3. joulukuuta 2016

Hurma ei hurmannutkaan

Tanssiraportointi on jäänyt taas sivummalle. Juuri kun sain edelliset kurssit saatettua loppuun, nyt alkoi ankara pänttääminen: joulukuun puolessa välissä on neljä tenttiä kolmen päivän sisään. Luvassa on muun muassa arvopaperimarkkina- ja immateriaalioikeutta. Gradu aiheuttaa harmaita hiuksia haastateltavien löytämisen vaikeuden vuoksi - hankalaa tehdä tutkimusta ilman aineistoa. No, loppuvuotta kohden helpottaa, ja ensi vuoden alku menee lähinnä gradun analyysi- ja viimeistelyvaiheisiin. Maaliskuun lopussa minulla pitäisi olla maisterin paperit ulkona, enää neljä kuukautta!! 

rauhalahti tanssit


Marraskuussa kävin vanhassa tutussa Rauhalahdessa Hurman innoittamana. Heillä oli joitain hauskoja uusia sovituksia, muun muassa Iron Maidenia ja AC/DC:tä polkkana, joka tosin tuolla tuli humppaversiona. En ole myöskään ennen tanssinut Apulannan Armoa rumbana, hyvä oivallus. Nykyään Rauhalahden kanssa on aina sama juttu: mennessä intoilee sitä, kuinka pääsee hyvän yhtyeen tansseihin tanssimaan hyviä kappaleita. Paluumatkalla on aina sama valitus, kuinka ei ruuhkan takia mahtunut tanssimaan yhtään. Onhan se tietysti hyvä käydä välillä muuallakin, ettei pyöri jatkuvasti samoissa, pienissä piireissä. Hyvät yhtyeet, kuten Hurma, menevät silti vähän hukkaan, kun tanssiminen on pelkkää varomista, tönimistä ja jalkojen murskautumista. Eikä edes paita kastu, se on jo huolestuttava merkki!

On se vaan niin, että mieluummin tanssii huonomman yhtyeen tahdissa, jos mahtuu hyvin tanssimaan. Tanssi on kuitenkin pääasia, miksi tanssipaikalle edes menen. Vaikka tästäkin joku joskus loukkaantui Facebookissa, kun hänen mielestään ei saisi kehua väljää tanssilattiaa. Se kun on järjestäjälle huono asia. No tietenkin on, mutta tanssijan eli minun kannaltani se on hyvä asia. Vähän sama kuin ei saisi kehua, että jonkin tuotteen löysi tarjouksesta, myyjä kun sai siten vähemmän rahaa. Mutta se siitä, minä aion jatkossakin itsekkäästi hehkuttaa, jos jossain mahtui hyvin tanssimaan.

Armi & Afrikan tähti oli uusi tuttavuus, johon törmäsin Runnilla. Jos rockabilly-yhtyettä ei lasketa, näin hyvää tanssibändiä ei ole ennen Runnilla nähtykään! Nuorekas kokoonpano, jolta tuli kaikki mahdolliset tanssilajit, myös paljon lattaria. Erittäin positiivinen yllätys Runnilta, joka on viime aikoina alkanut tuntua tylsähköltä. En muistakaan, milloin olisin viimeksi ollut noin poikki tanssien jälkeen. Bändiltä tuli sellainen tykitys jiveä, että loppuillasta ei ollut tietoakaan jalan rullauksesta tai lantion käytöstä, kroppa oli jo niin väsynyt. Ja mitä tästä taas opimme: kannattaa mennä rohkeasti tuntemattomampienkin tanssiyhtyeiden keikoille, sieltä voi paljastua vaikka minkälaisia helmiä. 

Kuva: Pixabay/CC0 Public Domain

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti