29. maaliskuuta 2017

Mitä lavatanssija saa irti kilpatanssista?

Miksi ihmeessä lavatanssijan kannattaisi tutustua myös kilpatanssipuoleen? Kilpatanssijathan ovat lavoilla niitä nenä pystyssä viipottavia, jotka rynnivät läpi tungoksen kyynärpäät mahdollisimman leveällä, muista tanssijoista välittämättä. Heidän tanssistaan puuttuu tanssin ilo, koska etukäteen opeteltuja ja yhteen liimattuja koreografioita vain suoritetaan läpi naama nyrpeänä, yliampuvissa tanssiasennoissa. Mokomatkin esiintyjät - ei tanssilava ole mikään kilpalattia!

Vai olisiko sittenkään ihan näin?

Kilpatanssijat lavatansseissa

Sen verran, mitä tunnen (hyviä) kilpatanssijoita ja olen seurannut heitä lavoilla, he kyllä erottuvat, mutta eivät missään nimessä edellä kuvatulla Suomi24-stereotypialla. Kilpatanssijat ovat taitavia väistelemään toisia, heillä on keskimääräistä kauniimmat tanssiasennot ja tanssi on todella hallitun näköistä. He eivät suorita valmiita koreografioitaan veren maku suussa, sillä heidän osaamisensa tulee esille jo ihan perustanssissa. Lava- ja kilpatanssin yhdistelmä sopivassa suhteessa on lavoilla erittäin toimiva - joskus vain vaikuttaa siltä, että kilpatanssi on väärinymmärretty laji.

kilpatanssiblogi lavatanssiblogi


Ainut oikea tanssi

Jopa tanssijoiden keskuudessa elää sitkeä legenda siitä, että kilpatanssi ei ole "kunnollista" tanssia. Se Ainut Oikea Tanssi on lavatanssia, koska vain siinä voi nauttia paritanssista. Mutta miten tanssista nauttiminen voi olla riippuvaista siitä, missä asennossa tanssii ja kuinka teknisesti? Ja onko lavatanssi tosiaan aina niin nautinnollista kuin hehkutetaan? Minä en pysty allekirjoittamaan väitettä. Lavoilta löytyy (onneksi harvoin) sellaisia nipottajia, jotka esimerkiksi keskeyttävät tanssin ja alkavat ohjeistaa tiukalla äänensävyllä kesken kappaleen. Heidän tanssissaan ei tunnu olevan ilon häivääkään, vaan suorittaminen kuvaa tämän ihmisryhmän tanssimista parhaiten.

Asiaa ei voi ajatella niin mustavalkoisesti, että heti ensimmäisen kilpatanssitunnin jälkeen on pääsy kielletty lavatansseihin - eihän tämä henkilö voi enää ymmärtää mitään tanssin ilon päälle, koska harjoittelee liian vaikeita tekniikoita ja outoja tanssiasentoja. Kilpatanssia ei ole pakko ottaa haudanvakavasti, ellei tähtää lajin huipulle. Mitäpä jos miehenä osallistuisikin kilpatanssitunneille ja yllättäisi lavatansseissa naisia letkeillä sambalanteilla? Tai harjoittelisi kannattalemaan itseään ryhdikkäästi ja veisi naisia ylväästi hitaaseen foksiin? Siinä lisääntyisi tanssin ilo naisenkin osalta!

Tiukka rajanveto lava- ja kilpatanssien välillä on mahdotonta. Minä olen omasta mielestäni onnistunut yhdistämään parhaita paloja molemmista. Olen lavatanssija, mutta sovellan siihen kilpatanssijuttuja siinä määrin kuin se on mahdollista (ja siinä määrin kuin osaan eli tällä hetkellä hyvin vähän). Jos jotain sarjaa ei mahdu lavalla tekemään, sitten se keskeytetään ja vaihdetaan kuviota tai suuntaa lennosta. Jos cha chassa tulee otettua kanta-askel, niin tanssi ei siitä mene pilalle, vaikka kilpalattialla siitä tulisikin miinusta.

Vaikka kilpatanssissa käydään tarkasti läpi tanssiasentoja, vakioissa ne eivät ole kaikista käytännöllisimpiä. Siksi lavatansseissa vedän vakioita sillä samalla lavatanssiasennolla kuin ennenkin. Avainsana on mukautuminen: kilpalattialla mennään tiukkojen sääntöjen mukaan, mutta lavatansseissa rennommalla tyylillä.

Miksi kilpatanssia?

Mikäli tavoitteena on kehittää tanssiaan, suosittelen kilpatanssitunteja lämpimästi lavatanssijoille - jo pari alkeistuntia voi tehdä ihmeitä. Paso doble ja quickstep ovat lavatanssijan kannalta melko hyödyttömiä, mutta tunneista voi poimia itselleen tarpeellisimmat. Pasoa lukuun ottamatta lattaritunnit ovat kilpatanssin parhaimmistoa. Kilpatanssitunneilla voi saada myös yksilöllisempää opetusta, sillä ne ovat omien kokemusteni mukaan vähemmän suosittuja. Seuratanssitunnit ovat joskus sellaisia massakursseja, että ohjaaja ei ehdi keskittyä keneenkään yksilöön.

Kilpatanssissa puututaan heti kaikkeen, eikä alkeita aloiteta tyylillä "kunhan tanssii perusaskeleen rytmiin". Siinä missä seuratanssissa lähdetään opettelemaan kiireen vilkkaa kymmeniä kuvioita, kilpatanssissa jauhetaan enemmän perusjuttuja. Seuratanssissa pitää mennä jatko- tai erikoisteematunnille oppimaan tarkempaa tekniikkaa. Ja niin kai se on, että kurssilaiset opettelevat mieluummin hienoja kuvioita, eikä keskittyminen riitä tanssin perusteisiin. Voisin kuvitella, että tanssikurssien järjestäjien ei edes kannata pitää kovin montaa tekniikka- tai "pilkunviilaus"tuntia.

Vaikka kilpatanssi voi kuulostaa aloittelevan tanssijan korvaan nimenä jopa pelottavalta (muistan tunteen!), kilpatanssiin kannattaisi uskaltautua mahdollisimman aikaisin. Vielä parempaa olisi, jos tanssilajeista ei olisi mitään ennakkotietoja. Olen itse huomannut, kuinka vaikeaa on enää muuttaa tanssiaan, kun on sen kerran jollain tavalla (=väärin tai puoliksi oikein) oppinut. Vaatii ihan eri tavalla keskittymistä, kun varsinaisen tanssin lisäksi yrittää sulkea entiset, automaattisesti päälle puskevat rutiinit pois.

Nimestään huolimatta kilpatanssissa käyjän ei ole mikään pakko kilpailla. Se ei ole minunkaan tähtäimessäni, vaan tarkoitukseni on vain opetella hyväksi lavatanssijaksi. Parhaimmat neuvot ja harjoitteet ovat tulleet kilpatanssitunneilta. Väite siitä, että kilpatanssi ei ole käyttökelpoinen lavoilla, ei pidä paikkansa. Mitään pasodobleimaisia poseerauksia ei ole mielekästä vetää lavoilla, mutta itselleni teki todella hyvää palata lajien perusteisiin ja käydä niitä tarkoin läpi. Ja se ryhti! Jos kilpatanssista ei mitään muuta jää käteen, niin ainakin hyvä ryhti, joka on kenelle tahansa tanssijalle tärkeä.

Kilpatanssitunnille eksyminen ei tarkoita, että kaikki lavatanssijutut pitäisi heti hylätä. Lavatanssimiseen kuuluu tietty rentous ja vapaus mm. kuvioiden suhteen. Kilpatanssista saa puolestaan hyviä ideoita vartalon hallintaan ja tanssitekniikkaan. Minulle kilpatanssiin tutustuminen on lisännyt tanssinautintoa lavoilla, sillä koen voivani tanssia paljon paremmin. Tai näin alkutaipaleella tiedän, mitä minun tulisi harjoitella ja miten, jotta voin tulevaisuudessa tanssia paremmin. Kevään kilpatanssituntien myötä olen innostunut tanssista taas ihan eri tavalla, ja vaikka joskus kilpatanssin vaikeus masentaa, kokonaisuudessaan tanssin ilo on moninkertaistunut!

 Kuva: Pixabay/ CC0 Public Domain

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti