan ylittämistä edes huomannut.



Päivät Roomassa sujuivat leppoisasti, ja siellä ehti hengähtää tiiviin junailurupeaman jälkeen. Rooma tuntui kävelijän silmin suurelta kaupungilta, jossa riitti polkuja tallattavaksi. Pahaa ruokaakaan ei sieltä löytynyt. Jos aikoo viipyä pidennetyn viikonlopun Euroopassa, Rooma on sellaiseen oikein sopiva kohde.





Reilin kokonaissaldoksi tuli ainakin 76 tuntia junassa/metrossa 29 päivän aikana. Kotimatkalla kentältä Kuopioon alkoi jo tuntua, että junassa istuminen riittää vähäksi aikaa. Jos nyt lähtisin uudestaan reilaamaan, en kahmisi niin paljon kohteita enkä varsinkaan näin pitkää reittiä. Se vain on niin, että ahneus iskee karttaa tutkiessa ja koko Eurooppa pitäisi nähdä kuukaudessa, vaikkei se ole mitenkään mahdollista. Nähtävää oli niin paljon, että matkailuannos täyttyi tuolla reissulla pitkäksi aikaa. Interrail oli kokemuksena hieno ja voisin lähteä koska tahansa uudelleen!

21. heinäkuuta 2015

Viikon 29 tanssit: Kyllikki ja Peltohovi

12.7. ohjelmassa oli tuttuun sunnuntaiseen tapaan tanssireissu Kyllikinrantaan. Myrskytuuli-tansseista ei ole ihmeempää kommentoitavaa - perushyvää settiä. Keskiviikkona ei ollut Kyllikki-tansseja, koska Kiuruvedellä vietettiin tanssijoita vetävää Iskelmäviikkoa. Torstaina 16.7. Peltohovi repäisi ja esiintymässä oli Charles Plogman - siispä sinne. Tanssijoita oli reilusti odotettua vähemmän, joten tanssimaan mahtui melko hyvin.

Sunnuntaina 19.7. olin taas yllättäen Kyllikissä. Sinitaivas-tanssit olivat ehdottomasti tähän mennessä kesän parhaimmat! Arvioni mukaan tämän kesän Kyllikin kävijäennätys rikkoontui. Tanssilattialla oli normaalista poiketen todella ruuhkaista ja täyden parkkipaikan lisäksi pitkät pätkät tienvierustaa oli täynnä autoja. Edellisiltana olin yrittänyt tehdä tutkimusmatkaa Iisalmen muihin yökerhoihin, mutta päädyin kuitenkin Stellaan alkulämmittelemään Kyllikkiä varten. Bepopin ovessa ollut lappu kertoi, että se on auki vain tilauksesta. Muutenkin ahtaan oloisen Janoisen puuman tanssilattia oli postimerkin kokoinen, joten Stellalle ei löytynyt kilpailijoita.



Alkukesänä vaivannut tanssiväsymys on selvästi väistynyt, koska kolmet tanssit viikossa oli ihan siedettävä suoritus. Enää ei myöskään paina jaloissa heti ensimmäisen tunnin jälkeen. Ajoittaisia väsymyksiä ilmeni peräkkäin tulleissa bugg- ja fuskupareissa sekä jivessa, josta tuli nuutunutta jive-fuskua. Kun loppuillasta alkaa tuntua siltä, että tämä oli nyt tässä, kannattaa lausua maagiset taikasanat: "Mennään vielä seuraavat ja sitten lähdetään." Viimeiseen kappalepariin löytyy aina jostain mystistä lisäenergiaa, jonka voimalla juuri toissapäivänäkin vedin makeimmat fuskut ikinä. Pääsin myös melkoiseen spin-pyöritysten sarjaan: nopeita kierroksia tuli sen verran monta, että lopussa en nähnyt muuta kuin sumeaa ja puuroutunutta maisemaa.

Jenkan aikana tanssilattia tyhjentyi melkoisesti, mutta se oli silti ainut tanssilaji, jonka aikana sain kolhuja nilkkoihin. Yhden rumban alussa tappaa läimäytin tanssiparini kaulalta hyttysen, mikä saattoi ehkä ulkopuolisen silmin näyttää joltain muulta, mutta todistajia ei ympärillä ollut onneksi montaa. Tuntui, että kaikki muut tanssivat kuivin kasvoin ja itse oli kuin pieni possu helottavine naamoineen. Miten reipasta buggia tai jivea voi muka tanssia hikoilematta!? Tätä jaksan pohtia joka kerta. Jos minut haluaa tunnistaa tanssilavalla, siihen on pomminvarma keino: paikanna vain lavan ainut nainen, jolla virtaa hikeä naamassa kuin Niagaran putouksilla.

Artikkelikuva: Richard Walker Photography

20. heinäkuuta 2015

Kanssatanssijoiden kommentteja osa 2

Viime kesänä jaoin viihdyttävimpiä kanssatanssijoiden kommentteja, joista seuraa nyt toinen osa. Olen tarkoituksella jättänyt osan kommenteista julkaisematta tanssiraporttien yhteydessä, jottei henkilöitä voida tunnistaa sitaateista. Seuraavat tapaukset ovat sattuneet tansseissa eri puolilla Suomea edellisten 11 kuukauden aikana.
 

1. Tanssipari ei tuntenut hidasta valssia, vaan tanssi sen normivalssin askelin. Ei siis ihme, että se tuntui hitaalta. Miehen ilme näytti mietiskelevältä hänen yrittäessään sovittaa askeliaan musiikin tahtiin. Hetken kuluttua hän kajautti suureen ääneen: "Onpa kyllä hidas valssi!"

2. Neljänsuoran laulaja kyseli ennen samannimisen biisin alkua, onko paikalla kenties tuhmia tyttöjä. "No, ilmoittaudu nyt!", tanssiparini kehotti.

3. Hakija sanoi minulle heti alkuun: "Mä olisin hakenut tota Pirjoa (nimi muutettu), mutta se vietiin ihan mun nenän edestä." Ok, ihan kiva tietää olevansa edes kakkosvaihtoehto.

4. J&V-tanssiseuran avajaisgaalassa kaksi ensimmäistä riviä oli varattu noin 6 - 8 -vuotiaille Bailatino-tanssijoille ja heidän vanhemmilleen. Minä olin varannut paikan heti kolmannelta riviltä, ja viereeni parkkeerasi vanhempi pariskunta. Vieressäni istunut mies kysyi: "Onko sinunkin lapsesi täällä esiintymässä?" Herranjestas, onneksi ei ollut! Muuten minun olisi pitänyt tulla äidiksi yläasteikäisenä.

5. Täysin tanssitaidoton ja rytmitajuton mies haki foksille. "Sinähän voit viedä, kun olet kursseja käynyt." Hieno homma, ei muuta kuin viemään selkä menosuuntaan jatkuvasti olan yli kurkkien, jottei tule törmäyksiä. Toimintani ei ilmeisesti vakuuttanut, sillä kappaleen puolivälissä tanssipari kysyi: "Kumman tässä pitäisi väistellä muita?" Tämä on ollut ehkä tanssihistorian katastrofaalisin kappalepari.

6. Tanssikurssivastainen pari kertoi omista näkemyksistään kuinka hän ei ole tullut tanssilavalle tanssimaan, vaan: "Mä tulin vaan tulkitsemaan musiikkia." Tässä tapauksessa musiikintulkinta tarkoitti tasaisen tappavaa vaihtoaskelta kappaleen ensimmäisestä tahdista viimeiseen asti.

7. Tanssittuani yökerhossa fuskua ja buggia, pitkään tanssia seurannut nainen tuli aurinkoisesti sanomaan: "Ihanaa, kun nuoret tanssii vanhojen ihmisten tansseja!" Auts. Tämä nainen ilmeisesti yhdistää kaikki paritanssit vanhojen ihmisten tanssiksi, sillä kommenttia ei ollut tarkoitettu mitenkään pahalla, vaan hän oli aidosti ilahtuneen näköinen. Mitäköhän valssi ja tango sitten ovat, fossiilien tanssia?

Osan 1 voit lukea tästä.


Kuva: Pixabay

19. heinäkuuta 2015

Interrail osa 12: Venetsia & Riomaggiore

23.-25.9.
Poistuin Salzburgista jo 6.12 lähtevällä junalla, koska matkanteko Venetsiaan kesti yli 7 tuntia. Heti, kun juna pääsi Italian puolelle, ensimmäisellä asemalla seistiin melkein tunti. Italiassa ei pääse edes laiturille ilman lippua, sillä kongissa on tarkastajia plus henkilökohtainen opastus oikealle raiteelle. Juuri kun olin Italian puolella saanut tehtyä junan vaihdon ja istuttua paikalleni, viereinen matkustaja näytti lippuaan ja kysyi meneekö juna hänen pääteasemalleen. Paha sanoa, varsinkaan italiaksi! Ensimmäinen päivä Venetsiassa meni ruuanhakuun ja pyykinpesuun. Sain myös vihdoin tuhottua reilut pari viikkoa rinkassa kulkeneet puolalaiset ja tsekkiläiset ruokatarvikkeet. Kyllä kannatti raahata puolta kiloa ylimääräistä selässä...






Hotellini sijaitsi 10 minuutin junamatkan päässä Venetsian keskustasta, mikä oli järkevää, sillä huonehinnat ovat "varsinaisessa" Venetsiassa huippuluokkaa. Heti toisen päivän aamuna lähdin tutustumaan kanavien ihmeelliseen maailmaan. Täytyy sanoa, että Venetsia on oikea eksyjän paratiisi: kartat ovat sokkeloisia ja  umpikujia on kaikkialla! Venetsiassa sai kulumaan paljon aikaa pelkästään kuljeksimalla ympäriinsä. Maisemat olivat katselemisen arvoisia, ja Venetsia oli yksittäisistä reilikohteista hienoin. Gondoliajelulla en käynyt niiden hintavuuden vuoksi.


Riomaggiore

Riomaggiore toimi välietappina ennen reilin päätekohdetta Roomaa. Jos nyt lähtisin reilaamaan, jättäisin koko Riomaggioren välistä. Sitä hehkutettiin ainakin VR:n interrail-sivuilla, mutta loppujen lopuksi siellä ei ollut muuta nähtävää kuin tämä perinteinen maisema:




Riomaggioressa meinasi iskeä hotellia etsiessä kunnon tuskanhiki. Kävelin pääkatua aina vain ylemmäs (Riomaggiore sijaitsee sairaan jyrkällä vuorenrinteellä), mutta oikeaa kadunnimeä ei näkynyt missään. Läksin kävelemään takaisin alas, ja pitkän ihmettelyn jälkeen tajusin, että "kadut" ovatkin niitä pikkuruisia sivukujia, joissa mahtuu sivusuunnassa kävelemään yksi ihminen kerrallaan. Oikea katu löytyi ja niin myös talonnumero sekä hotelli La Casa di Venere.


Hotellin varausohjeissa pyydettiin ilmoittamaan saapumisaika, joten olin laittanut monta tuntia etukäteen tiedon saapumisajastani. Omistajaa ei näkynyt eikä kuulunut, joten soitin hänelle. "Three minutes" venyi puoleen tuntiin, mutta sain kuin sainkin avaimen huoneeseeni. Tämä omistaja oli siihen mennessä ainut ystävällinen asiakaspalvelija Italiassa. Sivukuja oli rauhallinen ja sänky pehmoinen - hyvät yöunet oli siis taattu.

En olisi hirveästi menettänyt, vaikka olisin jatkanut Venetsiasta suoraan Roomaan. Riomaggiorea voi suositella kuntoilijoille, jotka haluavat patikoida pitkin vuorenrinteitä ja jyrkkiä portaita. Tällaista maisemaa nimittäin Riomaggioressa riittää kyllästymiseen asti: