Kun mietin, millä tyylillä tanssin ensimmäisenä tanssivuonna ja vertaan sitä nykyiseen, on eroa havaittavissa. Joillakin pienillä vinkeillä tanssi olisi helpottunut paljon - joissain lajeissa olisi tarvittu vähän suurempia oivalluksia. Käyn läpi joitakin tanssilajeja: mitä olen niistä oppinut kolmessa vuodessa, mikä tuntui alussa vaikealta, mitä olen tehnyt väärin ja millä nikseillä noviisi-minä olisi saanut tanssista enemmän irti.
Humppa
Jopa paljon parjaamaani humppaa voi tanssia väärin, olen siitä elävä esimerkki. Ihan alkuaikoina tanssin perinteistä humppaa pelkkien päkiöiden varassa joustaen. En tiedä mistä tämä kuningasajatus tuli, mutta seuraavana päivänä en meinannut pystyä kävelemään ollenkaan, kun pohkeet olivat niin uskomattoman jumissa. Eli todellakin kannattaa joustaa niin, että jalkapohja käy ihan koko pituudeltaan lattialla.
Foksi
Ensimmäinen kosketukseni tanssimaailmaan oli foksi. Ja kyllä se vaihtoaskeleen omaksuminen kesti! Kun se sitten sujui edes jotenkin, kaikki romahti kun harjoituksissa siirryttiin oikeaan ja vasempaan käännökseen. Ei niistä meinannut tulla yhtään mitään. Jumiuduin koko ajan laskemaan musiikista rytmiä neljään, vaikka olisi pitänyt keskittyä laskemaan kolmoseen tai vain perinteisesti hidas-hidas-nop-nop. Oli ensimmäinen opeteltava tanssilaji mikä tahansa, ei vinkiksi voi antaa muuta kuin kärsivällisyyden. Kyllä ne palaset jossain vaiheessa loksahtavat kohdilleen, joillain hitaammin ja toisilla nopeammin.
Jive
Minulla kesti hirveän pitkään tajuta perusaskeleen idea. Ei sillä, että olisin jivea erityisemmin harjoitellutkaan, mutta tulihan sitä aina lavoilla tanssittua - jotenkuten. Vasta viime syksynä jokin loksahti kohdalleen ja jive alkoi näyttää jivelta. Olen vahvasti sitä mieltä, että korolliset lattareihin tarkoitetut kilpatanssikengät edesauttoivat jiven hahmotusta paljon. Tämän "loksahduksen" jälkeen huomasin, että pystyn tanssimaan jivea todella nopeatempoisiin kappaleisiin ilman, että putoan rytmistä. Mahtava tunne, kun aiemmin ylitsepääsemätön asia sujuu yhtäkkiä kuin itsestään! Siitäkin oli varmasti apua, että tanssin jivea mm. yökerhoissa todella hidastempoisiin kappaleisiin (vaikka ne eivät olleet jivea nähneetkään).
Joskus näkee lavoilla pomppu-jiven tanssijoita, joiden lantio ei liiku ollenkaan, mutta jive ei ole kilpailu siitä, kuka ponnahtaa korkeimmalle. Luultavasti syyllistyin itsekin alussa liialliseen ylöspäin pyrkimiseen, ja samalla lantio saattoi unohtua. Myös lättäjalka-jivea tuli harrastettua jonkin aikaa eli jalkapohjan rullaus unohtui ja tallustelin tasajalkaa - ei näin. Lisäksi yritin ottaa aivan liian pitkiä askeleita, mikä hankaloitti tanssimista entisestään, kun ei muutenkaan meinannut pysyä rytmissä, saati sitten puolen metrin harppauksilla.
Valssi
Valssissa en ainakaan muista olleen suurempia vaikeuksia. Se, mitä en aluksi hahmottanut, oli ristiaskelten ottaminen pyörähdyksissä. Ohjaajat neuvoivat, että jos mies pyörittää useamman kierroksen, meno sujuvoittuu ja helpottuu, jos kolmosella vie jalan reilusti ristiin. Kurssilla en tajunnut tämän ideaa yhtään ja olin jatkuvasti jalat solmussa, mutta jossain vaiheessa lavoilla se aukesi. Näin se juuri on - jos mies innostuu ja pyörittää vaikka viisi kierrosta peräkkäin, ei kai mitenkään ehdi ottaa "normaalia" perusaskelta. Ehkä silloin, jos ottaa tosi lyhyitä askelia tai pyörii hitaammin..?
Hidas valssi
Hidasta valssia opetellessa hankalinta oli minusta hahmottaa, kummalla jalalla milloinkin lähdetään liikkeelle. Kun jalat ovat kolmosen ja ykkösen välissä vierekkäin, ei jalkojen asennosta saa yhtään vinkkiä, tuleeko seuraavaksi oikea vai vasen. Päässälaskuyrityksetkin kariutuivat heti, kun perusaskeleen lisäksi alettiin harjoitella käännöksiä eikä keskittyminen enää riittänyt molempiin.
Helppo muistisääntö on ajatella, että askel otetaan aina vuorojaloin. Jos kolmosella on tuonut vasemman jalan oikean viereen, tällöin askel on viimeksi otettu vasemmalla jalalla ja ykkönen lähtee oikealla. Kerran eräs mies kompuroi ja tuskaili tanssin lomassa ääneen, että kumpi jalka se nyt olikaan. Kun vinkkasin tuon vuorojalkasysteemin, melkein näin kuinka lamppu syttyi parini päässä ja tanssi lähti heti menemään oikein.
Ennen hidasta valssia olin opetellut foksin ja tangon, joissa lähtö tapahtuu aina oikealla. Heti kun tämä kaava rikottiin, ei tanssi enää onnistunutkaan. Kun soppaan sekoitettiin vielä vauhtiaskeleen ottaminen aloituksessa, olin totaalisen ulkona laskuissa! Aloittelija-vaiheessa meni tosi äkkiä solmuun askelten kanssa, oli kyseessä sitten uusi tanssilaji tai vain pieni uusi kuvio tuttuun tanssilajiin.
Fusku
Puoli vuotta kestäneen alkeiskurssin viimeisenä lajina opeteltiin fuskua. Aiemmat lajit eivät olleet hirveästi iskeneet, mutta fuskun jälkeen innostuin tanssista ihan eri tavalla! Jännitin etukäteen, että mitähän tuollaisesta kädenalitanssimisesta oikein tulee ja enhän minä osaa tanssia parista erillään. Fuskun perusaskeleessa ei ole mitään ihmeellistä askelten puolesta, lasku menee kuin foksissakin. Fuskun ydin on kuitenkin jousto, joka pitäisi muistaa joka askeleella. Siitä lähtee äkkiä luistamaan, kun keskittyy kuvioihin tai väsyy loppuillasta. Alussa suosittelen keskittymään perusteisiin, eikä uusien kuvioiden kahmimiseen, mikä usein on tanssikurssien ongelma.
Bugg
Ensikosketukseni buggiin oli lavalla, kun mies lähti vain viemään sitä. Mies oli juuri vastikään "oppinut" sen tanssikurssilla ja riuhtoi minua joka suuntaan hirveällä hosumisella eikä buggista ollut tietoakaan. Buggia tanssin tosi pitkään lättäjalkatyylillä, mutta viime vuoden aikana se loksahti samalla lailla kuin jive. Silti aina väsyneenä siirtyy helposti lättätyyliin, kun ei jaksa panostaa oikeaoppiseen buggiin. Tässä on sama juttu kuin fuskussa: tanssi tuntuu tosi helpolta ja sen ajattelee osaavansa hyvin, mutta silti aivan perusasiat unohtuvat. Kannattaa siis jauhaa perusaskelta ihan kyllästymiseen asti ja vielä sen jälkeenkin, jotta se pureutuu takaraivoon.
Tango
Ihmettelin ensimmäisillä tanssitunneilla, miksi tangon taivutus tuntuu niin kauhean vaikealta. Epäilin, että rakenteessani on vikaa enkä vain yksinkertaisesti taivu. Kun jossain vaiheessa tajusin nostaa vasemman jalkani ilmaan ja pitää vain oikean tukijalkana (oikealle taivutettaessa), taivuin huiman paljon alemmas. Ehkä ei tarvitse erikseen mainita, että käytännön asiat eivät lukeudu vahvuuksiini...
Cha cha / rumba
Alussa tanssin lattareita aikamoiseen rautakankityyliin. Cha chassa oli täysi työ pysyä mukana askelissa, ja kaikki muu sitten unohtuikin. Rumban koin vielä vaikeammaksi, koska se on niin hidastempoista ja kankityyli korostui kahta kauheammin. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin uskalsin mennä hakuriviin näiden lajien kohdalla, ja aloin harrastaa lattareita enemmän vasta tutun tanssiparin kanssa. Ensimmäiseksi pitäisi melkein kiinnittää huomiota lantion käyttöön, eihän se ole lattari eikä mikään, jota tanssitaan rautakankena! Pikku hiljaa voi alkaa miettiä, miten tanssia voisi koristella käsien käytöllä tai kiinnittää huomiota, voisiko liikkeet tehdä terävämmin jne. Lattareissa on tosi paljon muistettavaa, eikä kaikkea voi oppia samalla sekunnilla. En tiedä, osaanko kolmen vuoden jälkeen edes puoliakaan.
Lattarit ovat niin oma maailmansa, että niitä ei parin kolmen tanssitunnin aikana ehdi hahmottaa. Alkeis- ja alkeisjatkotunnit tuntuvat keskittyvän siihen, että oppilaille taotaan päähän perusaskel ja joitakin peruskuvioita. Lantion kasista, painopisteestä, jalkojen asennosta tai käsillä koristelusta ei juurikaan kerrota. Jatkotunneilla mennään jonkin verran pidemmälle, mutta jos ihan oikeasti haluaa lattareita oppia, on melkein ainut vaihtoehto lähteä kilpatanssitunneille. Vaikka lavatanssitunneilla menet kuinka sujuvasti, kilpatanssiohjaaja pystyy kertomaan jo ensimmäisen minuutin aikana monta kohdetta, joita tulisi parantaa tai jotka tekee väärin. Minulle kävi juuri näin.
Riippuu tietysti täysin itsestä, mitä hakee tanssilta ja mikä taso riittää juuri itselle. En tietenkään kannusta kaikkia lähtemään kilpatanssiin, vaan tanssin pikkutarkkaan opetteluun on oltava aito kiinnostus. Jos riittää, että pystyy tanssimaan lattareita sujuvasti lavoilla, ei kilpatanssia tarvita. Jos haluaa kunnolla perehtyä aiheeseen ja tanssia vieläkin paremmin (ja hermot kestävät!), kannattaa harkita kilpatanssia.
Muut lajit
Sambasta en viitsi alkaa edes kirjoittaa, siinä menee vielä tässä vaiheessa suunnilleen kaikki päin mäntyä enkä osaa neuvoa muita sen tanssimisessa. Salsan maailmaan tutustuin vasta pidempään tanssittuani, eikä salsaa voi periaatteessa kovin väärin tanssia - eikös salsassa pitänyt olla kaikki sallittua? (Swing)polkka joko lähtee tai ei lähde, ja kun sen on kerran hahmottanut, se on ja pysyy. Ainut vinkki jonka voin antaa on, ettei swing-polkassa kannata turhaan pomppia kovin korkealle. Siihen menee vain turhaan energiaa. Perusaskeleen pystyy tanssimaan siten, että jalka on vain sentin pari irti lattiasta. Tavan polkkaa en ole pitkiin aikoihin edes kokeillut parin kanssa. Jenkka ja masurkka ovat vähän turhanpäiväistä täytettä tanssilavojen ohjelmistoissa, mutta ne on pakko opetella, jos haluaa pystyä tanssimaan kaikki soitetut lajit. Näihin ei juurikaan kannata panostaa, riittää kun osaa perusteet.
---
Erittäin todennäköinen syy mainittuihin kompurointeihin ja sähläyksiin oli yliyrittäminen. Yritin niin hirveästi keskittyä jokaiseen yksityiskohtaan ja tanssia kaiken oikein, että lopputuloksena mikään komponenteista ei onnistunut ja tanssi näytti ei-niin-kovin-hyvältä. Alun jännitys tietysti vaikutti negatiivisesti, mutta rento tanssikaan ei ole automaattisesti hyvän näköistä, jos tanssilajia ei hahmota yhtään. Mutta mitä tästä eteenpäin - se selviää seuraavasta postauksesta, joka käsittelee tanssin kehityskohteita. Jokaisen tanssista löytyy jotain parannettavaa, ja olenkin raapustellut itsearviointia omasta tanssistani. Siihen pureudutaan tarkemmin ensi viikolla.
Kuva: Pixabay / CC0 Public Domain
