3. joulukuuta 2016

Hurma ei hurmannutkaan

Tanssiraportointi on jäänyt taas sivummalle. Juuri kun sain edelliset kurssit saatettua loppuun, nyt alkoi ankara pänttääminen: joulukuun puolessa välissä on neljä tenttiä kolmen päivän sisään. Luvassa on muun muassa arvopaperimarkkina- ja immateriaalioikeutta. Gradu aiheuttaa harmaita hiuksia haastateltavien löytämisen vaikeuden vuoksi - hankalaa tehdä tutkimusta ilman aineistoa. No, loppuvuotta kohden helpottaa, ja ensi vuoden alku menee lähinnä gradun analyysi- ja viimeistelyvaiheisiin. Maaliskuun lopussa minulla pitäisi olla maisterin paperit ulkona, enää neljä kuukautta!! 

rauhalahti tanssit


Marraskuussa kävin vanhassa tutussa Rauhalahdessa Hurman innoittamana. Heillä oli joitain hauskoja uusia sovituksia, muun muassa Iron Maidenia ja AC/DC:tä polkkana, joka tosin tuolla tuli humppaversiona. En ole myöskään ennen tanssinut Apulannan Armoa rumbana, hyvä oivallus. Nykyään Rauhalahden kanssa on aina sama juttu: mennessä intoilee sitä, kuinka pääsee hyvän yhtyeen tansseihin tanssimaan hyviä kappaleita. Paluumatkalla on aina sama valitus, kuinka ei ruuhkan takia mahtunut tanssimaan yhtään. Onhan se tietysti hyvä käydä välillä muuallakin, ettei pyöri jatkuvasti samoissa, pienissä piireissä. Hyvät yhtyeet, kuten Hurma, menevät silti vähän hukkaan, kun tanssiminen on pelkkää varomista, tönimistä ja jalkojen murskautumista. Eikä edes paita kastu, se on jo huolestuttava merkki!

On se vaan niin, että mieluummin tanssii huonomman yhtyeen tahdissa, jos mahtuu hyvin tanssimaan. Tanssi on kuitenkin pääasia, miksi tanssipaikalle edes menen. Vaikka tästäkin joku joskus loukkaantui Facebookissa, kun hänen mielestään ei saisi kehua väljää tanssilattiaa. Se kun on järjestäjälle huono asia. No tietenkin on, mutta tanssijan eli minun kannaltani se on hyvä asia. Vähän sama kuin ei saisi kehua, että jonkin tuotteen löysi tarjouksesta, myyjä kun sai siten vähemmän rahaa. Mutta se siitä, minä aion jatkossakin itsekkäästi hehkuttaa, jos jossain mahtui hyvin tanssimaan.

Armi & Afrikan tähti oli uusi tuttavuus, johon törmäsin Runnilla. Jos rockabilly-yhtyettä ei lasketa, näin hyvää tanssibändiä ei ole ennen Runnilla nähtykään! Nuorekas kokoonpano, jolta tuli kaikki mahdolliset tanssilajit, myös paljon lattaria. Erittäin positiivinen yllätys Runnilta, joka on viime aikoina alkanut tuntua tylsähköltä. En muistakaan, milloin olisin viimeksi ollut noin poikki tanssien jälkeen. Bändiltä tuli sellainen tykitys jiveä, että loppuillasta ei ollut tietoakaan jalan rullauksesta tai lantion käytöstä, kroppa oli jo niin väsynyt. Ja mitä tästä taas opimme: kannattaa mennä rohkeasti tuntemattomampienkin tanssiyhtyeiden keikoille, sieltä voi paljastua vaikka minkälaisia helmiä. 

Kuva: Pixabay/CC0 Public Domain

29. marraskuuta 2016

Lattarikilpatanssikengät testissä

Syyslomalla sain haltuuni kesällä ostamani lattarikilpatanssikengät, joita olen muutaman kerran koekäyttänyt. En ole ihan amatööri koroilla kävelemisessä, mutta oletin, että ne vaikeuttaisivat tanssimista. Ensimmäiset harjoitukset näillä uusilla kengillä osoittivat juuri päinvastaisen tuloksen: korot helpottivat muita lattareita paitsi rumbaa, joka horjui tavallista enemmän. Kaikkein eniten korot auttoivat hahmottamaan jiveä!

kilpatanssikengät lattari

Kengän alta pyöritettävät remmit tukevoittavat kenkiä nilkkojen kohdalta. Lesti on hirmu kapea ja pidempään tanssiessa huomaa, että etummaiset remmit alkavat hiertää varpaiden väliä. Muuten nämä ovat korkokengäksi erittäin mukavat jalassa. Pohja on pehmeä kuin mikä, ja se taipuu uskomattoman paljon. Jos nilkkaa vain saa taivutettua, kengän saa vaikka 90 asteen kulmaan, ehkä enemmänkin. Tällaiset Ray Rosen kengät maksavat uutena yli 100 euroa. Minulla ei ole kokemusta muunlaisista lattarikengistä, mutta jos nämä saisi leveämmällä lestillä, olisivat ne hintansa arvoiset. Omani on ostettu käytettynä 15 eurolla, ja aion varmasti käyttää niitä koko rahan edestä.


kilpatanssikengät lattari

kilpatanssikengät lattari

Korkosuojat leventävät korkoa, ja tukevoittavat kenkiä entisestään. Vaikkei korkokenkiä käyttäisi lavoilla (en halua murskata kenenkään jalkapöytää tms!), niiden käyttö harkoissa auttaa hahmottamaan tanssiasentoa. Sen jälkeen on helpompaa tanssia lattareita lättäpohjilla. Jos haluaa tosissaan treenata lattaritekniikkaa, korolliset kengät itse asiassa helpottavat tekemistä.

Jos ei suoriltaan halua panostaa satasen kenkiin, löytyy niitä melko edullisestikin käytettynä. Lattarit pääsevät ihan uusiin ulottuvuuksiin korkojen myötä, ellei satu olemaan synnynnäinen lattaritanssija. Näitä kenkiä suosittelen enemmän kuin mitään muita!

Jive loksahti kohdilleen aivan eri tavalla. En ole ikinä lättäpohjilla täysin saanut jiven juonesta kiinni, mutta nyt se alkoi sujua. Ja kaikki oli kiinni pelkästä kenkävalinnasta. Jive on niin nopeatempoinen, ettei ehdi edes huomata, onko jalassa korot vai ei. Rumba, jossa pitäisi pystyä olemaan yhdellä jalalla pidempään, horjui paljon tavallista enemmän, mutta yleinen tanssiasento ja liikkuminen oli rumbamaisempi.

Cha chassa korot auttoivat myös, vaikkei yhtä suurta lampun syttymistä tapahtunut kuin jivessa. Samba on minulla niin alkutekijöissä, että kengillä ei juuri ole merkitystä - samalla tavalla sen saa menemään pieleen sekä koroilla että ilman. Vakioissa en huomannut, että korot olisivat parantaneet tanssimista.    

ps. Tilasin juuri testin vuoksi uudet lattarikengät suoraan Kiinasta, hintaa tuli postikuluineen reilut 11 euroa. Muutaman viikon päästä seuraa uusi testiraportti, onko halpiskengistä mihinkään.

9. marraskuuta 2016

Vapaa-ajan ongelmat poistettu

Näin kiirettä ei ole yliopistolla ennen pitänytkään, perus- ja syventävien opintojen välillä on työmäärän suhteen huikea ero! Monilla kursseilla pitää lukea nippu tieteellisiä artikkeleita ja tehdä niistä analyysejä tai kirjoittaa esseitä. Nyt alan olla jo loppusuoralla niiden kanssa, mutta niin on mittakin täynnä. Varsinkaan rahoitukseen liittyvät tutkimusartikkelit eivät ole niitä helppolukuisimpia... Kansainvälisen laskentatoimen palautettavissa ryhmätöissä oli puolestaan niin tiukka palautusaikataulu, että väänsimme niitä Facebook-ryhmässämme parina yönä. Siinä kun klo 3.30 yrittää pähkäillä leasing-kirjauksia tai johdannaisia IFRS-standardien mukaan, ei tule mitään.

alapitkä tanssit peltohovi


Opiskeluiden vastapainoksi olen käynyt tanssimassa tuttuun tahtiin: vähintään yhdet harjoitukset ja yhdet tanssit viikossa. Pari viikkoa sitten olin pitkän tauon (vuosi?) jälkeen Alapitkällä. Lattia oli hurjan paljon liukkaampi kuin ennen, ja koko ajan sai hissutella ja varoa - jopa kumipohjaisilla kengillä! Mutta ilmeisesti se on yleisön tahto, että liukastetta pitää viljellä ylen määrin. Pari kertaa olen ehtinyt käydä myös Iisalmen Nuorisotalolla. Esiintyjien taso vaihtelee: eräs yhtye soitti pelkästään valssia, tangoa ja humppaa. Yllätysnumerona tuli tavan foksia. Ake Pääkkö duo soitti viime sunnuntaina lähes kaikki yleisimmät lajit.   

Viime viikolla Peltohovissa oli harvinaisen tanssittavaa ja monipuolista musiikkia. Yhtye oli Anna-Ilona band, jota suosittelen erittäin lämpimästi! Sambaa tanssiessa päätavoitteeni oli hanskata harjoiteltu koreografia ja etenkin pysyä mukana nopeassa rytmissä säilyttäen jouston ja lantion käytön. Tällä hetkellä yhdistelmä onnistuu heikosti tai kohtalaisesti, mutta kesään on vielä aikaa! Olen jauhanut sambaa nyt syksyllä joka viikko, ja opetellut siihen tiettyä suhteellisen yksinkertaista koreografiaa. Mikään tanssilaji ei ole tähän mennessä ollut noin vaikeaa. Oikea samba näyttää helpolta (kuten varmaan kaikki tanssit, silloin kun ne osaa), mutta lavasambaan verrattuna vaatii älyttömästi harjoitusta. 

Gracevillessä esiintyi pari viikkoa sitten Ile Kallio band, jota olin lähinnä vain kuuntelemassa. Jossakin vaiheessa pipopäinen mustiin pukeutunut nuorimies tuli sanomaan: "Teijän pitää mennä tanssimaan! Mä oon nähny teijät monta kertaa, ja teijän tanssi on ihan ****n siistin näköstä." Palautetta tulee joskus yllättäviltäkin henkilöiltä, joilta sitä vähiten odottaisi, varsinkaan kehuja. 

Motivaationi ripeään opiskelujen loppurutistukseen juontaa siitä, että sain hommattua itselleni harjoittelupaikan kevääksi, ja aion saada maisterin paperit ulos ennen sitä. Jos suunnitelma onnistuu, valmistun yliopistosta reilussa kolmessa vuodessa. Tiiviisti saa tehdä hommia tuohon aikaan, mutta mikään yli-ihminen ei tarvitse olla. Mikäli harjoittelun jälkeen pääsee jatkamaan suoraan työelämässä, on tympeää lähteä vielä palaamaan yliopistolle ja tenttimään puuttuvia kursseja. Gradua ei ainakaan kannata jättää roikkumaan, niin monilla on jäänyt koko tutkimus tekemättä työelämään siirtymisen takia. Mutta perjantaina on vaihteeksi vuorossa jotain muuta kuin Peltohovia tai Gracevilleä: Hurma Rauhalahdessa! 

Kuva: Pixabay / CC0 Public Domain




12. lokakuuta 2016

Ysäriä ja sambaa


Tanssintäyteistä viikkoa seurasi se pakollinen jokasyksyinen flunssaviikko, ja tanssimiseen tuli puolentoista viikon tauko. Noinkin lyhyt tauko tuntui liian pitkältä, koska tanssi ei meinannut lähteä millään. Olin ensi kertaa Janoisessa puumassa noin 1,5 sitten, jolloin totesin tanssilattian pieneksi ja luistamattomaksi. Mainos kertoi viime viikolla ysäritapahtumasta, ja kävin katsastamassa paikan nyt uudestaan. Ovella portsari varmisti: ”Ootteko meille tulossa?” - enkö ollutkaan paikan imagoon sopiva! :D Narikkamaksu taisi olla 3e. 

Janoinen puuma iisalmi


Tanssilattia on vähän kuin kaukalo alempana muusta tasosta, ja se oli ihan ok, kunnes DJ alkoi kopissaan puhaltaa ilmapalloja ja heitellä niitä parketille. Minä heittelin niitä samaan tahtiin pois, koska pallot olisivat jääneet sinne kaukaloon jalkoihin pyörimään. Reilun tunnin tanssimisen jälkeen eräs yksinäinen nainen meni tanssilattialle, jolloin DJ kuulutti saman tien innostuneesti, että edes joku on ymmärtänyt tanssilattian idean. Paritanssia ei siis näköjään laskettu – tai ehkä DJ närkästyi, kun en ymmärtänyt hänen hienoa ilmapalloleikkiään. DJ:n jutut eivät iskeneet yhtään. Janoinen puuma oli lähinnä vitsi, ja liian nuorisopaikka jopa 23-vuotiaalle. Paikan menosta kertoo ehkä jotain se, että lasit olivat muovisia.

Otetaan vertailun vuoksi hieman toisenlainenkin esimerkki:

Viime aikoina, kun Gracevillessä on huomattu, että tanssi-ihmisiä astuu kynnyksen yli, sieltä huikataan heti tiskin takaa, että he tulevat siirtämään pöytiä ja tuoleja pois tieltä. Eli henkilökunta huomioi yhden ainoan tanssiparin tekemällä lisää tilaa. Ilman pakottavaa tarvetta ja mitään erikseen pyytämättä. Parin pöytäryhmän siirrolla tanssitila noin kolminkertaistuu, mikä tietysti tekee tanssimisesta mukavampaa, mutta buggat onnistuisivat sillä 1/3 parketillakin.

---

Opiskelurintamalla kaikki mahdolliset kurssit ovat nyt päällekkäin menossa ja tekemistä riittää vaikka kuinka. Tanssi ei ole silti kiireessä unohtunut. Syksyn yhtenä missiona on jatkaa viime keväänä hautumaan jäänyttä samban opiskelua. Sambaa olisi hurjan hienoa osata tanssia oikeasti hyvin, se on minusta lattarimaisin kaikista tansseista. Kiinnostavin tekijä sambassa on sen vaikeus: väitän, että salsaa pystyy tanssimaan salsamaisesti lähes jokainen pienellä harjoittelulla, koska sitä ”saa” tanssia melko vapaasti, mutta samban tanssiminen sambamaisesti on täysin eri tasolla.

Ymmärrän hyvin, miksei sambaa soiteta enempää lavoilla: porukat vetävät lähinnä jotakin humpan tyylistä. Sitä en ymmärrä, miksi soitetut sambat ovat monesti niin hirveän nopeita. Kynnys tanssimiseen on suuri, sillä harvat osaavat sambaa edes hitaaseen rytmiin, saati sitten johonkin kilpailunopeuteen. Salsaa osataan selvästi enemmän, mutta senkin tanssiminen nopeaan sambamusiikkiin on vähän siinä ja siinä ettei mene hosumiseksi.

Katson mielenkiinnolla, millaisiin tuloksiin kahdeksan kuukauden aikana pääsee samban kanssa, jospa pystyisin tanssimaan sitä ensi kesänä jotenkuten. Jos se erottuisi selvästi humppasambasta, niin siinä olisi jo tavoitetta. Eteneminen tuntuu erittäin hitaalta, mutta kevääseen verrattuna jotain on sentään tapahtunut parempaan suuntaan. Muut harjoituskohteet tanssin saralla liittyvät enimmäkseen uusiin kuvioihin. Niissä naisen rooli on jälleen sellainen, että mustelmia ja kipeytymiä on tiedossa ja paljon. 


Kuva: Jörg Schubert (CC BY 2.0)
 

25. syyskuuta 2016

Tanssin superviikko


Nyt on rymytty neljät tanssit noin viikon sisään! Mukaan mahtui myös uusien jippojen harjoittelua, minkä seurauksena on taas suunnilleen kaikki paikat kipeänä. Keväällä tutustuin samban lyhyisiin perusteisiin, kesäksi se jäi hautumaan, mutta tämän talven aikana olisi tarkoitus treenata samba siihen kuntoon, että sitä pystyy kesälavoilla tanssimaan. Näin talviaikaan on hyvää aikaa harjoitella uusia juttuja. Kesällä on sitten ”lomaa” ja silloin vain tanssitaan.

La 17.9. Peltohovissa oli 70- ja 80-lukujen musiikkia levytanssityyppisesti. Ne toimivat hyvin, ei aina tarvitse olla liveyhtyettä. Bändien kappalevalikoima on rajallinen, mutta levyltä saa käytännössä tulemaan mitä tahansa. Jossain vaiheessa iltaa tanssimisesta innostuneen oloinen pariskunta tuli juttelemaan. Heidän ajatuksensa tanssimisen aloittamisesta (ja varsinkin sen aloittamisen vaikeudesta) tuntuivat hyvin tutuilta. Ehkä rohkaisu auttoi ja pari nähdään tulevaisuudessa Peltohovin tanssilattialla!

Ke 21.9. oli vuorossa Runni ja karaoketanssit. En esiintynyt muutoin kuin tanssimalla – minulla on musiikkiopistosta saatu kirjallinen todistus hylätystä laulukokeesta. Karaoketanssien yleisin miinus on se, että eläkeläiset tykkäävät laulaa liikaa tango-osastoa, mutta tuolloin paikalle sattui monipuolisempia laulajia. Olisi aika hieno juttu, jos laulajat pysyisivät rytmissä. Meinaa olla hankalaa sovittaa tanssimista, kun musiikki ja laulu tulevat eri rytmissä. Runnilla on takuuvarmasti porukkaa, oli viikonpäivä tai esiintyjä mikä tahansa.

Pe 23.9. Gracevillessä tanssittiin ysärimusiikin tahtiin. Tanssittavia kappaleita tuli niin paljon, ettei kaikkia olisi jaksanut mitenkään tanssia. Suurin osa oli supernopeaa discomusiikkia, mutta mukaan mahtui mm. Smoke on the Water, joka oli hyvä jiven harjoitteluun. Ajatukseni ei pysy mukana normaalinopeuksisessa jivessa, joten on hyödynnettävä hitaita kappaleita, vaikka ne eivät ole varsinaista jivea nähneetkään. Hauska mutta rankka ilta.

Eilen la 24.9. olin jälleen Peltohovissa, jossa esiintyi bilebändi. Paikalla oli hirveän vähän asiakkaita, eikä puolenyön maissakaan ollut kuin kourallinen ihmisiä. Minä ehdin jo lähteä kotiin ennen kuin bändiä näkyi tai kuului, mihinköhän aikaan lie aloittanut. Levyltä tuli paikoitellen tanssittavaakin materiaalia, mutta lähinnä tarkoitus oli testata päivällä treenattuja juttuja. Väsymys alkoi jo painaa ja tanssit loppuivat melko lyhyeen.



Tanssien välissä opiskelut ovat tältä syksyltä lähteneet ryminällä käyntiin. Graduseminaarin aloituksessa aiheeni sai professorin hyväksynnän, ja mikä parasta: opponentteja ei ole! Opponointi olisi aiheuttanut paljon enemmän harmaita hiuksia kuin itse gradun kirjoittaminen. Toki yleiseen keskusteluun graduesityksissä on osallistuttava, mutta kenellekään ei nimetä tiettyä opponenttia. Myöskään varsinaista tutkimussuunnitelmaa ei tarvitse tehdä, lyhyt PowerPoint-esitys riittää siinä vaiheessa, kun työssä on päässyt alkuun. Graduseminaarin suorittaminen ei vaadi kuin kaksi läsnäolokertaa: tutkimussuunnitelman & tulosten esittelyn. Tästä hyvästä ansaitsee 5 op!

Laskeskelin, että gradutiedostossani on jo 30 sivua valmista tekstiä, se on ehtinyt huomaamatta melkein puoliväliin. En enää ihmettele gradu valmiiksi kuukaudessa -tarinoita – se vaikuttaa hyvin mahdolliselta, mikäli keskittyy vain graduun ja tekee sitä joka päivä. Minä jatkan projektia vasta loppuvuodesta, kun saan ensin muutaman kymmentä opintopistettä tehtyä tässä syksyllä.


6. syyskuuta 2016

Vaihtelua Kyllikinrannalle


Koko kesä meni lähinnä Kyllikki-tansseista kertoessa, mutta näin syyskaudella on aika siirtyä taas talvitanssipaikkojen kimppuun.



Iisalmen nuorisotalon tansseissa olen käynyt tässä pariin kertaan. Asia, jota en edelleenkään ymmärrä: kuinka monta eläkeläisyhdistystä tarvitaan 20 000 asukaan kaupunkiin! Kaikki tuntuvat järjestävän tanssinsa muista irrallisina. Joku mainostaa Töllöttimessä, joku ei. Jollain on ehkä mainos Iisalmen sanomissa, mutta se ei tule joka talouteen. Suurin osa tansseista on ilmoitettu netissä, muttei kaikkia. Tanssien lopuksi järjestäjä kertoo milloin juuri heidän yhdistyksensä seuraavat tanssit ovat, mutta vahingossakaan ei voi mainita, että ensi viikolla tanssittaa yhdistys X -> jää epäselvyys siitä, onko tansseja ollenkaan vaiko ei.

Ainut paikka, jossa (ehkä) on ilmoitettu kaikki nuorisotalon tanssit, on kyseisen talon ulkoseinä. Hirmu kätevää näin netin aikakaudella, ja varsinkin kun asuu 80km päässä rakennuksesta! Suosittelisin tanssien järjestäjille edes jonkin tasoista yhteistyötä mm. markkinoinnin suhteen, mutta jos pikkukaupungin eläkeläiset eivät mahdu samaan yhdistykseen, niin yhteistyötä on kai turha toivoa.

Alkusyksyn duot ovat olleet ihan hyviä, ja suurinta osaa tanssilajeista on päässyt pitämään yllä. Talvella tanssiminen menee helposti liikaa bugg-osastolle, joten nuorisotalolla on hyvä käydä välillä muistelemassa muutakin. Loppukesästä tanssimista meinasi haitata oikean olkapään jumiutuminen ja vihlominen. Kun se parantui, tilalle tuli karmaisevan pistävä niskakipu. Nyt alkaa jo helpottaa, mutta parit viime tanssit olen tanssinut ilman taivutuksia ja muita ihmeellisyyksiä.

Kunnonpaikassa kävin pitkästä aikaa viime perjantaina, esiintymässä oli joku entinen tangokuningas, jonka nimeä en enää muista. Tanssilattia ei ole kovin suuri, mutta se toimi hyvin, kun tanssijoita ei ollut paljoa. Kunnonpaikka sopii minusta parhaiten duoille, jotka eivät vedä paikkaa täyteen tanssijoita. Itse ravintola on iso ja porukkaa mahtuu vaikka kuinka, mutta jos kaikki tanssisivat, ei koko sakki mahtuisi parketille millään.


Kuten ehkä ulkoasusta näkyy, olen siirtynyt takaisin Bloggeriin. Wordpress.org on bloggaajan taivas: loputtomia muokkausvaihtoehtoja ja superkäteviä lisäosia... Kääntöpuolena on jatkuva päivitysten tarve ja huoli siitä, onko varmuuskopiointi ok ja toimiiko sivusto kuten pitää. Toisin sanoen Wordpress vaatii aikaa. Bloggerissa kaikki rullaa, vaikket tekisi mitään, siksi olen lopulta päätynyt tänne takaisin. 

Opiskeluiden puolesta on tulossa suht kiireinen syksy. Ohjelmassa on muun muassa tuloslaskennan teoriaa ja tutkimusta, kansainvälistä laskentatoimea, corporate governancea, ja mikä mielenkiintoisinta: graduseminaari! Alun perin ajattelin ilmoittautua semmaan vasta keväällä, kun kaikki muu olisi hoidettu pois alta. Keksin kuitenkin mielenkiintoisen graduaiheen ja menen parin viikon päästä aloitustapaamiseen esittämään aihepaperini proffalle. Olen oikeastaan jo hahmotellut gradun rungon ja muokannut kandityöni kappaleita vastaamaan gradun aihetta, koska tällä hetkellä olisin muuten toimettomana. Aihetta sivuavia opinnäytteitä on tehty monia, joten ei pitäisi olla mitään syytä, miksi ohjaaja hylkäisi ideani. Monenmoista siis tiedossa, mutta ennen kaikkea tansseja!

Kuva: Ian Sane (CC BY 2.0)
Kuva: Kathryn (CC BY 2.0)

16. elokuuta 2016

Kesän viimeiset Kyllikki-tanssit

Nyt on Kyllikinrannan tanssit tältä kesältä ohi, kolme kuukautta siellä tuli rymyttyä joka viikonloppu.



24.7. Taikakuu
Kuin 80-asteisessa saunassa olisi tanssinut! Pidin pitkiä taukoja tanssin lomassa, mutta silti kotona oli melkoisen nuupahtanut olo. Ohi ajavien tanssiparien juttuja salakuunnellessa ykkösaihe tuntui olevan "onpas täällä kuuma". Taikakuu oli jo toista kertaa Kyllikissä tänä kesänä. Seuraavana sunnuntaina oli vuorossa Pekkaniskan Pojat, joka ei herätä minussa suurta innostusta. En ymmärrä PNP-hehkutusta fb-ryhmissä, en ole päässyt perille mikä yhtyessä on niin suurta ja ihmeellistä. Pahempaa oli kuitenkin luvassa parin viikon päästä.

7.8. LäpiValaisu

Ehdottomasti koko kesän mielenkiintoisin bändi! Nämä 14-18-vuotiaat soittajat vetivät ihan ammattimaisen oloisesti. Edellisviikkoon nähden Kyllikissä oli kävijäkato - tanssijat eivät ilmeisesti uskaltaudu kuin tuttuihin ja turvallisiin tansseihin (epäilijöille tiedoksi, sieltä tuli ihan yhtä lailla kaikki yleisimmät lavatanssilajit kuten suurimmalla osalla yhtyeistä). Hävetkää ihmiset! Harmitti bändin puolesta, sillä he vetivät huomattavasti paremmat setit kuin Pekkaniskat tai seuraavan viikon Finlanders. Minä ainakin maksan mielelläni 14 euroa LäpiValaisusta ja tuen nuoria muusikoita, jos vertaa siihen, että kulunut Finlanders tai perustangokuninkaallinen maksaa yhtä paljon.

14.8. Finlanders

Viime vuonna Kyllikin päättäreissä minulla oli vauhti päällä, mutta nyt yhtye latisti tunnelman täydellisesti. Kappaleet eivät yhtään innostaneet tanssimaan! Parin tunnin jälkeen aloin jo vilkuilla kelloa, että milloin täältä pääsee pois. "Bugg-musiikki" muistutti enemmän humppaa, slovarit olivat liian siirappisia eikä kappaleissa ollut riittävästi potkua. Perusfoksista tuli mieleen virttynyt eläkeläisyhtye. Finlanders pääsi samaan kategoriaan Souvareiden kanssa: ei enää ikinä! Kaikesta huolimatta Kyllikki näytti olevan täydempänä kuin kertaakaan kesän aikana, joten eiköhän Finlanders tule taas ensi kesänäkin olemaan osana Kyllikin ohjelmistoa...Jälkiviisaana voi tehdä johtopäätöksen, että nämä tanssit olisi kannattanut ihan suosiolla jättää välistä, ja viettää "ennakkopäättäreitä" jo LäpiValaisu-tansseissa.

Stella & Graceville

Jossain välissä yritin käydä Stellassa, mutta kengät tarttuivat vaihteeksi lattiaan kiinni niin tiukasti, ettei edes vaihtoaskeleesta tullut mitään. Ilmeisesti lattian puhdistamiseen käytetään jotakin todella tymäkkää pesuainetta. Talvella ongelma ei ollut näin paha, mistä voisi päätellä, että kenkien mukana kulkeutunut vesi/lumi liottaa tuota pesuainetta. Talvella kengät tahmasivat sitä vähemmän mitä enemmän oli lattiaa kuluttanut. Stella on siis unohdettava kesäisin, siellä vain turhautuu. Korvikkeena on toiminut Graceville, jossa on usein livemusiikkiakin. Lattia on pienehkö, mutta toimii kun muita tanssijoita harvemmin näkyy.

Kuva: jill111 (Pixabay)

22. heinäkuuta 2016

Heinätanssit

Nyt on välillä muutakin kerrottavaa kuin vain Kyllikinrantaa! Ma 11.7. auton keula suuntasi Pyhäsalmen suurlavalle. Kyllä, viime vuonna sanoin olleeni siellä ensimmäistä ja viimeistä kertaa, mutta nyt "jouduin" sinne itsestäni riippumattomista syistä. Aki Samuli ja Susanna Heikki tarjoilivat tanssittavaa musiikkia, ja molemmat olivat minun korvaani miellyttäviä laulajia. Nuo tanssit liittyivät Kiuruveden Iskelmäviikkoon, normaalistihan Pyhiksellä on vain tiistaitansseja. Viime vuonna ärsyynnyin naissonnilaumasta - meno oli ihan älytöntä. Nyt oli rauhallisempaa, ei tarvinnut pelätä, että joku kävelee lävitsesi, kun et osaa väistää.

kyllikinranta tanssit


La 16.7. kävin ensimmäistä kertaa Puistorinteellä Kiuruvedellä. Puistokulmalla olen käynyt pari kertaa talviaikaan - miksiköhän samalla pienellä paikkakunnalla pitää olla kaksi lähes samannimistä tanssipaikkaa? Lava sijaitsee ihan ison tien varressa, mutta kuitenkin "metsän keskellä" kun ikkunoista katselee pihalle. Pyöreän mallinen lava oli käyttökelpoinen ja muutenkin viihtyisä. Puistorinteellä ei ole nimekkäitä esiintyjiä, ja se on enemmän iäkkäämmän tanssikansan paikka. Oman parin kanssa siellä oli minun mielestäni hyvät ja monipuoliset tanssit. Voisin hyvin mennä uudestaankin.

17.7. Kyllikki-tanssit olivat osa Iskelmäviikon ohjelmaa, kuten eilisetkin Puistorinne-tanssit. Heikki Koskelo ei ehkä muuten olisi vetänyt niin paljon porukkaa. Kyllikki taisi olla täydempi kuin kertaakaan tämän kesän aikana. Nahkaiset tanssikenkäni ovat jo venyneet niin paljon, että ne ovat täysin sopivat! Tarvittiin siis vain kärsivällisyyttä kärsiä puristavien ja hankaavien kenkien kanssa jonkin aikaa. Pohjatkin ovat hioutuneet ja luistavat paremmin. Yli kahden vuoden etsinnän jälkeen olen löytänyt oikeasti todella hyvät tanssikengät (esittely täällä).

Näin heinäkuun kunniaksi olen pitänyt lomaa opiskelusta ja hyödyntänyt ajan kaappien tyhjentämiseen. Facebookin paikkakuntakohtaiset/alueelliset nettikirppisryhmät ovat aivan loistavia! Esim. Säännötön Kuopion nettikirppis, jossa tavoittaa yli 15 000 ostajaehdokasta. Monesti, kun julkaisee myynti-ilmoituksen, menee pari minuuttia ja joku kommentoi. Puolen tunnin päästä tämä henkilö on jo oven takana hakemassa tuotetta. Voiko ylimääräisen roinan myynti enää helpommaksi mennä!

6. heinäkuuta 2016

Kesätansseja

Kesäkuun alussa Kyllikissä oli mieleistä tanssimusiikkia vieläpä peräkkäisinä viikonloppuina. Hurmalla oli taas perusvarmaa settiä, ja Sinitaivas soitti urheasti vatsataudin kourissa. Soittajilta löytyi karvalakkia, pipoa ja hanskaa - mitenkä sellaisia Suomen kesässä muka tarvitaan. Rio Grandekin tuli pitkästä aikaa! Uudet nahkakengät hiersivät, ja varpaani saivat ennätysmäärän kolhuja ja tallomisia osakseen. Jalat olivat kolmen tunnin jälkeen melkoisen poikki, ja illan päätteeksi laahustin autolle kuin raihnainen mummeli.


kyllikinranta tanssit iisalmi


Juhannustanssit

Juhannusaattona suuntasin Runnille. Sen tietää miten täyttä varsinaisilla tanssilavoilla on juhannuksena, ja miten lipunhinoilla ryöstetään, joten melkein mikä tahansa muu tanssipaikka on parempi valinta. Ennen varsinaisia tansseja oli juhannusneidon valintaa ym. hömppää. Kymmenen aikoihin aloitti Rainer Friman taustallaan Pasi Lipposen orkesteri.

Ensimmäinen setti soitettiin ulkoterassilla, ja tanssijat levittäytyivät kapean terassin lisäksi nurmikolle joen rantaan. Kerkisin testata kaltevalla nurmikolla tanssimista parin fuskun verran, minkä jälkeen bändi siirtyi sisätiloihin. Eipä tuo pöllömpi tanssialusta ollut, luisto ei ehkä parasta A-luokkaa, mutta menetteli. Itikoita oli muutama... Sisällä pöytiä oli uudelleenjärjestelty siten, että tanssitilaa oli huomattavasti normaalia enemmän. Huomattavasti enemmän oli myös tanssijoita, mutta mahtui siellä jollain tavalla pyörimään.

Sunnuntaina tuttuun Kyllikkiin, jossa soitti Saija Tuupanen bändeineen. Nyt kun tanssilava-artisteja on nähnyt jo niin paljon, ei kaikkia meinaa enää erottaa toisistaan. Että laulaako siellä nyt Anne Mattila vai Saija Tuupanen. Monet ovat niin mieleenpainumattomia, ettei meinaa muistaa edes yhtään soitettua kappaletta. Ihan hyvää ja monipuolista perustanssimusiikkia tuli, mutta tarkempaa arviota en osaa musiikkipuolesta laatia. Ollakseen juhannustanssit, Kyllikissä oli melko vähän tanssijoita. Ei ollut sellaista maaningankasinomaista tungosta, jossa mahtuu hädin tuskin kävelemäänkään.

Viime sunnuntaina 3.7. Kyllikissä oli Marko Maunuksela. Minulla oli hänestä jotenkin rokimpi muistikuva, tai ehkä settilistat olivat muuttuneet siitä kun viimeksi törmäsin Maunukselaan. Mitä tästä nyt sanoisi, perusmonipuolista tanssimusiikkia. Missä muruseni on -rumbaversio ja pari ilmeisesti omaa tuontantoa olevaa sambaa olivat illan erikoisuudet. Samat virret voisi melkein luetella kuin Saija Tuupasestakin. Kirjoitettuna tämä varmaan kuulostaa sitä, että lyttään lähes kaikki tanssiartistit, mutta itse tanssimisen puolesta nämä kaikki tanssit ovat olleet erittäin hyviä. Jos bändillä on jotain omaa ja uutta twistiä tanssibiiseihin, on se sitten iso plussa siihen päälle.



Tässä vielä uusin tanssiin liittyvä hankintani: urheilusortsit, jottei tarvitse säätää sukkahousujen ja alushameiden kanssa näin kesäkuumalla. Kätevät! Terveisiä vaan tutuille, että löytyy minultakin edes yksi urheiluvaate kaapista. ;)

Pääkuva: Pezibear (Pixabay)

28. kesäkuuta 2016

Täydellisten tanssikenkien metsästys

Olipa kerran täydelliset tanssikengät... Täydelliset tanssikengät ovat höyhenenkevyet jalassa ja olo on kuin paljain jaloin tanssisi. Kengät ovat silti tukevat, jotta jalat kestävät monta tuntia tanssimista väsymättä. Täydelliset tanssikengät ovat paitsi mukavat jalassa, myös tyylikkäät tai vähintäänkin siedettävän näköiset - ollaanhan tansseissa eikä jumppasalissa. Korkoa ei kuitenkaan kengissä saa olla: muiden tanssijoiden turvallisuus ennen kaikkea! Täydellisillä tanssikengillä voi huoletta kävellä sekä sisällä että ulkona, ne eivät kavahda edes sadekeliä. Niissä on sopivassa suhteessa pitoa ja luistoa, ja ne soveltuvat kaikenlaisille tanssilattioille.

Niin, mistäs tällaiset kengät löytäisi!? Pitkäaikaiset suosikki-Bleyerini täyttävät kaikki muut ehdot, paitsi ensimmäisen. Nyt paksu pohja ja jopa liiallinenkin tukevuus ovat alkaneet häiritä. Nilkkoja ei saa kunnolla taivuteltua eikä lattiatuntuma luonnollisestikaan ole yhtä hyvä kuin ohutpohjilla.

Ostin keväällä testin vuoksi superohuet Sansha Tivoli -jazztossut, jotka osoittautuivat tanssimisen kannalta loistaviksi. Niillä tuntuu kuin ei olisi kenkiä ollenkaan jalassa! Samalla ohuus on pieni miinus: jalat väsyvät nopeasti, koska kengät eivät anna tukea. Toisekseen kipu on Bleyereihin verrattuna ainakin 10 kertaa pahempi, jos joku tärväisee varpaille. Suurin ongelma on se, ettei niillä kärsi kävellä ulkona metriäkään. Nimimerkillä parisataa metriä hiekkakentällä -> reiät pohjissa (osa pohjasta on haljasnahkaa, osa kangasta). Ja joo, oli ihan oma moka.

Sansha Tivoli jazztossut

Sansha Tivoli jazztossut

Sansha Tivoli jazztossut

Sansha Tivoli jazztossut
Kenkä taipuu niin paljon kuin nilkkakin.

Näitä kenkiä suosittelen erittäin lämpimästi tanssitunneille, joilla kenkiä käytetään vain sisätiloissa eikä tanssita montaa tuntia putkeen. Voi vitsi, jos näihin tossuihin saisi ohuen kumipohjan ja hieman lisää tukevuutta, sitten tässä olisi ehdokas parhaaksi lavatanssikengäksi!

Uusin testaukseni on Bleyerin nahkainen jazztossupari (malli 7624), jossa on kumiseospohja. Ne taipuvat melkein yhtä hyvin kuin Sanshat, mutta pohjan ansiosta niillä voi kävellä huoletta ulkona. Nämä ovat myös mukavan kevyet. Tykkäsin Sanshojen nahkapohjan luistavuudesta, nämä Bleyerit toki luistavat, mutteivät yhtä hyvin. Mutta kunhan pohjia tarpeeksi kuluttaa niin eiköhän luistoa ala löytyä enemmän.  Jos tällä hetkellä pitäisi valita ykköstanssikengät omasta valikoimastani, valinta kohdistuisi näihin Bleyerin jazztossuihin.


Bleyer jazztossut

Bleyer jazztossut kumipohja

Bleyer jazztossut

Bleyer jazztossut


Tutkiessani kokotaulukkoa olin kahden vaiheilla, ostanko koon 41 vai 42 ("oikea" kokoni on 39,5-40). Päädyin neliykköseen, ja aluksi kengät tuntuivat kiristävän hirveästi. Toisella kerralla ne tuntuivat jo löysemmiltä, ja sain rakot kantapäihini, kuten nahkakenkien ominaisuuksiin kuuluu. Kolmannella kerralla ei enää tullut rakkoja, ja kengät tuntuivat entistä sopivammilta. 

Nahkakenkähän venyy aika paljon, joten ehkä 41 muokkautuu käytössä sopivaksi, kun vain tarpeeksi tanssii. Jos olisin ollut järkevä, olisin ostanut suosiolla nelikakkoset ja "pienentänyt" niitä pohjallisilla. Mutta tällä mennään, ja kokonaisuudessaan olen ollut näihin erittäin tyytyväinen.

Täydellisten (lava)tanssikenkien metsästys päättyi tällä erää tähän! Jemmassa minulla on vielä laadukkaat, käytetyt lattarikilpatanssikengät, jotka ostin Facebookin Tanssitarvikkeiden second hand -kirppisryhmästä vain 15 eurolla! Postikulutkin sain vältettyä, kun värväsin viereisessä kaupunginosassa asuvan sukulaiseni hakemaan kengät. On nyt sitten tuollaisetkin harkkakengät varastossa, jos ja kun kilpatanssiprojektini syksyllä etenee.

21. kesäkuuta 2016

Kesätenttiputki

Kesäni on mitoitettu tiiviille opikelulle, koska tenttejä järjestetään yllättävän paljon. Lisäksi käytettävissä ovat maisterivaiheen tentit, joista osan voi suorittaa sähköisenä vaikka heinäkuussa, jolloin yliopistolla ei tapahdu mitään muuta.

10.6. kävin korottamassa/yritin korottaa Arvonlisäverotuksen perusteiden arvosanaa. Ensimmäinen alv-tentti meni ihmetyksekseni läpi, vaikka oman pistelaskuni perusteella olisi pitänyt saada selvä hylätty, mutta arvonlisäverotus ei ihan niin vaikea aihe ole, että olisin tyytyväinen ykköseen. Ekalla kerralla yksi esseekysymys vain sattui vaihteeksi sellaisesta aiheesta, josta en ollut lukenut kuin pari lausetta, koska en pitänyt sitä tärkeänä.

Samalla rysäyksellä tein KTM-sivuainetta silmällä pitäen kokeiluluontoisesti Tilintarkastus- ja kirjanpito-oikeuden tentin, johon en varsinaisesti valmistautunut. Pääaineen perusteella tuosta aiheesta pitäisi jo jotain olla päässä. Kuten kauppatieteissä yleensä, tentistä saa 6 op, kun taas oikeustieteen laitoksen tentit ovat pääsääntöisesti 5 op arvoisia, vaikka työmäärä on käytännössä aikalailla sama.



20.6. oli vuorossa Finanssihallinto-oikeuden tentti. Tämäkin liittyy tilintarkastusopintoihin, nimittäin julkishallinnon tarkastajien on käytävä muutama lisäkurssi, joista yksi on tämä finanssihallinto-oikeus. Tenttikirjojen sisällysluettelot olivat lievästi sanottuina tylsiä: valtion ja kuntien talousarvioprosesseja + muuta mukavaa. Tentin läpäisy ei ollut valmistumisen kannalta mitenkään välttämätöntä, ja kun valmistautuminenkin jäi hyvin vähäiseksi rahoituksen takia, jätin menemättä tenttiin kokonaan.

Tänään 21.6. kävin kirjoittamassa kypsyysnäytteen sähköisenä tenttinä. Oli muuten paljon helpompaa kirjoittaa konseptiarkillinen jäsenneltyä tekstiä sähköisesti verrattuna käsin kirjoittamiseen! Kannattaa siis ehdottaa kandiohjaajalleen s-tenttiä, mikäli se on vain mahdollista. Luulisi, että nuo ovat yleistymässä, onhan se tentaattorillekin helpompaa, kun ei tarvitse tavata ihmisten harakanvarpaita.

Kypsäri on esseemuotoinen kirjoitelma, jossa valmiiksi annetuista otsikoista valitaan yksi. Sanoja piti olla 800 - 1000. Jos on itse kirjoittanut opinnäytteensä, ei kypsärin kirjoittamisen pitäisi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa. Valmistauduin kypsäriin lukemalla vain kandityöni kerran läpi. Näyte käy läpi asiasisällön sekä oikeakielisyyden tarkastukset, ja se arvioidaan hyväksytty-hylätty. Saatoin itse sortua liialliseen kandin referointiin oman pohdiskelun sijasta, ja pilkkuvirheitä löytyy takuuvarmasti, mutta tuskinpa suoritusta kovin helposti hylätään.

Huomenna 22.6. päätavoitteeni on saada Rahoituksen suunnittelu hyväksytysti läpi. Tuo tentti on vaatinut tähän asti ehdottomasti eniten lukemista. Kaikkia kymmeniä (?) kaavoja en edelleenkään muista, mutta luotan siihen, ettei tentti voi olla pelkkää laskemista, vaan esseekysymyksiäkin on joukossa. Rahoitus on selvästi heikoin lenkkini, ja olen ykköseen enemmän kuin tyytyväinen (viimeinen rahoituksen kurssini ikinä!) - onhan ykkösen arvosanaankin pitänyt saada yli puolet pisteistä. Siinä kohden alan olla äärirajoillani.

Samalla teen Tilintarkastus 2:n, jotta portit jatkokursseihin aukeavat. Heinäkuussa opiskelusuunnitelmiini kuuluu Sisäinen tarkastus ja sisäinen valvonta (joka vaatii tuon Tita 2:n suorituksen alle) ja Analysing Interviews and Texts -kurssien sähköiset tentit. Varsinaisia tenttipäiviä ei heinäkuussa ole, joten on turvauduttava s-tentteihin, esseiden kirjoittamisiin ja elokuun tentteihin valmistautumiseen.

Elokuun yleisenä tenttipäivänä ei näyttänyt olevan sellaisia kauppiksen tenttejä, joita en olisi jo suorittanut, joten valmistaudun oikeustieteen sivuaineen tentteihin. Tenttitaulukko julkaistaan juhannuksen jälkeen, jolloin saa tietää, mitä kursseja elokuussa pääsee tenttimään. Niin se alkaa HOPS kovaa vauhtia täyttyä suoritusmerkinnöistä, vaikka vastahan minä aloitin opiskelut!

8. kesäkuuta 2016

Rockabillyä ja Kyllikkiä

Toukokuun lopussa Runni repäisi ja tarjosi rockabillyä! Tempo oli tanssimisen kannalta hieman hankala. Bugg olisi ollut musiikkiin nähden hassun hidasta. Fuskuna se oli niin nopeaa, ettei joustoa ehtinyt tehdä yhtään, mutta ainakin tuli kuuma! Terassin ovi oli auki, joten itikat hyökkäsivät heti kimppuun, ja illan päätteeksi nilkat oli ihan syöty. Yleisöstä löytyi innokkaita kyselijöitä tanssiin liittyen, ja he halusivat välttämättä videokuvata. Lopulta bändi joutui jo lopetettuaan soittamaan vielä yhden kappaleen, koska "ammattitanssijoiden pitää päästä vielä tanssimaan". No, ammattilaista en ehkä täysin allekirjoita, mutta ekstratanssiminen kelpasi!

runni kyllikinranta tanssit iisalmi


5. & 12.6.2016 Kyllikinranta
Toissasunnuntaina Kyllikissä esiintyi Taikakuu, joka on sellainen tasaisen varma tanssiyhtye. Lämpöasteita oli noin 20, joka alkaa olla tanssimiseen jo liikaa. Tämä oli sellainen perusilta: bändi ei petä ja tanssi sujuu. Sukkahousut olisivat olleet tukalan kuumat, joten otin käyttööni vastikään hankkimani lyhyet urheilusortsit. Ne on kätevä vetäistä hameen alle, koska en ala alusvaatetustani tanssiessa esittelemään.

Viime sunnuntaina näin ensimmäistä kertaa KinoJaken. Siinä oli omalla tavallaan erottuva bändi: nuorekas ohjelmisto, hyviä omia sovituksia + viulisti. Ohjelmistosta löytyi mm. Poika saunoo -humppa, Hot Stuff ja kaikkein erikoisimpana Petri Nygårdin Selvä päivä valssisovituksena! Mitähän mahtoi iäkkäämpi väki tykätä... Mutta yhtye oli ehdottomasti paras tänä kesänä (vaikkei nyt kovin pitkällä vielä ollakaan)! Tässä ennen juhannusta Kyllikinrannassa hemmotellaan tanssijoita oikein olan takaa, sillä seuraavina sunnuntaina ovat vuorossa Hurma ja Sinitaivas! Tanssin ulkopuolella olen istunut nenä kiinni finanssihallinto-oikeuden kirjassa ja yrittänyt siinä sivussa saada rahoituksen suunnittelun juttuja päähäni.

1. kesäkuuta 2016

Kauppatieteiden pakollisia opintoja

Nyt sukellamme kauppatieteiden muihin pakollisiin opintoihin, jotka eivät kuulu pääaineeni laskentatoimen ja rahoituksen alueelle. Nämä ovat niitä, jotka näkyvät tutkintotodistuksessa yhtenä sekalaisena könttänä "muita opintoja".

Talousmatematiikka 6 op
Kurssilla eniten kuultu lause: "Tämähän on ihan tuttu juttu lukiosta!" Ymmärrän, että opiskellessa tulee vastaan paljon uusia asioita, jotka pitää opiskella, mutta tämän kurssin lähtöajatus oli se, että kaikki on vain kertausta. Etenemistahti oli sen mukainen. Minä siellä hädissäni googletan, että mikäs tämä derivaatta on ja mitä ihmettä tehdään lineaarisella optimoinnilla. Osa jutuista ratkesi opettajan mukaan helposti toisen asteen yhtälön ratkaisukaavalla tai Bolzanon lausekkeella - ja eikun taas googlettamaan!

Ainut täysin selvä asia oli diskonttaus, koska sitä tuli jauhettua pääsykokeita varten niin paljon. Diskonttaus-laskareista opettaja päästi minut ensimmäisten joukossa pois, kun taas muilla kerroilla istuin viimeiseen minuuttiin asti enkä silti saanut kaikkea itse tehtyä. Välillä tuskastutti, mutta istumalla laskareissa 1-2 kertaa viikossa noin kolmen kuukauden ajan sai tenttiin pari ekstrapistettä.

Talousmatikka-syksynä tein kokonaisen lukuvuoden edestä opintopisteitä, joten aikaa ei hirveästi jäänyt kotona laskeskeluun/tenttiä varten harjoitteluun. Ehdin jo maalailla kauhukuvia kuinka minusta tulee n:nnen vuoden opiskelija yhden kurssin takia. En valmistautunut muuhun kuin hylsyyn, mutta pian tentin jälkeen WebOodissa komeili 1/5! Minulle hyvä saavutus tuolloisen kiireen keskellä. Ja ottaen huomioon, että muut opiskelijat ovat tahkonneet kurssin asioita jo lukiossa ties kuinka monta kurssia, silti arvosanajakauma menee vuodesta toiseen niin, että eniten tulee vitosia ja ykkösiä! Näin ajatellen ykkönen ei olekaan niin paha kuin miltä se opintorekisterissä näyttää.

Markkinoinnin perusteet 6 op
Tällä kurssilla oli yksi helpoimmista tenteistä. Se koostui pelkistä monivalintatehtävistä, joista selvisi hyvin pelkkien luentodiojen perusteella tehdyillä muistiinpanoilla, ja vetäisinkin tentistä nelosen! Kurssista ei ole sen enempää kertoiltavaa, kun en muuta tehnyt kuin erittäin tiiviit muistiinpanot. Ne luin pari kertaa läpi ja menin tenttimään. Verrattuna talousmatikkaan, nämä 6 op tulivat naurettavan helposti.

Kansantalouden perusteet 6 op
Jos en jo pääsykokeisiin lukiessa, niin nyt viimeistään huomasin, että kansis ei ole yhtään minun alaani. En vain kerta kaikkiaan hahmota käppyrästä, mitä esim. työttömyydelle tapahtuu, jos käyrä Ö siirtyy oikealle. Viikoittaisista palautettavista harkkatehtävistä sai tenttiin jonkin verran lisäpisteitä, jotka tulivat todella tarpeeseen. Sen pari kertaa mitä luennolla kävin, kuului taas tuttu virsi: "Tämähän on jo selvä juttu lukiosta."




Yritysoikeus 6 op
Yritysoikeuden luennoilla kävin melko ahkerasti ja olin siellä skarppina, vaikka monia näytti kiinnostavan kännykkä luennoitsijaa enemmän. Luennoitsija oli muuten hiihtäjä Kaisa Varis. Aihe tuntui minusta kiinnostavalta, ja tunneilla käsiteltiin paljon todellisia oikeustapauksia. Näin uudet opitut asiat sai heti liitettyä "tosielämään".

Tenttiä varten oli luettava Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet (ja näitä pääpiirteitä riitti satoja sivuja) sekä Työoikeuden perusteet. Jälkimmäisestä kirjasta hankin itselleni kirjastosta myöhästymismaksun, koska en saanut aikaiseksi lueskella sitä ajoissa. Lopulta selasin sen tenttiä edeltävänä iltana ja tein karkeat muistiinpanot. Tentissä ainut tähän kirjaan liittyvä essee käsitteli työsuhteen päättymistä, josta minulla oli niin perusteelliset ennakkotiedot, että en saanut kirjasta juuri mitään uutta irti. Toisen kirjan lukeminen jäi vielä heikommaksi ja turvauduin kattaviin luentokalvoihin.

Tentti alkoi termien selityksillä. Sain raapustettua siihen todellisen tiedon puutteessa viiltävän teräviä ajatuksia, kuten "aineeton vahinko ei ole aineellinen". Sen jälkeen laadittiin kolme esseemuotoista vastausta. Oikeustoimien pätemättömyyteen osasin vastata kohtalaisesti, mutta vahingonkorvaus-esseessä olin pihalla. "Satuilin" puolen sivun verran ja yritin tiristää mielestäni kaiken, mitä voi maalaisjärjellä aiheesta päätellä. Viimeinen essee liittyi aiemmin mainittuun Työoikeuden kirjaan, ja siihen sain vastattua mielestäni hyvin.

Pelkäsin tenttisalista poistuttuani, että joutuisin uusimaan hylätyn tentin. Yksi hyvä essee, epämääräiset termien selitykset ja kaksi heikoilla faktoilla täytettyä esseetä eivät tuoneet kovin turvattua oloa läpipääsyn suhteen. Kysymykset osuivat aika tarkalleen niihin kohtiin, joita en hallinnut. Esimerkiksi eri yritysmuodoista, joista olisin puolestani tiennyt paljon enemmän, ei kysyttykään mitään. Kurssin aihepiiriin nähden arvosana 2 oli aika onneton, joten tämä tentti on todellakin tarkoitus mennä vielä uusimaan.


Johtamisen perusteet 6 op

Johtamisen perusteiden suorittaminen vaati oppimispäiväkirjan sekä kaksiosaisen verkkotentin läpäisyn. Aiheesta oli lopulta yllättävän paljon ennakkotietoja, koska pääsykoekirjoissa käsiteltiin johtamista. Työkokemuksen pohjalta tenttiin ja päiväkirjaan sai heltettyä käytännön omakohtaisia esimerkkejä.

Kurssista oli kirjoitettava vajaan kolmen tuhannen sanan blogimuotoinen oppimispäiväkirja neljän hengen ryhmissä. Lopuksi oli opponoitava kahta muuta päiväkirjaa. Perustimme ryhmäläisteni kanssa Facebookiin suljetun ryhmän, jossa pidimme toisiamme ajan tasalla. Ryhmätyöskentely oli sujuvaa, ja oppimispäiväkirja sai hyväksytty-merkinnän.

Tämän jälkeen oli oikeus osallistua verkkotenttiin, joka oli kaksiosainen. Ensin oli monivalintakysymyksiä 30 pisteen edestä. Kysymykset koskivat englanninkielistä kurssikirjaa, jota en ollut ikinä edes nähnyt, mutta vedin vastaukset kaikkiin lonkalta, koska miinuspisteitä vääristä vastauksista ei jaettu. Ehkä kahdesta kysymyksestä olin satavarma, mutta sain yli puolet oikein! Toinen osa oli 20 pisteen essee, joka koski luentojen sisältöä. Olin ennen tenttiä selannut luentokalvot Moodlessa läpi, ja sain esseestä ihan hyvin pisteitä. Monet asioista olivat sellaisia, jotka sai paperille pelkällä maalaisjärjellä. Arvosana 2 oli minulle tähän panostukseen nähden erittäin riittävä.


26. toukokuuta 2016

Kanditutkielma kauppatieteissä

Kandidaatintutkielma on suosittu aihe google-hauissa ja sitä tuli ennen projektia itsekin googleteltua, että miten siitä kandista oikein selviää. Joten käyn läpi oman kandiprosessini kulun. Meillä kanditutkielma oli kirjallisuuskatsaus eli varsinaista omaa tutkimusta ei tarvinnut vielä tehdä, mikä helpotti työssä etenemistä huomattavasti. Kirjallisuuskatsauksessa tutkitaan vain lähteitä: mitä muut ovat kirjoittaneet aiheesta, vertaillaan eri tutkijoiden tuloksia jne. Meille ohjeistettiin, että loppuun voi laittaa lyhyesti omia johtopäätöksiä, jos aiheesta on jotain järkevää sanottavaa, mutta väkisin ei tarvitse keksiä mitään "teräviä" päätelmiä.



Kirjoitusprosessi

Ohjeistuksien perusteella ymmärsin, että kandista saa hylätyn vain plagioimalla tai palauttamalla liian lyhyen (alle 25 s) työn. Plagiointia en suunnitellut, joten ainut päämääräni oli saada tuo 25 sivua täyteen. Kyseessä on kuitenkin vain kandityö, jossa vasta harjoitellaan tieteellisen tutkimuksen tekoa. Jotkut ottavat kandista hirveän ahdistuksen ja paniikin, mutta tuollaisen kirjallisuuskatsauksen voi ajatella pelkkänä pitkänä esseenä. Minulla kandi eteni ripeässä tahdissa, kun ajattelin mielessäni kirjoittavani vain tilintarkastus-esseetä. Kun 25 sivua täyttyi, sitä huomasi, että tässähän minulla on käsissäni valmis kandityö. Tiiviimpää kirjoitustyötä tein noin 1,5 kuukautta, ja muu aika kului lähteiden etsimiseen ja pieneen viilaukseen. Aloitin hahmottelemalla alustavaa sisällysluetteloa ja laitoin heti alkuun sivuasetukset ym. kuntoon. Siitä se lähti pieni palanen kerrallaan etenemään. Kuvassa on sanapilvi yleisimmistä kandissani esiintyneistä sanoista.

Aihe kannattaa todellakin valita niin, että se kiinnostaa itseä. Kandi seuraa mukana noin puoli vuotta ja se kummittelee jatkuvasti mielessä. Meillä kevään kandiseminaarissa ensimmäinen tapaaminen oli jo joulukuussa, jonka jälkeen aihe piti olla aikalailla päätettynä, sillä tammikuussa palautettiin aihepaperi (= lyhyt tutkimussuunnitelma). Tammikuun tapaamisen jälkeen kandin kirjoittaminen lähti toden teolla käyntiin ja tapaamisia oli noin kuukauden välein. Kontrolloinnilla ja tavoitesivumäärillä yritettiin varmistaa, että kaikkien kandit valmistuvat kevään aikana, mutta osa porukasta putosi kelkasta.

Kandityön esittäminen

Kandityön esittämistä varten piti laatia noin 20-minuuttinen PowerPoint-esitys. Kerrankin oli helppoa pitää esitelmä, kun oli tutustunut aiheeseensa juuri useamman kuukauden ajan! Meidät oli jaettu aiheiden perusteella kolmen eri ohjaajan ryhmiin, joten yleisö ei ollut suuri, meitä taisi olla kuusi opiskelijaa plus ohjaaja. Esityksen jälkeen opponentit kertovat lyhyesti kommenttejaan/parannusehdotuksiaan. Opponointiohjeita emme juuri saaneet, eikä mitään supertieteellistä keskustelua tai kritiikkiä töitä kohtaan saatu aikaan. Yleisön kommentteja ja yleistä keskustelua oli niukasti, mutta ohjaaja oli tyytyväinen ja koko homma oli purkissa reiluun neljään tuntiin.

Esitysten jälkeen oli vielä reilu kuukausi aikaa hioa työtä ennen lopullisen version palauttamista. Kandin voi siis esittää osittain keskeneräisenä, jos vaikka pari sivua uupuu niin esitys ei siihen kaadu. Minä tein pari pientä korjausta saamani palautteen perusteella ja palautin työni jo esityspäivän iltana. Neljän kuukauden nysväys sai riittää, eikä se työ olisi siitä enää merkittävästi parantunut.

Plagiaatintunnistus Turnitin

Työ piti palauttaa Moodlen Turnitin-laatikkoon, joka jonkin aikaa prosessoi työtä ja kertoo sitten kuinka monta prosenttia työstä on "plagioitu". Työn tekstiä verrataan netistä löytyvään tekstiin, jolloin esimerkiksi lähdeluettelossa on Turnitinin mukaan paljon plagioitua tekstiä, koska lähdekirjojen tai -artikkeleiden nimiä ei voi oikein kertoa omin sanoin. Minun työni sai tuomioksi 9 %, mikä ei kai ole kovin paljon. Nyt vain odottelen kandin arviointia, en tiedä yhtään minkälaista arvosanaa siitä voisi odottaa. Elokuun yleisenä tenttipäivänä ajattelin käydä kirjoittamassa kypsyysnäytteen.

24. toukokuuta 2016

Tutkimusmenetelmäopinnot

Yliopisto-opinnot ovat jääneet blogissani vähemmälle huomiolle, joten korjataanpa tilannetta. Nyt käsittelen yliopisto-opintojen pakollisen pahan eli alueen, jolla yritetään valmentaa opiskelijoita tutkijoiksi: tutkimusmenetelmäopinnot. Minulle näistä ei ole ollut vielä missään vaiheessa todellista hyötyä. Gradussa on pakko tehdä jonkinlaista tutkimusta, mutta sen jälkeen tulen tuskin näitä oppeja hirveästi tarvitsemaan. Mielestäni 25 opintopistettä pakollisia menetelmäopintoja on jo hieman liioittelua yhden gradun takia...



Tilastollisten menetelmien perusteet 3 op
Liiallisten päällekkäisyyksien vuoksi en osallistunut yhtä aikaa samaisen aiheen harjoituskurssille. Vedin kuitenkin luento-osuuden läpi, koska tarvitsin kipeästi opintopisteitä. Harkoissa asiat olisi käyty läpi käytännössä ja niissä käyminen olisi selventänyt asioita huomattavasti. Tenttiin mennessä minulla ei ollut hajuakaan mitä tuleman pitäisi. Luentodioista en ottanut juuri selvää eikä vaatimuslista tentissä osattavista asioista soittanut mitään kelloja. Niillä parilla luentokerralla, joilla kävin, ei käsitelty mitään mikä olisi auttanut tentissä.

Aloitusluennolla luennoitsija naureskeli, kuinka aiemmin tutkintoon oli kuulunut pakollisena Tilastotieteen peruskurssi, jota opiskelijat pitivät liian vaikeana, ja nyt meidän huonojen opiskelijoiden takia oli jouduttu erikseen laatimaan tällainen helpompi versio tilastotieteestä. Hyvä ja motivoiva aloitus kurssille!

Menin tenttiin ajatuksella, että ensimmäisellä kerralla näen minkälaisia kysymykset ovat ja mitä tentissä ajetaan takaa. Sitten uusintatenttiä varten osaisin valmistautua. Osa tenttikysymyksistä mm. korrelaatioon liittyen oli maalaisjärjellä pääteltävissä, mutta paljon jäi arvailujen varaan. Selitin ja sovelsin vastauksia parhaani mukaan omasta päästä. Ehkä tentaattorin laiskuudesta johtuen, mutta sain kuin sainkin ykkösen ja pääsin läpi! En lähtenyt uusimaan tenttiä, koska en jaksa uskoa, että työllistymiseni jää kiinni jostain yksittäisestä tilastokurssista. Olen myös satavarma, etten gradussa tule käyttämään yhtään erikoisempia tilastollisia menetelmiä.

Tilastollisten menetelmien harjoituskurssi 3 op
Tilastolliset menetelmät selkiytyvät huomattavasti tällä harjoituskurssilla, jonka kävin vuosi tuon teoriakurssin jälkeen. Kurssilla oli vapaaehtoisia ohjauskertoja, mutta tehtävät sai tehdä myös täysin itsenäisesti. Käytännössä istuin vain yhden päivän yliopiston koneella SPSS-ohjelman parissa. Tulostin sieltä tehtävänantojen mukaisia käppyröitä, joihin piti selostaa lyhyt analyysi ja tulkinta. Raportin loppuun opettaja halusi sivun mittaisen oppimispäiväkirjan. Kaikki tehtävät eivät menneet ihan nappiin, mutta sain silti hyväksytty-merkinnän. Teoriaan verrattuna todella kivuton kurssi!

Laadullisen tutkimuksen perusteet 3 + 3 op

Myös laadullisia tutkimusmenetelmiä käytiin läpi sekä teoria- että harkkakurssin voimin. Lopputulos oli samantyyppinen kuin tilastollisissa: teoriassa olin täysin pihalla ja sain tentistä ykkösen, mutta harkkakurssi oli idioottihelppo, josta nappasin vitosen! Tosin teoriakurssin opettaja sanoi itsekin, että ykkönen on jo hyvä arvosana tuosta kurssista. Harjoituskurssin päätteeksi tehty tentti oli täysin samanlainen kuin kurssin aikana tehdyt pari harjoitustyötä. Jos on yhtään keskittynyt harkkatöihin, ei tentin tekemisessä voi olla mitään ongelmaa. Kaikista tutkimusmenetelmäkursseista pidin tästä laadullisen harkasta eniten.

Johdatus empiirisen tutkimuksen menetelmiin 3 op

Peruskurssi tutkimusprosessista, ihan sieltä kysymyksenasettelusta ja aineistonhankinnasta lähtien. Tenttikirja oli suhteellisen selkeä ja ymmärrettävä. Tentissä oli muistaakseni kaksi esseetä, joihin vastasin omasta mielestäni tietysti hirveän hyvin ja kattavasti, mutta sain yllätysykkösen. Olisin odottanut parempaa arvosanaa, koska aihealue ei niin supervaikea ollut, mutta annoin asian olla. Yritän ajatella arvosanoja aina työnantajan kannalta - kiinnostaako rekrytoijaa ennemmin empiirisen tutkimuksen ykkönen vai tilinpäätösanalyysin nelonen.

Maisterivaiheen menetelmäkori
Tuskien taival ei suinkaan pääty vielä kandiin! Jos nämä kandivaiheen kurssit tuntuivat tylsiltä/pakkopullalta/hyödyttömiltä työelämän kannalta, maisterivaiheessa vain pahenee! "Menetelmäkorissa" on valittavana mm. käytännöllistä ja teoreettista filosofiaa, ekonometriaa perusteista superjatkokursseihin... Hohhoijjaa. Ainut järkevän kuuloinen on Analyzing Interviews and Texts. En sano, etteikö ekonometria voi olla hyödyllinen, mutta epäilen omaa pärjäämistäni aiheessa. Tilastolliset menetelmät aiheuttivat jo peruskurssina tarpeeksi päänvaivaa.

Filosofiaa pystyy suorittamaan myös avoimen yliopiston kautta, jolloin riittää pelkkien tehtävien teko tai verkkotentti. Taidan hyödyntää tätä vaihtoehtoa, jonka lisäksi olen suunnitellut haastattelu- ja tekstiaineistojen analyysiä. Noilla kahdella saa vaadittavat 10 op kasaan. Aikamoista vääntämistä on ollut, varsinkin kun ei ole minkäänlaista mielenkiintoa ryhtyä "isona" tutkijaksi. Mutta tutkintorakenteelle ei voi mitään ja nämä pakolliset jutut on vain kahlattava läpi, mikäli mielii valmistua.

Korvaongelmia Kyllikissä

Kyllikinrannan avajaiset

Niin, Kyllikinranta se vaan aukesi jo kaksi viikkoa normaalia aiemmin. Nyt on ehditty tanssia jo kahdet lauantaitanssit, mutta tulevana viikonloppuna palataan normaaleihin sunnuntaitansseihin. Ensimmäisissä Myrskytuuli-tansseissa oli hieman tavallista vähemmän tanssijoita, mutta viime lauantaina paikalla ei ollut juuri ketään. Ehkä 100 ihmistä? Vai oliko niinkään paljon? Järjestäjän kannalta ei niin hyvä juttu, mutta tanssijana sitä oli tyytyväinen, että tanssimaan mahtui loistavasti koko illan ajan. Ensi viikolla tilanteen luulisi normalisoituvan - ainakin kuopiolaisten oletan olleen Ilveskasinon ja Maaningan kasinon avajaisissa Kyllikin sijaan. Sunnuntaina ei ole lähialueella kilpailevia lavoja, joten ihmiset suuntaavat pakosti Iisalmeen, mikäli haluavat tanssimaan.

Sekä Myrskytuuli että viimekertainen Maija Tenkanen & Kulkukoirat soittivat kaikenlaisia tanssilajeja eikä perinteisiä tullut liikaa -> ei mitään valittamista. Sen sijaan tansseissa häiritsi molempina kertoina korvien jatkuva lukkiutuminen. Heti, kun hengästyi yhtään enempää, korvat olivat lukossa saman tien. Tauoilla aina helpotti. Edes kaikkitietävä Google ei antanut selkeää vastausta ongelmaani, joten siitä on ilmeisesti vain kärsittävä.

Kyllikki-tanssien välissä ehdin käväistä Runnilla karaoketansseissa. (Joihin tympäännyin viime talvena Kiuruvedellä, koska laulajat keskittyivät valsseihin, tangoihin ja hipsuttelufokseihin.) Mutta: Runnilla laulajissa oli yllätyksiä, ja suht reipastakin pääsi tanssimaan. Jopa polkkaa tuli kerran. Laulajia riittikin paljon, illan aikana kuultiin 29 eri lauluääntä, joista osa esiintyi useampaan kertaan. En ole vieläkään täysin vakuuttunut karaoketansseista, mutta tämä kokemus oli jo askel parempaan suuntaan.



Opiskelurintamalta jotain uutta

Kandintutkinnosta puuttuu enää pari pikkukurssia, joten olen alkanut tehdä tässä samalla jo maisterikursseja. TIlintarkastajan maisteriohjelmassa on pakko ottaa sivuaineeksi soveltuvia vero- ja yritysoikeuden kursseja, jotta KHT-tarkastajan opintovaatimukset täyttyvät (mikäli jonain päivänä päätyy suorittamaan tilintarkastajan supervaativaa ammattitutkintoa). Tämä maisteriohjelma ei siis tee minusta vielä kelpoista HTM- eikä KHT-tilintarkastajaa, mutta se takaa sen, että olen suorittanut kaikki varsinaista tarkastajatutkintoa varten tarvittavat opinnot. Ei sitten tarvitse vuosien päästä palata enää yliopiston penkille parin kurssin takia.

Tänään kävin tekemässä hyvällä menestyksellä Yhtiöoikeuden perusteet. Missään kauppatieteen tentissä ei ole ollut niin varma olo kuin tuolla. Pari viikkoa sitten kävin heikolla menestyksellä kokeilemassa arvonlisäverotuksen tenttiä, joka oli ensikosketukseni oikeustieteeseen. Silloin huomasin, yllätys yllätys!, että oikiksen tentteihin pitääkin ihan oikeasti lukea ja päntätä. Esseekysymys saattaa tulla juuri siltä yhdeltä aukeamalta, jota et viitsinyt lukea. Kauppatieteiden puolella pääsee parin illan pääkohtien selailulla läpi (no ainakin peruskursseista), mutta laki on mitä on eikä siitä selviä selittelyillä tai omilla tulkinnoilla. Se juuri ärsyttää joissain kauppatieteen tenteissä, kun pitäisi jaaritella vaikka aiheesta strategia. Yksinkertaisesta asiasta saadaan tehtyä äärimmäisen monimutkainen, kun käytännön asiaan aletaan keksiä miljoona eri teoriaa, jotka eivät sitten käytännössä kuitenkaan toteudu.

Oikeustieteen tenttipaperissa kerrotaan suoraan, että vastauksen pituus on x riviä pitkä eikä ylimenevää osaa lueta. Tai vastaukselle mainitaan ohjeellinen pituus, joka ei näiden parin tentin perusteella ole pitkä. Tykkään tosi paljon oikiksen suoraviivaisesta ja tiiviistä tyylistä! Ennakkokäsitykseni mukaan juridiikan opiskelun olisi pitänyt olla tylsähköä ja kuivaa pänttäämistä, mutta tämähän alkoi vaikuttaa mielenkiintoiselta. Huolestuttavaa, jos sivuaine tuntuu hauskemmalta kuin oma pääaine... Mutta tässä välillä hieman opiskelupuolen kuulumisiakin, lisää on tulossa.

Kuva: StockMonkeys.com

5. toukokuuta 2016

Lavatangon SM kummittelee

Vappuna suuntasin Peltohoviin, jonne houkutteli rautalankatyylinen bändi, Öiset kulkijat. En tiedä reipastuiko meno loppua kohden, mutta alku oli tylsähkön oloinen. Liikaa perinteistä tanssimusiikkia, ja ainut rautalankaan vivahtava kappalepari oli vaihtoaskellettavaa Agentsia. Diskon puolella ehti hetken aikaa bugata, sambata ja salsata, kunnes se valloitettiin. Diskon tanssilattia on niin minipostimerkin kokoinen, että jo kaksi humalaista saa sen täytettyä. Reilu tunti Peltohovissa riitti, jonka jälkeen oli nokka kohti Stellaa.

En tajunnutkaan miten sankoin joukoin ihmiset ovat vappuna liikenteessä: Stellaan olisi pitänyt jonottaa jo puolenyön aikoihin! Pitkästä jonosta päätellen tanssilattia oli jo täynnä, joten sinne ei ollut mitään hyötyä enää mennä. Vapputanssit loppuivat siis lyhyeen. Uutenavuotena ei kahdentoista aikaan ollut missään vielä ketään, joten ei olisi kyllä arvannut mikä tungos vappuna on.



4.5. Varjokuva @ Rauhalahti

Eilen esittelin kandityöni, ja sen myötä sain koko kandirupeaman pakettiin. Sen kunniaksi olin illalla Varjokuva-tansseissa Rauhalahdessa. Keskiviikkoiset naistentanssit ovat aikaistuneet tunnilla eli ne alkavat jo 20.00 ja bändi aloittaa ilmeisesti 20.30, kuitenkin ennen yhdeksää. Tanssit loppuvat jo 00.30, mikä on työssäkäyviä ja etenkin pidemmältä tulevia ajatellen erittäin hyvä ratkaisu. Epäilen, että esiintyjätkin tykkäävät.

Porukkaa lappasi jatkuvalla syötöllä lipunmyyntiin - harvoin näkee Rauhalahtea niin täynnä! Tanssimisen kanssa oli vähän niin ja näin, lähinnä kappaleparin alussa sai tanssia hiukan vapaammin. Vasta varttia ennen tanssien loppua porukkaa alkoi lähteä. Ehdin viime vuonna jo kyllästyä Varjokuvaan, mutta näin pitkän tauon jälkeen se kuulosti taas hyvältä. Ja ihan hyviä juttujahan sillä Kyöstillä on.

Sitten postauksen otsikon kimppuun. Yhden tangon lopussa Kyösti sanoi, että miehillä on nyt mahdollisuus taivututtaa naisilla illan syvimmät taivutukset. Alkoi hidas lähtölaskenta. Ykkösen jälkeen taivutin niin alas kuin pystyin, ja kun pääsin takaisin ylös, huomasin basistin heiluttelevan jotain lappusta ja osoittelevan minua kohti. Kävin hakemassa lippusen luullen, että se on nimmarikortti. Mutta eipäs ollutkaan, vaan kutsu lavatangon SM-kilpailuihin! Taas!

Lavatangon SM kutsu


27. huhtikuuta 2016

Huhtikuun tanssit

Tärkein asia ensin: kandityö on esitystä vaille valmis! Pari kurssia puuttuu enää kandintutkinnosta, ja syksyllä pääsenkin jo jatkamaan tilintarkastuksen maisteriohjelmaan. Mitä tulee tansseihin, olen tanssinut epätavallisempien artistien keikoilla, mikä on ollut piristävää. Ei jaksa aina humppaa ja jenkkaa.



2.4. Danny @ Stella Iisalmi

Stella julkaisi Facebook-ryhmässään esiintyjälistan loppuvuoteen asti. Esiintyjiä on keskimäärin kerran kuussa. Dannyä ennen esiintyi vuorollaan kaksi naista, jotka toimivat myöhemmin taustalaulajina. Naisten esiintyminen kesti varmaan tuplasti sen mitä Dannyn (reilu puoli tuntia). Tuli tehtyä aloittelijan virhe eli tanssittua liikaa alkuillasta, jolloin pääesiintyjän aikaan oli jo niin poikki, ettei tanssi oikein enää lähtenyt. Ei sen puoleen olisi mahtunutkaan. Dannyn meno oli aika väsynyttä verrattuna seuraavan viikon esiintyjään:

8.4. Jussi Raittinen @ Graceville Iisalmi

Nyt oli tanssittavaa musiikkia!! Jussi Raittinen aloitti kuuntelija- ja tanssijaystävällisesti jo 22.00. Kaikki kappaleet oli väännetty rock'n'roll- tai kantrityyliin, elleivät ne olleet sitä alun perin. Toisin sanoen kaksi settiä sisälsivät sopivaa musiikkia fuskuun ja boogie woogieen, satunnaisesti buggiin. Tanssilattia oli heti ensitahdeista lähtien täynnä heilujaa ja hyppijää, joten tanssiminen jäi melko vähälle. Eräs pariskunta yritti tanssia jotakin humpan tapaista, johon Raittinen painotti, että hän soittaa rokkia, ja paheksui (huumorilla tietenkin), kun nuoret ihmiset tanssivat humppaa. Raittisella on asenne kohdallaan! Ilta oli todella hauska, vaikka tanssi ei ollutkaan pääosassa. Miksi tanssiorkesterit eivät ota ohjelmistoihinsa enemmän tällaista reipasta musiikkia, kun se saa ihmiset heti innoissaan liikkeelle!

23.4. Tuure Kilpeläinen @ BePop Iisalmi + Stella

Tuure Kilpeläisen lattaripainotteisuuden tietäen olin hänen keikallaan viime viikonloppuna. Showtimeksi oli ilmoitettu noin klo 21, mutta Kilpeläistä saatiin odotella yli kymmeneen. Alussa pelkän bändin soittaessa, pienellä tanssilattialla mahtui vielä tanssimaan. Taukomusiikin aikana tanssitun vaihtoaskeleen jälkeen ihmiset aplodeerasivat, ja joku tuli sanomaan ettei ole ikinä nähnyt yhtä hienoa tanssimista. Hämmentävää. Kilpeläisen aloittaessa tanssilattia oli tietenkin aivan täynnä, ja ilta meni pelkäksi kuuntelemiseksi. Musiikki olisi ollut kyllä tosi tanssittavaa ja kerrankin olisi tullut urakalla lattaria.

Koska tanssi jäi vielä vähemmälle kuin Jussi Raittisen keikalla, oli jatkettava vielä Stellaan tanssimaan "oikeasti". Eräs nuori mies kommentoi ensimmäisen tanssitun buggin jälkeen, että menkää nyt vielä seuraavakin. Koskaan ei voi tietää, pitävätkö he tanssia ärsyttävänä esiintymisenä vai katsovatko sitä mielellään vai jotain siltä väliltä. Tuon kommentin olisi voinut ymmärtää päinvastaisestikin. Myöhemmin mies kuitenkin alkoi kyselemään, olemmeko käyneet kisoissa ym. Hän totesi, että tällaista tanssia harvemmin näkee Stellassa ja ihmetteli kuinka emme törmää kuvioiden lomassa muihin tanssijoihin. Todella harvinaista, että mies on noin innostunut ja tulee vielä kyselemään ja kommentoimaan!

Edellä mainittujen lisäksi olen käynyt Bar Cavessa, jossa on myös tullut hauskaa palautetta. Yksi nuori nainen tuli ihmettelemään "kuinka paritanssia (buggia) voi tanssia tällaiseen (nykypäivän hitteihin) musiikkiin. Tässä miettii pitäisikö itsekin opetella." On positiivista huomata miten innostuneita nuoret ovat. Toki naureskelijoita riittää yhtä paljon, mutta ehkä heille jossain elämänvaiheessa selviää, että tanssitaidosta olisi saattanut olla sittenkin jotakin hyötyä.

24. maaliskuuta 2016

Uusi aluevaltaus: Luolatanssit

11.3. Bar Cave & Stella
Pari viikkoa sitten eksyin Iisalmen palveluoppaan innoittamana uuteen illanviettopaikkaan Bar Caveen. Vihkosen mukaan DJ soittaa tanssimusiikkia ke, pe ja la, ja tanssittavaa musiikkia soittikin (bugattavaa/fuskattavaa/salsattavaa)! Listahitit vaihtuivat myös hetkeksi jonkin tanssilavoja kiertävän miesartistin fuskattavaan biisiin, kun DJ huomasi paritanssijoita.

Bar Caven nettisivut ovat uskomattoman retrot, siellä on taustamusiikkiakin! Sivulla käsketään liittymään Facebook-ryhmään, jota ei löydy. Myöskään Facebookin haulla ei löydy Caveen viittaavaa ryhmää eikä virallista sivua.

Lattia on pienehkö mutta silti suurempi kuin Gracevillessä. Tanssiminen oli sujuvaa: lattia ei tahmannut eikä luistanut liikaa. Minulla ei ollut Caven suhteen minkäänlaisia ennakko-odotuksia, mutta kokemus oli positiivinen. Tanssilattia tuntuu täyttyvän melko aikaisin, joten Cavessa on syytä olla ajoissa liikkeellä mikäli aikomuksena on tanssia kädenalitansseja. Cavesta on vain muutama askel Stellaan, jossa tuli vedettyä vielä loppurutistus.



19.3. Dry Capri @ Runni + Cave + Stella

Seuraavana viikonloppuna heitin samanlaisen setin, mutta aluksi kävin tutustumassa Runnilla yhtyeeseen nimeltä Dry Capri. Se soitti melko perinteistä musiikkia, mutta joukkoon mahtui pari reippaampaa rockia. Runnilla on takuuvarmasti paljon tanssijoita (paljon = tanssilattia on täynnä) eikä kädenalitansseista tule juuri mitään, paitsi orkesterin tauoilla kun useimmat tanssijatkin pitävät taukoa.

Välillä on ihan tervetullutta tanssia swing-polkkaa tai vaikka yksi pari sitä aina parjaamaani humppaa. Ei pelkkää buggaa jaksa tanssia koko aikaa, siihenkin kyllästyy. Yhtä lailla kesäisin tanssilavakaudella on tervetullutta käydä joskus yökerhossa tanssimassa reippaaseen musiikkiin koko ilta. Jos vain löytyy oma pari, kannattaa ehdottomasti hyödyntää yökerhojen ja baarien pienetkin tanssilattiat! Ensimmäiseksi jatkopaikaksi valikoitui edellisviikolla vaikutuksen tehnyt Bar Cave, mistä jatkoin vielä Stellaan. Siinä tuli tanssia kerrakseen.

23.3. Anneli Mattila @ Rauhalahti

Rauhalahden keskiviikkotanssien harrastaminen on jäänyt vähemmälle, mutta eilen olin siellä nostalgisissa tunnelmissa. Annelin setit sisälsivät lähinnä vaihtoaskelta, buggaa, fuskua ja tangoa. Yllätyin reippaampien biisien määrästä. Loppuillasta Annelin jo lopetettua bändi lupasi soittaa ihan mitä tahansa pyydetään. Lattareita ei ollut vielä tullut ollenkaan, joten bändi pääsi soittamaan cha chata ja rumbaa. Kuten arvata saattaa, poistuin heti lattareiden jälkeen - juuri ennen viimeisiä valsseja.

Kuva: Unsplash (Pixabay)

16. maaliskuuta 2016

Tanssiseuraa ja muita hakusanoja

Minusta on hirveän hauskaa seurata, millä hakusanoilla lukijat ovat päätyneet blogiini. Selvästi eniten googlettajia kiinnostaa Iisalmen Nuorisotalon ja Runnin tanssit, mutta Rauhalahti, IsoValkeinen ja interrail-aiheiset hakusanat ovat tuoneet nekin paljon liikennettä. Kausien alussa etsitään tietoa pukeutumisesta ja kenkävalinnasta tanssikursseille. On myös haettu sellaista tietoa, jota blogistani ei löydy - osaan aion tarttua tarkemmin ja tehdä niistä oman postauksensa.



Hakusanojen joukossa on myös muutamia helmiä, joista kaikista ei aivan täysin saa selvää mitä tietoa on haettu tai ne ovat muuten vain hauskoja. Juuri ne ovat nyt pääosassa tässä legendaarisessa postaustyypissä, joka on välttämätön jokaiselle vähänkään kauemmin toiminnassa olleelle blogille. Kursivoidun hakusanan perään olen lisännyt omia kommenttejani.

"punamustat tanssikenkä"
Punamusta on oikein yhteensopiva väriyhdistelmä, mutta tanssikenkiä kannattaa olla kaksi kappaletta.

"en uskalla seistä hakurivissä"
Odotahan vain, kun pitäisi lähteä itse hakemaan.

"interrail kuinka paljon ehtii"
Niin paljon kuin jaksaa istua junassa.

"tanssiseuraa ilveskasino"
Vai seuraa etsimässä! Eiköhän sitä löydy ihan paikan päältä.

"isovalkeisen tansseista naisia"
"rauhalahden tansseista naisia"
Kuopiossa on selvästi liikkunut jokin naistenmetsästäjä. Jos tanssiminen on toissijaista, kannattaa kokeilla myös baareja.

"kihara tukka kuikan lava"
Ei hätää - portista pääsee sisään myös suoralla tukalla.

"kihara tukka tanssi sinitaivas"
Öö??

"kihara tukka lavatanssi"
Tämä kiharan tukan hakija kummittelee jatkuvasti. Jos haluat ilmoittautua, niin kuulisin mielelläni mitä tietoa näillä haetaan takaa.

"saija tuupasen sähköpostiosoite"
Sähköposti on nykyään niin last season, siellä se Saija on Naamakirjassa.

"missä on tie nimeltä saija tuupasentie"
Ehkä Saija Tuupanen ei vielä ole ihan niin suuri stara, että olisi saanut omaa tienpätkää?

"vaateiden nimet ja osat Englanniksi"
Oli pakko käydä testaamassa antaako tällainen sanayhdistelmä tosiaan hakutulokseksi minun blogini. Haku on tehty Bingillä, ja niin se vain on, että tällä hakulauseella Soratien laitaa löytyy hakutuloksissa heti ensimmäiseltä sivulta! Haun tehnyt henkilö ei ehkä aivan löytänyt hakemaansa, mutta pääsi ainakin lukemaan reilipostauksia.

"sijainti tiedot charles plogman"
Voiko artistin fanitus mennä näin pitkälle...?

Ja viimeisenä kaikkein kinkkisin esiintyneistä kysymyksistä: "uskaltaako lähteä lavatansseihin". Vastaus: Kyllä!

Kuva: Simon (Pixabay)

9. maaliskuuta 2016

Tanssikenkien raikastus

Kuinka saada tanssikengät raikkaiksi - siinä aihe, jonka kanssa kamppailen joka viikko. Netin syövereistä löytyi kenkien raikastukseen seuraavia vinkkejä:

kenkien raikastaminen raikastus



  • Talouspaperia kenkiin heti käytön jälkeen. Talouspaperi on helppo ja nopea pika-apu, mutta ei minun tapauksessani ratkaise koko ongelmaa. Toimii kohtalaisesti.

  • Ruokasooda on nopea keino saada kenkiä raikkaammiksi. Soodaa hierotaan kenkien sisäpohjiin ja reunoihin pari teelusikallista per kenkä. Soodan voi jättää joksikin aikaa vaikuttamaan. Ruokasoodan käyttö saattaa olla sotkuista, ja ainakaan minä en saa kopisteltua kaikkia soodia Bleyereiden röpelöisestä sisäpohjasta pois. Kiteitä jää kutittamaan jalkapohjia ellei ota imuria avuksi, mikä taas on näin laiskalle ihmiselle liian vaivalloista.

  • Soodan tavoin voi käyttää myös suodatinkahvia, mutta se saattaa värjätä kenkiä. En ole kahvia testannut, joten en tiedä onko se kenties tehokkaampaa ainetta kuin ruokasooda. En ehkä lähtisi sotkemaan kahvinporojen kanssa, ellen tietäisi sitä satavarmaksi raikastajaksi.

  • Kenkien sisäpinnat voi pyyhkiä kevyesti etikalla. Toimenpiteen jälkeen kengät joutuu heti tuulettamaan, jotta etikan hajun saa vuorostaan pois kengistä. Minä en ole niin martta, että kaapistani löytyisi etikkaa, en ole siis tätä keinoa kokeillut.

  • Mielestäni kenkien raikastus onnistuu helpoiten pakastamalla. Kengät vain pussiin ja pakastimeen! Riittävän kylmillä talvikeleillä kengät voi heittää pihalle. Ainut huomioitava asia on kenkien materiaali, muoviset osat ovat arkoja pakkaselle.

  • Ehkäisevänä toimenpiteenä voi käyttää pohjallisia. Minä käytän niitä muutenkin sekä mukavuussyistä että pienentämään aavistuksen liian suuria kenkiä. Poistan pohjalliset aina heti tanssien jälkeen ja annan kenkien tuulettua (tai laitan kenkiin aiemmin mainittua talouspaperia). Pohjalliset vaihdan tietyin väliajoin. Tämä keino on hyväksi havaittu: haisevat pohjalliset voi vaihtaa eivätkä kengät ole roskiskamaa. Pohjallisia löytyy joskus poistomyynneistä, ja vaikka oman jalan kokoiset olisivat jo loppu, ylisuuret voi helposti leikata sopivan kokoisiksi.

  • Bama Silky Feet -jalkasprayn tarkoituksena olisi pitää jalat raikkaina. Tätä en koskaan muista ennen kuin sukkikset ovat jo jalassa ja saumat suorassa. Sen pari kertaa mitä tätä kokeilin, en huomannut merkittävää eroa. Sopii ehkä kevyesti hikoileville jaloille?

Näistä kaikista olen ylivoimaisesti kenkien pakastamisen ja pohjallisien käytön yhdistelmän kannalla. Sillä pääsee helpoimmalla eikä tarvitse säätää jauheiden tai etikoiden kanssa.