31. maaliskuuta 2015

Taimo Löf @ Puistonkulma 28.3.2015

Jälleen uusi tanssipaikkavalloitus takana! Näiden Puisto-alkuisten tanssilavojen kanssa joutuu aina miettimään, että missä ne sijaitsevatkaan.  Puistonkulma ilman n:ää löytyy Vantaalta, mutta tämän reissun suuntana oli Kiuruveden keskusta. Jos Peltohovin tanssit tökkivät, sieltä voi kätevästi vaihtaa Puistonkulmaan tai päinvastoin - välimatkaa on vain pari sataa metriä.

Tanssijalkaa vipatti jo Puistonkulman pihassa niin pahasti, että sisään päästyäni kaahasin vauhdilla lipunmyynnin ohi, koska luulin edemmällä olevaa lipuntarkastajaa lipunmyyjäksi. Muutaman molemminpuolisen hämmästyneen katseen jälkeen paikansin lippuluukun selän takaani. Narikassa toivoteltiin ystävällisesti "hyvvee tanssi-iltoo".



En ole aiemmin ollut tietoinen Taimo Löfin yhtyeestä, mutta bändin blogista selvisi, että kyseinen tapaus on ollut soittohommissa vuodesta 1970. Ei pitäisi yleistää, mutta monesti tämäntyyppiset Viihdettä jo 50 vuotta -yhtyeet ovat aikamoisia valssihumppa-pappabändejä. Eihän tämäkään mikään Hurma ollut, mutta ehdottomasti tanssittavampi kuin Runnilla pari viikkoa sitten esiintynyt duo. Valssia ja humppaa tuli liikaa, mutta myös tangot saivat paljon soittoaikaa mistä en valita yhtään. Loppuillasta bändi yllätti vielä yksillä samboilla.

Suorakaiteen muotoisen tanssilattian toisella lyhyistä sivuista oli peiliä koko seinän mitalla. Siitä oli hyvä tiirata askeliaan ja tanssiasentoaan. Jos vertaa Alapitkän nuorisoseurantalon tai Peltohovin tansseihin, Puistonkulmassa oli toimiva hakujärjestelmä. Todella monet näyttivät vaihtavan paria ja salin vastakkaisille sivuille muodostui selvästi naisten- ja miestenrivit. Kahviossa oli pientä syötävää ja tiskin vieressä vesipiste. Tanssien lähestyessä loppuaan kahviosta piti vielä hommata kesälavareissuilta tuttu perinteinen kotimatkagrillimakkara, joka maistuikin pitkästä aikaa.

Puistonkulman tanssit laskisin eläkeläistansseihin, mutta korostan, että meno oli huomattavasti virkeämpää kuin Runnin kylpylän tansseissa. Tanssitilaa oli neliöiden puolesta silmämääräisen arvion perusteella hitusen vähemmän kuin Alapitkällä, mutta silti talvipaikaksi paljon. Nuoria parittomia tanssijoita kehottaisin harkitsemaan vakavasti Kuopion alueen tansseja tällaisten sijaan.

Sehän olisi maaliskuun viimeinen päivä käsillä, mikä tarkoittaa sitä, että Kyllikinrannan avajaisiin on enää tasan kaksi kuukautta aikaa! Malttamaton tanssija on täällä jo pitkin talvea odotellut pääsyä kunnon baanalle. Pian käsillä olevan pääsiäisen tanssitarjonta ei Pohjois-Savossa päätä huimaa, mutta muuta ei ole tehtävissä kuin tyytyä siihen ja nauttia tanssimisesta sen puitteissa mitä on tarjolla.

Kuva: Pixabay

27. maaliskuuta 2015

Ahopelto @ Rauhalahti 25.3.2015

Viimelauantaisten rautakanki-tanssien jälkeen lähdin toiveikkaasti Rauhalahden keskiviikkotansseihin. Nyt tanssiin löytyi taas normaali vire eikä tarvinnut hävetä verkkaisuuttaan. Tanssiorkesteri Ahopelto oli minulle nimenä tuttu viime kesältä, mutta en muistanut yhtään minkä näköisiä naamoja bändissä on soittamassa.

Soitetut tanssilajit olivat pääosin peruskauraa, mutta loppuun saatiin pyytämällä salsaa. En usko, että tanssibändien lajivalikoimaa kannattaa kuitenkaan arvostella Rauhalahden tanssien perusteella, koska osa mukauttaa ohjelmistojaan tanssipaikan perusteella. Vaikka ravintolatansseissa ei tulisi lajeja polkasta ja masurkasta lähtien, niitä saatetaan kuitenkin soittaa "oikealla" tanssilavalla. Kappaleen Linda, Linda soittaminen oli virhe, koska se soi päässä vielä nukkumaan mennessäkin.



Törmäilijätanssijoita oli tavallista enemmän liikenteessä ja tietyt henkilöt tömähtivät jatkuvasti kylkeen. Varpaitten tallautumiset eivät ärsytä yhtään, koska kukapa ei olisi joskus ruuhkassa astunut toisen varpaille. Kukaan ei takuulla tee sitä tahallaan, mutta nämä törmäilijät tuntuvat joskus rynnivän tanssijoiden seassa oikein ilkeyttään.

Valssien kuuluttaminen on aina merkki siitä, että on sopiva aika pitää juomatauko. Myös tansseista poistuminen tapahtui juuri ennen viimeisiä valsseja. Monen tanssilajin kohdalla mielipiteeni on muuttunut aina vain positiivisempaan suuntaan, mutta valssi tekee jyrkän poikkeuksen. Inhoan sitä nykyään vielä enemmän kuin tanssiharrastusta aloittaessani.

Tällaisia lyhyitä kuulumisia tällä kertaa, tanssillinen viikonloppu on edessä ja raportointi jatkuu ensi viikolla!

Kuva: Mukumbura

Arvio: Night Club Stella (Iisalmi)

Tympiikö tanssilavoilla soitettu musiikki? Kaipaatko buggin tehoharjoitusta? Monet lavatanssit päättyvät sen verran aikaisin, että niistä ehtii vielä hyvin yökerhoon jatkoille! Stellassa hanskataan asiakaspalvelun taito ja hinta-laatusuhde on kohdillaan. Tanssilattia on pieni, mutta toimiva. // Arvio perustuu 5 käyntikertaan.



Tunnelma ja miljöö: 7/10

Tanssilattia: 6/10

Hinta/laatu-suhde: 9/10

Asiakaspalvelu: 10/10

Kokonaisarvosana: 8



Alkuillasta on sen verran väljää, että tanssiparketin saa valloittaa Stellassa melkein yksinään. Voin vain ihmetellä miksi. Sisäänpääsymaksu koostuu perjantaina ainoastaan 2 euron narikkamaksusta. Tanssittavaa musiikkia monta tuntia väljällä tanssilattialla vain kahdella eurolla, ja vettä saa isoissa laseissa ilmaiseksi tiskiltä. Kuka laittaa paremmaksi? Jos ongelmakohtia etsii, niin pientä tunnelman puutetta on havaittavissa ihmisten vähyydestä johtuen.

Lauantaina tuntuu olevan enemmän porukkaa, mutta ruuhka alkaa silti vasta reilusti puolenyön jälkeen. Ruuhka-aikaan saa harjoitusta pienellä lattiapinta-alalla tanssimiseen. Joskus on niin ahdasta, että lavatansseissa saisi jo vihat niskoilleen, jos edes yrittäisi mitään kädenalitanssia. Ruuhka tarkoittaa myös tahmaista lattiaa, koska jostain syystä niiden juomien kanssa on aivan pakko heilua juuri tanssilattialla. Sisäänpääsymaksu on 5 euroa, mutta lipun hintaan kuuluu narikka. Satunnaisesti Stellassa on myös elävää musiikkia, jolloin lipun hinta on korkeampi.

Yleislämpötila on ainakin talvisaikaan tanssilavoja viileämpi ja tanssilattian kohdalla toimii tuuletus. Parin buggin jälkeen näistä ei tunnu olevan enää apua. Tanssiparketti ei ole paras, jolla olen tanssinut, mutta kuivana lattia on käyttökelpoinen kädenalitansseihin. Parketti on neliönmuotoinen ja sen yhden sivun kyljessä on pitkulainen lisäkaistale. Tanssilattia on pieni, mutta yökerhoympäristön huomioiden toimiva.

Miten muut asiakkaat suhtautuvat tanssiharrastajiin? Jotkut siemailevat baaritiskillä juomaansa ja vilkaisevat nopeasti tanssilattialle. Pian pää kääntyy uudestaan eikä aikaakaan, kun koko jakkara on pyöräytetty kohti parkettia. Toisinaan tuntemattomat ihmiset intoutuvat jopa aplodeeraamaan kappaleen päätteeksi. Etenkin vanhempi väki tuntuu olevan innoissaan poikkeavasta tanssityylistä, mutta nuoret osoittavat lähinnä tyrmistyneitä ja huvittuneita katseita - tai sitten he vain nauravat suoraan päin naamaa.

Kuten perinteisesti yökerhoissa, musiikki on enimmäkseen buggina tanssittavaa, mutta joukossa on muutama fusku ja jopa jive. Lattareista salsa/samba on vahvimmilla, mutta buggilla on kuitenkin selkeä ylivoima tanssilajien kirjossa. Nämä tanssilajit tietävät sitä, että tanssiessa tulee kuuma. Erittäin. Aikana ennen tanssiharrastusta en tiennyt, että yökerhosta voi poistua niin hikeä valuvana, lievää hengenahdistusta potevana ja pohkeet liisterissä. Stella ei korvaa lavatansseja, mutta paritanssi yökerhossa tuo vauhdikasta vaihtelua normaaliin tanssiarkeen. Erityisen hyvin Stella-tanssit soveltuvat lavatanssien jälkeiseksi piristysruiskeeksi, jossa tiristetään viimeisetkin tehot kropasta irti. Jos kaipaa oikein tehotanssitreenejä, suosittelen niiden harjoittamiseen alkuiltaa, jolloin tilaa on reilusti.

Stellan henkilökunta - koko matkan ovelta narikan kautta baaritiskille - tietää mitä hyvä asiakaspalvelu tarkoittaa. Harrastajatanssijoiden lämmin vastaanotto ja huomiointi muutenkin on uskomatonta, koska mehän olemme juuri niitä huonoimpia asiakkaita kassan kannalta. Stellassa on kopterointi sallittu ja henkilökunnan kommenttien perusteella jopa toivottavaa. Sinne tuntee aina olevansa tervetullut.

Tanssija tykkää:

  • erinomainen asiakaspalvelu
  • hinta-laatusuhde
  • riittävä ilmastointi


Stella on avoinna pe ja la 22 - 04 (K-20)


Louhenkatu 9, 74100 Iisalmi

www.clubstella.fi


24. maaliskuuta 2015

Heidi Pakarinen @ Alapitkän ns 21.3.2015

Venähtäneen tanssitauon jälkeen sulavasta tanssista ei ollut tietoakaan, vaan olo oli yhdellä sanalla kuvailtuna kankea. Kunto oli päässyt rapistumaan pahan kerran ja kolmen setin mittaisessa tanssi-illassa oli hurjasti tekemistä. Edellisistä seikoista huolimatta ilta pääsi yllättämään ja vahvaa pääosaa näytteli tango.

Edelliset Alapitkän valssi- ja humppatanssit jäivät kummittelemaan mieleen, mutta Heidi Pakarisen ja Karavaanin myötä oli taas turvallista lähteä Lapinlahdelle. Muistelisin tanssilajeja tulleen ihan monipuolisesti, mutta soitetut kappaleet eivät jääneet yhtä lukuun ottamatta mieleen. Keskittyminen meni enimmäkseen tanssista selviytymiseen. Alussa jo yhden keskinopeuksisen fuskun tanssiminen tuntui ylitsepääsemättömältä suoritukselta. Loppuillasta jiveä oli pakko fuskata. Häpeällistä.

Tanssien keskivaiheilla mökki pimeni hetkeksi sähkökatkon vuoksi. Pienen tauon jälkeen soitto jatkui ja muutama kappale ehdittiin tanssia todella tunnelmallisen himmeässä valaistuksessa. Encorena soitettiin rumbaa ja se oli erinomainen lopetus tansseille! Kaiken kruunasi tanssilavojen helmi Näiden tähtien alla, jota olen ennenkin ylistänyt. Voisiko sitä kuvailla jopa täydelliseksi kappaleeksi rumban tanssimiseen? Huippulopetuksesta huolimatta kotimatkalla oli päällimmäisenä mielessä tango.

Tanssista saatuun palautesaldoon voin nyt lisätä Heidi Pakarisen, joka tuli hehkuttamaan minun ja tanssiparini tanssia levyltä soineiden tangojen jälkeen. Kun sivusilmällä näin hänen lähestyvän, päättelin heti tanssilajin perusteella mitä tuleman pitää. Heidi oli tanssien alussa kuuluttanut, että hänellä on hallussaan kutsuja Tangomarkkinoiden yhteydessä järjestettäviin Lavatangon SM-kilpailuihin, ja että parhaimmilla tangoajilla on mahdollisuus saada kyseinen lappunen haltuunsa. Tässä se nyt on:



Tangomarkkinoiden nettisivut kertovat: "Kevään ja alkukesän 2015 aikana taidokkaita tangon tanssijoita kutsutaan kilpailuun." Toki osallistumaan pääsee ilman mitään kutsuja, mutta oli tämä nyt aika erikoinen tapaus. Olisin pystynyt paljon parempaan, joten kyseenalaistan vahvasti tuon 'taidokkaan'. Eihän Alapitkän tanssien taso Kuopion luokkaa ole, mutta saavutus kai se on sekin pystyä erottautumaan puolitehoilla tanssiessa.

Kutsusta huolimatta naamaani ei taideta Tangomarkkinoilla nähdä. Itsevarmuutta täytyy tanssin suhteen olla, mutta että ensimmäiset kilpailut olisivat suoraan SM-tasoa? Juu ehkä ei kuitenkaan. Olisihan se omanlaisensa kokemus käydä alkukarsinnoissa tangoamassa, mutta finaalipaikka on kaukainen ajatus tämänhetkisellä tanssitaidolla. Mitään fiksua ja filmaattista lopetusta en tähän hätään keksi, mutta sanotaan, että jään kypsyttelemään tanssitaitoani - ja tansseissa nähdään!

12. maaliskuuta 2015

Runnin tanssit 7.3.2015

Luulin kirjoittavani tänään eilisistä Sinitaivas-tansseista Rauhalahdessa, mutta palaankin viime lauantaihin ja uuteen tanssipaikkavalloitukseeni Iisalmessa. Sinitaivas on esiintynyt tämän vuoden puolella jo kahdesti Kuopiossa, mutta olen onnistunut jättämään molemmat tanssit välistä. Pieni toivonkipinä on ensi lauantaina, jolloin Napiksella esiintyy kuningasyhdistelmä Sinitaivas + Varjokuva.

Tarkoituksena oli mennä tutustumaan uudistuneeseen Runniin, jonka tanssisali oli kokenut tammikuun aikana toteutetussa remontissa muodonmuutoksen. Paikka oli siisti, avara ja viihtyisä. Suurten ikkunoiden heijastuksista sai hyvin vakoiltua omaa tanssiasentoaan ja yleiskuvaa tanssista. Tanssilattia oli mahdottoman tahmainen. En aluksi huomannut parketin reunalla olevaa liukastusjauhetta, mutta kun olin vahingossa kävellyt sen päältä, kengät luistivatkin yhtäkkiä niin paljon, että olin jatkuvasti lentää nenilleni avoimen otteen tansseissa.



Runnilla ei ole hirveän nimekkäitä esiintyjiä, paitsi noin kerran kuussa järjestettävissä Tähtitansseissa. Nyt ei ollut Tähti-ilta, vaan soittamassa oli duo, jonka nimeä en enää muista. Ensimmäinen tanssittu kappale oli mikäs muukaan kuin äärettömän raskassoutuinen ja ankea Metsäkukkia! Voi tylsistys sentään - voiko tanssi-ilta enää paremmin alkaa! Kappaleet olivat hirveän valssi- ja humppapainotteisia - laiskaa foksia unohtamatta. Slovareissa ei ole mitään vikaa, mutta laiskasti soitetut perusfoksit ovat pitkäveteisiä. Huomasin, että keskittyminen tanssiin herpaantui usein niiden aikana ja meinasin saada askeleeni sekaisin jo normaalissa vaihtoaskelluksessa. Myös tangoa tuli paljon, mikä ei tosin minua haitannut. Pari kertaa tuli yllätyksenä keskinopeuksista foksia, jota pääsi fuskaamaan. Lattaritilanne näytti todella huonolta, mutta toivomuksesta soitettiin yhdet rumbat.

Yksin ei missään nimessä kannata lähteä Runnille, jos mielii tanssimaan. Tanssijat olivat enimmäkseen pariskuntia, joskin pari naisseuruetta näkyi paikalla olevan. Sanonko nyt pahasti, mutta meno oli täysin onnetonta. Nyt puhutaan kuitenkin tansseista lauantai-iltana, jolloin pitäisi olla käsittääkseni kaikkein paras tanssiajankohta! Eläkeläisten päivätanssitkin olisivat varmasti virkeämpiä kuin Runnin tanssit. Minulla ei ollut Runnista etukäteen mitään hurjan ruusuisia ennakkokäsityksiä, mutta odotukset alittuivat silti. En tiedä virkistyykö paikka yhtään Tähtitansseissa, mutta tämän esityksen perusteella minua ei ainakaan Runnin muissa tansseissa tulla enää näkemään.

8 euron tanssilippu on periaatteessa edullinen, mutta jos ajattelee mitä sillä sai Runnilla vastineeksi, lippu kallistuu melko kalliin puolelle. Rauhalahdessa pääsee tanssimaan hyvien tanssiorkesterien tahtiin jo kymmenellä eurolla ja vedetkin saa kaupan päälle. Parin tunnin kärvistelyn jälkeen tanssipaikka vaihtui Iisalmen keskustassa sijaitsevaan Stella-yökerhoon, joka ei petä koskaan. Tunnelma oli arvatenkin kuin eri maailmasta ja päätanssilajiksi vaihtui bugg. Stella on ansainnut oman postauksensa, jonka ajattelin tarinoida teille hieman myöhemmin.

Artikkelikuva: schillergarcia

6. maaliskuuta 2015

In The Mood @ Rauhalahti 4.3.2015

Keskiviikkona tanssittiin rautalankaiset tanssit Rauhalahdessa kuumaakin kuumemmissa tunnelmissa. In The Mood tarjoili monta tanssittavaa settiä ammattilaisotteella. Lippu keskiviikkotansseihin oli jotenkin poikkeuksellisen alhainen, 10 euroa. Ei luulisi In The Moodin mistään aivan halvimmasta päästä olevan, esimerkiksi myöhemmin keväällä Tanssiorkesteri Ahopellon kohdalla lipun hinta näyttää 13 euroa. Tanssijat viihtyivät pitkään ja viimeisillä valsseilla oli ennätysmäärä porukkaa.

In The Mood on käsittääkseni samaa kategoriaa Varjokuvan kanssa, eli tanssi-ilmoituksissa bändi on pääosassa ja sen perään ilmoitetaan solisti. Laitoin siis otsikkoonkin tuon In The Moodin. Jos olette ihmetelleet miksi otsikoinneissa olen yleensä maininnut pelkän solistin, syy on ihan tilanpuutteessa. Otsikosta tulisi muuten ylipitkä, tahallani en halua jättää bändejä solistin varjoon.

In The Mood soitti melkein tanssien alusta loppuun saakka! Livemusiikki soi jo ennen kymmentä ja ensimmäinen setti päättyi siinä kymmenen aikoihin. Onkohan bändi aloittanut jo heti yhdeksältä? Se olisi todella poikkeuksellista. Settejä tuli aina vaan lisää ja bändi soitti aivan loppuun asti eli puoli kahteen. Ja solistinahan heillä oli Suvi Karjula, etteivät kaikki krediitit mene pelkälle bändille.

Biiseistä pomppasi esille Baddingin Ensimmäisenä iltana, sitä en olekaan vielä kuullut lavoilla. Myös instrumentaaliversio Valoista soitettiin. Tykkäsin, vaikka se jäikin tanssimatta perinteisen loppuillan vissytauon sattuessa juuri sen kohdalle. Twist- ja rock-osasto luonnistui bändiltä erinomaisesti. On aina yhtä siistiä päästä vetämään fuskua Great balls of firen soidessa taustalla! Lattareitakin tuli sen verran, että pääsi parit rumbat ja cha chat tanssimaan.

Yleensä Rauhalahden ilmastointi toimii hyvin, mutta nyt oli jotain ongelmaa, koska siellä oli aivan järjettömän kuuma. Hiki virtasi vaikkei olisi tanssinutkaan ja mieleen muistuivat viime kesän tanssit kolmenkympin helteessä - nyt oli sama fiilis! Tauoilla ehti aina hetken aikaa viilentyä aulassa, mutta jo parin fuskun jälkeen naama loisti. Hikoilu kuuluu tietysti reippaaseen tanssisuoritukseen, mutta kasvoista valuvat hikinorot inhottavat. Olen jokseenkin kateellinen ihmisille, jotka eivät hikoile.



Sitten se spesiaalihomma, josta viime postauksessa vihjasin. Artikkelikuvasta sai jo pientä vinkkiä eli kyseessä on videokuvaus. Mukaan oli rekrytoitu henkilö, joka kuvasi tanssia parin lajin osalta. Tarkoituksena oli paitsi analysoida yleisesti tanssin sujuvuutta myös erityisesti uusien harjoiteltujen kuvioiden luonnistumista ja niiden teknisiä yksityiskohtia. Minulla on nyt hallussani kolme pätkää: fuskua, jiveä ja buggia.

Tarkoitus oli kuvata loppuillasta enemmänkin, mutta tavallisesta poiketen tanssijat eivät poistuneetkaan sankoin joukoin puolenyön aikoihin, vaan monet jatkoivat viimeisen setin loppuun asti. Kuvaus tapahtui hieman sivummalla, ylätasanteen reunassa. Muutama sivullinenkin pääsi/joutui pakosti mukaan, mutta nämä pätkät ovat vain omaan käyttöön eikä niitä ole todellakaan tarkoitus julkaista. Ei siis hätää, jos tulit kuvatuksi! Kotona sitten tutkimaan miltä se oma tanssi mahtaa oikein näyttää, kun positiivista palautetta on viime aikoina alkanut tulla.

Play-nappia klikkasin hieman jännittävissä tunnelmissa, omalta suoritukselta ei osannut odottaa mitään. Kokonaisuus näytti sujuvalta ja saumattomalta, ja spineissä on kieltämättä rivakkuutta. Pari kuviota, jotka tehdessä tuntuvat hölmöiltä, näyttivät videolla kuitenkin hyvältä. Uusimmat spesiaalikuviot, jotka ovat osittain vielä hionnan alaisina, eivät olleet ollenkaan pahan näköisiä. Yhteen näistä kuvioista tuli tanssilattialla oikein opetuspyyntö.

Suljettujen otteiden tansseja ei nyt päätynyt videolle, mutta ne tuntuvat tanssiessa vielä huomattavasti sulavammilta kuin kädenalitanssit. Tanssiasentoa olisi ollut vain mielenkiintoista tutkia. Kehityskohteitakin löytyi, eikä niitä olisi ilman videointia tajunnut. Ainakin jiven perustanssissa vääntelehdin oudosti ja osa kädenliikkeistä ei ole niin hirveän kaunista katsottavaa. Tällainen oman tanssin tarkastelu oli erittäin valaiseva kokemus ja myöhemmin on ehdottomasti otettava uusinta parin muun tanssilajin osalta. Seuraavien tanssipaikkojen puntarointi on täydessä käynnissä ja tanssiputki jatkuu joko tänään vai viimeistään huomenna!

4. maaliskuuta 2015

Anne Mattila @ IsoValkeinen 28.2.2015

Perjantaina nautin rautalankaisen musiikkiannoksen Kummisedässä, lauteilla oli huikaiseva Urkki Orkestereineen! Kummisedässä on pikkuinen tanssiparketti ja tanssijoita tuli katseltua aivan eri silmin nyt kun itse ymmärtää jotain tanssin päälle. Enpä olisi halunnut olla siellä vietävänä, riuhtominen ja vatkaaminen oli sitä luokkaa. Pahaa teki jo pelkästään katsoa. Seuraavana iltana pääosassa oli sitten tanssi ja kohteena hotelli IsoValkeinen.

Levymusiikin osalta kohdalle sattui paljon jiveä ja cha chata, kerrankin! Myös sambaa ja salsaa soitettiin, eli musiikilliset toiveeni täyttyivät erinomaisesti. Valkeinen alkaa olla jo sen verran tuttu, että DJ:n biiseistä löytyy muutama vakiobiisi, jotka soivat aina. Hitaan valssin aikana yritin vilkuilla askeliani ikkunoiden heijastuksesta, koska minusta tuntuu, että jalkani harottavat kolmannen askeleen aikana. Jalat ovat kyllä kolmosen päätteeksi nätisti vierekkäin, mutta sen siirtymän aikana epäilen turhan leveää harotusta. Tämä on jatkossa tutkimisen arvoinen asia. Ruman näköinen askellus pilaa hienot kappaleet.

Anne Mattila oli taas oma iloinen ja nauravainen itsensä. Häntä tuli katseltua - tai ehkä ennemminkin vain kuunneltua - noin kaksi kolmasosaa seteistä, ja loppuaika meni DJ:n puolella. Pikkuparketilla olin pitkään tarkkailun alaisena, mikä toi tanssiin pieniä paineita. Ei pitäisi katsoa ollenkaan yleisöön, koska tuijottajat aiheuttavat epävarmuutta askeliin. Varsinkin, kun osa näistä katselijoista on ollut opettamassa minua tanssimaan!




Tavanomaisesta illasta poikkeavasti Valkeisella oli paljon uusia kasvoja. Johtuiko se Anne Mattilan suuresta fanijoukosta vai hiihtolomasta (minulle hiihtoloma on hiihtoloma eikä mikään talviloma!), en tiedä. Porukka viihtyi myös yllättävän pitkään eikä loppuaikana ollut normaalia väljyyttä tanssilattialla. Törmäilijöitä riitti ja jotkut ajoivat systemaattisesti kaikkia päin. Sen lisäksi meinasin lentää muutaman kerran kengän jäätyä lattianrakoon kiinni. Silmät kiinni tanssimiseen tulee aivan uudenlaista lisämaustetta, kun koskaan ei tiedä milloin kenkä töksähtää ja lentää nurin...

Tanssit oli tarkoitus lopettaa siinä vaiheessa, kun olo oli sellainen, että yhtään tanssiaskelta ei pysty enää ottamaan. Kuinka ollakaan, seuraavaksi DJ päätti soittaa salsaa. Ei muuta kuin vielä yksi salsailu ja sitten kotiin. Mutta eihän sitä toistakaan salsaa voinut jättää tanssimatta ja se mentiin jo viimeisillä voimilla. Vajaan neljän tunnin tanssien jälkeen oli aivan rättiväsynyt olo eikä unta tarvinnut odotella. Seuraavana päivänä pohdin, eikö kappaletta Perutaan häät soitettu muka ollenkaan. Viime syksynä se tuli aivan lopussa, mutta nyt ei tullut ainakaan koko viimeisen setin aikana. En olisi sitä kaivannutkaan, mutta mietinpähän vain. Tänään on vuorossa perinteinen Rauhalahti keskiviikkoisine naistentansseineen. Siellä luvassa on pientä spesiaalia toimintaa, siitä lisää loppuviikosta!

Kuva: fPat