29. marraskuuta 2016

Lattarikilpatanssikengät testissä

Syyslomalla sain haltuuni kesällä ostamani lattarikilpatanssikengät, joita olen muutaman kerran koekäyttänyt. En ole ihan amatööri koroilla kävelemisessä, mutta oletin, että ne vaikeuttaisivat tanssimista. Ensimmäiset harjoitukset näillä uusilla kengillä osoittivat juuri päinvastaisen tuloksen: korot helpottivat muita lattareita paitsi rumbaa, joka horjui tavallista enemmän. Kaikkein eniten korot auttoivat hahmottamaan jiveä!

kilpatanssikengät lattari

Kengän alta pyöritettävät remmit tukevoittavat kenkiä nilkkojen kohdalta. Lesti on hirmu kapea ja pidempään tanssiessa huomaa, että etummaiset remmit alkavat hiertää varpaiden väliä. Muuten nämä ovat korkokengäksi erittäin mukavat jalassa. Pohja on pehmeä kuin mikä, ja se taipuu uskomattoman paljon. Jos nilkkaa vain saa taivutettua, kengän saa vaikka 90 asteen kulmaan, ehkä enemmänkin. Tällaiset Ray Rosen kengät maksavat uutena yli 100 euroa. Minulla ei ole kokemusta muunlaisista lattarikengistä, mutta jos nämä saisi leveämmällä lestillä, olisivat ne hintansa arvoiset. Omani on ostettu käytettynä 15 eurolla, ja aion varmasti käyttää niitä koko rahan edestä.


kilpatanssikengät lattari

kilpatanssikengät lattari

Korkosuojat leventävät korkoa, ja tukevoittavat kenkiä entisestään. Vaikkei korkokenkiä käyttäisi lavoilla (en halua murskata kenenkään jalkapöytää tms!), niiden käyttö harkoissa auttaa hahmottamaan tanssiasentoa. Sen jälkeen on helpompaa tanssia lattareita lättäpohjilla. Jos haluaa tosissaan treenata lattaritekniikkaa, korolliset kengät itse asiassa helpottavat tekemistä.

Jos ei suoriltaan halua panostaa satasen kenkiin, löytyy niitä melko edullisestikin käytettynä. Lattarit pääsevät ihan uusiin ulottuvuuksiin korkojen myötä, ellei satu olemaan synnynnäinen lattaritanssija. Näitä kenkiä suosittelen enemmän kuin mitään muita!

Jive loksahti kohdilleen aivan eri tavalla. En ole ikinä lättäpohjilla täysin saanut jiven juonesta kiinni, mutta nyt se alkoi sujua. Ja kaikki oli kiinni pelkästä kenkävalinnasta. Jive on niin nopeatempoinen, ettei ehdi edes huomata, onko jalassa korot vai ei. Rumba, jossa pitäisi pystyä olemaan yhdellä jalalla pidempään, horjui paljon tavallista enemmän, mutta yleinen tanssiasento ja liikkuminen oli rumbamaisempi.

Cha chassa korot auttoivat myös, vaikkei yhtä suurta lampun syttymistä tapahtunut kuin jivessa. Samba on minulla niin alkutekijöissä, että kengillä ei juuri ole merkitystä - samalla tavalla sen saa menemään pieleen sekä koroilla että ilman. Vakioissa en huomannut, että korot olisivat parantaneet tanssimista.    

ps. Tilasin juuri testin vuoksi uudet lattarikengät suoraan Kiinasta, hintaa tuli postikuluineen reilut 11 euroa. Muutaman viikon päästä seuraa uusi testiraportti, onko halpiskengistä mihinkään.

9. marraskuuta 2016

Vapaa-ajan ongelmat poistettu

Näin kiirettä ei ole yliopistolla ennen pitänytkään, perus- ja syventävien opintojen välillä on työmäärän suhteen huikea ero! Monilla kursseilla pitää lukea nippu tieteellisiä artikkeleita ja tehdä niistä analyysejä tai kirjoittaa esseitä. Nyt alan olla jo loppusuoralla niiden kanssa, mutta niin on mittakin täynnä. Varsinkaan rahoitukseen liittyvät tutkimusartikkelit eivät ole niitä helppolukuisimpia... Kansainvälisen laskentatoimen palautettavissa ryhmätöissä oli puolestaan niin tiukka palautusaikataulu, että väänsimme niitä Facebook-ryhmässämme parina yönä. Siinä kun klo 3.30 yrittää pähkäillä leasing-kirjauksia tai johdannaisia IFRS-standardien mukaan, ei tule mitään.

alapitkä tanssit peltohovi


Opiskeluiden vastapainoksi olen käynyt tanssimassa tuttuun tahtiin: vähintään yhdet harjoitukset ja yhdet tanssit viikossa. Pari viikkoa sitten olin pitkän tauon (vuosi?) jälkeen Alapitkällä. Lattia oli hurjan paljon liukkaampi kuin ennen, ja koko ajan sai hissutella ja varoa - jopa kumipohjaisilla kengillä! Mutta ilmeisesti se on yleisön tahto, että liukastetta pitää viljellä ylen määrin. Pari kertaa olen ehtinyt käydä myös Iisalmen Nuorisotalolla. Esiintyjien taso vaihtelee: eräs yhtye soitti pelkästään valssia, tangoa ja humppaa. Yllätysnumerona tuli tavan foksia. Ake Pääkkö duo soitti viime sunnuntaina lähes kaikki yleisimmät lajit.   

Viime viikolla Peltohovissa oli harvinaisen tanssittavaa ja monipuolista musiikkia. Yhtye oli Anna-Ilona band, jota suosittelen erittäin lämpimästi! Sambaa tanssiessa päätavoitteeni oli hanskata harjoiteltu koreografia ja etenkin pysyä mukana nopeassa rytmissä säilyttäen jouston ja lantion käytön. Tällä hetkellä yhdistelmä onnistuu heikosti tai kohtalaisesti, mutta kesään on vielä aikaa! Olen jauhanut sambaa nyt syksyllä joka viikko, ja opetellut siihen tiettyä suhteellisen yksinkertaista koreografiaa. Mikään tanssilaji ei ole tähän mennessä ollut noin vaikeaa. Oikea samba näyttää helpolta (kuten varmaan kaikki tanssit, silloin kun ne osaa), mutta lavasambaan verrattuna vaatii älyttömästi harjoitusta. 

Gracevillessä esiintyi pari viikkoa sitten Ile Kallio band, jota olin lähinnä vain kuuntelemassa. Jossakin vaiheessa pipopäinen mustiin pukeutunut nuorimies tuli sanomaan: "Teijän pitää mennä tanssimaan! Mä oon nähny teijät monta kertaa, ja teijän tanssi on ihan ****n siistin näköstä." Palautetta tulee joskus yllättäviltäkin henkilöiltä, joilta sitä vähiten odottaisi, varsinkaan kehuja. 

Motivaationi ripeään opiskelujen loppurutistukseen juontaa siitä, että sain hommattua itselleni harjoittelupaikan kevääksi, ja aion saada maisterin paperit ulos ennen sitä. Jos suunnitelma onnistuu, valmistun yliopistosta reilussa kolmessa vuodessa. Tiiviisti saa tehdä hommia tuohon aikaan, mutta mikään yli-ihminen ei tarvitse olla. Mikäli harjoittelun jälkeen pääsee jatkamaan suoraan työelämässä, on tympeää lähteä vielä palaamaan yliopistolle ja tenttimään puuttuvia kursseja. Gradua ei ainakaan kannata jättää roikkumaan, niin monilla on jäänyt koko tutkimus tekemättä työelämään siirtymisen takia. Mutta perjantaina on vaihteeksi vuorossa jotain muuta kuin Peltohovia tai Gracevilleä: Hurma Rauhalahdessa! 

Kuva: Pixabay / CC0 Public Domain