4. helmikuuta 2017

Tanssikuvioita

"Mulla jäi yks sana laulamatta, kun mä katoin et mihin se nainen sujahti."
"Mä meinasin jo rynnätä auttamaan sut ylös, mut sit mä tajusin et se kuulu teijän koreografiaan."
"Teillä ainakin nivelet liikkuu."

Jos innostuu vaikka fuskusta, ei ole pakko jämähtää vain niihin tanssitunneilla harjoiteltuihin kuvioihin. Toisaalta olen skeptinen erilaisten kuviopäivien hyödyllisyyden suhteen - ei se määrä vaan laatu. Jos parin tunnin aikana tykitetään jatkuvasti uusia kuvioita, kuka niitä muistaa enää kotona?

tanssikuvioita


Mielestäni paras keino on suunnata osoitteeseen youtube.com ja penkoa sieltä itselleen mieluisia kuvioita. Näin voi rauhassa keskittyä yhteen kuvioon kerrallaan ja toistaa sitä niin monta kertaa kuin on tarpeen. Kuten aiemmin kirjoitin, kannattaa aina pitää silmät auki - hyviä tanssikuvioita voi bongata vaikka tv-mainoksista. Yksi vaihtoehto on keksiä uusia kuvioita itse, vaikka onkin todennäköistä, että joku muu on keksinyt sen jo aiemmin. On aika vaikeaa kehitellä kuvioita, joita kukaan ei olisi ikinä tehnyt missään.  

Parasta uusien kikkailujen opettelussa on se hetki, kun uudelle kuviolle pitää keksiä nimi. Sopiva nimi on mahdollisimman kuvaava, mutta myös lyhyt, jotta se on nopea huikata tanssin lomassa. Se ei myöskään saa olla sekoitettavissa mihinkään muuhun kuvioon. Joskus sitä miettii, mitä viereiset tanssijat ajattelevat, kun mies huudahtelee sinulle koodisanoja "tytön pumppaus", "pukki", "luistutus väärinpäin" ja niin edelleen.

Eräs nainen kommentoi kerran: "Ai te sovitte oikein strategian et miten te tanssitte. Me mennään aina sillä samalla tyylillä." Tanssin lomassa pari kertoo minulle sanallisesti tulevan kuvion, sillä kaikkia niitä ei voi viedä, vaikka mies olisi kuinka hyvä. Naisen on pakko tietää ennakkoon, mitä hänen on tehtävä. Joka väittää, että hyvä viejä pystyy viemään hyvälle seuraajalle mitä tahansa, on täysin väärässä! 

Yllättävän monien ihmisten kuulee supisevan parilleen, että toi mies meinas kaatua. Se on kyllä ihan harjoiteltu juttu, eikä kukaan ole vahingossa kaatumassa mihinkään. Saisi olla aika mestari, jos kaatuisi joka tansseissa monta kertaa illassa selälleen lattialle...  

Osa pahoittaa mielensä jo siitä ajatuksesta, että joku tanssii kädenalitansseja. Voin vain kuvitella, mitä heidän päässään liikkuu minun tanssimistani katsellessaan. Tähän mennessä olen saanut vain yhden kerran negatiivista palautetta. Positiivisten kommenttien määrä on sen sijaan melkoinen, mitä suuresti ihmettelen - eihän suomalainen kovin herkästi kehu tuntemattomia ihmisiä. Mutta sen verran paheksuviakin katseita välillä tulee, että luulen mielensäpahoittajien vain kyräilevän itsekseen. Ehkä on parempi, etten tiedä tarkalleen heidän ajatuksiaan.

Lopuksi voisi kysyä, mitä hyötyä on harjoitella mitä ihmeellisimpiä kuvioita, eivätkö paikanvaihto ja italialainen riittäisi. Leppoisassa mummofuskussa ei jatkuvasti kolhisi itseään mustelmille, ei väsyisi tansseissa niin nopeasti, niska/hartiat/selkä/pohkeet eivät jumahtaisi... Meneehän se tanssi niinkin, mutta on se vaan aika paljon hauskempaa sujahdella, pyöräytellä ja lennähdellä korkealle ilmaan! Jos kävisin tansseissa yksin, tällainen ei olisi mahdollista ja sitten olisi vaan mukauduttava siihen, miten kukakin mies sattuisi milloinkin viemään. Kun kerran pari löytyy omasta takaa ja viikoittainen harjoitusvuorokin on mahdollinen, minun mielestäni ei ole mitään ideaa jauhaa aina samoja juttuja.

Kuva: Pixabay /  CC0 Public Domain

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti