29. maaliskuuta 2017

Mitä lavatanssija saa irti kilpatanssista?

Miksi ihmeessä lavatanssijan kannattaisi tutustua myös kilpatanssipuoleen? Kilpatanssijathan ovat lavoilla niitä nenä pystyssä viipottavia, jotka rynnivät läpi tungoksen kyynärpäät mahdollisimman leveällä, muista tanssijoista välittämättä. Heidän tanssistaan puuttuu tanssin ilo, koska etukäteen opeteltuja ja yhteen liimattuja koreografioita vain suoritetaan läpi naama nyrpeänä, yliampuvissa tanssiasennoissa. Mokomatkin esiintyjät - ei tanssilava ole mikään kilpalattia!

Vai olisiko sittenkään ihan näin?

Kilpatanssijat lavatansseissa

Sen verran, mitä tunnen (hyviä) kilpatanssijoita ja olen seurannut heitä lavoilla, he kyllä erottuvat, mutta eivät missään nimessä edellä kuvatulla Suomi24-stereotypialla. Kilpatanssijat ovat taitavia väistelemään toisia, heillä on keskimääräistä kauniimmat tanssiasennot ja tanssi on todella hallitun näköistä. He eivät suorita valmiita koreografioitaan veren maku suussa, sillä heidän osaamisensa tulee esille jo ihan perustanssissa. Lava- ja kilpatanssin yhdistelmä sopivassa suhteessa on lavoilla erittäin toimiva - joskus vain vaikuttaa siltä, että kilpatanssi on väärinymmärretty laji.

kilpatanssiblogi lavatanssiblogi


Ainut oikea tanssi

Jopa tanssijoiden keskuudessa elää sitkeä legenda siitä, että kilpatanssi ei ole "kunnollista" tanssia. Se Ainut Oikea Tanssi on lavatanssia, koska vain siinä voi nauttia paritanssista. Mutta miten tanssista nauttiminen voi olla riippuvaista siitä, missä asennossa tanssii ja kuinka teknisesti? Ja onko lavatanssi tosiaan aina niin nautinnollista kuin hehkutetaan? Minä en pysty allekirjoittamaan väitettä. Lavoilta löytyy (onneksi harvoin) sellaisia nipottajia, jotka esimerkiksi keskeyttävät tanssin ja alkavat ohjeistaa tiukalla äänensävyllä kesken kappaleen. Heidän tanssissaan ei tunnu olevan ilon häivääkään, vaan suorittaminen kuvaa tämän ihmisryhmän tanssimista parhaiten.

Asiaa ei voi ajatella niin mustavalkoisesti, että heti ensimmäisen kilpatanssitunnin jälkeen on pääsy kielletty lavatansseihin - eihän tämä henkilö voi enää ymmärtää mitään tanssin ilon päälle, koska harjoittelee liian vaikeita tekniikoita ja outoja tanssiasentoja. Kilpatanssia ei ole pakko ottaa haudanvakavasti, ellei tähtää lajin huipulle. Mitäpä jos miehenä osallistuisikin kilpatanssitunneille ja yllättäisi lavatansseissa naisia letkeillä sambalanteilla? Tai harjoittelisi kannattalemaan itseään ryhdikkäästi ja veisi naisia ylväästi hitaaseen foksiin? Siinä lisääntyisi tanssin ilo naisenkin osalta!

Tiukka rajanveto lava- ja kilpatanssien välillä on mahdotonta. Minä olen omasta mielestäni onnistunut yhdistämään parhaita paloja molemmista. Olen lavatanssija, mutta sovellan siihen kilpatanssijuttuja siinä määrin kuin se on mahdollista (ja siinä määrin kuin osaan eli tällä hetkellä hyvin vähän). Jos jotain sarjaa ei mahdu lavalla tekemään, sitten se keskeytetään ja vaihdetaan kuviota tai suuntaa lennosta. Jos cha chassa tulee otettua kanta-askel, niin tanssi ei siitä mene pilalle, vaikka kilpalattialla siitä tulisikin miinusta.

Vaikka kilpatanssissa käydään tarkasti läpi tanssiasentoja, vakioissa ne eivät ole kaikista käytännöllisimpiä. Siksi lavatansseissa vedän vakioita sillä samalla lavatanssiasennolla kuin ennenkin. Avainsana on mukautuminen: kilpalattialla mennään tiukkojen sääntöjen mukaan, mutta lavatansseissa rennommalla tyylillä.

Miksi kilpatanssia?

Mikäli tavoitteena on kehittää tanssiaan, suosittelen kilpatanssitunteja lämpimästi lavatanssijoille - jo pari alkeistuntia voi tehdä ihmeitä. Paso doble ja quickstep ovat lavatanssijan kannalta melko hyödyttömiä, mutta tunneista voi poimia itselleen tarpeellisimmat. Pasoa lukuun ottamatta lattaritunnit ovat kilpatanssin parhaimmistoa. Kilpatanssitunneilla voi saada myös yksilöllisempää opetusta, sillä ne ovat omien kokemusteni mukaan vähemmän suosittuja. Seuratanssitunnit ovat joskus sellaisia massakursseja, että ohjaaja ei ehdi keskittyä keneenkään yksilöön.

Kilpatanssissa puututaan heti kaikkeen, eikä alkeita aloiteta tyylillä "kunhan tanssii perusaskeleen rytmiin". Siinä missä seuratanssissa lähdetään opettelemaan kiireen vilkkaa kymmeniä kuvioita, kilpatanssissa jauhetaan enemmän perusjuttuja. Seuratanssissa pitää mennä jatko- tai erikoisteematunnille oppimaan tarkempaa tekniikkaa. Ja niin kai se on, että kurssilaiset opettelevat mieluummin hienoja kuvioita, eikä keskittyminen riitä tanssin perusteisiin. Voisin kuvitella, että tanssikurssien järjestäjien ei edes kannata pitää kovin montaa tekniikka- tai "pilkunviilaus"tuntia.

Vaikka kilpatanssi voi kuulostaa aloittelevan tanssijan korvaan nimenä jopa pelottavalta (muistan tunteen!), kilpatanssiin kannattaisi uskaltautua mahdollisimman aikaisin. Vielä parempaa olisi, jos tanssilajeista ei olisi mitään ennakkotietoja. Olen itse huomannut, kuinka vaikeaa on enää muuttaa tanssiaan, kun on sen kerran jollain tavalla (=väärin tai puoliksi oikein) oppinut. Vaatii ihan eri tavalla keskittymistä, kun varsinaisen tanssin lisäksi yrittää sulkea entiset, automaattisesti päälle puskevat rutiinit pois.

Nimestään huolimatta kilpatanssissa käyjän ei ole mikään pakko kilpailla. Se ei ole minunkaan tähtäimessäni, vaan tarkoitukseni on vain opetella hyväksi lavatanssijaksi. Parhaimmat neuvot ja harjoitteet ovat tulleet kilpatanssitunneilta. Väite siitä, että kilpatanssi ei ole käyttökelpoinen lavoilla, ei pidä paikkansa. Mitään pasodobleimaisia poseerauksia ei ole mielekästä vetää lavoilla, mutta itselleni teki todella hyvää palata lajien perusteisiin ja käydä niitä tarkoin läpi. Ja se ryhti! Jos kilpatanssista ei mitään muuta jää käteen, niin ainakin hyvä ryhti, joka on kenelle tahansa tanssijalle tärkeä.

Kilpatanssitunnille eksyminen ei tarkoita, että kaikki lavatanssijutut pitäisi heti hylätä. Lavatanssimiseen kuuluu tietty rentous ja vapaus mm. kuvioiden suhteen. Kilpatanssista saa puolestaan hyviä ideoita vartalon hallintaan ja tanssitekniikkaan. Minulle kilpatanssiin tutustuminen on lisännyt tanssinautintoa lavoilla, sillä koen voivani tanssia paljon paremmin. Tai näin alkutaipaleella tiedän, mitä minun tulisi harjoitella ja miten, jotta voin tulevaisuudessa tanssia paremmin. Kevään kilpatanssituntien myötä olen innostunut tanssista taas ihan eri tavalla, ja vaikka joskus kilpatanssin vaikeus masentaa, kokonaisuudessaan tanssin ilo on moninkertaistunut!

 Kuva: Pixabay/ CC0 Public Domain

27. maaliskuuta 2017

Tanssii tähtien kanssa - viikot 5&6

Pari jaksoa on jälleen edetty TTK:ssa. Toissa sunnuntaina tanssittiin koko jakso pelkkiä vakioita ilman pudotusta, ja eilen kisan jätti Pepe. Vakiot ovat pidemmän päälle tylsiä, mutta täytyy sanoa, että vakiojakso sykähdytti enemmän kuin sitä edeltänyt lattarijakso. 

Ensin täytyy sanoa, että Jutta on aina niin tyylikäs ja elegantti, tanssi hän mitä tahansa! Tyylikkäänä oli myös Laura nahkamekossaan, ja tällaiselle quickstepiä juuri tuntemattomalle tanssi meni ainakin täydestä. Anna-Maijan wienervalssi oli kaunista katseltavaa, mutta en voi sille mitään, että valssi on vain niin tylsää. Yksi vielä menee, mutta sitten on mitta täynnä.

Kirsi oli tehnyt parannusta entiseen ja tango oli ihan tangon näköistä. Mustalla Barbaarilla on yksin tanssiessaan liikkeet hallussa, mutta kun pari tulee vakiotansseissa kuvioihin, liike muuttuu jähmeämmäksi. Minun silmiini tanssi näytti tyypilliseltä quickstepiltä, joka kaipaisi mausteeksi ripauksen rentoutta.

Foxtrot on quickstepin lisäksi vakio, jota jaksan katsoa pidempään tylsistymättä. Janin "foxtrot lipuu kuin Cadillac" oli hyvä ilmaus, niinhän se juuri on! Tuollainen auto vain soljuu mennä arvokkaasti. Lyhyiden foxtrot-kokeiluideni perusteella tanssi ei kuitenkaan lähde soljumaan ihan tuosta noin vaan, kuten ei Eevilläkään. Jokin lukko tuntui pidättelevän tanssia.

tanssii tähtien kanssa 2017 foxtrot

Eilen nähtiin sekalainen joukko eri tanssilajeja. Kirsi on edelleen tosi symppis, ja hänen tanssinsa on selvästi rentoutunut ja sujuvoittunut. Hän taitaa olla ainut, joka on tasaisesti kehittynyt koko kauden ajan. Kanta/päkiäaskelia ei tv:n välityksellä kovin hyvin nähnyt, mutta nousut ja laskut olivat päkiöistä huolimatta mukana. Tanssi oli ihan hitaan valssin näköistä. Pepen ja Jutan kohdalla huomio kiinnittyi aika vahvasti Juttaan, mutta lattarit ovat vaikeita, kuten on huomattu. Vaikka Pepelle kuinka naureskeltaisiin, sitä voi sitten jokainen seitenkymppisenä kokeilla, kuinka taipuisasti itseltä lähtee rumba tai jive! Ottaen huomioon muiden kilpailijoiden tason, Pepe oli silti oikea valinta pudotukseen. 

Eevi on enemmän vakio kuin lattari, mutta jokin tanssissa tökkii - tanssiasento tai liikkumisen sulavuus? Veikkaan, että liiallisesta fitneksestä on vain haittaa tanssiessa. Sama juttu on vähän Mustan Barbaarinkin kohdalla. Kuten Helenakin kommentoi, hänen olemuksensa voimakkuus häviää yhtäkkiä tanssissa. 

Lauran paso oli ihan pason näköistä, sen verran kuin lajista mitään tiedän. Näyttelijän ammatista on se hyöty, että tanssin tarinaan eläytyminen lähtee luonnostaan. Laura on niin selvä tanssijatyyppi, että hänen kannattaisi jatkaa harjoittelua/ylläpitää taitojaan TTK:n jälkeen. Samoin Anna-Maijalla on hyvät edellytykset tanssijaksi. Villi veikkaukseni on, että tässä tulee olemaan TTK:n finaalikaksikko. Hehän jäivät charlestonissakin viimeisinä parketille.

Näin lavatanssijan näkökulmasta olen edelleen sitä mieltä, että osa kilpailijoista on päässyt lyhyessä ajassa ihan hyvälle tasolle. Monet jauhavat lavoilla kymmeniä vuosia eikä tanssi ole sen ihmeellisempää. Tottakai tekemistä riittää ja paljon, mutta kenelläpä ei. Kilpatanssijoiden silmin oppilaiden tanssit eivät ehkä näytä yhtään miltään, mutta jos vaikka Laura ja Anna-Maija vietäisiin lavoille tanssimaan, niin he olisivat heittämällä yli keskivertolavatanssijan. Ei välttämättä seuraamistaidoiltaan, mutta tanssillisesti.

Viime viikonloppuna tv:stä tuli poikkeuksellisen paljon tanssia! TTK:n lisäksi nähtiin huipputason tanssiurheilijoita: lauantaina pätkä Finnish openin vakioista ja sunnuntaina lattareista. Jos nämä jäivät välistä, ohjelmat löytyvät kuukauden ajan Yle Areenasta. Noita katsoessa ei voi kuin miettiä, kuinka monta (kymmentä?) tuhatta harjoitustuntia tuon tason saavuttamiseksi on vaadittu - pakko ihailla. Finaalin "huonoimmatkin" tanssivat tosi upeasti, eikä suuria eroja parien välillä ollut. Siinä on tavoitetta kerrakseen, mutta minä olisin ikionnellinen, jos pystyisin tanssimaan huipputasoon verrattuna edes 10-prosenttisesti.

Kuva: Pixabay/ CC0 Public Domain

26. maaliskuuta 2017

Kilpatanssiharkat: Ryhdikkyyttä rumbaan

Perjantaina mentiin koko tunti pelkkää rumban perusaskelta ja "avausta" (check/New York) sekä etsittiin kadoksissa olevaa tanssiasentoa. Pelkästään tuossa paketissa on niin paljon tekemistä, että yhtään pidemmälle ei tarvinnut mennä. Uutta asiaa tuli taas vaikka kuinka. Onpa siistiä, kun kerrankin joku takoo päähäsi kokonaisen tunnin pelkkiä perusteita!  

Mietin, olenko koskaan nähnyt omaa rumbaani peilistä. Olen saattanut ehkä kerran käydä sellaisella tanssitunnilla, jossa oli peilit käytössä, mutta tästä ei ole mitään muistikuvaa. Jos lyhyitä kotitreenejä ahtaassa käytävässä ei lasketa, niin nyt näin ensimmäistä kertaa kunnolla, että miltä se rumban askellus vaikuttaa. No, se näytti juuri siltä kuin keskivertolavatanssijalla: perus tasapaksua menoa, ei hyvä mutta ei aivan huonokaan.

rumba perusaskel avaus kilpatanssi


Perusaskel oli vähän parempi, mutta avaukset olen tehnyt täysin eri tavalla kuin miten ne kilpatanssissa tehdään. Rintakehä pitää viedä tosi eteen, korkokengillä olisin varmaan jo kaatunut. Rumbassa on joku ongelma, koska joskus horjun jo perusaskeleessa. Cha chassa tai jivessa ei taas ole mitään tasapaino-ongelmia. Avauksen lopussa tehtävä käsivarren suoristus taakse on äkkiseltään hankalampaa kuin kuvittelisi - ainakaan minun käteni ei vain taivu kunnolla. Jalkaterien suuntiin en ole ikinä ennen kiinnittänyt mitään huomiota, mutta kummasti asento näytti tässä avauksessakin tyylikkäämmältä, kun käänteli jalkansa oikein päin.

Koska rumbaa tanssitaan niin hitaaseen tahtiin, voisi ajatella, että se on jotenkin helpompaa kuin muut kilpalattarit. Ei ole. Jopa pelkkiä avauksia tehdessä putoaa kelkasta, jos yrittää tanssia oikein. Liikkuvia osia on liikaa, ja tanssi karkaa minne sattuu. Tanssiasentoon liittyvät erillisharjoitukset olivat jo haasteellisia tällaiselle jäyhälle kropalle, mutta kun ne kaikki pitäisi saada tanssiin yhtä aikaa.

Mitä tunnista jäi päällimmäisenä käteen, niin ryhti. Normaalisti saatan kävellä lysyssä tai etukenossa, mutta rumbatunnin jälkeen huomasin venyväni ylöspäin ja käveleväni oikein ylväästi - ihan tiedostamatta. Jos tuon saman ryhdin muistaisi aina tanssiessa, niin sekin auttaisi jo paljon. Eilen kertasin näitä juttuja vielä omissa harkoissa. Harkkojen ajoitukset ovat mitä mainioimmat: lauantaiaamuna muistaa vielä tuoreeltaan, mitä edellisiltana on opetettu. Täydensin myös viimeviikkoisia muistiinpanoja, jotta opit eivät valu johonkin muistin syviin syövereihin. Ensi perjantaina luvassa on jivea. Mielenkiinnolla odotan, kuinka paljon korjattavaa siitä löytyy! 

Kuva: Pixabay/ CC0 Public Domain

18. maaliskuuta 2017

Sambaa ja rumbaa

Kilpatanssiharjoitukset IINAssa jatkuivat eilen! Löysin taas paljon korjattavaa ja parannettavaa omasta tanssista. Uusia asioita ja havaintoja tuli sellaisella syötöllä, että tunnin jälkeen piti ottaa käyttöön vanha kunnon kynä ja paperi -kombo. Tuntien on tarkoitus jatkua kesäkuun puolelle, ja jos nykyinen tietotulva jatkuu, ei näistä muista ilman dokumentointia enää syksyllä mitään.

Samba

Samba walk ja Side samba walk käytiin jo aiemmin läpi ja nyt vain kerrattiin. Kuvioiden nimet ovat minulta hieman hukassa, joten piti googlettaa ja youtubettaa, että mitäs sitä on tullut harjoiteltua. Nimet ovat hämääviä, koska eihän noissa kävellä yhtään mihinkään, vaan pysytään aikalailla paikallaan. Sambakävely, jossa oikeasti kävellään, on täysin eri kuvio! Samba walkissa nainen käyttää vain vasemman jalan takana, side walkissa oikean jalan oikealla sivulla. Näitä olen harjoitellut jo pidempään, mutta korjauskohteita löytyi.

Botafogoa tehtiin kädenalitusversiona. Tämä ei sinänsä ollut kovin ihmeellinen, kunhan tarkkailee jalkateriään ja saisi sambamaisuutta liikkumiseen. Voltaa olen harjoitellut jo aiemmin. Se menee jotenkin hitaaseen musiikkiin, mutta nopeassa joko tippuu tai kangistuu. Voltan tanssiasentoa pitää korjailla ja kiinnittää huomiota jalkaterien suuntiin.

samba walk huisku rumba avaus perusaskel


Rumba

Tunnin päätteeksi käytiin pikaisesti läpi rumban perusaskelta, tanssiasentoa ja lantion liikettä. Ensinnäkin oikeaoppiseen tanssiasentoon vääntäytyminen vaatii peilin ja hieman kiemurtelua. Kun asennossa sai pysyttyä ehkä 3 sekuntia, niska-yläselkä-alue oli tosi jännittynyt, vaikka olemuksen pitäisi tietenkin olla rento. Heti kun pääsin liikkeelle, asento hajosi ja lähdin automaattisesti tanssimaan vanhalla turvallisella tyylillä. On tosi vaikeaa lähteä muuttamaan jotakin, jonka on aiemmin opetellut väärin tai vain osittain oikein.

Tärkeä huomio oli se, että lapaluiden pitäisi olla auki. Tunnilla lapaluut olivat jokseenkin jumissa, mutta kotona sain ehkä jopa ajatuksesta kiinni. Olo rentoutui heti, ja kummasti tanssiminenkin helpottui! Pitäisi siis muistaa huomioida ylävartaloa paremmin, eikä vain keskittyä jalkoihin ja lantioon - tai vielä pahempaa: pelkkiin jalkoihin.

Perusaskeleessa olen alkanut oikoa: huomasin peilistä, että en vienytkään jalkaa toisen jalan kautta, vaan suorinta reittiä tavoitepisteeseen. Tähän nyt ainakin pitäisi kiinnittää jatkossa huomiota. Toinen havainto oli, että "avauksissa" (Youtuben perusteella kyseessä on New York) otan turhan pitkän askeleen eteen, eikä takajalan polvi ole etujalan polvitaipeessa kiinni. En ole myöskään suoristanut jalkoja tarpeellisissa kohdissa.

Lisäksi jalkaterät osoittavat taas vaihteeksi vääriin suuntiin, lantio ei liiku tarpeeksi, liike pysähtyy/töksähtää ykkösellä, liikkeet eivät ole tarpeeksi teräviä... Mutta jos keskittyisi aina pariin asiaan kerrallaan ja saisi ne otettua mukaan tanssiin, niin se olisi jo aika hyvää edistystä. Kaikkea ei pysty millään tekemään heti.

---

Omissa harkoissa testikuvasin jiven tanssimista nopeaan tempoon - eikä se niin pahalta näyttänyt! Kaivoin vertailun vuoksi arkistojen kätköistä lyhyen jive-pätkäni parin vuoden takaa, ja ero oli tosi suuri. 2015 tanssin lähes tasajalkatallustelua, lantion käytöstä ei ollut tietoakaan ja tanssiasento oli oudohko. Jiven olemus puuttui kokonaan. Oman tanssinsa videointi on ihan hyvä ajatus, jotta voi seurata kehittymistään (tai paikallaan pysymistään..), vaikka tuntuukin hölmöltä tanssia kameralle :) Harmi, ettei minulla ole muita videointeja  "entisajoilta" kuin jiveä ja buggia. Tuon jiven perusteella olen varma, että kaikki muutkin lattarit ovat olleet aikamoista pökkelöintiä. Mutta kun aloittaa pohjalta, suunta ei voi olla kuin ylös!

15. maaliskuuta 2017

Tanssii tähtien kanssa - viikot 3&4

Pari jaksoa ollaan päästy TTK:ssa eteenpäin, ja Hanna sekä Ali ovat joutuneet jättämään parketin. Veikkaan, että Alilla olisi ollut vielä paljon näytettävää, sillä viitteet olivat sen verran hyviä.    

Foxtrot ja paso doble ovat lajeja, joista en tiedä käytännössä mitään. Usein on vaikeaa arvioida, mitä mieltä tuomarit kyseisistä esityksistä aina ovat, mutta Lauran foxtrot oli niin sulavan ja hienostuneen näköistä, että siitä melkein osasi päätellä kommentit. Foxtrot on ehdottomasti opeteltavien tanssilajien listalla, sillä siihen sopivaa musiikkia soitetaan joskus lavoilla. Olisi siistiä liidellä noin kevyen näköisesti!  

Laura oli niin ylivoimainen, että se jäi tuosta jaksosta selvästi päällimmäisenä mieleen. Mustan Barbaarin olisin odottanut olevan liikkuvaisempi sambassa, koska hänen cha chansa oli jo hyvinkin sinne päin. Sambaan on kyllä paljon vaikeampi saada lantiota mukaan, se on nähty omakohtaisesti. Nostot taas näyttävät olevan hänelle ihan lastenleikkiä, pari nousee ilmaan yhtä helpon näköisesti kuin viiden kilon paino. Silti 10 tämän viikon nosto-pasosta oli liikaa.

Tällä viikolla oli lattarijakso, mutta oikeastaan mikään esitys ei säväyttänyt suuresti. Hiphop-mikälie-musiikki ei jaksa innostaa minua yhtään, ja luulenpa vain, että perinteisemmällä cha cha -biisillä Anna-Maija olisi pystynyt loistamaan enemmän, koska hän on selvästi tanssijatyyppi. Erikoisemmilla tempauksilla kalastellaan ehkä katsojaääniä, mutta perinteisemmällä Anna-Maija olisi voinut hyvinkin kisata tuomaripisteiden kärkisijasta.

tanssii tähtien kanssa 2017


Kolmosviikolla katsoin, että Kirsin tanssissa on tapahtunut edistystä mm. piruettien osalta - ja vielä spagaattikin tuli kaupan päälle. Eipä onnistuisi minulta edes puoliksi. Kirsi vaikuttaa tosi sympaattiselta, ja hänelle tuntuu sattuvan ja tapahtuvan. Jos minä menisin telkkariin esittämään sambaa, niin pyörtyisin minäkin - jo ennen kuin pääsisin edes parketille!

Jivessa oli joitakin tuttuja elementtejä, ja innoissani bongasin, että hei mä olen tehnyt tuon. Jotkut sanovat mieluummin tanssivansa itse kuin katsovansa muita, mutta olisi erittäin hyvä välillä seurata, mitä muut tekevät ja miten. Minä tutkin tarkoin, miten muut tanssivat samoja kuvioita ja liikkeitä kuin mitä itse olen tehnyt, sillä muiden jutuista voi löytää sellaisia kohtia, joita omassa tanssissa voisi parantaa.

Paso doble menee minun mielestäni kategoriaan "turhat tanssilajit". Siihen pitäisi osata rakentaa todella näyttävä ja monipuolinen koreografia, jotta sitä jaksaisi seurata. Myös perinteinen pasomusiikki on tylsää. Paso vaikuttaa kaikkein yksipuolisimmalta lattarilta eikä siinä ole oikein mitään ideaa. Muut lattarit ovat selvästi lattareita, mutta paso on vähän sellainen musta lammas, joka ei kuulu joukkoon. Sinänsä en yhtään ihmettele, että pasoihin valitaan ei-niin-perinteisiä juttuja, jotta saadaan ihmiset äänestämään. Kuten nähtiinkin, Alin perinteistä linjaa kunnioittavalla pasolla (joka ei näyttänyt hassummalta) hän joutui kotimatkalle.

Vaikka yleiskuva näyttäisi jäykähköltä, tuomareilta saattaa tulla mielenkiintoisia kehuja esimerkiksi vahvoista jaloista tai siitä, kuinka kauniisti jalat ohittavat toisensa. Kyseisiä ohitustilanteita ei tv-ruudulta kovin tarkasti näe, mutta toisaalta en ole ennen osannut ajatellakaan, että jalka voisi tehdä ohituksen rumasti. Pisteytys kaipaisi jotkut raamit, sillä hyvinkin eritasoiset esitykset voivat saada samoja pisteitä. Mennäänköhän tässä enemmän fiilispohjalta, kun joskus tekniikkaan takerrutaan enemmän ja välillä muut asiat menevät tekniikan edelle eikä sillä ole niin väliä. Voisi olla selkeät vaatimukset tietyille pisteille, joista olisi sitten mahdollisuus fiilispohjalta lisätä tai vähentää vaikka yksi piste. Näin tuomarointi olisi paljon oikeudenmukaisempaa.

Loppuun vielä hehkutuksia ammattitaidosta Katrille, Saanalle ja kameramiehille. Kolmosjaksossa Katri kaatui kävellessään portaita alas, mutta hän ei romahtanutkaan hallitsemattomasti lattialle, vaan jatkoi liikettä ja pyörähti tanssillisesti ympäri ja ylös kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toki Musta Barbaari oli tässä apuna. Viime sunnuntaina Saana oli selvästi tosi sairaana, mutta tanssista sitä ei huomannut ollenkaan. Siinä on rautainen ammattilainen. Ja tietenkin iso plussa kameramiehille, jotka eivät menneet kuvaamaan lähikuvaa lattialla makaavasta Kirsistä, ja episodi jätettiin kokonaan tv-lähetyksen ulkopuolelle.

Ensi sunnuntaina on sitten vuorossa vakiojakso - ehkä silloin nähdään parempia suorituksia, kun ei ole stressiä putoamisvaarasta!

Kuva:  CC0 Public Domain

11. maaliskuuta 2017

Lavatanssietiketti kommentein

Lavatanssijan tulisi olla jollain tasolla perehtynyt tanssietikettiin ennen kentälle lähtemistä. Etiketti on hyvä perusohjeisto, ja sitä kannattaa noudattaa sopivasti soveltaen, ei pilkuntarkasti. Seuraavassa yleisimpiä tanssietiketin suuntaviivoja:

Pukeutuminen & asusteet

Pukeutumissääntöjä ei ole, mutta ehkä tärkein asustesääntö on: ei laukkua tanssilattialle. Laukun kanssa heiluessa saa tanssitaidottoman leiman, eikä laukku tietenkään ole tanssiessa käytännöllinen. Sen voi jättää naulaan, tai vielä parempana vaihtoehtona kannattaa hankkia rannekukkaro. Sinne saa sujautettua esimerkiksi auton avaimet, rahaa ja narikkalapun.

Pukeutumisesta olen kirjoittanut laajemmin täällä.

Hakurivit

Yleissäännön mukaan oven lähelle (tai kauemmas orkesterista) asettuvat aloittelijat, orkesterin lähelle konkarit. Minusta turvallisinta on sijoittua keskivaiheille tai keskeltä hieman oveen päin. Asettautumisessa näyttää olevan jotain perää, mutta sääntö on sinänsä hölmö, että se perustuu täysin tanssijoiden omaan itsearvioon. Miestenriveissä en ole huomannut kovin selkeää tanssitaitojen mukaan asettautumista, ehkä siellä on enemmän kaverien seuraan hakeutumista.

Naistenrivin perusongelma on sen hivuttautuminen ja hajautuminen aina vain kauemmas seinästä, jotta mahdollisuudet tulla haetuksi parantuisivat. Hajanainen rivistö vie hirveästi tanssitilaa, joten olisi erittäin suotavaa, että rivi pysyisi seinän vierellä, mihin se kuuluu. Jos haluaa 110-prosenttisesti tanssimaan, niin sinne vain hakemaan miehiä omatoimisesti!

Hakurivien noudattaminen ei ole niin kiveen kirjoitettua. Ketään ei ole kiellettyä hakea rivin ulkopuolelta, mutta haetulla on oikeus kieltäytyä. Kahvilasta on jotenkin törppöä mennä hakemaan, kun ihmiset yrittävät pitää taukoa - jos henkilö haluaisi sillä hetkellä tanssimaan, hän olisi hakurivissä.


tanssietiketti


Saanko luvan?

Monet hakevat vain ojentamalla kätensä ja nyökkäämällä silmiin katsoen. Joku voi heittää jotain tyyliin "lähetkö tanssimaan", mutta se ei ole välttämätöntä. Johan se kädenojennus suoraan kohti kertoo, että toinen hakee juuri sinua. Näin tungoksessakaan ei tule yleensä epäselvyyksiä, ketä haetaan. Useimmat vastaavat tanssikutsuun hymyilemällä tai pienellä nyökkäyksellä. Myös niiaus käy, jos haluaa noudattaa superperinteistä linjaa. Kun on miehen johdattamana päästy sopivaan aloituspaikkaan tanssilattialle, siinä vaiheessa viimeistään tervehditään toista ja mahdollisesti päätetään, millä tyylillä kappale tanssitaan.

Suurin osa tanssi-illoista menee miestenhakuna eli miehet hakevat. Tällöin yksi tunti on varattu naistenhaulle eli naiset saavat joutuvat kirmaamaan ja kiilaamaan, jotta pääsisivät tanssimaan. Naistentansseissa pääpaino on naistenhaulla ja yksi tunti on varattu miestenhaulle. Sekahaut ovat harvinaisempia, silloin kaikki saavat hakea. Naiset voivat myös tanssia keskenään, mutta miesten keskinäistä tanssia olen nähnyt vain kerran (hekin olivat toisilleen tuttuja ja ehkä alkoholillakin oli hieman osuutta asiaan).

Kiitos-/vastahaku

Aina välillä kuulee puhuttavan kiitos- tai vastahauista, jotka ovat minusta ärsyttäviä termejä. Jos toisesta näkee, että oma taso ei riittänyt tai tanssi ei muuten vain luistanut, en todellakaan tee mitään "kiitos"hakuja. Sehän olisi vain puhdas kiusahaku. Jos taas tanssi sujuu jonkun kanssa, tietysti pyrin hakemaan häntä, jos ehdin, mutta ei sillä ole mitään tekemistä kiitoshaun kanssa.

Toisekseen, jos miehet ovat hakeneet naisia vaikka 3 tuntia, jota seuraa 1 tunti naistenhakua, ei ole edes teoriassa mahdollista, että nainen ehtisi tunnin aikana hakea kaikkia häntä kolmen tunnin aikana hakeneita miehiä! Ja jos ehtisikin, ei jäisi enää aikaa hakea niitä, joiden kanssa nainen ehkä oikeasti haluaisi tanssia. Ihan älytöntä säätämistä - mikseivät kaikki voi vain hakea ketä haluavat, ilman pohtimisia siitä, kuka minua on hakenut ja milloin. 

Kappalepari saman naaman kanssa


Perussäännnön mukaan saman henkilön kanssa tanssitaan kaksi kappaletta. Tämä on loogista, sillä orkesterit soittavat pääsääntöisesti (Yölintua lukuunottamatta) aina kaksi samaa tanssilajia peräkkäin. Myös taukomusiikki pyritään soittamaan kaavan mukaisesti. Yleensä tanssiin haku tapahtuu kappaleparin ensimmäisen biisin aikana, mutta kiellettyä ei tietenkään ole hakea toisenkaan aikana. Tällöin tanssitaan yleensä kolme tanssia, jotta päästään taas normaalirytmiin kiinni. 

Jos tanssi sujuu eikä vastapuoli näytä sitruunaa haukanneelta, voi ehdottaa, josko mentäisiin vielä toinen kappalepari lisää. Joskus olen tullut talutetuksi jo yhden tanssitun kappaleen jälkeen takaisin riviin saatesanoilla "eiköhän tämä riitä", mikä tuntui hassulta. Mies tuntui tekevän samaa muillekin naisille.

Jokaisen tanssin jälkeen kiitetään paria, ja kappaleparin jälkeen erotessa kiitetään yleensä vielä kolmannen kerran. Sääntö on niin juurtunut, että vakituisenkin parin kanssa tulee kiiteltyä toista monta kertaa illassa. Kiitosten ohella on myös kohteliasta taputtaa orkesterille.

tanssietiketti hakurivit kiitoshaku miestenhaku


Kieltäytyminen tanssista

Hakurivin ulkopuolella on periaatteessa oikeus kieltäytyä tanssikutsusta, mutta en näe siihen mitään syytä, paitsi jos on juuri haukkaamassa sämpylää kahviossa tai haluaa muuten pitää hengähdystaukoa. Jos ei osaa soitettavaa lajia, saa tietenkin kohteliaasti kieltäytyä, ettei joudu väkisin tukalaan tilanteeseen. Mikään pakko ei ole tanssia rumbaa rumbana, mutta sen meneminen vaihtoaskeleena saattaa harmittaa (joidenkin kohdalla harmitus on lievä ilmaus) paria sen verran, että minä olen mieluummin kieltäytynyt kuin lähtenyt rämpimään lajia, jota en osaa ollenkaan.

Hakijan epäasiallisuus tai humalatila ovat painavia syitä kieltäytyä tai lähteä pois kesken tanssin. Joillakin tanssilavoilla on ne tietyt häiriköt, joille naiset antavat perätysten pakkeja, vaikkei hakija ole edes humalassa, sillä hänen käytöksensä tiedetään jo etukäteen.  Jos esimerkiksi miehen käsi ei meinaa pysyä lapaluun kohdalla ja asiasta on huomauttanut, miehen voi aivan hyvin jättää keskelle lattiaa ja kävellä pois, sanoi tanssietiketti siihen mitä hyvänsä! Kähmiminen on ehdottomasti hyvä syy kieltäytyä jatkossa saman hakijan tanssikutsuista. Miehillä taitaa harvemmin olla ongelmia liian tungettelevien naisten kanssa? 

Tanssin pyörteissä

Melkein aina tanssit alkavat ja loppuvat valsseihin. En tiedä, mistä käytäntö on peräisin, mutta siitä voisi minun puolestani luopua. Tanssisuunta on vastapäivään, mistä pidetään aikalailla kiinni. Jopa ne tunareimmat pikkujoulutanssijatkin osaavat kiertää lavaa oikeaan suuntaan!

Mitä ripeämmin tanssi etenee, sitä ulompana tulisi lavaa kiertää. Hitaammat taas tanssivat sisempänä. Tämä ei kovinkaan usein toteudu, sillä nopeat tuntuvat puikkelehtivan sieltä, mistä parhaiten pääsee etenemään. En ole myöskään huomannut, että hitaammat fiilistelijät hakeutuisivat sen kummemmin sisemmäs. Idea tässä on hyvä, mutta toteutus vaihtelee. Kädenalitanssijoiden olisi suotavaa tanssia lavan keskellä tai jossakin sopivassa nurkassa, jotta muut tanssijat mahtuvat kiertämään lavaa ympäri. Tämä on sisäistetty melko hyvin, vaikka välillä paikat saattavatkin vaihtua.

Lavan edustalle voi kerääntyä yhtyeestä riippuen faneja, jotka eivät tanssi. He saattavat viedä suurenkin tilan, ja siitähän aina joku tanssija vetäisee herneen nenäänsä. Kannattaisi huomioida, että he ovat yhtä lailla maksaneet lipusta, ja tuovat osaltaan euroja tanssipaikkojen kassaan. Bändin tauolla heillä on hyvää aikaa käyttää mm. kahvion palveluja. Pelkkää vettä juova tanssija voi olla paljon "huonompi" asiakas.

---
Tämä viikko on ollut hiihto"lomaa", mutta minä olen hiki hatussa tankannut sivuja maanantaiseen tenttiin, ettei tarvitse lähteä enää sen jälkeen ajelemaan turhaan Kuopioon. Olisi noloa sössiä vika tentti! Kilpatanssitunnit olivat tauolla, mutta omat harkat jatkuivat. Niinhän siinä kävi, että eräs Tanssii tähtien kanssa 1. jakson kuvio on nyt tiiviissä treenissä. Välillä hirvittää, välillä turhauttaa, joskus hymyilyttää. Näistä harkoista myöhemmin lisää...

Kuvat: Pixabay/ CC0 Public Domain

4. maaliskuuta 2017

Kilpatanssiharkat - samba

Eilen mentiin koko tunti pelkkää sambaa, mikä sattuikin hyvin, koska lattareista tarvitsen kaikkein eniten harjoitusta juuri siinä. Vatsalihakset olivat pari päivää kipeänä viime perjantaisen sambaharjoittelun jäljiltä eli en ole selvästikään aiemmin käyttänyt niitä tanssiessa tarpeeksi. 

Viimeksi käytiin nopeasti perusaskelta ja huiskua, ja tanssini näytti yllättävän hyvältä verrattuna siihen, miten jäykältä samba on tuntunut. Nyt pureuduttiin entistä tarkemmin tanssiasentoon, lantion oikeaoppiseen liikkeeseen (mikä on aivan älyttömän vaikeaa!), kokeiltiin sambakävelyä ja lopuksi vielä vanhojen juttujen kertausta.

Lattareissa ei riitä, että lantio liikkuu, vaan sen olisi liikuttava tietyllä tavalla. Kuinka ollakaan, minä olin sambassa tehnyt juuri niin kuin ei pitäisi. Vaikka kilpatanssitunneilla tulee välillä turhautunut olo, tykkään siitä, että moniin yksityiskohtiin takerrutaan heti alusta lähtien. Esimerkiksi tanssiasentoon ja lantion käyttäytymiseen palattiin monesti. Tulin siihen tulokseen, että tuo lantion liike kannattaisi opetella hyvin, koska sen jos pystyy ottamaan tanssiin mukaan, samba näyttää hienolta, vaikka tekisi 2 minuuttia pelkkää perusaskelta. Jos lantion hallitsee, uusien kuvioiden opettelu on luultavasti siihen verrattuna yksinkertaista. Kuviot eivät kuitenkaan näytä miltään, jos on ihan pökkelö.

samban askeleet kuviot
Tämä kuvaa sambaa aika hyvin: kaikki entinen murskana, mutta pieni toivonkipinä on olemassa :D

Pelkästään eilen tuli niin paljon asiaa, että niissä riittää tekemistä seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Tämän aamuisissa omissa harjoituksissa saliin laskeutui syvä hiljaisuus, kun yritin otsa rypyssä muistella eilisiä oppeja ja saada kroppaa toimimaan. Mutta kaikkia palasia en vain saa vielä yhdistettyä, vaikken ottaisi edes tanssiaskelia, vaan treenaisin paikallani. Jossain sambakävelyssä lantion kierto on jotain täysin mahdotonta.

Näyttää siltä, että tunnit jatkuvat, vaikkei eilenkään ollut kuin kolme oppilasta. Ehkä tästä kevään mittaan vielä jotain tulee. Voi myös olla, että toukokuussa totean, etten osaa tanssia enää mitään. Ainakin nyt tuntuu, että viimeisetkin osaamisrippeet ovat samban suhteen hävinneet.

Pitäisi ehkä muistaa, että sambaakin on tarkoitus tanssia vain lavoilla, joten mikään pakko ei ole oppia täydellistä tekniikkaa. Lisäksi, ohjaaja tulee suoraan kilpatanssin huipulta ja jos itse on harjoitellut sambaa noin puoli tuntia viikossa reilun puoli vuotta, ja senkin osittain väärin, tasoeroa löytyy ja paljon. Ärsyttää vain, kun on nyt nähnyt selkeän opastuksen kanssa, mitä pitäisi tehdä, mutta oma kroppa ei liiku halutunlaisesti!

Kuva:  CC0 Public Domain

2. maaliskuuta 2017

Pukeutuminen lavatansseihin

Miten lavatansseihin pitäisi oikein pukeutua? Onko pakko laittaa kukkamekko? Seuraavaksi esittelen oman lavatanssityylini, jos siitä olisi hyötyä jollekin näitä kysymyksiä pohtivalle, lavatansseja suunnittelevalle naisihmiselle.

Tanssipukeutumiseni on muuttunut paljon siitä kun aloitin. Alussa pystyi pitämään polvipituisia kellohelmoja tyllihameiden kera, mutta silloin tanssini oli paljon rauhallisempaa ja tasaisempaa, ja enimmäkseen istuskelin penkillä. Nykyään suosin lyhyempiä helmoja ilman tylliä tai riittävän joustavia kynämekkoja.

lavatanssi vaatteet pukeutuminen
Punamustavalkoisesta värityksestä en osaa hirveästi poiketa.

Alushame/-sortsit
Hulmahtelevien helmojen alla voi pitää lyhyttä alushametta vilautusten estämiseksi. Enemmän olen kuitenkin sortsien kannalla, se on paljon varmempi valinta.

sortsit hameen alla


Erinäisissä kuvioissa olen tanssilattialla jalat kohti kattoa, joten hameen käyttäjänä on pakko ottaa aseeksi lyhyet urheilusortsit. Ne olen vetäissyt sukkahousujen päälle - eipähän tule ainakaan esiteltyä alushousuja, jos ne sattuisivat muuten sukkisten alta näkymään.

Bolerot


raidallinen rusettimekko lavatanssivaatteet
Raidallinen mekko: Kirppis / Bolero: Cybershop


Olen bolerojen suurkuluttaja. Tykkään vetäistä hihattomien mekkojen tai toppien päälle boleron, ellei ole liian kuuma. En hirveästi tykkää esitellä kainaloita, jos ei ole lämpötilan takia pakko. Samoin, jos yläosa on joku muu kuin musta, bolero estää tummien hikiläikkien näkymisen.  

Hiuskukat 
Hiuskukat sopivat loistavasti lavatanssityyliin! Käytin pitkään punaisia hiusruusuja, mutta räväkämmän tanssityylin vuoksi niitä tulee käytettyä nykyään harvemmin, sillä ne vain lentelevät ympäriinsä ja hajoilevat.  

Korut




Ensimmäisissä lavatansseissa käytin jopa kaulakorua, mikä ei enää tulisi mieleenkään. Nykyään pidän vain edullisia korviksia, sillä ne tuppaavat hajoilemaan tanssin pyörteissä. Jos tansseihin laittaa koruja, tärkeintä on, etteivät ne ole takertuvaa mallia. Riipuksen vaarana on, että se saattaa läimähtää vaikka tanssiparin naamaan, rannekoru tarttuu helposti johonkin kiinni. Mitä vähemmän koruja, sen parempi. 

Rannekukkaro on kätevä, jos on liikenteessä yksin. Sinne saa sujautettua mm. auton avaimet ja rahaa.

rannekukkaro lavatanssit vaatetus pukeutuminen


Tanssikengät


lavatanssikengät kilpatanssikengät
Vas.ylhäällä lavatanssikenkäni, oik. kahdet harkkakengät, vas.alhaalla entiset suosikkini, nyt liian paksun pohjansa vuoksi hylätyt "seeprat".

Minä olen korottomien tanssikenkien puolestapuhuja, kun on kyse lavatansseista. Jaloille tallominen tai nilkan kolhiminen sattuu muutenkin, mutta koron aiheuttamana noin 10 kertaa enemmän. Tanssikengistä en kirjoita tällä erää tarkemmin, sillä aiheesta löytyy oma postauksensa tästä ja erillinen arvio kilpatanssikengistä tästä.

Mikäli kenkiä käyttää ohuiden sukkahousujen kanssa tai kokonaan ilman niitä, olen pitänyt kengissä avokassukkia. Tähänastisista ehdottomasti mukavimmat ja parhaiten jalassa pysyvät ovat löytyneet Lidlistä. Niitä on ollut muutaman kerran myynnissä ja silloin on tullut hamstrattua kunnon varasto siltä varalta, että tuote poistuu lopullisesti valikoimasta.

Tanssivaatteet

Perinteisesti lavatansseihin mennään tietysti kellohameessa/-mekossa, mutta kynämekollakin pärjää, mikäli kangas joustaa riittävästi. Tiukka helma vaikeuttaa miehen askellusta eikä tanssimisesta tule mitään.

lavatanssimekko rusettimekko pukeutuminen
Rusettimekko: Kirppis / Superjoustava kynämekko: Aliexpress / Sydänkuviomekko: Kirppis

Kaapissani on myös pari hieman lattarihenkisempää tanssimekkoa. Musta on kuin tehty tanssimiseen, mutta punaisen mekon hapsut olivatkin oikeasti lenkkejä, jotka sitten tanssiessa tarttuivat kiinni joka paikkaan. Hapsumekko on tosi näyttävä tanssiessa, kunhan varmistaa, että hapsut ovat irtonaisia pätkiä.

lattarimekko lavatanssit vaatetus
Röyhelömekko: Kirppis / Hapsumekko: Aliexpress

Kuten kuvateksteistä näkyy, olen kirppisten suurkuluttaja. Suurin osa tanssivaatteista on hankittu käytettynä erilaisilta nettikirppiksiltä, joita seuraan aktiivisesti. Vaikka valikoimaa on kertynyt jonkin verran, aina välillä törmää naisille tuttuun ongelmaan: "Ei mulla oo mitään päälle laitettavaa!"

Lopuksi vielä pari tämän hetken suosikkimekkoani! Olen vähentänyt kellohelmojen käyttöä radikaalisti niiden epäkäytännöllisyyden vuoksi, mutta kirsikkamekko on sen verran lyhyt, ettei se haittaa pahasti menoa. Kynämekko taas joustaa niin paljon, että se soveltuu tanssimiseen. Mekkoesittelyistä huolimatta kaapistani löytyy muun muassa mustia perushameita, jotka pelastavat tilanteen, kun ei muuta vaatetusta keksi.


mekko lavatansseihin kirsikkamekko vaatetus
Kirsikkamekko: Kirppis / Rypytetty kynämekko: Kirppis

Tykkään pistää vähän arkisia vaatteita parempaa päälle. En pidä näystä, jossa porukat vetävät  lavoilla treenipaidassa ja verkkareissa, silloin näyttää kuin he olisivat tulleet vain tanssiharjoituksiin. Mukavuus menee toki kenkien kohdalla ulkonäön edelle (lättäpohjat ennemmin kuin korkokengät), mutta urheiluvaatteita voi pitää urheilutapahtumissa. Toinen syy pistää parhaimpia mekkoja tansseihin on se, että lähes kaikki iltamenoni sisältävät enemmän tai vähemmän tanssia. Jos en käyttäisi mekkoja tansseissa, ne jäisivät vain kaappiin homehtumaan.

Mutta kuten aina, tämä on täysin mielipidekysymys. Ei ole kiellettyä mennä lavatansseihin vaikka urheilusortseissa, sillä pukukoodia ei ole. Kunhan maksaa lipun, niin tanssimaan pääsee varmasti. Asusteet, alushameen tarpeellisuus ym. riippuvat tanssityylistä. Jos tanssii yhtään vauhdikkaammin, on otettava huomioon, etteivät korut pääse takertumaan eikä tule esiteltyä alushousuja.

Joissakin kuvioissa pitkä kellohelma hankaloittaa tanssimista, mutta toisaalta hulmahteleva helma on paljon hienompi kuin kynämalli. Myös farkuissa tanssivia naisia näkyy lavoilla, mekko ja hame eivät ole ainoita vaihtoehtoja. Pukeutuminen tansseihin on tapauskohtainen juttu, ja kaikkein tärkeintä on, että itse viihtyy vaatteissaan eivätkä ne haittaa pääasiaa eli tanssimista.