26. toukokuuta 2015

Maaningan kasinon avajaiset 2015

Alkulämmittelyt ennen kesäkauden aloitusta hoituivat perjantaina Stellassa. DJ yllätti ja soitti yhden tangon perinteisen yökerhomusiikin lomassa! Lauantaina sitten kohti Keskisaarta ja Maaningan kasinoa. Portilta sai lippujen mukana edelliskesältä tutun 9+1-tanssipassin. Ehkä sen tänä kesänä saisi täyteen.

Yhdeksän aikoihin oli vielä väljän näköistä ja suurin osa saapui odotetusti katsomaan vasta Yölintua. Fanijoukkio oli suuri ja aiheutti joihinkin kohtiin ryysiksiä. Kakkosesiintyjän Harri Nuutisen ja bändinsä aikana tanssilattia tyhjentyi vuorostaan reilusti. Nuutisen yhtye soitti perinteisempää tanssimusiikkia hyvällä sykkeellä. Se oli sellainen neutraali tanssiorkesteri, ei huippu muttei huonokaan.

Yölintu ei oikein kuulu suosikkeihini, mutta onhan bändillä sentään paljon fuskuja. Ne korvasivat lattarien vähyyttä. Nuutisen bändin aikana pääsi pitkästä aikaa tanssimaan tangoa, kaiken lisäksi väljillä vesillä! Edellisistä varsinaisista lavatansseista kun oli päässyt kulumaan melkein kuukausi. Hitaan valssin tanssimisessa oli ollut vielä pidempi tauko, mutta kyllä sekin lähti. Perinteinen jenkka on suunnitelmissa vaihtaa kävelyjenkkaan, koska hyppelyversio on kesäkuumalla tuskallista.



Nyt ei ollut kuuma, vaan lämpötila pysytteli vain hieman nollan yläpuolella. Alaterassille sijoitetulla vesipisteellä oli älyttömän kylmä ja viilentyminen tanssin lomassa kävi erittäin nopeasti. Suuri juhannuskokko oli jo kasattu järven rantaan valmiiksi, ja Kasino onkin erittäin potentiaalinen vaihtoehto juhannustansseille. Saisi vain olla muutaman asteen lämpimämpää kuin viime juhannuksena, jolloin oltiin melkein pakkasen puolella. Ei hirveästi huvittanut lähteä ulos seisoskelemaan kokon ympärille.

Muistan viime kesänä pitäneeni Maaningan kasinoa hyvänä tanssipaikkana, jonne voi mennä yksinkin, mutta talven jälkeen uusin silmin katsottuna tuli täystyrmäys: meno ei näyttänyt siltä, että haluaisin mennä naistenriviin pönöttämään. Tylysti muotoiltuna Kasinolla olisi ollut yksin ankeaa. Yölintu saattoi ehkä jonkin verran karkottaa tanssija-ainesta (esimerkiksi rumban tanssijoita oli vain pari kolme yksittäistä tanssiparia), mutta ei Kyllikin Yölintu-tansseissa tapahtunut vastaavanlaista katoa.

Sunnuntaiaamuna liikkuminen oli vaivalloista, vaikka eihän kaksi iltaa tanssia peräkkäin ole mikään uusi juttu. Kipu on usein toispuoleista: tietyt kuviot käyvät oikean jalan päälle ja samaan aikaan vasen saa lepotauon. Tilanne oli vain väliaikainen ja tanssikunto on taas saavutettu. Tulevana lauantaina Maaningan kasinoa tähdittää suursuosikkini Souvarit... Ellei sopivia vaihtoehtoisia tansseja löydy, seuraavat iltamat vietän vasta sunnuntaina Kyllikinrannassa. En olekaan nähnyt Varjokuvaa pitkään aikaan, nyt jo sietääkin mennä heitä katsomaan.

20. toukokuuta 2015

Kesälavojen kynnyksellä

Kesä on ihan kohta täällä! Kesälavojen avajaiset kolkuttelevat ovella ja on aika lähteä tanssimaan suuremmille areenoille. Tästä postauksesta ei ehkä löydy pointtia tai punaista lankaa, mutta sekalaisia turinoita senkin edestä.

Toukokuu on ollut sellaista kesälavojen aukeamisen odottelua. Viikonloppuisin olen tallannut Stellan parkettia, jotta tanssivaihde on pysynyt yllä. Viimeisimmät kikkailut ovat hioutuneet siellä ja samalla on hoitunut viikon hikiliikunta-annos. Rapatessa roiskuu - viime lauantaina meinasi käydä hassusti ja olin vähällä löytää itseni rähmältäni lattialta. Syvä taivutus ei lähtenytkään niin kuin normaalisti. Samanaisena iltana Stellassa soitti livenä rockbändi. Heilujat valtasivat tanssilattian, mutta jossain välissä sinne pääsi pujahtamaan ja vetämään pari buggia. Olipa hauskaa bugata Apulannan tahtiin!

Nyt saavat Peltohovit, Rauhalahdet ja Runnit jäädä taka-alalle, lauantaina olisi nimittäin vahva aikomus rymäyttää kesälavakausi käyntiin Maaningan kasinolla. Yölintu ei niin iske, mutta monta sataa neliötä tanssitilaa polttelee jo pitkän talven ja ravintolatanssien jälkeen. Vuoden ensimmäinen kesälavareissuhan tarkoittaa sitä, että on aika kaivaa Jaakko Tepon Nevergreens-kasetti valmiiksi hollille kaapin kätköistä, jotta tanssireissuilla on sitten asianmukaista musiikkia. Se on ainut kasetti, joka on talvella soittokiellossa, koska tiedän tulevani kuluttamaan sen kesällä taas aivan puhki.



Maaningan kasinon ohjelmisto kesälle 2015 näyttää melko samantyyppiseltä kuin edellinen: listalta löytyvät kaikki takuuvarmat tanssittajat. Kyllikinrannassa on sen sijaan tehty pieniä muutoksia, mukaan on lisätty ehkä hieman vanhemman väestön suosikkeja: Souvarit, Eija Kantola, Arja Koriseva... Suurin osa orkestereista on kuitenkin Sinitaivas-Hurma-Taikakuu-linjassa. Uutuutena Kyllikissä tanssitaan heinäkuussa myös keskiviikkoisin normaalien sunnuntai-tanssien lisäksi. Kritiikkiä tulee päättäjäistanssien orkesterivalinnasta: Pekkaniskan pojat - voi miksi? Ilveskasinon ohjelmisto näyttää keskinkertaiselta, siellä tuskin tulee hirveästi vierailtua, koska se ei vain ole suosikkitanssipaikkani. Kaikkein vähiten houkuttelee Hojo hojo, voin vaikka lyödä vetoa, että tulen jättämään sen rauhaan.

Mietin juuri kuinka tilanne on muuttunut vuodessa täysin päälaelleen. 51 viikkoa sitten kävin lavatansseissa ihka ensimmäistä kertaa. Seuraavana aamuna en meinannut päästä sängystä ylös - paikat olivat niin jumissa jännittyneen tanssiasennon vuoksi. Pystyn myös jo nauramaan silloiselle tilanteelle, jossa tanssin rumbaa erittäin hatarin askelin tietämättä, että sellainen tanssilaji on edes olemassa kuin rumba. Jostain se on kuitenkin aloitettava, ja nyt tanssilavalle lähtö on kuin toiseen kotiin menisi.

Viime syksynä tansseja tuli harrastettua pari kertaa viikossa ja keväälläkin vähintään kerran viikkoon. Koko talvi on puurrettu kirjaimellisesti hiki otsalla, mutta se ei ole mennyt hukkaan. Kertyneet kilometrit ovat selvästi kantaneet hedelmää ja erityisesti Stellassa vietetyistä tunneista on ollut valtavasti hyötyä. Yksi varma merkki on katsoa tanssikenkiä: lakerinahka ei enää kiillä uutuuttaan, vaan kengät näyttävät jo siltä, että niillä on todella rymytty parketilla. Olen kehittynyt jalkojentallojasta ihan keskinkertaiseksi tanssijaksi - enää ei tarvitse seisoskella oven vieressä mahdollisimman kaukana orkesterista tai piileskellä lattareiden aikana. Tulevasta tanssikesästä saa aivan varmasti enemmän irti kuin edellisestä! Enää kolme päivää!!

Kuva: followtheseinstructions

6. toukokuuta 2015

Vapputanssit: Kunnonpaikka & Stella

Vapun tanssitarjonta ei päätä huimannut, mutta onneksi Kunnonpaikka pelasti Eini & Boogie -tansseilla. Jatkoa seurasi pari päivää myöhemmin Stellassa eli hyvin bugg-painotteinen vappu tuli vietettyä.

Kunnonpaikka, johon tutustuin nyt ensimmäistä kertaa, on kylpylähotelli ja sijaitsee Siilinjärvellä. Kunnonpaikan tanssilattia oli kokonsa puolesta samassa kategoriassa Runnin ja Peltohovin kanssa. Luisto-pito-suhde oli erinomainen. Alkuillasta Boogien soittaessa tanssitilaa oli kohtuullisesti, mutta Einin aikana sai taituroida aikamoisessa ruuhkassa. Einin lopetettua porukat hävisivät ja tilaa oli yhtäkkiä roimasti. Kunnonpaikka oli sinänsä ihan hyvä tanssipaikka, mutta Kuopion asukkaiden kannattaa kyllä ennemmin lähteä Rauhalahteen tai IsoValkeiselle.



Einiltä tuli ennakko-odotusten mukaisesti paljon buggia, mutta mahtui joukkoon pari fuskua ja slovariakin. Boogie soitti perinteisempääkin materiaalia valssista lähtien. Esiintyjästä huolimatta juhlaväki oli aika iäkkään oloista, mutta eturivistä Einiä fanittamasta löytyi muutama pikkulapsi. Heitä tuntui kiinnostavan Einin lisäksi tanssi, koska välillä he käänsivät Einille selän ja tuijottivat tiiviisti tanssilattialle. Eräs Einiä kuvannut mies kysyi josko minun ja parini tanssia saisi kuvata. Videolle tallentui puoli minuuttia buggia - minneköhän lie pätkä päätynyt?

Parin huilausillan jälkeen oli aika ottaa haltuun Stellan tanssilattia. Kun sisääntulon suorittaa puoli yhdentoista maissa, se tarkoittaa lähes takuuvarmaa tyhjää tanssilattiaa. Niin tälläkin kerralla. Väen vähyydestä johtuen DJ kyseli mitä soitetaan - jokohan ne kohta hermostuvat, kun vakiopyyntö on aina Shakira! Sitä sai mitä tilasi ja pääsi vetämään salsaa. Buggiin ja fuskuun sai jauhettua viime aikoina opeteltuja kuvioita, ja tanssin lomassa muotoutui yksi uusikin. Stellassa saa aivan loistavaa harjoitusta kädenalitansseihin, koska musiikki on kohdillaan ja tanssilattian saa ottaa yksin haltuunsa, kun paikalle menee vain tarpeeksi aikaisin.

Reilun tunnin rymyämisen jälkeen tuntui jo siltä, ettei enää pysty mihinkään, mutta kummasti ilta aina jatkuu pari biisiä kerrallaan. Jossain vaiheessa porukkaa alkoi tulla sisään ja eräs pöytäseurue intoutui antamaan tanssien päätteeksi raikuvat aplodit, vaikka silloin pystyi tanssimaan enää maksimissaan puolitehoilla. Tauolla tästä porukasta tultiin hämmästelemään ja kyselemään missä voi oppia tanssimaan tuolla tavalla. Positiivista palautetta tuli tupaan parilta muultakin henkilöltä.

Hojo hojo on jo kehissä, mutta muiden kesätanssilavojen aukeamista saadaan täällä päin odotella vielä pari viikkoa. Ensimmäisenä ovensa avaavat 23.5. Maaningan kasino ja Ilveskasino. Kyllikinranta odotuttaa itseään vielä yhden viikon pidempään, kunnes kausi lähtee tyylikkäästi käyntiin Varjokuvan voimin 31.5. Nyt on erittäin huolestuttava ja harvinainen tilanne käsillä, sillä seuraavat tanssit eivät olekaan vielä tiedossa. Jatketaan hetki epätietoisuuden vallassa, mutta ensi viikolla palataan jos ei tanssiraporttien niin muiden tanssijuttujen parissa.

Kuva: Pixabay