30. tammikuuta 2017

Arvio: Runnin tanssit

Runni sopii vaihteluksi talvikauden tansseihin. Esiintyjien taso vaihtelee, mutta ottaen huomioon pääsymaksuttomuuden, keskimäärin Runnilla on hinta-laatusuhteeltaan ihan hyvät tanssit.  // Arvio perustuu noin 20 käyntikertaan.

runni tanssit iisalmi


Tunnelma ja miljöö: 7/10

Tanssilattia: 7/10

Hinta/laatu-suhde: 8/10

Asiakaspalvelu: 9/10

Kokonaisarvosana: 7,8


Runnille on Iisalmen keskustasta noin parinkymmenen minuutin ajomatka. Pihassa on parkkitilaa melko hyvin. Narikka on ilmainen. Erillistä vesipistettä ei ole, mutta baaritiskiltä saa puolen litran vesilasin 1 eurolla. Alkoholitarjoilusta huolimatta humalaisia ei ole ikinä näkynyt. 

Meno vaikuttaa enemmän sitä, että hotellivieraat käyvät ottamassa pari drinkkiä ja siinä seurustelun lomassa vierailevat välillä tanssiparketilla. Runnille suosittelen ottamaan oman parin mukaan: parittomia + tanssivia ihmisiä on vähänlaisesti. Joskus paikalle sattuu eksymään esim. isompia naisporukoita, jolloin haettavia on tavallista enemmän, mutta suurin osa tanssii saman parin kanssa koko ajan. Ikäjakauma painottuu vanhempaan väestöön, mutta pelkistä eläkeläistansseista ei silti ole kyse. 

Esiintymässä saattaa olla mitä tahansa, tangomarkkinatyypeistä rockabillyyn ja pappaduoihin. Erittäin positiivista on se, ettei pääsymaksua ole yleensä ollenkaan! Luottaako Runni hotellin täyttöasteeseen, alkoholimyyntiin vai eikö lipputuloilla muuten vain ole väliä, sitä en tiedä. Jos ei ole varma esiintyjän tanssittavuudesta, Runnilla voi käydä katsomassa, miltä meno vaikuttaa ja tarvittaessa jatkaa matkaa esimerkiksi Peltohoviin Kiuruvedelle. 

Tanssilattia on pienehkö, mutta toimii yleensä. Suosituimmissa tansseissa, esim. uutenavuotena, tungos on niin valtava, ettei tanssimisesta voi puhua. Sisustukseltaan Runni on tyylikäs ja viihtyisä, varsinkin jos verrataan vanhahtavaan Peltohoviin.

Minulle Runni on toiminut hyvänä vaihteluna silloin, kun yökerhokiintiö on täynnä eikä Kuopioon asti jaksa lähteä ajamaan tanssien takia. Kesällä lähden mieluummin lavatansseihin, mutta pitkän talven aikana lähitanssipaikat tulevat sen verran tutuiksi, että kaikenlainen vaihtelu on tervetullutta. Joskus Runnin tanssit aiheuttavat pettymyksen, mutta joskus esiintyjä paljastuu aivan loistavaksi tanssiyhtyeeksi. 

+ ei pääsymaksua (yleensä)
+ vaihtelevia esiintyjiä
- pienehkö tanssilattia


Tanssit lauantaisin, myös muina viikonpäivinä (kannattaa seurata tapahtumakalenteria). N. klo 20-01. Satunnaisesti tanssikursseja ja lavatanssijumppaa ym.
Vesilasi 1e, ilmainen narikka. Liput pääsääntöisesti 0 euroa. 
Tanssiohjelmisto (linkki päivitetty 25.1.2017) 
Spa Hotel Runni
Runnintie 407
74595 Runni 

Kuva: © Iisalmen kaupunki

25. tammikuuta 2017

Lavatanssiaiheisia blogeja

Tämä postaus on alun perin julkaistu vuonna 2014, mutta muutoksia lavatanssiin liittyvissä blogeissa on tapahtunut sen verran paljon, että julkaisen nyt päivitetyn version, josta on poistettu lopettaneet blogit ja lisätty uusia. Olkaas hyvät! 

Aktiivisesti päivittyvät lavatanssiblogit

Villit askeleet
Varmasti jokainen, joka on vähänkin googlettanut tietoa tanssiin liittyen, on ajautunut Villit askeleet -blogiin. Blogi esittelee hirmuisesti erilaisia tanssilajeja, hieman tanssilavaetikettiä ja vinkkejä lavatansseihin. Runsaan Youtube-pätkien määrän seurauksena sivusto latautuu tuhottoman hitaasti.

Saanko luvan - vai tanssitaanko ensin?
Ahkerasti päivittyvä lavatanssiblogi Turun suunnalta. Tietoa myös mm. Valasrannan tanssileiristä.

Everything is hard before it's easy
Vuoden ikäinen lavatanssiblogi, kirjoittajan sijaintina Tampere.

Kaksi vasenta jalkaa!
Parivuotias lavatanssiblogi Lahden suunnalta, päivittyy melko usein.


(Kuva: photologue_np CC BY 2.0)



Harvemmin päivittyvät tai blogin pääpaino ei ole lavatansseissa

Paritanssipäiväkirja
Painavaa ja asiallista informaatiota paritansseista, sillä kirjoittaja on valmistunut tanssinopettajaksi. Parasta antia ovat opiskeluaikaiset oppimispäiväkirjat. Päivittyy muutaman kerran vuoteen.


Puhtaasti lavatansseihin keskittynyt blogi, raportteja ympäri Suomea. Päivittyy muutaman kerran vuodessa.

---

Monen monta bloggaajaa on lopettanut ja lista on kutistunut noin puoleen kolmen vuoden takaisesta. Jos tiedät tanssiblogin, joka puuttuu, jätä kommentti niin täydennän listaa!

24. tammikuuta 2017

Tanssii tähtien kanssa 2017

Tämänvuotiset Tanssii tähtien kanssa -oppilaat julkistettiin eilen! Sukulaiseni arveli, että minä olen kohta kyseisessä ohjelmassa mukana. No, vielä ei tullut soittoa tuotantoyhtiöltä, mutta jos sitten ensi vuonna, vink vink :)



Porukka on minulle melkoinen kysymysmerkki, joten ohjelma voisi olla ennemminkin Tanssii tuntemattomien kanssa. Kilpailijoista neljä on täysin tuntematonta, kolme hämärästi tuttua ja vain kolme tuttua. Kilpailijat ovat: 

  • Kasmir (laulaja)
  • Eevi Teittinen (fitness-urheilija)
  • Musta Barbaari (räppäri)
  • Pepe Willberg (laulaja)
  • Kirsi Alm-Siira (uutisankkuri)
  • Anna-Maija Tuokko (näyttelijä)
  • Laura Malmivaara (näyttelijä)
  • Ali Jahangiri (koomikko)
  • Hanna Sumari (toimittaja-juontaja) 
  • Jarkko Tamminen (koomikko-näyttelijä)

(Lähde: MTV)

Kirsi Alm-Siirasta tuli heti mieleen, että hän voisi hyvinkin olla tanssiparketilla samanhenkinen kuin Baba Lybeck, joka pärjäsi omalla kaudellaan pitkälle. Räppäreiltä lähtee omanlaisensa tanssityyli, mutta mitenköhän lattarit taipuvat. Näyttelijöistä on paha mennä sanomaan mitään, siitä kategoriasta voi löytyä partaveitsiä, kankia tai mitä tahansa siltä väliltä. Pepe Willberg taas vaikuttaa henkilöltä, jonka vahvuutena voisivat olla vakiot. Oma villi veikkaukseni on kuitenkin, että fitness-urheilija tulee viemään voiton.

Tuomareista Kiira Korpi on paljon parempi valinta ei-tanssivaksi tuomariksi kuin mitä aiemmilla kausilla on ollut. Taitoluistelu ja tanssi ovat sentään jollain tasolla lähellä toisiaan, joten Kiiralla on varmasti näkemystä tanssin suhteen. Ehkä tänä vuonna kuullaan bonustuomarilta muitakin kommentteja kuin, että tanssi näytti hyvältä ja kemia toimi ynnä muuta yleispätevää. 

Tanssiohjelmien esityksiä kannattaa ehdottomasti keskittyä seuraamaan tarkoin, niistä saa vaikka kuinka paljon ideoita siihen, mitä jippoja omaan tanssiin voisi lisätä. Koreografiat on rakennettu niin, että tanssi näyttää mahdollisimman hyvältä, vaikkei oppilaan tanssitekniikka riittäisikään. Minä olen jo moneen kertaan päättänyt, että nyt en ota ohjelmistooni enää mitään uusia juttuja, nykyiset saavat riittää. Mutta kunhan TTK pääsee vauhtiin, niin kohta olen matkinut jo suunnilleen puolet liikkeistä itselleni.

Yläasteikäisenä Tanssii tähtien kanssa -tanssit näyttivät aivan utopistisilta. Miten joku voi oppia noin äkkiä tanssimaan noin huippuhyvin. Nyt esityksiä osaa katsoa aivan erilaisin silmin ja muun muassa vikojen peiteyrityksiä osaa tunnistaa. Lisäksi tansseista bongaa paljon tuttuja elementtejä, ja huomaa, että hei, ton mä olen tehnyt ja tota olen kokeillut. Monet jutut näyttävät paljon vaikeammilta kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Toisaalta joidenkin höyhenenkevyiltä näyttävien liikkeiden raskaus on yllättänyt.

Varsinaisten tanssiohjelmien lisäksi tanssia löytyy paljon muualtakin. Vanhoissa elokuvissa on usein tanssikohtauksia, mutta tv-mainoksetkaan eivät ole poissuljettuja: en koskaan unohda mainosta, jossa korvapuustit tekevät American spinin :D




12.2. siis kaikki tanssin ystävät tiiviisti tv:n ääreen, ja silmät ja korvat auki - myös mainostauoilla!

23. tammikuuta 2017

Arvio: Alapitkän nuorisoseuran tanssit

"Voitteks te tehä seuraavassakin tanssissa ton et sä nostat naisen noin korkeelle?" Näin toivoi laulaja heti ensimmäisen fuskun jälkeen! Alapitkän tanssit pääsivät ihan yllättämään viime lauantaina, sen verran hyvä yhtye oli buukattu esiintymään. Aiemmin minulla oli Alapitkästä jokseenkin ristiriitainen käsitys, mutta nyt sattui vaihteeksi erittäin positiivinen yllätys. Tämän innoittamana palaan pitkän tauon jälkeen tanssipaikka-arvioiden pariin. Onhan noista Alapitkän nuorisoseuran tansseista kokemusta jo kahden vuoden ajalta.

Tanssipaikka-arvio

Alapitkän nuorisoseuran tanssit tuovat sopivaa vaihtelua parillisille tanssijoille. Esiintyjien laatu vaihtelee, mutta tanssitilaa on ravintolatanssehin verrattuna paljon. //Arvio perustuu noin 10 käyntikertaan.

alapitkä tanssit


Seurantalo sijaitsee sopivasti Kuopion ja Iisalmen puolivälissä, ja siellä näyttää käyvän porukkaa molemmista suunnista. Parkkitilaa on runsaasti. Oven lähettyvillä on mielestäni vartioitu, maksullinen narikka, mutta ilmainenkin narikka löytyy, kun suunnistaa ovesta vasemmalle. Lipun maksuun käy vain käteinen.

Tanssilattialla on neliöitä, mutta lattia on todella liukas jopa kumipohjaisilla kengillä. Kappaleparin päättyessä suurin osa tanssijoista jää lattialle, eikä hakurivejä näy missään. Oma pari on käytännössä pakko olla mukana, tai on tiedettävä, että paikalle tulee paljon tanssituttuja. Muuten ilta menee istuskeluksi., tai vaihtoehtoisesti voi suunnata pubin puolelle laulamaan karaokea.

Hinta-laatusuhde vaihtelee paljon ja joidenkin yhtyeiden kohdalla lipun hinta menee jo kipurajan yli. Väsyneestä pappahumppabändistä 13 euroa ei ole mielestäni kohtuullista, mutta esimerkiksi Heidi Pakarisesta tai viime kertaisesta Rami Rafael + Markku Ketola -kombosta 15e oli ihan ok. Alapitkän tansseista minulla on hyvin vaihtelevia kokemuksia: joskus olen lähtenyt pois jo ensimmäisen tunnin aikana, joskus tanssit ovat täysin hintansa arvoiset. Nettisivujen mukaan lipun hinta on 13e, mutta ainakin viimeksi se oli nostettu viiteentoista. Mikä lie on keskihinta. 


Vettä saa kahvion lisäksi erillisestä vesipisteestä. Kahviosta olen ostanut syötävää vain pari kertaa, mutta sieltä löytyy erilaisia suolaisia ja makeita leivonnaisia. Suosittelen herkullisia itsetehtyjä karjalanpiirakoita, jotka bongasin ja testasin viimeksi!



Tunnelma ja miljöö: 7/10

Tanssilattia: 7/10

Hinta/laatu-suhde: 7/10

Asiakaspalvelu: 9/10

Kokonaisarvosana: 7,5

+ ravintolatansseihin verrattuna paljon tanssineliöitä
+ joskus positiivisia yllätyksiä esiintyjien puolesta
- oma pari oltava mukana
- liukas lattia


Tanssit talvikaudella joka toinen lauantai klo 20 - 00.30. 

Vesipiste löytyy, narikka ilmainen/maksullinen. Liput 13 - 15 euroa.

Tanssiohjelmisto (linkki päivitetty 24.1.2017) 
Räsäläntie 3
71910 Alapitkä

Kuva: © 2017 Alapitkän Nuorisoseura Ry

19. tammikuuta 2017

Tanssin kehityskohteita

Joitain omia kirjoituksiani lueskellessa syntyy kuva, että tanssini sujuu aina huippuhyvin ja muutenkin osaan jo kaiken. Näin ei lähellekään ole, joten ajattelin omistaa kokonaisen postauksen tärkeimmille asioille, joita minun tulisi kehittää omassa tanssissani. Pelkkä sanojen pyörittely ei auta, joten määrittelen myös, mitä aion konkreettisesti tehdä sen eteen, jotta kehittyisin kyseisissä jutuissa.

tanssi kehittyminen itsearviointi


Lattarit
  • käsien käyttö
  • tanssin syvin olemus
  • terävyys
Lattareissa on superpaljon yksityiskohtia, joihin voisi takertua, mutta jos tanssia koristelisi enemmän käsillä, se voisi viedä huomiota pois vioista, mutta vähintäänkin tekisi tanssista paremman näköistä. Tungostansseissa ei luonnollisestikaan voi olla koko aikaa huitomassa käsillään joka suuntaan, vaan on suosittava virtaviivaisempaa menoa. Minulla on muuhun vartaloon nähden ylipitkät kädet - kaikissa istuvissa kauluspaidoissa tai bleisereissä on järjestäen liian lyhyet hihat. Tällaisilla apinakäsillä saisi tanssiin paljonkin näyttävyyttä, kunhan vain niitä muistaisi ja osaisi hyödyntää.

Lattareiden (lähinnä cha cha/rumba/samba) syvin olemus ei ole vielä täysin auennut minulle - tuntuu, että joku jää aina puuttumaan tanssista. Vaikka lantioni liikkuu, vartalon liike on kokonaisuudessaan liian kankeaa. Lattareista jive sujuu oman arvioni mukaan parhaiten.

Cha chaa ja rumbaa tanssin välillä liian pehmeästi ja terävyys puuttuu. Ihan kädenalituksesta lähtien pitäisi keskittyä terävämpiin liikkeisiin, tähän kilpatanssiohjaajakin puuttui heti ensimmäisenä.

Toimenpiteet:
  • Omien harjoitussessioiden järjestäminen pelkälle tanssin koristelulle 
  • Terävyyden harjoittelu peruskuvioiden avulla
  • Tanssivideoiden tutkiminen - huipuista kannattaa ottaa mallia
  • Peilin eteen parkkeeraus yhdistettynä edelliseen kohtaan. Harvoissa tanssipaikoissa on peilejä, eikä niitä ole edes harjoituspaikassani, joten en juurikaan tiedä, miltä tanssini todellisuudessa näyttää. On siis otettava kotiharjoittelu-kortti käyttöön! Lattareita on helpompi parantaa, kun tietää, miltä mikäkin osa-alue näyttää. 

Yleiskunto
Parempi yleiskunto tarkoittaisi pidempiä tanssi-iltoja. En ole aiemmin ollut innokas liikkuja, joten tanssiminen pari kolme kertaa viikossa on suuri edistys liikuntaurallani. Liikunnan lisääminen ei silti olisi pahitteeksi.

Toimenpiteet:

  • Olen laiska lenkkeilijä ja kuntosalille minua ei saa kirveelläkään, joten sopiva kuntoilumuoto voisi olla yksin tanssiminen. Swing-polkalla, samballa tai jivella saa takuuvarmasti hien pintaan, kun pistää niihin tarpeeksi vauhtia.   

Fusku & bugg
Helposti ajattelee, että fusku ja bugg ovat sen verran peruskauraa, ettei perusaskeleeseen tarvitse enää palata, kun se on kerran oppinut. Fuskun jousto ja buggin rullaava askel meinaavat silti aina unohtua. Loppuillasta väsynein jaloin ei puolestaan jaksa enää välittää, kunhan vain raahautuu jollain tyylillä.

Toimenpiteet:
  • Perusaskeleen ja -kuvioiden toistoa ja toistoa... tylsää, mutta toimivaa. 

Ennakointi
Kun tanssii riittävän pitkään saman parin kanssa, alkaa helposti ennakoida liikkeitä. Jos tiettyä kuviota seuraa aina tietynlainen purku tai kuvio, ne saattaa alkaa tehdä automaattisesti ilman viennin kuuntelua. En pidä itseäni hyvänä seuraajana.

Toimenpiteet:
  • Enemmän silmät kiinni tanssimista ja pelkkään vientiin keskittymistä
  • Kuvittelua, että tanssii tuntemattoman parin kanssa - voisikohan tällainen mielikuvaharjoittelu toimia?

Hallitut liikkeet
Moninkertaiset spinit pyörivät välillä minne sattuu, rumban askellus horjuu joskus jopa tasapohjaisilla kengillä... Joissain tilanteissa liikkeistäni puuttuu kontrolli. Minun mielestäni hyvän näköinen tanssi on aina hallittua, jolloin tanssijoista näkee, että he tietävät tasan tarkkaan mitä tekevät. Tai jos eivät tiedä, he improvisoivat erittäin taitavasti.

Toimenpiteet:

  • Korkkarit jalkaan ja tanssimaan (kotona) - tämän jälkeen ei pitäisi enää horjua lättäpohjilla! 
  • Spinien pyörimistä yksin ilman tukea


Miksi?
Tykkään siitä fiiliksestä, kun huomaa, että on omaksunut jotain uutta tai aiemmin kangerrellut tanssilaji/-kuvio lähtee yhtäkkiä tuosta vain. Olisi hölmöä jumahtaa paikalleen, jos on mahdollisuus harjoittelemalla päästä eteenpäin ja tulla paremmaksi tanssijaksi.

Vaikka joidenkin mielestä 50 vuotta samalla tanssityylillä riittää ja yhtään enempää treenaamalla tanssi muuttuu yhtäkkiä veren maku suussa paahdetuksi huippu-urheiluksi, näen asian aivan eri tavalla. Tanssi on harrastus siinä missä muutkin, ja yleensä harrastuksissa halutaan kehittyä.

Mutta! Vaikka haluan kehittyä tanssijana ja tanssia mahdollisimman hyvin, ei tanssin hauskuus häviä mihinkään, vaikka cha chassa ottaisi kanta-askeleen tai fuskun lomassa kolauttaisi päänsä lattiaan. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, eikä kaikki onnistu, mutta se ei ole niin vaarallista. Harjoituksissa voin tanssia otsa rypyssä, mutta tansseihin mennään pitämään hauskaa!

Mitä uutta 2017?
  • Samba on tällä hetkellä ainut laji, jota käyn läpi jokaisissa harjoituksissa. 2017 kesällä aion tanssia sambaa lavoilla niin, etten sotke askelia tai tipahda kärryiltä. Joko hyvällä tai sitten huonolla menestyksellä. Mitään lajia ei voi oppia kuin tanssimalla, joten jos ei muuten niin ehkä vuonna 2027 samba näyttää minun tanssimanani hyvältä!
  • Yritän opetella pyörimään spinejä yksin yhden jalan varassa. On tosi siistin näköistä, kun mm. tanssiohjelmien koe-esiintymisissä porukat saattavat vetää vaikka viisi pyörähdystä peräkkäin, koko ajan yhden jalan varassa ja vielä täysin horjumatta! Helppoahan se parin kanssa on, kun koko ajan saa pidettyä toisella kädellä tukea, mutta nyt harjoittelen sooloversiota. 
  • Kuten jo edellä tuli ilmi, aion lisätä kotiharjoittelun määrää. Nyt tanssiharjoitukset ovat pääasiassa lauantaisen kahden tunnin harjoitusvuoron varassa. Mikään ei estäisi harjoittelemasta kotona, tekosyynä on vain laiskuus. Kotoa löytyy myös se paljon kaivattu peili.
  • Uusia, haastavampia ja yllättävämpiä kuvioita kädenalitanssehin! Syksyllä hioutui jo pari uutuuskuviota, vielä on kokonainen kevätkausi aikaa keksiä lisää. Ensi kesänä tulen viime vuoden tapaan nuohoamaan pitkin lattioita, mutta myös pyöräyttämään varpaat kohti kattoa. Kädenalitanssien suola on ehdottomasti lähes rajaton vapaus tehdä mitä vain! 

+Bonuksena aion kirjoittaa blogiin tänä vuonna useammin. Viime vuonna blogi jäi taka-alalle tiukan opiskeluputken takia. Nyt opinnot alkavat olla loppusuoralla, ja pian vapaa-ajan määrä lisääntyy, vaikka työelämään siirrynkin. Tuntuu oudolta, ettei kohta enää olekaan tulevia tenttejä ja palautettavia oppimistehtäviä jatkuvasti kummittelemassa. Mitä luksusta!

Kuva: Pixabay/ CC0 Public Domain

15. tammikuuta 2017

Odotukset ylittävää asiakaspalvelua

Asiakaspalvelun perussääntö: hyvä aspa on asiakkaan odotukset täyttävää, erinomainen aspa ylittää ne. Gracevillen henkilökunta on jo monesti ennenkin ylittänyt odotuksia mm. siirtämällä pöytiä pois tieltä, jotta mahtuu tanssimaan paremmin. Sama meininki jatkui.

Viikko sitten Gracevillessä baarimikko pöllähti pöydän viereen ja kysyi: "Oliko teillä jotain kappaletoiveita? - te ilmeisesti haluatte tanssia." Äkkiseltään ei ikinä keksi mitään tiettyä kappaletta tai artistia. Pitäisi varmaan tehdä joku yleispätevä biisilista, jonka voi tyrkätä dj:ille. Epämääräisen "jotain salsaa, sambaa, ysäriä tai lattaria" sepustuksen jälkeen soimaan lähti ihka aitoa salsamusiikkia.

Toissailtana olin jälleen Gracevillessä, sillä lehti-ilmoitus kertoi, että DJ soittaa ysäriä. Odotettavissa oli siis rankka mutta hauska ilta, ja näin myös toteutui. Heti, kun ovesta pääsi sisälle ja soimassa ollut kappale päättyi, tuli kolme lattaria peräkkäin - liekö sattumaa..? Tämän jälkeen DJ ilmestyi kysymään, mitä haluamme soitettavan. "Lattaria, vaikka Shakiraa, mutta tätä ysäriä myös, ja rokkia" -selostuksen jälkeen haluamamme piti ja niitä tuli.

Viime vuonna ilmestyi jokin espanjankielinen paljon radiosoittoa saanut kappale, joka soveltuu erinomaisesti samban alkeiden harjoitteluun (=se on sopivan hidas). Sitä olen aina autolla ajaessa fiilistellyt ja miettinyt, että tässä on kyllä loistava samba. Nyt pääsin tanssimaan sitä käytännössä ja se oli ehkä paras sambani ikinä. Edes pienen pieni edistysaskel on tapahtunut!

Oli tosi rankat tanssit, vaikka ajallisesti Gracevillessä tuli oltua vain pari tuntia. Kun liikkeet ovat muuttuneet jatkuvasti fyysisimmiksi, sitä väsyy aivan eri tavalla kuin mummofuskua hissutellessa. Ilta verotti sen verran voimia, että eilisaamuinen harjoitusvuoro jäi käyttämättä kokonaan! Illalla olin kuitenkin jo kokeilemassa uudestaan Runni + Mika Lappalainen -komboa, joka ei uutenavuotena ruuhkan takia toiminut. Mitähän siitä kommentoisi - hyvä ääni, mutta ohjelmistosta voi melkein päätellä, että kyseessä on tangomarkkinaihminen. Vähän liikaa näitä kuluneita Satumaita ja Jätkän humppia. Muuten ihan hyvät tanssit, väsymys alkoi vain painaa. Nyt on taas hetkeksi tanssikiintiö täynnä.

graceville asiakaspalvelu


Otsikon mukaisesti odotukset ylittävää asiakaspalvelua on myös UEF:n oikeustieteen laitoksella. Jokaisesta oikeustieteen tentistä on tullut sähköpostiin tai Moodleen reilun liuskan mittainen yleinen tenttipalaute, josta saa hyviä neuvoja tentin uusimiseen tai korottamiseen.

Lisäksi Moodlesta löytyy tenttien arvosanalistat, joista näkee, miten oma suoriutuminen suhteutuu muihin. Jos 60 % tenttijöistä on saanut arvosanaksi hylätty tai 1, ei se oma 1/5 tunnu enää niin pahalta. Immateriaalioikeuden verkkokurssilla julkaistiin tuloslista, josta näki opiskelijanumeron mukaan kysymyskohtaisesti, kuinka monta pistettä on mistäkin tehtävästä saanut. Yhdellä kurssilla järjestettiin jopa live-palautetilaisuus kurssin ensimmäisen tentin jälkeen - ihan uskomatonta!

Kauppatieteen puolella voi vain haaveilla tällaisista. Joillain yksittäisillä kursseilla saatetaan antaa lyhyt yleispalaute, mutta se on todella harvinaista. Opintorekisteriin vain ilmestyy jokin arvosana ja kaikki informaatio on siinä. Lisätietoja saa toki kysymällä, mutta eipä tentaattoreita viitsi häiritä kuin hätätapauksessa. Luulisi, että samalla vaivalla, kun he vastaavat yhden opiskelijan kysymyksiin, kirjoittaisi jo yleisen tenttipalautteen, jonka voisi lähettää kaikille tenttijöille massapostituksena.

Tämän vuoden tenttirykelmäni käynnistyi Filosofian perusteet -verkkotentillä. Enpä ole noin pilkunviilaus-kirjoja ennen lukenutkaan. Ei olisi minusta filosofian pääaineopiskelijaksi, suomeksi sanottuna en vain ymmärrä aihetta. Parhaillaan olen tutustumassa elinkeinoverotuksen syvimpiin saloihin ja kiemuroihin. Tuloksia odottelen filosofian lisäksi Corporate Governancesta ja Arvopaperimarkkinaoikeudesta, kohta on 250 op täynnä opintorekisterissä - gradun lisäksi ei siis puutu enää montaa pistettä!

Kuva: Pixabay /  CC0 Public Domain

10. tammikuuta 2017

Pikkuvinkkejä tanssilajeihin

Kun mietin, millä tyylillä tanssin ensimmäisenä tanssivuonna ja vertaan sitä nykyiseen, on eroa havaittavissa. Joillakin pienillä vinkeillä tanssi olisi helpottunut paljon - joissain lajeissa olisi tarvittu vähän suurempia oivalluksia. Käyn läpi joitakin tanssilajeja: mitä olen niistä oppinut kolmessa vuodessa, mikä tuntui alussa vaikealta, mitä olen tehnyt väärin ja millä nikseillä noviisi-minä olisi saanut tanssista enemmän irti.

tanssi vinkkejä lavatanssit ohjeita aloittelijoille


Humppa
Jopa paljon parjaamaani humppaa voi tanssia väärin, olen siitä elävä esimerkki. Ihan alkuaikoina tanssin perinteistä humppaa pelkkien päkiöiden varassa joustaen. En tiedä mistä tämä kuningasajatus tuli, mutta seuraavana päivänä en meinannut pystyä kävelemään ollenkaan, kun pohkeet olivat niin uskomattoman jumissa. Eli todellakin kannattaa joustaa niin, että jalkapohja käy ihan koko pituudeltaan lattialla.

Foksi
Ensimmäinen kosketukseni tanssimaailmaan oli foksi. Ja kyllä se vaihtoaskeleen omaksuminen kesti! Kun se sitten sujui edes jotenkin, kaikki romahti kun harjoituksissa siirryttiin oikeaan ja vasempaan käännökseen. Ei niistä meinannut tulla yhtään mitään. Jumiuduin koko ajan laskemaan musiikista rytmiä neljään, vaikka olisi pitänyt keskittyä laskemaan kolmoseen tai vain perinteisesti hidas-hidas-nop-nop. Oli ensimmäinen opeteltava tanssilaji mikä tahansa, ei vinkiksi voi antaa muuta kuin kärsivällisyyden. Kyllä ne palaset jossain vaiheessa loksahtavat kohdilleen, joillain hitaammin ja toisilla nopeammin.

Jive
Minulla kesti hirveän pitkään tajuta perusaskeleen idea. Ei sillä, että olisin jivea erityisemmin harjoitellutkaan, mutta tulihan sitä aina lavoilla tanssittua - jotenkuten. Vasta viime syksynä jokin loksahti kohdalleen ja jive alkoi näyttää jivelta. Olen vahvasti sitä mieltä, että korolliset lattareihin tarkoitetut kilpatanssikengät edesauttoivat jiven hahmotusta paljon. Tämän "loksahduksen" jälkeen huomasin, että pystyn tanssimaan jivea todella nopeatempoisiin kappaleisiin ilman, että putoan rytmistä. Mahtava tunne, kun aiemmin ylitsepääsemätön asia sujuu yhtäkkiä kuin itsestään! Siitäkin oli varmasti apua, että tanssin jivea mm. yökerhoissa todella hidastempoisiin kappaleisiin (vaikka ne eivät olleet jivea nähneetkään). 

Joskus näkee lavoilla pomppu-jiven tanssijoita, joiden lantio ei liiku ollenkaan, mutta jive ei ole kilpailu siitä, kuka ponnahtaa korkeimmalle. Luultavasti syyllistyin itsekin alussa liialliseen ylöspäin pyrkimiseen, ja samalla lantio saattoi unohtua. Myös lättäjalka-jivea tuli harrastettua jonkin aikaa eli jalkapohjan rullaus unohtui ja tallustelin tasajalkaa - ei näin. Lisäksi yritin ottaa aivan liian pitkiä askeleita, mikä hankaloitti tanssimista entisestään, kun ei muutenkaan meinannut pysyä rytmissä, saati sitten puolen metrin harppauksilla.

Valssi
Valssissa en ainakaan muista olleen suurempia vaikeuksia. Se, mitä en aluksi hahmottanut, oli ristiaskelten ottaminen pyörähdyksissä. Ohjaajat neuvoivat, että jos mies pyörittää useamman kierroksen, meno sujuvoittuu ja helpottuu, jos kolmosella vie jalan reilusti ristiin. Kurssilla en tajunnut tämän ideaa yhtään ja olin jatkuvasti jalat solmussa, mutta jossain vaiheessa lavoilla se aukesi. Näin se juuri on - jos mies innostuu ja pyörittää vaikka viisi kierrosta peräkkäin, ei kai mitenkään ehdi ottaa "normaalia" perusaskelta. Ehkä silloin, jos ottaa tosi lyhyitä askelia tai pyörii hitaammin..?

Hidas valssi
Hidasta valssia opetellessa hankalinta oli minusta hahmottaa, kummalla jalalla milloinkin lähdetään liikkeelle. Kun jalat ovat kolmosen ja ykkösen välissä vierekkäin, ei jalkojen asennosta saa yhtään vinkkiä, tuleeko seuraavaksi oikea vai vasen. Päässälaskuyrityksetkin kariutuivat heti, kun perusaskeleen lisäksi alettiin harjoitella käännöksiä eikä keskittyminen enää riittänyt molempiin.

Helppo muistisääntö on ajatella, että askel otetaan aina vuorojaloin. Jos kolmosella on tuonut vasemman jalan oikean viereen, tällöin askel on viimeksi otettu vasemmalla jalalla ja ykkönen lähtee oikealla. Kerran eräs mies kompuroi ja tuskaili tanssin lomassa ääneen, että kumpi jalka se nyt olikaan. Kun vinkkasin tuon vuorojalkasysteemin, melkein näin kuinka lamppu syttyi parini päässä ja tanssi lähti heti menemään oikein.

Ennen hidasta valssia olin opetellut foksin ja tangon, joissa lähtö tapahtuu aina oikealla. Heti kun tämä kaava rikottiin, ei tanssi enää onnistunutkaan. Kun soppaan sekoitettiin vielä vauhtiaskeleen ottaminen aloituksessa, olin totaalisen ulkona laskuissa! Aloittelija-vaiheessa meni tosi äkkiä solmuun askelten kanssa, oli kyseessä sitten uusi tanssilaji tai vain pieni uusi kuvio tuttuun tanssilajiin.

Fusku
Puoli vuotta kestäneen alkeiskurssin viimeisenä lajina opeteltiin fuskua. Aiemmat lajit eivät olleet hirveästi iskeneet, mutta fuskun jälkeen innostuin tanssista ihan eri tavalla! Jännitin etukäteen, että mitähän tuollaisesta kädenalitanssimisesta oikein tulee ja enhän minä osaa tanssia parista erillään. Fuskun perusaskeleessa ei ole mitään ihmeellistä askelten puolesta, lasku menee kuin foksissakin. Fuskun ydin on kuitenkin jousto, joka pitäisi muistaa joka askeleella. Siitä lähtee äkkiä luistamaan, kun keskittyy kuvioihin tai väsyy loppuillasta. Alussa suosittelen keskittymään perusteisiin, eikä uusien kuvioiden kahmimiseen, mikä usein on tanssikurssien ongelma.

Bugg
Ensikosketukseni buggiin oli lavalla, kun mies lähti vain viemään sitä. Mies oli juuri vastikään "oppinut" sen tanssikurssilla ja riuhtoi minua joka suuntaan hirveällä hosumisella eikä buggista ollut tietoakaan. Buggia tanssin tosi pitkään lättäjalkatyylillä, mutta viime vuoden aikana se loksahti samalla lailla kuin jive. Silti aina väsyneenä siirtyy helposti lättätyyliin, kun ei jaksa panostaa oikeaoppiseen buggiin. Tässä on sama juttu kuin fuskussa: tanssi tuntuu tosi helpolta ja sen ajattelee osaavansa hyvin, mutta silti aivan perusasiat unohtuvat. Kannattaa siis jauhaa perusaskelta ihan kyllästymiseen asti ja vielä sen jälkeenkin, jotta se pureutuu takaraivoon.


Tango
Ihmettelin ensimmäisillä tanssitunneilla, miksi tangon taivutus tuntuu niin kauhean vaikealta. Epäilin, että rakenteessani on vikaa enkä vain yksinkertaisesti taivu. Kun jossain vaiheessa tajusin nostaa vasemman jalkani ilmaan ja pitää vain oikean tukijalkana (oikealle taivutettaessa), taivuin huiman paljon alemmas. Ehkä ei tarvitse erikseen mainita, että käytännön asiat eivät lukeudu vahvuuksiini...

Cha cha / rumba
Alussa tanssin lattareita aikamoiseen rautakankityyliin. Cha chassa oli täysi työ pysyä mukana askelissa, ja kaikki muu sitten unohtuikin. Rumban koin vielä vaikeammaksi, koska se on niin hidastempoista ja kankityyli korostui kahta kauheammin. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin uskalsin mennä hakuriviin näiden lajien kohdalla, ja aloin harrastaa lattareita enemmän vasta tutun tanssiparin kanssa. Ensimmäiseksi pitäisi melkein kiinnittää huomiota lantion käyttöön, eihän se ole lattari eikä mikään, jota tanssitaan rautakankena! Pikku hiljaa voi alkaa miettiä, miten tanssia voisi koristella käsien käytöllä tai kiinnittää huomiota, voisiko liikkeet tehdä terävämmin jne. Lattareissa on tosi paljon muistettavaa, eikä kaikkea voi oppia samalla sekunnilla. En tiedä, osaanko kolmen vuoden jälkeen edes puoliakaan.

Lattarit ovat niin oma maailmansa, että niitä ei parin kolmen tanssitunnin aikana ehdi hahmottaa. Alkeis- ja alkeisjatkotunnit tuntuvat keskittyvän siihen, että oppilaille taotaan päähän perusaskel ja joitakin peruskuvioita. Lantion kasista, painopisteestä, jalkojen asennosta tai käsillä koristelusta ei juurikaan kerrota. Jatkotunneilla mennään jonkin verran pidemmälle, mutta jos ihan oikeasti haluaa lattareita oppia, on melkein ainut vaihtoehto lähteä kilpatanssitunneille. Vaikka lavatanssitunneilla menet kuinka sujuvasti, kilpatanssiohjaaja pystyy kertomaan jo ensimmäisen minuutin aikana monta kohdetta, joita tulisi parantaa tai jotka tekee väärin. Minulle kävi juuri näin.

Riippuu tietysti täysin itsestä, mitä hakee tanssilta ja mikä taso riittää juuri itselle. En tietenkään kannusta kaikkia lähtemään kilpatanssiin, vaan tanssin pikkutarkkaan opetteluun on oltava aito kiinnostus. Jos riittää, että pystyy tanssimaan lattareita sujuvasti lavoilla, ei kilpatanssia tarvita. Jos haluaa kunnolla perehtyä aiheeseen ja tanssia vieläkin paremmin (ja hermot kestävät!), kannattaa harkita kilpatanssia.

Muut lajit
Sambasta en viitsi alkaa edes kirjoittaa, siinä menee vielä tässä vaiheessa suunnilleen kaikki päin mäntyä enkä osaa neuvoa muita sen tanssimisessa. Salsan maailmaan tutustuin vasta pidempään tanssittuani, eikä salsaa voi periaatteessa kovin väärin tanssia - eikös salsassa pitänyt olla kaikki sallittua? (Swing)polkka joko lähtee tai ei lähde, ja kun sen on kerran hahmottanut, se on ja pysyy. Ainut vinkki jonka voin antaa on, ettei swing-polkassa kannata turhaan pomppia kovin korkealle. Siihen menee vain turhaan energiaa. Perusaskeleen pystyy tanssimaan siten, että jalka on vain sentin pari irti lattiasta. Tavan polkkaa en ole pitkiin aikoihin edes kokeillut parin kanssa. Jenkka ja masurkka ovat vähän turhanpäiväistä täytettä tanssilavojen ohjelmistoissa, mutta ne on pakko opetella, jos haluaa pystyä tanssimaan kaikki soitetut lajit. Näihin ei juurikaan kannata panostaa, riittää kun osaa perusteet.

---

Erittäin todennäköinen syy mainittuihin kompurointeihin ja sähläyksiin oli yliyrittäminen. Yritin niin hirveästi keskittyä jokaiseen yksityiskohtaan ja tanssia kaiken oikein, että lopputuloksena mikään komponenteista ei onnistunut ja tanssi näytti ei-niin-kovin-hyvältä. Alun jännitys tietysti vaikutti negatiivisesti, mutta rento tanssikaan ei ole automaattisesti  hyvän näköistä, jos tanssilajia ei hahmota yhtään. Mutta mitä tästä eteenpäin - se selviää seuraavasta postauksesta, joka käsittelee tanssin kehityskohteita. Jokaisen tanssista löytyy jotain parannettavaa, ja olenkin raapustellut itsearviointia omasta tanssistani. Siihen pureudutaan tarkemmin ensi viikolla.

Kuva: Pixabay /  CC0 Public Domain

4. tammikuuta 2017

Ihania uudenvuodentanssijoita

Joulukuun tanssit ovat sujuneet tutuissa paikoissa. Puolivälin paikkeilla Peltohovissa esiintyi Patajätkä, jonka olen nähnyt pari kertaa aiemmin ja jota suosittelen lämpimästi. Gracevilleen erehdyin jonain kansantanssi-iltana - ei iskenyt. Yhtye esitti "elektrokansantanssimusiikkia" ja aina väliin heitti hyvää (?) vitsiä. Poistuin paikalta melko ripeästi - ne parit jenkat ja polkat vielä menevät lavoilla, mutta ei kokonainen ilta. Iloinen yllätys oli, että Stellassa pystyy taas tanssimaan, koska lattian tahmaisuus on hävinnyt. 

runni stella iisalmi tanssit


Vuoden oli alun perin tarkoitus vaihtua Runnilla. Siellä esiintynyt Mika Lappalainen oli hyvän kuuloinen ja ohjelmistoltaan sellaista perustasoa. Muuten ei mitään vikaa, mutta porukkaa oli kuin pipoa. Tunnelma oli yhtä tiivis kuin Rauhalahden Hurma-tansseissa ja tanssiminen oli vähän niin ja näin. Suosiolla luovuttaminen kannatti, sillä Stellassa sai pistää omat tanssit pystyyn, ja siellä vuosi vaihtui oikein mukavasti. Kerran kolautin pääni lattiaan ja hameeni vetoketju repesi totaalisesti, mutta sellaista sattuu. 

Illan aikana kaksi eri naista tuli sanomaan: "Te ootte niin ihania!" Toinen oli todella innostuneen oloinen ja kertoi jo tutuksi tulleen tarinan siitä, kuinka hän haluaisi mennä tanssitunneille, mutta ei oikein tiedä minne, kynnys tuntuu suurelta eikä pariakaan ole. Myös ennen joulua kävin Stellassa, jolloin noin kolmekymppinen nainen tuli jututtamaan ja kyselemään josko pitäisimme hänelle tanssitunteja. Hän sanoi seuranneensa tanssiamme jo pidempään ja ihmetteli: "Missä tolleen oppii oikein tanssimaan?" 

Sitä aina pohditaan, miten nuoria saataisiin lisää (lava)tanssiharrastuksen pariin. Kynnys lähteä esim. Tanssii tähtien kanssa -ohjelman innoittamana tanssikurssille voi olla erittäin suuri. Perinteisimmät lavatanssilajit eivät tuskin yksinään innosta nuoria niin paljon, että he hakeutuisivat kursseille. Fusku ja bugg saattavat olla täysin tuntemattomia tanssilajeja ei-tanssi-ihmisille. Mutta kun viimeksi mainitut lajit viedään yökerhoon, parin vuoden havaintojeni perusteella nuoret, myös miehet, innostuvat seuraamaan tanssia. Rohkeimmat tulevat jututtamaan ja tykittävät kysymyspatteriston tanssiharrastuksen aloittamiseen liittyen.  

Eli jos nuoret eivät tule tanssitunneille, viedään tanssi sinne missä monet nuoret ovat: baareihin ja yökerhoihin. Jos tanssijat käyvät vain lavoilla ja ns. virallisissa tanssipaikoissa, on pieni todennäköisyys, että tanssitaidoton mutta halukas oppija löytäisi tiensä sinne. Jos minulla olisi oma tanssikoulu, voisin kertoa näille innostuneille tapauksille, missä ja miten hän voi tanssiharrastuksen aloittaa. Samalla voisi tarjota paria ilmaista tutustumistuntia ja näin olisi saatu napattua uusi ihminen tanssikoukkuun. Kun tanssi, ja nimenomaan paritanssi, viedään ei-niin-perinteiseen ympäristöön, uskon että se muuttaa ihmisten käsitystä "vanhanaikaisista" lavatansseista edes hieman todellisempaan suuntaan. Ettei paritanssi olekaan aina sitä humpan nysväystä, vaan voi sisältää myös heittoja, taivutuksia tai vaikka voltteja. Ja mikä tärkeintä: tyypillistä yökerhomusiikkia voi yhtä lailla tanssia paritanssina kuin yksinkin.

Kuva: CC0 Public Domain / Pixabay