28. huhtikuuta 2015

Huipputansseja Peltohovissa 4/2015

Kiuruvedellä oli panostettu huhtikuun tanssitarjontaan oikein urakalla - peräkkäisinä viikonloppuina esiintyivät Jorma Kääriäinen ja Marko Haavisto & Poutahaukat. Pari viikkoa olen siis tanssinut enimmäkseen fuskua, buggia ja slovareita, mutta artistien taso huomioiden lajien suppeus ei haitannut ollenkaan. Tähtiesiintyjien vuoksi keräilin seiniltä pitkästä aikaa mukaani keikkajulisteita.

Lauantaina 18.4. livemusiikin alkamisajasta ei ollut tietoa ja lopulta Kääriäistä sai odotella yli yhteentoista. Hyvää kannatti odottaa, eihän tuollaista ääntä ole Suomessa kellään! Alkuillasta oli tilaa käydä testaamassa Peltohovin ns. diskopuoli. Tanssilattialle mahtui juuri yksi pari buggaamaan, mutta toisen parin ilmestyessä tanssista ei tullut enää mitään, etenkin kun näillä oli jonkin verran alkoholia veressään. Puolenyön jälkeen ei ole enää mitään toivoa mahtua diskopuolelle tanssimaan, hyvä jos sekaan sopii edes yksin heilumaan.


Kääriäinen aloitti räväkästi muutamalla reippaalla Elviksen kappaleella ja niitä tuli pitkin iltaa. Kaipailemani Great Balls of Fire oli jätetty aivan vihonviimeiseksi kappaleeksi ja siinä vaiheessa puhti oli niin poissa, että kappaleen lyhyydestä huolimatta piti tehdä toden teolla töitä, jotta sai jalkansa liikkumaan ja ajatuskatkokset minimoitua. Joitakin loistavia biisejä oli pakko jättää välistä, koska niitä ei vain pystynyt tanssimaan. Vaihtoaskelkin olisi ollut suuren työn takana.

Alkuillasta ostetut kaksi isoa lasillista vettä maksoivat yhteensä euron, joka ei ole paha verrattuna IsoValkeisen kolmeen. Lasien tyhjennyksen ja parin fuskun jälkeen kaikki seuraavat lasilliset annettiin baaritiskiltä ilmaiseksi, koska tanssi näytti heidän mielestään niin hyvältä. Tällä periaatteella mentiin koko loppuilta - jotain hyötyä on siis fuskun osaamisestakin! Oletin ennakkoon, että Peltohovi olisi tupaten täynnä, mutta hyvin siellä mahtui vetämään kädenalitansseja koko illan. Monet näyttivät vain katselevan tanssilattian reunalla Jorkkaa, eivätkä tanssineet. Aivan loistava oli kyllä ilta, ja voin suositella Jorkan tansseja erittäin lämpimästi.

Peltohovissa kiinnitetään artistien keikkajulisteita useampiin paikkoihin ja viimeiset houkutukset löytyvät ulko-ovea edeltävästä tuulikaapista. Kiusaus oli liian suuri ja tansseista poistuessa Kääriäisen julisteen nastat irtosivat huomaamattomasti ja paperinpalanen lähti minun matkaani. Eipähän tarvitse hankkia tauluja seinille, kun on pino keikkajulisteita varastossa.

Seuraavaa perjantaita 24.4. tähditti Marko Haavisto & Poutahaukat. Keikkaa sai odotella yli kahteentoista, koska ensin käytiin päivällä alkaneiden Maitopoikakilpailuiden viimeiset osakilpailut ja suoritettiin palkintojenjako. Maitopojat eivät jaksaneet innostaa pitkään ja osakilpailuiden lomassa tuli taas testattua pariin kertaan diskopuolta, jossa pääsi harjoittamaan buggia. Reilun tunnin ihmettelyn jälkeen kajahti vihdoin Haaviston ääni. Hyvää kannatti jälleen odottaa.



Haavisto on kerta kaikkiaan sympaattinen esiintyjä, jonka keikoilla käy mielellään - oli tanssimahdollisuutta tai ei. Peltohovissa oli ja parituntinen oli melkoista fuskun ilotulitusta! Jos Jorkan keikka oli kympin suoritus, niin Marko Poutahaukkoineen laittoi vieläkin paremmaksi. Haavisto tapaa esiintyä stetson päässä ja minullakin oli omani mukana, mutta en sitä viitsinyt tansseihin laittaa. Pitkänä ihmisenä stetson tuo minulle sen verran lisäkorkeutta, että hattu olisi vaikeuttanut liikaa kädenalitansseja. Huopastetson on myös pirun kuuma vaikkei edes tanssisi.


Yksi kappaleista sopi tanssittavaksi rumbana, pari oli vaihtoaskellettavia, pari buggia ja loput sopivan tempoisia fuskuja. Muutama kappale kuultiin ensiesityksenä, sillä tuo oli uuden levyn julkaisupäivä. Aivan ensimmäinen biisi oli hitaanlainen, joka ei vielä houkutellut tanssimaan, mutta sitä seurasi kaksi fuskua, jotka sai tanssia täysin tyhjällä tanssilattialla. Yleisöä oli paikalla normaaleja Peltohovi-tansseja enemmän, mutta tanssijoita ei juurikaan ollut. Ne harvat, jotka tanssivat, alkoivat ilmestyä vasta myöhemmin. Peltohovi ei loppujen lopuksi ole hassumpi ravintolatanssipaikka, kyllä siellä mahtuu aina riittävästi tanssimaan.

Kotimatkalle lähdettäessä nätti keikkajuliste houkutteli taas alaovella ja olihan se siitä seinältä pelastettava. Roskiin se olisi muuten joutunut. Yllä oleva Haaviston ja Viikatteen Kallen kehystetty yhteisjuliste on matkalla kohti seinää ja se saa pian kaverikseen Peltohovin aulasta pihistetyn, tyylikkään punamustan Poutahaukka-julisteen. Seuraavaksi pistän jalalla koreasti vappuaattona, suunnitelmissa olisi testata Kylpylähotelli Kunnonpaikan tanssit Siilinjärvellä. Eini & Boogie tietää ainakin reippaita tansseja!

17. huhtikuuta 2015

Oppimispäiväkirja 2/15 - salsaa ja akrobatiaa

Oppimispäiväkirja jatkuu teemalla: mitä olen oppinut tanssista tammikuun jälkeen. Tanssitunti-innostukseni on lopahtanut tänä vuonna totaalisesti. Tammikuussa jaksoin paahtaa tunneilla, mutta nyt ei ole huvittanut lähteä. Ne harvat tunnit, joilla olen naamaani näyttänyt, ovat olleet lattareita. Jos ajatellaan tanssilajeja, joihin riittäisi mielenkiintoa tosissaan pureutua vaikka moneksi tunniksi viikoittain, lattarit pitävät ehdottomasti kärkisijaa.

Kokeilin helmikuussa yhtä cha chan alkeistuntiakin, mutta tunsin itseni siellä lähinnä hölmöksi. Alkeisjatkossa olo on ollut kaikkein kotoisin. Cha chassa ja rumbassa olen yrittänyt saada käsiä mukaan vaihtelevalla menestyksellä, ainakin avauksissa olen huitaissut käden sivulle liikkeen jatkeeksi. Jive-tunnilla hämäännyin, koska siellä harjoiteltiin fuskukävelyä. Sen jälkeen tanssi meinasi automaattisesti jatkua fuskuna. Yleisesti tanssitunneilla minua harmittaa vaihtorinki. Juuri kun yhden parin kanssa alkaa löytyä yhteiset askeleet, on jo aika vaihtaa. Varsinkin uutta kuviota tai kokonaan uutta lajia harjoitellessa oma pari on kieltämättä käytännöllisempi. Kääntöpuolena on tietysti se, että ringissä oppii tanssimaan erilaisten viejien kanssa.

Joidenkin tuntien alussa oli lyhyt alkuvenyttely, joka hävettää minua silmittömästi. Joka ikisellä kerralla mukana on tuttu sormet lattiaan -kurotus, jonka minä tunnen nimellä "sormet polviin". En ole nimittäin ikinä ylettynyt lähellekään lattiaa. Voin tässä samalla kumota myytin siitä, että (lava)tanssijan tulisi olla notkea. Koska tämän artikkelin otsikko on oppimispäiväkirja, pitäisi juttujen liittyä oppimiseen. Joten, opin tästä, että olen keskivertoa räikeän selvästi kankeampi.


J&V:n ohjelmassa oli yhtenä maaliskuisena sunnuntaina salsan teemailta, jonne hurautin kaasu pohjassa. Tunnin alussa selvisi, että salsan opettelu lähtee liikkeelle aivan alkeista, vaikka sunnuntai on normaalisti pyhitetty jatkotasolle. Se oli vain hyvä juttu, koska suurin osa salsaopeistani on peräisin tanssilavoilta.  Salsan kohdalla tein siis juuri vika päin eli kuviot ennen tekniikkaa. Alkuun tunnilla käytiin lyhyesti tärkeimmät tekniikkapointit ja huomasin heti parannettavaa omassa tanssissani. Kahden ja puolen tunnin harjoituksissa opeteltiin lisäksi yleisimpiä salsakuvioita, kuten dile que no, enchufla... Näitä kaikkia olin jo vetänyt tanssilavoilla, mutta tanssitunnilla kun miehet vasta opettelivat niiden viemistä, olin itsekin ulalla. Illan saldoksi jäi salsan perustekniikkaa, jota täytyy yrittää alkaa soveltaa käytäntöön. Yleensä käy niin, varsinkin jos tanssii nopean samban salsana, että kiireessä tekniikka tuppaa herkästi unohtumaan.


Maaliskuun lopulla maakuntamatkailin synkkään Kainuuseen, kun kävin testaamassa Jonnan ja Yunielin vetämää parisalsaa Kajaanissa Casamban tanssisalilla. Tasoero edellä kuvattuun salsan teemailtaan oli sanoinkuvaamattoman suuri. Tästä Kajaani-episodista opin, että kesken kauden ei kannata mennä ryhmään, joka etenee jokaisella kerralla tasaisesti eteenpäin. Tuo kaksituntinen oli kertaustunti, jossa käytiin melko tiiviillä syötöllä melkein 20 kuviota läpi. Muutamia niistä olin tanssinut aiemmin, mutta väärällä tekniikalla. Muut liikkuivat kuin kalat vedessä, sillä he olivat jauhaneet näitä kuvioita jo helmikuun puolesta välistä lähtien. Lopuksi oli lyhyt rueda, joka oli minulle pelkkää painajaista. Ensinnäkään en tunnistanut huudettujen kuvioiden nimistä kuin pari ja toisekseen en pysynyt perässä, vaikka olisin kuvion tiennytkin, koska jatkuva parinvaihto sotki. Kaikesta huolimatta Jonna ja Yuniel olivat aivan loistavia ohjaajia ja voin kyllä suositella heidän tuntejaan!



Muutama viikko sitten sanonta "joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa" iski voimalla vasten kasvojani, kun lähdin itsevarmasti kokeilemaan erästä vaativamman luokan kuviota, joka ei videolla todellakaan näyttänyt niin vaikealta kuin mitä se todellisuudessa oli. Avataan asiaa sen verran, että minä, joka kammoksuin peruskoulussa telinevoimistelua yli kaiken, otin askeleen akrobatian tontille. Teoria ja käytäntö eivät vielä kohdanneet, ja kuvio alkoi myös tuntua hieman vaaralliselta tanssilavalla toteutettuna. Avustettuna se onnistui ja voin sanoa kuvion tehneeni muutaman kerran, mutta lavalla väärin tehtynä minä olisin vähintään sairaalassa teholla tai pahimmassa tapauksessa niskat olisivat nurin. Kuvio on joka tapauksessa nyt takaraivossa hautumassa ja siihen voi myöhemmin palata mikäli tulee sellainen tunne, että elämässä ei ole tarpeeksi jännitystä. Yllätyksiä oli onneksi myös toisinpäin, kun eräs vaikealta näyttänyt naisen vastuulla oleva kuvio meni ykkösellä läpi ja siitä tuli heti osa ohjelmistoa.

Huhtikuussa repäisin ja näytin naamaani pitkästä aikaa tanssitunneilla. Sinne minut ajoi polkan alkeistunti, josta sain taas jonkin verran lisäoppeja. Jos ei olisi ollut paria sotkemassa, niin olisi voinut mennä ihan hyvin - eikös syy pidä perinteisesti etsiä aina jostain muualta kuin itsestään... Annoin itselleni tunnin jälkeen välttävän arvosanan, mutta en ole vielä tyytyväinen. Laatu on liian epätasaista. Vaikka välillä lähtisi menemään hyvin, pian olen jo solmussa. Harjoitukset jatkuvat ja ensi kesänä tanssin polkkaa, se on varma!



Jos olen tanssituntien kanssa laiskistunut, niin vastapainoksi olen käynyt ahkerasti lavatansseissa. Tanssiin tulee jatkuvasti lisää varmuutta ja muutamia erikoisempia kuvioita sekä jippoja on tarttunut matkaan. 

Tanssillisia tapahtumia on ollut riittämiin ja paljon uutta juttua on tullut mukaan. Valitsemani tie vie minut huomenna Kiuruvedelle kohta hyvin tutuksi tulleeseen Hotelli Peltohoviin. En tiedä kuinka tanssillinen ilta tulee olemaan, sillä esiintyjä on niin legendaarinen, että uskoisin hänen vetävän paikan ja varsinkin tanssiparketin aivan täyteen. Ja lavallehan astelee Jorma Kääriäinen! Voi kun mahtuisi sen verran tanssimaan, että saisi fuskattua Great Balls of Firen Jorkan laulamana! Ja Jailhouse rockin! Siinä olisi jotain mitä muistella. Sen verran pitää vielä Peltohovia hehkuttaa, että viikon päästä siellä esiintyy Marko Haavisto & Poutahaukat, jonka arvostan lähes samalle tasolle kuin Jorkan. Peltohovi osasi yllättää oikein toden teolla. Nyt into pinkeänä viikonlopun viettoon kirjanpidon tentin kautta!

Kuusikuva: talaakso | Tiekuva: cwwycoff1

14. huhtikuuta 2015

Tansseja Iisalmessa: Runni ja Nuorisotalo

Viikonlopun tutkimuskohteena oli mitä Iisalmella on tarjota lavatanssijalle talvikaudella. Lauantaina jo aiemmin testattu Runnin kylpylä sai uuden mahdollisuuden Tähtitanssien myötä ja sunnuntaina koeajoin ensimmäistä kertaa eläkeläistanssit Iisalmen Nuorisotalolla. Edellisviikon tanssit painoivat vielä jaloissa, mutta veri veti silti tanssilavoille. Jatkot Stellassa eivät tulleet nyt mieleenkään, sen verran pahasti oli veto pois.

Ensimmäisten Runni-tanssien jälkeen olin hyvin vahvasti sitä mieltä, että ne on nähty enkä tule paluuta tekemään. Runni ansaitsi kuitenkin toisen kokeilukerran Tähtitanssien myötä, koska lähtökohdat vaikuttivat hyviltä. Jos tätä menoa perun mielipiteitäni, olen kohta varmaan jo Souvari-tansseissakin... Tähtitanssit Runnilla tarkoittavat nimekästä esiintyjää ja 15 euron lipun hintaa normaalin kahdeksan sijasta.



Nyt vuorossa oli Leif Lindeman, jota mainostetaan joka paikassa yleisön suosikkina. Minä en aivan täysin vakuuttunut. Hänessä ei ollut mitään suoranaista vikaa, mutta esiintyminen ei minun mielestäni ollut niin massasta poikkeavaa, että voisin häntä erikseen hehkuttaa. Ihan sympaattisen oloinen kaveri, ehkä se sitten vetoaa niin hyvin yleisöön.

Lindeman veti Runnin pikkuisen parketin tupaten täyteen eikä suosituimpien tanssilajien kohdalla voinut kunnon tanssimisesta puhua. Kabinetin puolella oli hieman lisätilaa ja siellä on itse asiassa paljon parempi lattia kuin mitä varsinainen tanssilattia on. Lavalle ei kabinetista näe, mutta eipä esiintyjää tule muutenkaan tanssin lomassa tuijoteltua.

Runnin tansseissa ei ollut mikään huippuvauhdikas yleisilme, mutta sunnuntai-illan eläkeläistanssit olivat vieläkin rauhallisemmat. Yksin olisi ollut aika orpo olo, sillä tanssijoiden keski-ikä oli varmasti juuri siinä eläkeiän paikkeilla. Eilisen esiintyjä Duo Ville Häyrynen ei herättänyt ennakkoon suuria tunteita puolesta eikä vastaan. Kovin räväköitä kappaleita ei kuultu eikä esimerkiksi tangoissa ollut tarvittavaa tangomaista potkua, mutta oli tämä selvästi parempi kuin muutaman viikon takainen duo Runnilla.

Iisalmen keskustassa sijaitsevalla Nuorisotalolla tanssitaan klo 19 - 23 eli tarvittaessa viikonlopun voi päättää ihan hyvän mittaisiin tanssi-iltamiin. Lipun hintakaan ei päätä huimaa: 8 euroa. Tansseja järjestetään pari kertaa kuussa. Nuorisotalon lattia on aivan loistava, ja Runniin verrattuna (jos satunnaisia Tähtitansseja ei lasketa) väkeä on huomattavasti enemmän.

Hakuvuorot pelasivat hyvin, joten yksinmenijän ei tarvitse istuskella toisin kuin Runnilla, jossa voisi olla aika tympeää pönöttää yksinään. Puhti loppui aikaisin ja Nuorisotalon lattiaa tuli kulutettua vain parin tunnin ajan. Tällä viikolla on ohjelmassa tiukka opiskelurupeama, jota seuraakin sitten kolmen viikon loma. Viikonlopputanssit on tietysti mitä erinomaisin keino aloittaa lomailu, joten niitä odotellessa.

10. huhtikuuta 2015

Janne Tulkki @ Rauhalahti 8.4.2015

Kävin hakemassa alkulämmittelyt iltatansseihin polkkatunnilta, mikä kostautui myöhemmin. Ilta oli erittäin vauhdikas ja poikkeuksellisesti tilaa tanssia oli todella hyvin. Keskiviikon ollessa kyseessä ei tanssipaikkavaihtoehtoja ollut muita kuin Rauhalahti, jossa esiintyi jo aiemmin hyväksi havaittu Janne Tulkki & Tulinen Sydän.

Polkka sujui niin kauan kun tanssin yksin tai avoimessa otteessa parin kanssa. Heti kun vaihdettiin normaaliin suljettuun otteeseen, olo muuttui paljon tukalammaksi. Aluksi tunsin itseni aikamoiseksi kivireeksi, jota mies joutuu viimeisillä voimillaan raahaamaan ja palaute parilta oli sen mukaista: "iiihan hyvä..." Aikaisempiin räpellyksiini verrattuna jotain parannusta kuitenkin tapahtui. Olen luvannut opettelevani polkan sellaiseen kuntoon, että ensi kesänä pystyn ne parit polkat illassa vetäisemään. Kyllä tämä tästä, muutama viikko on vielä aikaa parantaa.



Ilta oli sinänsä outo, että tanssilattialla oli koko ajan hyvin tilaa tanssia. Mikäs vika Janne Tulkissa on? Ruhtinaallisesta tanssitilasta piti ottaa kaikki hyöty irti ja vetää tanssit täysillä. Tulkki on mielestäni oikein kuunneltava eikä mitään valittamista ole. Perinteistä loppuillan vissyä hörppiessä syntyi ajatus kotiinlähdöstä, vaikka kello oli vasta puoli yksi ja tansseja olisi ollut vielä tunti jäljellä. Tavallisesti tällaisia ajatuksia ei pyöri päässä ennen viimeisiä valsseja, mutta alkuillan polkkaharjoitteluista oli maksettava kova hinta. Lähtöpäätöksen jälkeen tuli hyvät fuskut, jotka oli vielä pakko mennä tanssimaan. Jalat olivat fuskailuiden jälkeen sitä mieltä, että nyt viimeistään riittää. Takki oli jo melkein niskassa, kun bändi päätti soittaa cha chata. Siinä sitten vain takki kaiteelle ja kiireen vilkkaa takaisin parketille. Lattareihin on aina hyvä lopettaa.

Keskiviikon polkat kummittelevat edelleen näin perjantai-iltapäivänä. Sen verran ryhdistäydyin, että olen venytellyt jalkoja ahkerasti, mutta tuloksetta. Viime syksynä swing-polkkatunnin jälkeen vain polvet kangistuivat hetkeksi, mutta normipolkkaaminen oli näköjään paljon pahempi juttu. Pohkeet ovat olleet keskiviikkoyöstä lähtien aivan jumissa ja jalkojen suoristaminen sattuu jo hetken istumisen jälkeen. Kipu ei silti ole este tanssimiselle - ennustan, että viimeistään huomenna olen taas menossa. Näiden pikaisten kuulumisten ohella toivottelen hyvää (tanssi)viikonloppua ja ensi viikolla jatketaan täällä blogin puolella!

Kuva: paul bica

8. huhtikuuta 2015

Patajätkä @ Peltohovi 4.4.2015

Kevään aikana tuntemattomammat nimet eivät ole pahemmin säväyttäneet, mutta nyt oli Peltohovissa sellaista settiä, että oksat pois! Patajätkä vaikutti ennakkoon hyvältä, mutta paljastui livetilanteessa aivan loistavaksi. Jos pitää Agentsista tai FBI Beatista, Patajätkä uppoaa takuuvarmasti. Ei ollut mikään kulahtanut papparaisbändi!

Showtimet ovat Peltohovissa jotenkin epäselviä ja bändit tuntuvat aloittavan vähän milloin sattuu. Kolmen tanssireissun perusteella livemusiikki alkaa kymmenen ja yhdentoista välillä. Patajätkää voisi kuvailla asialliseksi, mutta rennoksi. Heillä oli ihan oikean tanssibändin habitus, ja tällaisia yhtyeitä minä ainakin haluaisin nähdä tanssilavoilla. Sämpylämallin mukaista arviota on vaikeaa laatia, koska miinuspuolia tai kehityskohteita ei näin äkkiseltään ollut.



Bändi kertoo nettisivuillaan kappaleidensa olevan beat- ja rautalankapainotteisia, mistä päättelin tanssilajivalikoiman koostuvan foksista ja swingeistä. Se ei olisi haitannut yhtään, voin tinkiä tanssilajeista erinomaisen musiikin kustannuksella. Mutta kun ei tarvinnut tinkiä kuin vähän lattareiden osalta. Tanssit alkoivat valsseilla ja kahden ensimmäisen setin aikana oli tanssittu foksien ja swingien lisäksi hitaat valssit, tangot, humpat, cha chat, jenkat ja polkat! Polkkaa ravintolatansseissa ja vielä rautalankaisen yhtyeen esittämänä! Eikä mitään näistä lajeista tarvinnut erikseen käydä pyytämässä, vaan ne tulivat automaattisesti.

Kolmatta settiä ei enää jaksanut tanssia, joten en tiedä mitä yllätyksiä lopussa olisi vielä tullut. Pääsiäistanssit jatkuivat edeltävän illan bugg-ryöpytyksen jälkeen hieman normaalia vaisummalla temmolla, tehot olivat maksimissaan 75 prosentissa. Nolasin itseni perusteellisesti polkissa, mutta hyvä se on välillä käydä maan pinnalla. Muut tanssilajit menivät tehot huomioiden ihan hyvin. Peltohovissa soi pubin puolella diskomusiikki, mutta siellä ei kyllä mitenkään mahdu tanssimaan kädenalitansseja. Paitsi alkuillasta - kymmenen aikoihin paikalla ei ole vielä juuri ketään.

Uskallan lopuksi väittää, että Patajätkä on paras yhtye, joka on tanssejani tahdittanut. Jopa Varjokuva joutuu vapisemaan. Runoiluni vaikuttaa aikamoiselta mainostukselta, mutta voin aivan vilpittömästi suositella bändiä! Käykäähän koekuuntelemassa, he näyttävät kiertävän ympäri Suomea!

Kuva: william.neuheisel

7. huhtikuuta 2015

S.O.S Plays Abba @ Iisalmi 3.4.2015

Pääsiäinen lähti räväkästi käyntiin Iisalmen Hotelli Seurahuoneella. Lähialueiden tanssitarjonta ei päätä huimannut, joten tanssiannos tuli nautiskeltua Abban musiikin tahtiin. Piristävä tämä annos olikin ja kaivattua vaihtelua viimeaikaisiin pappabändeihin. Tanssialue on normaalisti hieman suurempi, mutta nyt osalle parketista oli siirretty pöytiä. Pienehkö tanssitila ei haitannut, koska väkeä ei ollut nimeksikään ja tanssijoita vielä vähemmän.

Bändi soitti kolme puolen tunnin mittaista settiä, joista jokaista seurasi puolen tunnin tauko. Pitkät tauot tulivat kieltämättä tarpeeseen. Abban musiikki on tanssittavaa ja erittäin bugg-painotteista. Nyt joku sanoo, että voisihan ne vaihtoaskeltaa, mutta siinä menee minun mielestäni nopea kappale pilalle. Onneksi mukana oli pari hidasta biisiä tasapainottamassa tilannetta. Bändi soitti pakollisten hittien lisäksi myös tuntemattomampaa Abbaa. Luulin kuunnelleeni pienenä koko Abban tuotannon puhki, mutta niin sieltä vain ohjelmistosta löytyi yksi kappale, jota en ollut ikinä aiemmin kuullut.

SOS Plays Abba yhtye


Viimeisen setin päätteeksi oli ennenkuulumattomasti pidettävä pieni huilaushetki, mutta aivan kuin tämä rääkki ei olisi jo riittänyt, parin korttelin päässä sijaitseva yökerho Stella houkutteli vielä illan päätösbuggeille. Eihän kellokaan ollut edes puolta yötä. Ensi alkuun narikkatoimenpiteiden jälkeen oli taas huilattava hetki, koska jalkoja pakotti. Pian DJ päätti soittaa Kellohame heilahtaa eikä sitä voinut jättää kellohameeseen pukeutuneena jättää tanssimatta.

Pari tanssia riitti siihen, että sohvalla istui henkeä haukkova, otsaansa pyyhkivä ja lasista kuin viimeistä päivää vettä hörppivä naishenkilö. Kuten aina, näky kirvoitti muissa asiakkaissa hieman kummastuneita katseita. Tanssirupeamien väliset tauot venyivät ennätyspitkiksi, koska jatkuvasti piti miettiä riittääkö virtaa edes yhteen kaksiminuuttiseen. Kaikkein pahin tilanne on, kun hyvä biisi lähtee soimaan, mutta tajuaa että sitä ei yksinkertaisesti pysty tanssimaan.

Voimat eivät riittäneet kuin muutaman hassun kappaleen tanssimiseen, ne taisivat jäädä alle kymmenen, mutta tarkasti valikoiduissa tanssituissa kappaleissa ei tehoja säästelty. "Erikoisempien" kuvioiden ja jopa nopean tuplaspinin jälkeen yleisöstä kuului kohahdus, samaan tapaan jos vaikka jalkapallo-ottelussa on maali todella lähellä. Pari innokasta kanssatanssijaa seurasi tanssilattian laidalla ja oli menossa täysillä mukana.

Ajallisesti tanssia ei tullut tuona iltana niin paljon kuin tavallisissa lavatansseissa, mutta tehokkuus oli aivan toista luokkaa. Tämä kostautui seuraavana aamuna, kun pelkkä sängystä ylös nouseminen tuotti vaikeuksia. Pohkeita särki ja kävelin kumarassa kuin raihnainen vanha mummeli. Rankasta pääsiäisen aloituksesta huolimatta meno jatkui heti seuraavana iltana Kiuruvedellä, mutta siellä oli pakko höllentää tahtia ja vetää vain 75-prosenttinen suoritus.