26. maaliskuuta 2017

Kilpatanssiharkat: Ryhdikkyyttä rumbaan

Perjantaina mentiin koko tunti pelkkää rumban perusaskelta ja "avausta" (check/New York) sekä etsittiin kadoksissa olevaa tanssiasentoa. Pelkästään tuossa paketissa on niin paljon tekemistä, että yhtään pidemmälle ei tarvinnut mennä. Uutta asiaa tuli taas vaikka kuinka. Onpa siistiä, kun kerrankin joku takoo päähäsi kokonaisen tunnin pelkkiä perusteita!  

Mietin, olenko koskaan nähnyt omaa rumbaani peilistä. Olen saattanut ehkä kerran käydä sellaisella tanssitunnilla, jossa oli peilit käytössä, mutta tästä ei ole mitään muistikuvaa. Jos lyhyitä kotitreenejä ahtaassa käytävässä ei lasketa, niin nyt näin ensimmäistä kertaa kunnolla, että miltä se rumban askellus vaikuttaa. No, se näytti juuri siltä kuin keskivertolavatanssijalla: perus tasapaksua menoa, ei hyvä mutta ei aivan huonokaan.

rumba perusaskel avaus kilpatanssi


Perusaskel oli vähän parempi, mutta avaukset olen tehnyt täysin eri tavalla kuin miten ne kilpatanssissa tehdään. Rintakehä pitää viedä tosi eteen, korkokengillä olisin varmaan jo kaatunut. Rumbassa on joku ongelma, koska joskus horjun jo perusaskeleessa. Cha chassa tai jivessa ei taas ole mitään tasapaino-ongelmia. Avauksen lopussa tehtävä käsivarren suoristus taakse on äkkiseltään hankalampaa kuin kuvittelisi - ainakaan minun käteni ei vain taivu kunnolla. Jalkaterien suuntiin en ole ikinä ennen kiinnittänyt mitään huomiota, mutta kummasti asento näytti tässä avauksessakin tyylikkäämmältä, kun käänteli jalkansa oikein päin.

Koska rumbaa tanssitaan niin hitaaseen tahtiin, voisi ajatella, että se on jotenkin helpompaa kuin muut kilpalattarit. Ei ole. Jopa pelkkiä avauksia tehdessä putoaa kelkasta, jos yrittää tanssia oikein. Liikkuvia osia on liikaa, ja tanssi karkaa minne sattuu. Tanssiasentoon liittyvät erillisharjoitukset olivat jo haasteellisia tällaiselle jäyhälle kropalle, mutta kun ne kaikki pitäisi saada tanssiin yhtä aikaa.

Mitä tunnista jäi päällimmäisenä käteen, niin ryhti. Normaalisti saatan kävellä lysyssä tai etukenossa, mutta rumbatunnin jälkeen huomasin venyväni ylöspäin ja käveleväni oikein ylväästi - ihan tiedostamatta. Jos tuon saman ryhdin muistaisi aina tanssiessa, niin sekin auttaisi jo paljon. Eilen kertasin näitä juttuja vielä omissa harkoissa. Harkkojen ajoitukset ovat mitä mainioimmat: lauantaiaamuna muistaa vielä tuoreeltaan, mitä edellisiltana on opetettu. Täydensin myös viimeviikkoisia muistiinpanoja, jotta opit eivät valu johonkin muistin syviin syövereihin. Ensi perjantaina luvassa on jivea. Mielenkiinnolla odotan, kuinka paljon korjattavaa siitä löytyy! 

Kuva: Pixabay/ CC0 Public Domain

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti