26. joulukuuta 2015

Mikä tansseissa ärsyttää?

Tansseissa käyminen ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan välillä myös ärsyttää. Näin jouluärsytyksen keskellä kokosin teemaan sopivia kierrokset nostattavia seikkoja, joihin tansseissa törmää:

Miesten tekniset paidat



Kädenalitansseissa materiaali on yhdentekevää, mutta suljetussa otteessa umpimäräksi hikoiltu tekninen paita on kammottava! Yök! Hikoilu on luonnollista, ja sitä harrastan itsekin, mutta märkä puuvillapaita tuntuu sentään normaalilta. Miksei tansseihin voi ottaa mukaan varsinaisen (puuvilla)tanssipaidan lisäksi varapaitoja yhden teknisen paidan sijaan? Minusta tansseihin kuuluu pukeutua vähän paremmin kuin urheilupaitaan. Teknisestä paidasta ei saa hyvän näköistä tekemälläkään.

Liioiteltu närkästyminen. Kukapa ei olisi joskus ruuhkassa tallannut tahattomasti toisen jaloille. Silti joskus käy niin, että jos vahingossa astun hiemankin toisen varpaille, ja pyydän välittömästi sitä anteeksi, toinen vain toljottaa kuin pahinta rikollista. Mitä pitäisi vielä tehdä? Puhaltaa varpaaseen kuin pikkulapselle?

Puhkikuluneet kappaleet. "Ja seuraavaksi cha chata... ensimmäinen kappale on Keinu kanssani!" Wau, mikä yllätys! Jenkka-, polkka- ja masurkkakappaleiden valikoima on suppeahko, joten niissä vaihtelua ei ymmärrettävästi ole niin paljon. Muissa tanssilajeissa syy ei ole kappaletarjonnassa, vaan orkestereiden rohkeuden puutteessa. Tutut ja turvalliset (ja hyvätkin) kappaleet voivat kääntyä itseään vastaan, jos niitä soitetaan liikaa.

Humalaiset tanssijat. Ei kaipaa sen kummempia perusteluita, tuskin kukaan muu nauttii humalaisen kanssa tanssimisesta kuin toinen humalainen. He eivät paljon väistele muuta liikennettä, ja miehet vievät kädenalitukset niin rivakasti, että naisen käsivarsi on irrota liitoksistaan.

Päälle ajajat. Sen lisäksi, että humalaiset ajavat suoraan päin, myös satunnaiset selväpäiset tanssijat tekevät niin. Vieläpä systemaattisesti. Heillä on selvästi oma reittinsä, ja jos joku sattuu olemaan tiellä niin päin mennään eikä anteeksi pyydellä. Tähän ihmistyyppiin törmää onneksi hyvin harvoin.

Käden vatkaajat. Kaikessa lyhykäisyydessään: miehen ei tarvitse huitoa vasemmalla kädellään. Se tuntuu naisesta hölmöltä, se ei tuo tanssiin svengiä, ei tee tanssista rennomman näköistä eikä se kerta kaikkiaan näytä hyvältä. Olen joskus kokeillut pitää oikean käteni visusti paikallaan, mutta hienovarainen viesti ei ole mennyt perille - mies vain totesi, että voisin vähän rentoutua.



Sonnilauma. Ravintolatansseissa tuttu ilmiö: nainen on niin kiire palauttaa takaisin, että hänet talutetaan vaikka parketille jääneiden tanssijoiden läpi. Pääasia on, että parketilta pääsee nopeasti pois suorinta mahdollista reittiä. Jos tällä luotilinjalla sattuu olemaan pahaa-aavistamaton tanssipari, joka jatkaa yhdessä tanssimista, ei heitä voi mitenkään väistää. Välillä tuntuu siltä kuin keväällä ensi kertaa ulkosalle päästetty karjalauma vyöryisi päälle.

Heikkoa tanssitaitoa ei voi korvata laulamalla. Älä yritä viedä huomiota pois tanssista hoilaamalla kappaleen mukana täysillä korvaani. Kuuntelisin mieluummin itse artistia tai levymusiikkia.

Mennäänkö vielä toinen? Miksi kappaleparien välillä täytyy tätä erikseen kysyä, kun tapana on aikojen alusta lähtien ollut tanssia kaksi kappaletta perätysten saman parin kanssa. Kahden kappaleen jälkeen voi sitten oikein hyvin kysyä, jos mentäisiin vielä toinen kappalepari.



Neuvojat ja ohjeistajat. Ärsytyksen aihe numero yksi! On ok neuvoa, jos tanssisin vaikka perusaskelta väärin. Myös kaikenlainen rakentava palaute on erittäin tervetullutta, ja sitä toivonkin saavani mahdollisimman paljon. Mutta niuhottaminen siitä, jos vain 14/15 miehen viemistä kuvioista onnistuu minun "huonouteni" takia, on raivostuttavaa. Joskus tekisi mieli sanoa, että veisit itse paremmin, mutta siitä syntyisi sellainen soppa, että on parempi olla hiljaa.

Minulle on tansseissa älähdetty siitä, että olen tehnyt vahingossa väärän kuvion. Jos nainen tekee eri kuvion kuin mitä viejä oli tarkoittanut, mitä sitten? Ulkopuoliset tuskin huomaavat mitään ja tanssi pysyy katkottomana. Mutta jos miehen kaikki toiminnot pysähtyvät "virheen" sattuessa, jokainen sivustakatsoja tajuaa heti, että nyt jotain meni pieleen. Miksi lavoilla hakevat tuntemattomia sellaiset tanssijat, joille virheet ovat elämää suurempi juttu? Voiko tanssilavoilla edes tehdä virheitä? Tällaisten tylytysten jälkeen alan ymmärtää naisia, jotka hakevat vain kurssikavereitaan. Heiltä on pienempi mahdollisuus saada täystyrmäys.

---

Listasta tulikin ennakoitua pidempi... ja siitä puuttu vielä naistenhaku, josta aion joskus kirjoittaa oman postauksensa - niin paljon se ärsyttää! Näistä kohdista huolimatta tansseissa on pääasiassa huiman hauskaa, ja hyvät puolet saavat unohtamaan nämä huonommat. Eikä päälle ajajiin tai ohjeistajiin jne. joka kerta edes törmää, ja muutenkin he ovat pieni vähemmistö. On myös huomattava, että osa mainituista kohdista aiheuttaa ärsytyksen lisäksi mahdottomasti huvia, kuten tuo sonnilauma.

Kuva: 95C (Pixabay)

21. joulukuuta 2015

"Menkää muualle keikistelemään!"

12.12.2015 S.O.S Plays ABBA @ Iisalmen Seurahuone
 
Kolmas kerta ABBAa tänä vuonna, ja kolmannet pikkujoulut Seurahuoneella. Bonuksena sain ehkä kaikkien aikojen hauskimman palautteen tansseissa! Tanssiminen sujui paremmin kuin parina edellisenä lauantaina, koska lattialle ei tällä kertaa ollut laitettu mitään liukastusaineita. Musiikki on tunnetusti tanssittavaa, ja enimmäkseen buggia. Kaikkia kädenalitanssit eivät miellyttäneet; eräs mies otti asiakseen nousta pöydästä ja tulla antamaan suoraa palautetta kesken tanssin. Hän huusi: "Menkää muualle keikistelemään! Ei tommosta kukaan kato." Ratkaisu hänen ongelmaansa on hyvin yksinkertainen. Ei ole mikään pakko katsoa, jos muiden tanssi tekee niin pahaa. Varmasti monia muitakin on pitkin kulunutta vuotta ärsyttänyt, mutta tämä mies oli ensimmäinen, joka sanoi sen ääneen. Kerrassaan hauska palaute, jota tullaan varmasti muistelemaan vielä pitkään!



19.12.2015 Stella & BePop @ Iisalmi

Viimeiset tanssit ennen joulua suuntautuivat jälleen suurelle yleisölle avattuun BePopiin. Se sijaitsee aivan Stellan nurkilla, joten alkulämmittelyt hoituivat siellä. Viime aikoina on tuntunut, että Stellan biisivalikoiman osaa jo ulkoa, mutta nyt soi aivan uusia kappaleita, muutama joululaulukin siinä seassa. Kappaleita voisi tietysti käydä toivomassa, mutta ikinä ei tule mitään hohdokasta mieleen. Tuttuun tyyliin kymmenen ja puolenyön välillä sai tanssia melko rauhassa yksikseen. Pienen poikkeuksen toi neljän hengen porukka, joka oli jo noin aikaisin melkoisessa humalassa - tanssityyli oli sen mukainen.

Sitten varsinaiseen tutkimuskohteeseen eli BePopiin. Narikkamaksu oli 2,5 euroa ja vesi ilmaista. Tila oli todella viihtyisän ja siistin näköinen, mutta tanssilattia oli hieman hassu kaukalo muusta lattiasta alemmalla tasolla. Lattiamateriaalina oli kivilaatta, mikä osoittautui erinomaiseksi pito/luisto-suhteeltaan. Kappaleet eivät soineet yksittäisinä, vaan ne oli salakavalasti miksattu yhteen - siinä tuli huomaamatta tanssittua monta kappaletta yhteen pötköön. Stellassa pelkkä vaihtoaskeleen tanssiminen tuntuu tahmealta luistamattoman lattian vuoksi, mutta BePopissa sujuivat loistavasti vaikka moninkertaiset spinit.

Jo puolenyön aikoihin pienehkö lattia alkoi täyttyä yksintanssijoista, joten Gracevillen tavoin BePop soveltuu parhaiten alkuillan lämmittelypaikaksi. Jos tanssilattia olisi suurempi, BePop olisi tanssin kannalta Iisalmen ykkösyökerho. Nykytilanteessa ykköstä on vaikeaa valita, kun kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Mitä kukakin tanssija arvostaa enemmän, tanssilattian pinta-alaa vai sen pitoa/luistoa. Nyt vuorossa on joulunviettoa Etelä-Suomessa, ja tanssit jatkuvat jälleen Tapaninpäivänä. Hyvää joulua kaikille lukijoilleni!

Kuva: geralt (Pixabay)

10. joulukuuta 2015

Elvistelijä vai esikuva?

Mitä teet, kun näet lavalla taitavan tanssiparin? Jäätkö kyräilemään, kuinka noiden "kilpatanssijoiden" pitää tulla tänne esiintymään - eikö vähempikin riittäisi? Nettikeskusteluita lukiessa tulee kuva, etteivät hyvät tanssijat saisi tanssia hyvin, koska se on esiintymistä. Eikä lavoilla saa esiintyä, koska se kuuluu vain kilpatanssiin. Minusta hyvillä tanssijoilla on oikeus tanssia hyvin, ja mikä tärkeintä: heiltä voi oppia!



Muistan, kun olin ensimmäistä kesää lavoilla enkä osannut itse käytännössä mitään. Istuskelin paljon penkillä ja katselin muiden tanssia. Katse kiinnittyi pakosti parempiin tanssijoihin. Toisaalta heitä oli mukava seurata, mutta samalla he herättivät pientä ärsytystä. Mietin asiaa, enkä keksinyt muuta syytä ärsytykselle kuin kateuden. En osannut mitään läheskään noin hienoa. Pikkuhiljaa omien taitojen kehittyessä osasin alkaa seurata hyviä tanssijoita tarkemmin: mikä juuri heidän tanssistaan tekee hyvän näköistä, ja voisinko tehdä itse samoin. Sellaisesta taidosta, jonka opettelu vaatii raakaa työtä, ei kannata olla kateellinen. Jokainen voi yrittää itse samaa kuluttamalla riittävästi harjoitussalin lattiaa.

Kateusmoodi kannattaa heti alkuunsa vaihtaa oppimismoodiin, koska tanssit on mitä parhain katso ja opi -tilaisuus. Huippuunsa hiottu tanssitekniikka tai sulavuus eivät ole hetkessä opittavissa, mutta erilaisia yksityiskohtia voi poimia hyviltä tanssijoilta. Onko jotakin pieniä asioita, jotka parantavat tanssin näyttävyyttä? Kuinka pari aloittaa tanssin - eroavatko lempeän intron ja räväkän kertosäkeen aikaiset tanssityylit toisistaan? Miten tanssi lopetetaan? Mitä tapahtuu breikkien kohdalla? Koristellaanko tanssia esimerkiksi käsien käytöllä tai poikkeavalla jalkatyöllä? Miten musiikin nyansseja hyödynnetään tanssissa?

Tanssissa on hyvin pitkälle kyse matkimisesta. Tietyistä peruselementeistä ei voi luistaa, eikä sellaista kuviota ei löydykään, jota joku ei olisi jo aiemmin tehnyt. "Oman tiensä kulkijat" ja "musiikin tulkitsijat" ovat valitettavan usein niitä, jotka vievät kappaleen alusta loppuun asti mekaanisella vaihtoaskeleella vasenta kättä vatkaten, eivätkä varsinkaan tulkitse sitä musiikkia millään lailla. Siksi suosittelisin tanssijoita matkimaan muita edes jollakin tasolla.

Minä voin myöntää, että lavoilla on paljon itseäni parempia tanssijoita, mutta kateus heitä kohtaan olisi hölmöä. Sen sijaan seuraan heitä tiiviisti ja yritän ottaa opikseni. Näin toimimalla olen löytänyt omasta tanssistani kehityskohteita, mutta myös uusia kuvio- ja koristeluideoita. Ehkä tämä on sitä positiivista tanssikateutta.

Kuva: winnifredxoxo

Pikkujouluputkessa Seurahuoneella

5.12.2015 Musiikin Elävä Arkisto @ Iisalmen Seurahuone
Viime viikonloppuna oli jälleen pikkujoulut Iisalmen Seurahuoneella. Yläkerrassa tanssimusiikista vastasi Musiikin Elävä Arkisto. Eniten illan aikana tuli tanssittua jivea ja vaihtoaskelta. Mukaan mahtui myös fuskua, buggia ja pari lattaria. Kuulutusten perusteella kappaleita oli paljon 60-luvulta. Bändi oli siitä harvinainen, että heillä oli kaksi saksofonistia. Ne tuovat soittoon oikean tanssiyhtyeen meininkiä.

Ihmisiä oli yhtä vähän kuin edellisviikolla, ehkä he olivat lähteneet ruokailun jälkeen muualle jatkoille, tai sitten alakerran bändi veti heitä enemmän. Tanssilattia oli aluksi sopiva, mutta toisen setin aikana sille ripoteltiin kahvinporoja ja perunajauhoja. Kenkäni, jotka tahmaavat suurimmalla osalla lattioista, alkoivat luistaa aivan mahdottomasti. Tangosta katosi terävyys, koska nopeissa pysäytyksissä kengät vain jatkoivat matkaansa, ja kädenalitansseissa oli kirjaimellisesti vauhtia ja vaarallisia tilanteita.



Tanssien loppupuolella niskaa alkoi jomottaa, ja seuraavana päivänä pää ei enää meinannut kääntyä mihinkään suuntaan. Ainut johtopäätös on, että kappaleissa oli niin paljon vaihtoaskelta, joihin tehtiin taivutuksia, että niska ei siitä tykännyt. Näiden lisäksi räväköitä taivutuksia tuli vielä fuskujen lomassa. Sohvaperunakautenani ei ollut ikinä mitään ongelmaa, mutta tanssimisen myötä milloin mihinkin koskee. Ja liikuntaa vielä suositellaan!

Syyslukukausi on enää kahta tenttiä vaille valmis. Mikäli ne menevät läpi, olen suorittanut syys-joulukuussa 62 opintopistettä eli keskivertovuoden saldon. Kuukauden joululoma tulee siis todellakin tarpeeseen - tosin kanditutkielman kanssa pitäisi olla jossain tekemisissä, koska sen on lähdettävä tammikuussa ryminällä käyntiin. Pikkujouluputki saa jatkoa vielä ensi lauantaina, jolloin Seurahuoneella on vielä kolmannet tanssit. Tanssittajana on takuuhyvä S.O.S Plays ABBA.

2. joulukuuta 2015

Parhaat blogit



Sain viime viikolla haasteen Saanko luvan - vai tanssitaanko ensin? -blogin Hetalta, ja tarkoituksena on kertoa kolme suosikkiblogiaan. Minä oikaisen hieman ja listaan vain kaksi - en oikeastaan seuraa muita blogeja aktiivisesti. Olen nirso blogilukija: en löydä miellyttäviä tyyliblogeja, joista voisin napata ideoita, enkä jaksa seurata yleismaailmallisia lifestyleblogeja, jotka eivät keskity mihinkään. Minusta blogilla täytyy olla selkeät teemat, joista kirjoitetaan. Ensimmäinen blogi on juuri sellainen:

Lavatanssiblogit ovat blogimaailmassa harvinaisuuksia. Kun sellainen löytyy, heti vain seurantaan. Tämä blogi on täynnä tanssi-innostusta, ja parhaillaan seurataan myös au pair -vuotta.
Aivan hulvaton blogi kasvinviljelytilaa pyörittävästä maanviljelijästä! Tämä on ainut blogi, jota lukiessa olen nauranut ääneen. Minulla on pienimuotoista maatilataustaa, eikä postauksia lukiessa voi kuin nyökytellä, että noinhan se juuri menee. Esimerkiksi lajikuvaus vanhasta isännästä on harvinaisen osuva.

On myös huojentavaa lukea sellaisen bloggarin elämästä, jossa kaikki ei läheskään aina suju suunnitelmien mukaan, eivätkä arkea täytä kuohuviiniaamiaiset ja luksuslaukut. Tässä blogissa eletään aitoa elämää.

1. joulukuuta 2015

Mua- ja mehtätallouspikkujoolutanssit

28.11.2015 Tuottajien pikkujoulujen tanssiosuus: Sanna-Mari Titov & Palapeli @ Iisalmen Olvi-halli

Tanssi-ilta oli tarkoitus viettää Iisalmen Seurahuoneella, joka mainosti pikkujoulujen kunniaksi tanssiorkesteria. Ihmisiä oli yläkerrassa tanssipuolella vain kourallinen (alakerrassa soitti rock-bändi), eikä yhtye vakuuttanut. Tanssilattia on riittävän liukas muutenkin, mutta nyt sille oli ripoteltu kahvinporoja lisäliukastukseksi -> hurjan iso kaatumisriski kumipohjaisista kengistä huolimatta! Tästä huvista ei olisi kannattanut maksaa kymmentä euroa, mutta mistäs näitä voit etukäteen tietää. Onneksi melkein naapurissa oli käynnissä toiset tanssit, jotka osoittautuivat paljon paremmiksi.

Olvi-hallilla vietettiin tuottajien, eli ItäMaidon mukaan mua- ja mehtätallousyrittäjien, pikkujouluja. Loppuillan tansseihin oli vapaa pääsy. Esiintymässä oli Sanna-Mari Titov & Palapeli, josta pidin. Kappaleita tuli monipuolisesti, ja Sanna-Marin ääni oli miellyttävä. Ruuhka meinasi haitata, mutta ihmisiä poistui paikalta tasaisesti, ja vähitellen tanssitilaa alkoi löytyä reilummin. Vaikka osa ihmisistä moittii Olvi-hallin kivilattiaa, minä olen edelleen sen ystävä - kumipohjatkin luistivat sopivasti.

Olvi-halli iisalmi tanssit


29.11.2015 Duo Eripojat @ Iisalmen Nuorisotalo

Nämä tanssit olivat eri eläkeläisliiton järjestämät kuin aikaisemmat, joissa olen käynyt. Tansseissa näkyi todella vähän tuttuja kasvoja, taitaa olla liitoilla pientä kilpailua keskenään. Eripojat soitti tanssilajeja polkasta lattareihin, mutta kuten yleensä eläkeläistansseissa, valssi ja humppa olivat yliedustettuina. Tanssipaikkojen kahvioissa tulee harvoin syötyä mitään, mutta nyt tanssilipun kannalla sai ilmaisen kahvin ja pullan, niin olihan ne natustettava.

Tänä sunnuntaina huomasin, että ennen tansseja ei missään nimessä kannata kylmiltään kokeilla uutta kuviota. Kyseessä ollut kuvio vaatii naiselta voimakasta reisilihasten jännitystä, eikä tarvittu kuin muutama kokeilukerta plus pari vetäisyä itse tansseissa, ja reidet jumahtivat totaalisesti. Kipu kasvaa joka päivä, ja portaissa kävely on täyttä tuskaa. "Kokeillaan tätä kuviota ihan nopeasti" on lause, jonka jälkeen on ehdottomasti venyteltävä.

18.11.2015 Teemu Roivainen @ Rauhalahti

Lopuksi vielä muistelmia parin viikon takaa. Keskiviikkoiset tanssireissut Rauhalahteen olivat viime syksynä sääntö eivätkä poikkeus, mutta tänä syksynä tilanne on ollut päinvastainen. Rauhalahdessa tuli melkein nostalginen olo. Marras-joulukuu ei ole lavatanssijan kulta-aikaa: pikkujoulukausi alkaa näkyä tanssipaikoilla. Aikamoisia jyriä törmäili ja talloi ihmisten jalkoja.

Roivaisella on hyvä ääni, mutta kappaleista ja niiden lajeista tuli väistämättä mieleen liika perinteisyys. Ja missä olivat lattarit? Reilun kolmen tunnin tanssijaksoni aikana tuli rumbapari ja yksinäinen cha cha. Välimusiikkien kappaleparit olivat erikoisia, esimerkiksi hurjan nopea fusku sai seurakseen cha chan. Mieleen jäi rumpali, joka oli iloinen ja täysillä mukana, hän taitaa olla oikeassa ammatissa.

Kuva: flatworldsedge