30. toukokuuta 2017

Kyllikinrannan tanssit - 4. kesä

Avajaistanssit Kyllikissä jäivät viikko sitten väliin ärhäkän vatsataudin vuoksi. En ole ikinä ollut niin heikossa hapessa, mutta jos siitä haetaan jotain hyvää, niin koko viikon sairastamisen jälkeen sain puhelun, jossa minulle tarjottiin hakemaani työpaikkaa. Olen tänä vuonna hakenut tasan yhtä työpaikkaa, joka on juuri sitä mitä haluan tehdä, ja sen sain - aivan epätodellinen olo! Työharjoitteluni päättyi kuukautta sovittua aiemmin, jotta pääsin eilen aloittamaan uudessa työpaikassa.

kyllikinrannan tanssit 2017


Mutta asiaan! Niin se vain on jo neljäs kesäkauteni Kyllikissä. Kesälavojen parhaita puolia ovat tunnelmallisuus ja monipuolinen musiikki. Ravintola- tai eläkeläistansseissa ei välttämättä soi yhtään lattaria tai reippaampaa kappaletta. Olisi hyvä tanssia viikoittain kaikki yleisimmät lavalajit, jotta ne pysyvät raiteillaan.

Kyllikissä oli melko vähän tanssijoita, ja sekin väki väheni ajoissa. Kymmenen aikoihin oli jo niin väljää, että tanssimaan mahtui todella hyvin. Saa nähdä, vaikuttaako eurolla nostettu lipun hinta kesän asiakasmääriin. Tietty vakioasiakaskunta varmasti on, mutta onko vierailijalle tai satunnaisemmalle kävijälle 15 euroa sunnuntaitansseista jo liikaa?

Sää oli kylmä ja sateinen, pakko oli kääriä talvikaulahuivi kaulaan, ettei vilustunut! Eipähän ainakaan tarvinnut hikoilla. Saija Tuupasen olen nähnyt ennenkin, mutten yhtään muistanut, minkälaista settiä sieltä tulee. Ihan hyvä kuva hänestä taas jäi. Näin asiakkaan kannalta oli minusta hyvät tanssit: ei tietoakaan ruuhkasta, monipuolisia kappaleita, ja työssäkäyvän näkökulmasta suuri plussa aikaisin loppuvien tanssien lisäksi on noin 10 minuutin kotimatka.

Cha chan tanssimiseen on tullut joku lukko, kun se on muuttunut vaikean ja jähmeän oloiseksi. Ehkä vain yritän liikaa, se taitaa olla yleisin syy, miksei tutun lajin tanssiminen suju. Rumba taas tuntuu paljon sujuvammalta kuin viime kesänä, tässä huomaa kilpatanssituntien hyödyn. Samoin jiveni on aivan eri tasolla kuin viime kesänä, sen tanssiminen ei ole enää sellaista epätoivoista väkisin vääntämistä. Kilpajiveä en edes yritä, vaan tyydyn tähän lavamaisempaan versioon, minkä hallitsen. Vakioissa tanssiasento on toivottavasti parantunut, ainakin yritys siihen suuntaan on kova. 

---

Perjantaina pidettiin kilpatanssitunti korvaamaan alkukuun peruutuksia. Poikkeuksellisesti koko tunti tehtiin erilaista tanssia tukevaa jumppaa ja venyttelyä. Vaikken niin hirveän innostunut aiheesta olekaan, niin kyllähän nuo auttavat vartalonhallinnassa ja esimerkiksi polvien oikean suunnan hakemisessa. Melko kömpelö olo oli, joten antaisin itselleni arvosanaksi 'tarvitsee vielä harjoitusta' :D Saimme myös vinkkejä, kuinka nilkkojaan voi vahvistaa, mutta harjoitteet olivat yllättävän vaikeita näin ensikokeilulla. 

Taas oli tarjolla yksityisopetusta, sillä muita oppilaita ei ollut eksynyt paikalle. Tunnin loppuun käytiin pikaisesti rumbakävelyä läpi - on kyllä todella luksusta, kun ohjaajalta voi kysyä mitä tahansa kymmeneen tanssilajiin liittyen. Voi keskittyä juuri niihin asioihin, joita itse kaipaa. Kun antaa muutaman sekunnin tanssinäytteen, saa heti suoraa palautetta, mitä tulisi korjata. Omaa tanssiaan on vaikeaa arvioida, eikä pinttyneitä virheitä välttämättä edes huomaa. Ulkopuolinen sen sijaan näkee heti, missä mennään.

Ottaen huomioon tuntien hyödyllisyyden, jaksan jälleen kerran ihmetellä niiden lähes ilmaista hintaa (5e/h). Melkein hävettää maksaa noin vähän!  Perjantaina on luvassa vielä kauden viimeinen tunti. Sitten ajattelin aloittaa tanssin harjoittelun osalta kesäloman ja keskittyä pelkkiin lavatansseihin. Syksyllä taas uudella innolla treenaamaan, etenkin tätä kytemään jäänyttä kilpatanssia.

24. toukokuuta 2017

Parhaat, tylsät ja turhat tanssilajit

Parhaimmat tanssilajit

Tanssilajit, jotka ovat pysyneet suosikkilistallani heti niihin tutustumisesta lähtien, ovat fusku, cha cha ja samba. Ne ovat edelleen kärkisijoilla, mutta tarkan TOP10-listan laatiminen olisi mahdoton tehtävä. Kiinnostus tanssilajeja kohtaan riippuu aika paljon musiikista - Rammsteinin tahtiin jopa muuten tylsä bugg tuntuu kiinnostavalta, mutta tylsään kappaleeseen ei jaksa edes fusku innostaa. Myös oma osaamistaso vaikuttaa jonkin verran järjestykseen: samba voisi olla nyt ykkösenä, jos osaisin tanssia sitä kunnolla. Sitten taas fuskun ja cha chan väliltä on vaikeaa tehdä valintaa parhaaksi lajiksi, koska ne ovat niin eri tyyppisiä.

Jos pitäisi valita laajempi kategoria, kallistuisin ehkä (kilpa)lattareihin. Niissä on aina ollut oma viehätyksensä. Jos mietitään paremmuusjärjestystä lattarien sisällä, paso doble on häntäsijalla. Minusta se ei näytä "kunnon" tanssimiselta. Rumba on vähän siinä ja siinä, koska se on niin hidasta. Jive on hauskaa mutta älyttömän raskasta. Cha cha ja samba keikkuvat kärjessä.

Kilpavakioista yllättäjiä ovat olleet foxtrot ja quickstep. Olen innostunut niistä yllättävän paljon, ottaen huomioon niiden olevan vakiotansseja. Foxtrot on tosi hienon näköistä, kun sen osaa, ja sitä pystyy soveltamaan lavatansseissakin. Quickstep on sellaista hassun ja leikittelevän näköistä hyppelehtimistä. Quickstep sopii loistavasti tällaiselle ei-normaalisti-vakioihmiselle, joka tykkää tanssilattialla reippaammasta menosta. Lyhyiden alkeiden perustella quickstep nousi ehdottomasti tanssilajilistani kärkikahinoihin.

Neutraaleja lajeja ovat minulle muun muassa tango, hidas valssi ja salsa. Ihan kiva, jos niitä soitetaan, mutta en harmittelisi, vaikka ne jäisivät jonain iltana pois. Perusfoksissa tanssi-into riippuu todella paljon musiikista: joku kulunut Seine tai Pariiseja tuntuu tappavan pitkältä, mutta hyvän biisin tahtiin foksi voi olla tosi hauskaa. Slovarit ovat pääsääntöisesti miellyttävää tanssittavaa, mutta Finlandersin slovareiden siirappisuus menee jo yli.

lavatanssilajit kilpatanssilajit


Tylsät lajit

Humppa ja tavallinen valssi! Tämä tieto on ehkä muutaman kerran esiintynyt blogissani. Humpan tylsyyttä pahentavat usein hölmöt kappaleet. Valssit osaavat tarvittaessa olla ankeita ja masentavia, eikä niiden tanssiminen juurikaan innosta. Niin tylsiä molemmat!

Myös kansantanssinomaiset lajit kuuluvat minulla kategoriaan 'tylsät mutta pakko osata'. Muistan alussa olleeni hirveän innostunut jenkasta...siis oikeasti!? Yritin myös tarmokkaasti opetella tavan polkkaa, mutta se jäi taka-alalle. Nyt on aivan sama vaikken oppisi tanssimaan sitä ikinä (parin kanssa), tai vaikka polkan soittaminen lopetettaisiin lavoilla kokonaan. Swing-polkka on sinänsä ihan hauskaa, mutta ei haittaisi, vaikka se jäisi kokonaan pois. Masurkasta en ole pitänyt koskaan, se on vain outo melkein-jenkan ja valssin/polkan yhdistelmä.

Kiinnostus lopahtanut

Aluksi iloitsin buggin oppimisesta, mutta kiinnostus lajiin on lopahtanut sitä enemmän, mitä kauemmin olen tanssinut. Fuskussa on selvä idea, mutta bugg on jotenkin mielikuvituksetonta: askel per isku. Vaikka en buggista niin pidäkään, ei se ole aivan turha laji. Esimerkiksi yökerhoissa bugg on tosi käytännöllinen, koska ilman sitä olisi mentävä joko hyvin hidasta fuskua tai foksia. Bugg sopii yökerhoympäristöön paremmin. West coast swingistä riitti yksi kokeilukerta, se ei jotenkaan iskenyt yhtään.

Ekana tanssivuonna innostuin hetkellisesti lindy hopista ja boogie woogiesta. Niissä oppisi musiikintulkintaa ja tuleehan swingahtavaa musiikkia välillä lavoillakin, mutta enää en ole niin kiinnostunut, että lähtisin lindy- tai boogie-tunneille. Aikakaan ei yksinkertaisesti riitä kaikkien tanssilajien harjoitteluun. Tai no, periaatteessa riittää, mutta silloin missään lajissa ei ehtisi tulla hyväksi tanssijaksi.

Minun kohdallani kilpatanssilajit ovat viemässä ykkössijan harjoitteluissa, ja muut lajit saavat mennä nykyisellä taitotasolla. Esimerkiksi buggin tekniikassa olisi paljonkin hiomista, mutta ei minua oikeastaan edes kiinnosta opetella sitä enempää. Kunhan pystyy tanssimaan sitä suht buggmaisesti lavoilla.

Turhat lajit?

Discoswing, sambaswing, sambajive, discojive, discosamba... Mitä ihmeen lajeja nämä googletuksen helmet ovat? Mihin näillä erikoisilla yhdistelmillä pyritään? Mitä tekemistä samballa on jiven kanssa? Tämä kukkahattutäti 23-vee ei ymmärrä.

Välillä miettii, täytyykö uusia tanssilajeja keksiä väkisin, kun entiset ovat jo liian tuttua kauraa. Onko pakko keksiä uusia yhdistelmiä, jotta saadaan tanssikurssit täyteen? Toisaalta, jos mitään tanssilajeja ei olisi ikinä varioitu, kovin montaa nykyään tanssittavaa lajia ei olisi olemassa. Kaikki tuntuu pohjautuvan johonkin muuhun tanssilajiin. 

Jos joku keksimällä keksitty laji on käytännöllinen, niin swing-polkka. Sitä voi tanssia paljon pienemmässä tilassa kuin oikeaa polkkaa ja se on myös kevyempää tanssittavaa. Bonuksena swing-polkka on helpompaa tanssia parin kanssa kuin originaali. Mutta pitäisikö lajeissa olla silti joku raja? Jos on olemassa selkeästi vakioidut jive ja samba, miksi ne pitäisi yhdistää? Ne ovat riittävän vaikeita jo yksinään. Ehkä olen liian nipo, mutta minä keskityn jiveen jivenä ja sambaan sambana. Discosta pysyn kaukana.

---

Tämä kirjoitus toimii pohjustuksena ensi viikolla alkavalle postaussarjalle, josta vihjailin jo aiemmin keväällä. Tulossa on tietenkin joka tanssiblogin pakollinen osuus eli tanssilajikuvauksia! Ellei ihmeempiä esteitä tule, tarkoitus on, että tanssiraporttien ja tanssituntipäiväkirjojen lomassa, kahden viikon välein ilmestyisi uusi lajikuvaus. Näillä näkymin sarja jatkuu loppuvuoteen asti. Pysykää kuulolla, pian aloitetaan :) 

18. toukokuuta 2017

Kyllikinrannan avajaiset ja tanssisuunnitelmia kesälle

Avasin kesälavakauden viime lauantaina Puistorinteellä, ja ylihuomenna avaa ovensa myös Kyllikinranta. Muistakaahan huomioida, että lippu tulee hakea etukäteen, vaikka tanssit ovatkin ilmaiset! Lippuja on saatavilla Kyllikinrannan Facebook-sivun mukaan vain Iisalmessa K-kauppiailla, Nesteellä ja Pohjois-Savon Osuuspankissa. Minulta jäävät tanssit välistä koko viikon kestäneen vatsataudin vuoksi - en viitsi lähteä tartuttamaan muita, eikä kuntokaan vielä kestäisi montaa tuntia tanssimista.

Viime kesänä en käynyt juuri muualla kuin Kyllikinrannassa, mutta nyt tilanteeseen on ehdottomasti tulossa muutos. Syksyllä olin melkein helpottunut, että Kyllikin tanssit loppuivat. Vaikka olisi kuinka hyvä tanssilava tahansa, ei sitä samaa jaksa koko kesää joka viikko! Tänä kesänä esimerkiksi Pekkaniskan pojat ja Finlandersin voi aivan hyvin jättää välistä, koska ne eivät jaksa sytyttää. Kyllikki tulee sen läheisen sijainnin vuoksi olemaan edelleen tanssien pääpaikkana, mutta vaihtelu on erittäin tervetullutta.  

Maaningan kasinolla esiintyy elokuussa Suvi Teräsniska, joka olisi kiva nähdä livenä. Sen tietää jo etukäteen, että faneja ja tanssijoita tulee olemaan tosi paljon, mutta noihin "tansseihin" kannattaa suhtautua ennemminkin konserttina. On vain plussaa, jos tanssimaan mahtuu. Jos ei mahdu, niin sitten tanssitaan minipienesti ja kuunnellaan Suvia, ei yhtään huono vaihtoehto sekään.

kyllikinranta tanssit maaningan kasino ilveskasino


Paljon näyttää olevan tuttuja nimiä, ehkä jo liiankin tuttuja. Nyt alkaa katsoa tanssiohjelmistoja sillä silmällä, että onko tämä uusi vai viime kesän kattaus, kun nimet näyttävät ihan samoilta! Sinitaivas ei esiinny Kyllikissä ollenkaan, joten se voisi olla potentiaalinen yhtye, jota lähtisi myös Maaningalle katsomaan. Lisäksi ohjelmistosta pisti silmään LäpiValaisu, josta on tullut yksi suosikkitanssibändeistäni. Hienoa, että he viitsivät kiertää tanssipaikkoja kouluhommiensa lisäksi.

Juhannustansseissa on heikohko tarjonta: Yölintu, Tulipunaruusut, Tarja Lunnas, Marko Lundberg... Kyllikki onneksi pelastaa sunnuntaina, jolloin esiintyy Hurma. Varaslähdön juhannukseen voi myös ottaa Original Sukeva juhannusjuhlilla jo torstaina LäpiValaisun tahtiin. LäpiValaisu on myös Kyllikissä heinäkuun lopussa, toivottavasti porukkaa on paikalla enemmän kuin se kourallinen mitä viime vuonna oli...

Ilveskasinolle Kuopion eteläpuolelle on hieman pitkä matka, mutta jospa siellä kävisi edes yhden kerran. Alkukesän ohjelmisto näyttää tylsähköltä, mutta loppua kohden paranee. Syyskuussa olisi Varjokuvan kanssa samana iltana Uhkapelurit, joka on minun makuuni aivan loistava! Jos yhtään rautalankaisempi meno vetoaa, niin Uhkapelurit on ehdottomasti kokeilun arvoinen.

Sinitaivas voisi olla hyvä päätös kesälavakaudelle syyskuun puolivälissä, mutta siitä ei onneksi vielä tarvitse päättää, koska kesä on vasta alussa. Tästä se lähtee, ei vielä tulevana mutta ehkä jo sitä seuraavana viikonloppuna!

15. toukokuuta 2017

Puistorinteen tanssikauden avajaiset

Kesälavakausi korkattu! Puistorinne Kiuruvedellä avasi lauantaina ovensa, joskin sää oli ihan jotain muuta kuin kesäinen: narikassa oli monta talvitakkia rivissä ja lämpöpuhaltimet tulivat tarpeeseen. Lipun hinta, 10e, on tanssilavaksi kohtuullinen. Vastaavasti yhtyeet ovat vähemmän tunnettuja tanssikansan keskuudessa. Lipunmyynnistä sai vielä bonuksena makkaralipun kaupan päälle. 

Tanssijoita oli tosi vähän, ja ne harvatkin lähtivät ajoissa pois. Normaalisti Puistorinne ei ole aivan noin tyhjä, joten luultavasti sää oli syynä väkikatoon. Kappalevalikoima oli minun makuuni liian perinteistä. Buggia ja fuskua tuli kyllä pari kertaa, mutta esimerkiksi lattareita ei minun aikanani kuulunut ollenkaan. Puistorinne on profiloitunut enemmän iäkkäämmän tanssikansan paikaksi. Voi olla, että musiikki oli suunniteltu heidän mukaansa.

Lavana Puistorinne on toimiva. Lattiassa ei ole moittimista ja pyöreällä lavalla tanssiliikenne sujuu hyvin. Keskellä oleva tolppa toimii hyvänä liikenteenohjaajana. Parkkitilaa on runsaasti, eikä Iisalmen näkökulmasta matkakaan ole pitkä. Tällainen nuorempi tanssija toivoisi monipuolisempia yhtyeitä, mutta onhan noita muita lavoja, joissa on sitten hieman nuorekkaampaa musiikkia. Ehkä "eläkeläislavalle" on tilausta ja homma toimii, eikä heidän tarvitsekaan ottaa soittamaan mitään Hurma/Sinitaivas-osastoa houkutellakseen tanssijoita.

Viileän sään vastapainoksi kuuma grillimakkara maistui niin hyvin, että ennen kotimatkaa piti hakea vielä santsikierros. Autossa huomasin, että sukkiksissani oli polven kohdalla hervoton reikä. Olen luultavasti puoli iltaa vetänyt tietämättäni risoilla sukkiksilla, mutta ei se mitään! Olenkin odottanut, milloin käy näin, sillä en ole enää pitkiin aikoihin pitänyt varasukkiksia mukana. 

puistorinne kiuruvesi tanssit


Viime lauantaina ei oikein ollut tanssitarjontaa lähiympäristössä, mutta päädyin käymään Nuorisotalolla. Joka kerta on yhtä suuri yllätys, onko esiintyjä monipuolinen vai pelkällä foksi-valssi-linjalla. Nyt sattui käymään huono tuuri ja musiikki oli melko yksipuolista. Onneksi oli lauantai ja tansseja pääsi jatkamaan vielä Stellassa. Ennen sen aukeamista piti odotella puolisen tuntia, mutta Stellan nurkilla on sopivasti Hesburger. Syöminen ja hiilihapollinen juoma juuri ennen pää alaspäin olemista eivät ehkä sittenkään olleet parhaita ideoita, mutta selvisin koetuksesta. 

Narikassa oli lämmin vastaanotto kyselyiden "Missä te ootte oikein olleet - meillä on ollu teitä ikävä" kera. Pääsyliputkin tulivat talon puolesta, kiitos vaan mikäli joku henkilökunnasta sattuu tätä lukemaan! :) Tässä on ihan huomaamatta tullut neljän kuukauden tauko Stellasta. Ehkä suurin syy on aukeamisen myöhäistyminen kymmenestä yhteentoista. Tanssimaan menisi mieluiten jo kahdeksalta, joten klo 23 tuntuu tosi myöhältä. Lisäksi tanssiaika jää lyhyeksi, sillä kahdentoista jälkeen lattia alkaa täyttyä yksintanssijoista. Satunnaisena tanssipaikkana Stella on silti suuren tanssilattiansa vuoksi edelleen hyvä.

14. toukokuuta 2017

Hulahula Suomi

Pääsin Jouduin työpaikan puolesta perjantaina tyky-päivään kokeilemaan bootcamp-treeniä, jota seurasi foamrollaus-tunti. Koska ohjelma oli jo päätetty, enkä päässyt esimerkiksi äänestämään sisällöstä mitenkään, olin jo valmiiksi negatiivisella asenteella liikenteessä. Loppujen lopuksi iltapäivästä tuli hauska, vaikka lajit eivät olleetkaan sellaisia, joita lähtisin kokeilemaan uudestaan. 

Tästä päästään aasinsillan kautta aiheeseen Hulahula Suomi. En ole niin varma, onko ihmisten tanssittaminen ja esiinnyttäminen puolipakolla se paras keino saada koko Suomi tanssimaan (eikö lapsiakin pakottamisen sijaan lahjota ja kiristetä? :D). Minulla on taipumusta vastustaa sellaisia asioita, joita on pakko tehdä. Koululiikunta on loistava esimerkki - ei tulisi mieleenikään hiihtää tai pelata pesistä, koska niitä oli pakko harrastaa koulussa jatkuvasti. 

On hyvä, että tanssia markkinoidaan näinkin näkyvällä kampanjalla, mutta koko Suomea ei vain kerta kaikkiaan voi saada tanssimaan. Vaikka itse olen koko ajan tanssin kanssa tekemisissä ja markkinoin lajin hienoutta, ymmärrän hyvin, että kaikkia ihmisiä tanssi ei kiinnosta tippaakaan, eikä tarvitsekaan. Jos ensi vuonna tulisi kampanja 'koko Suomi kuntosaleilee', minä en olisi mistään hinnasta mukana, koska ei vain kiinnosta. 

hula hula suomi


Sinänsä ohjelma oli ihan hyväntuulinen (joskin ei-tanssilliset jutut lähtivät minusta liian pitkille sivuraiteille) ja kannusti kaikkia ihmisiä myös tanssitaustan puutteesta huolimatta kokeilemaan tanssia. Idea on hyvä, mutta olisin kaivannut itse tanssia ja sen harjoittelun näyttämistä enemmän. Luultavasti aloittelevaakin tanssijaa olisi kiinnostanut nähdä vielä enemmän yksityiskohtia siitä, kuinka esitys syntyi ja kuinka sen osa-alueita treenattiin. Paikallisten tanssikokoonpanojen esittely oli mielenkiintoista, koska ne pääsevät harvemmin suuren yleisön tietoisuuteen. Lisäplussaa tietenkin asiantuntevista koreografeista - kukapa ei haluaisi päästä ammattilaisten ohjaukseen! 

Tein sambamaisesta tunnarista ehkä liian hätäisiä johtopäätöksiä, sillä lopussa nähdyn esityksen tanssityyli ei oikein iskenyt. En tiedä, kuinka kauan esitykseen lupautuneet henkilöt harjoittelevat tanssia ohjatusti, mutta eihän tietenkään kovin syvällisiä tanssioppeja ehditä heille siirtää. Ehkä sen puolesta tuollainen nykytanssi (?) on paras valinta. Toisaalta, vaikka minulla on tanssitaustaa parin vuoden ajalta, minulla olisi hirveän suuri kynnys lähteä tanssimaan nykytanssia, tai varsinkaan esittämään sitä tv:ssä. Tanssitaustaton voi tietysti ajatella eri tavalla, minä olen vain ehtinyt jo rajoittua niin vahvasti paritanssiin, että en ymmärrä yksintanssia ollenkaan!

Minä toivon puolueellisesti, että jatkossa esityksiin sisältyisi edes vähän lava- tai kilpatanssivivahteita. Olisihan hyvä esitellä erilaisia tanssityylejä, joista voisi päättää, mitä mahdollisesti juhannuksena aikoo vetää. Se jää nähtäväksi, en vielä ensimmäisen jakson perusteella aio hylätä ohjelmaa kokonaan. Ainakin juhannuslähetyksessä on luvassa livemateriaalia useilta eri tanssilavoilta, ja myös Instagramista löytyy #hulahulasuomi-hashtagilla vaikka minkälaista tanssityyliä!

12. toukokuuta 2017

Behind the Scenes

Blogini on keskittynyt vahvasti tanssipuoleen, mutta otetaan vaihteeksi pieni välikevennys. Esittelen muutamia satunnaisia faktoja siitä, mitä kulissien takana tapahtuu ja minkälainen tyyppi täällä oikein kirjoittaa. 

Katerina
Esiinnyn muun muassa blogissani ja Instagramissa nimimerkillä Katerina, josta meinasi melkein tulla toinen nimeni. Eksoottisesta nimimerkistä huolimatta minulla ei ole mitään yhteyksiä Venäjälle/Itä-Eurooppaan/Kreikkaan/tms. Oikea etunimeni on hieman ruotsiin viittaava, mutta Suomessa yleisesti käytössä. Toinen nimeni on umpisuomalainen Katariina.

Muut harrastukset
Olen ollut innokas matkailija ja käynyt yli 30 maassa. Soratien laitaa saikin alkunsa matkablogina, mistä johtuu tanssiblogiin viittaamaton nimi. Viime aikoina olen pysynyt Suomen kamaralla ja keskittynyt ihan vaan tanssiharrastukseen. Pianoa soitin aktiivisesti noin 10 vuotta, mutta ristikkolehdet ovat kulkeneet mukanani melkein 20 vuotta. Aloitin lastenristikoista joskus 7-vuotiaana, ja nykyään kestotilaan Punaista pelikaania.


santorini
Santorinin maisemia

Kännykän soittoääni: Oli useamman vuoden Profane Omenin Left to Disintegrate, mutta pari viikkoa sitten päätin uudistua ja nyt soimaan pärähtää Jace Everettin Bad Things, joka tunnetaan myös True Bloodin tunnarina.

Vaikka tanssimusiikin tahtiin tykkäänkin tanssia, niin soittolistallani löytyy useimmiten metallia tai jotakin lattarihenkistä. Blogissa kirjoitan usein bändien soittaneen "hyvää musiikkia", mutta se tarkoittaa yleensä sellaista tanssimusiikkia, johon on hyvä tanssia. Hyvä kuuntelumusiikki voi olla jotain aivan muuta.

Bändi, jonka keikoilla olen ollut eniten: Viikate. Hauskoja ralleja, mutta vielä hauskempia livenä!

viikate marraskuun lauluja 2 kasetti


Lempitee: Forsman tean Gojimarja Vihreä tee. Ainut testaamani tee, joka maistuu hyvältä ilman sokeria!

Olen koukuttunut: Lievästi Pepsi Maxiin. Aiemmin olen ollut koukussa mm. Pako- ja Velvet-sarjoihin. Olen myös pitänyt kynsissäni punaista lakkaa nyt melkein kolme vuotta putkeen, joten ehkä voin sanoa olevani pienessä koukussa kynsien lakkaamiseen.

Kasvi: Tähän mennessä olen tappanut melkein kaikki viherkasvini ja kukkani, jopa kaktukset. Lempikasvi taitaa vaihdella sen mukaan, mikä milloinkin sattuu olemaan hengissä. 

Olen surkea: Nikkari, piirtäjä ja suunnistaja. Kaikenlainen remontointi ja nikkarointi on minulle harmaata aluetta, josta kannattaa pysyä kaukana. Piirtämiseen tai muuhun taiteiluun minulla ei myöskään ole silmää - en pysty edes kopioimaan valmiista mallista mitään. Koulun liikkatunneilla löysin yleensä noin 2/20 rastia - suunnistustaidoistani tuskin tarvitsee kertoa enempää...

Lapsuuden haaveammatti: 


Perämiesharjoittelija... vain raidat puuttuivat!
Pääsin käymään lentokoneen ohjaamossa jossakin ilmailutapahtumassa. Lentäjä sanoi, että voin vapaasti painella mitä tahansa nappeja ja väännellä vipuja, koska mitään ei tapahdu. En kuitenkaan uskaltanut koskea mihinkään, koska pelkäsin koneen lähtevän liikkeelle :D

Haaveammattini ei kuvasta huolimatta ollut lentäjä, vaan sellaista ei oikeastaan ollut. Ystäväni-kirjoihin olen merkinnyt vain jotakin, mikä on juolahtanut mieleen, kuten kaupan kassaa tai eläinhoitolan pitäjää. Sen sijaan tiesin varmasti, että minusta ei ainakaan tule roskakuskia. Eikä tullut! 

Kouluaineinhokki: Blogin liikunta-aiheisen teeman huomioiden ei ehkä uskoisi, mutta en ole ikinä tykännyt koululiikasta. Jalkapallossa potkaisin tyhjää, sählymailalla en saanut kuljetettua palloa, telinevoimistelussa en uskaltanut tehdä mitään, koriksessa en saanut ryöstettyä palloa eikä minulle syötetty, joten juoksentelin vain hölmönä ympäriinsä.

Turbokeihäs lenteli minne sattui, lumettomina aikoina pelattiin joka ikinen tunti tappavan tylsää pesistä ja pakkasilla hiihdettiin peltoa ympäri... Inhosin koululiikuntaa niin täysillä! Mutta eipä siellä ollut tanssituntejakaan paria valssiharjoittelua lukuun ottamatta - ehkä se on vain hyvä, koska muuten olisin voinut alkaa inhota tanssiakin.

Kouluainesuosikki: Suosikit vaihtelivat jonkin verran peruskoulun aikana, mutta pitkäaikaisimmat suosikit olivat matikka ja saksa. Matikkainnostus on laantunut, mutta saksaa olen yrittänyt ylläpitää Lemmen viemää -sarjan avulla. Siinä on sopivan yksinkertaisia lauseita, ja tietyt sanonnat toistuvat usein. En tiedä, onko tästä mitään käytännön hyötyä, mutta ainahan sitä voi kuvitella, että kielitaito pysyy näin yllä.

Lempimuki: Muuton yhteydessä huomasin, että minulla on avaamattomassa paketissa Vallilan Pihapiiri-miniastiasto. Mukista tuli heti uusi suosikkini teen ja kaakaon nauttimiseen. Kannattaa ilmeisesti muuttaa useamminkin, jos tekee tällaisia löytöjä!


arabia vallila pihapiiri muki

Siinäpä se! Jos joku ehdottoman tärkeä tieto jäi kertomatta tai jokin asia on jäänyt askarruttamaan, kommenttikentässä voi kysyä mitä tahansa, vastaan jos osaan! Seuraavaksi on vuorossa jokaperjantainen kysymys "Minne mennään tanssimaan?" eli sotasuunnitelman laadinta viikonlopulle. Ensi postauksessa on sitten luvassa taas tuttua kauraa eli paljon tanssia.

6. toukokuuta 2017

Kilpatanssin alkeet: kevätkauden yhteenveto

Kilpatanssin alkeiskurssi IINAssa on ehkä tältä erää ohi. Pari viimeistä tuntia peruuntui yllättäen, mutta korvaavia tunteja järjestetään mahdollisesti loppukuusta. Koska jatko on epävarma, ajattelin jo tähän väliin kertoa hieman yhteenvetoa kevätkaudesta.

Perjantaista ehti tulla viikon kohokohta paitsi viikonlopun myös tanssituntien vuoksi. Tanssi-innostukseni hyppäsi kilpatanssin myötä uusiin sfääreihin. Tunnit herättivät huomaamaan, miten pielessä tanssitekniikka ja vartalonhallinta voivat olla, vaikka lavatansseissa selviytyisikin ihan hyvin. Samalla näki konkreettisesti, miten hienolta oma tanssi voisikaan näyttää, jos uppoutuisi kilpatanssipuoleen ja viitsisi harjoitella ahkerasti.

Alkuverryttely

Omissa harjoituksissa tulee tehtyä alussa vain kevyttä venyttelyä, mutta jokaisen kilpatanssitunnin alussa oli noin 10 minuutin alkuverryttely (=rääkki). Vaikka se ei olekaan lähinnä sydäntäni, niin on myönnettävä, että harjoitukset tukivat kulloinkin opeteltavaa lajia. Askelkyykkyjen tekeminen niin, että kannatteli viiden kilon painoa suorin käsivarsin, oli hyvää pohjustusta vakioiden harjoitteluun (tasapaino, vartalon kannattelu). Erilaiset venyttelyt ja vanuttelut auttoivat lattareissa (tarvittavien lihasten bongaus/kropan liikkuvuus) jne. Odotin kauhulla, milloin tulee inhokkini kädet lattiaan -venytys, sillä minulle se on vain kädet polviin. Tulihan se, mutta onneksi vain kerran!

Punnerrusasennossa huomasin ranteideni kipeytyvän hetkellisesti. Ne eivät tunnu kestävän kauaa painoa. Toisaalta ranteiden rasittaminen tuntuu vähentävän kipua ja vähentävän niiden naksumista pitkällä aikavälillä. Toinen ongelma ovat polveni, jotka eivät aina kestä. Pelkän lyhyen kilpajive-harjoittelun jälkeen polvet olivat "kohmeessa" ja naksuivat. Onko ranteissani ja polvissani sitten ali- vai ylirasitusta - sen kun tietäisi.

Laaja kattaus

Kevätkauden aikana käytiin läpi suurin osa kilpatanssilajeista. Vain paso, wienervalssi ja tango jäivät puuttumaan, mutta niitä en niin kaivannutkaan. Cha cha ehti mennä ensimmäisellä tunnilla, jolloin en vielä tiennyt koko kurssin olemassaolosta mitään. Tansseista harjoiteltiin vähintään tanssiasento, perusaskelia ja lajista riippuen enemmän tai vähemmän kuvioita.

Poikkeuksellista oli, ettei tunneilla tarvittu paria, vaan kaikkia juttuja harjoiteltiin pääasiassa yksin. Tämä oli minusta tosi hyvä käytäntö, koska tunnetusti pari vain sotkee uusia asioita opetellessa. Yksin treenatessa tuli käytyä läpi sekä miehen että naisen askeleet. Vaikka en miehen askelia tule tarvitsemaan, hyvän tanssijan pitäisi silti pystyä tanssimaan molempien askeleet. Ohjaaja myös painotti yksin tanssimisen merkitystä, ja kielsi harjoittelemasta aina parina. Vakiotanssiasentoa harjoiteltiin tunneilla toki parinkin kanssa, ja osallistujien vähyydestä johtuen esimerkiksi quickstepistä sai yksityisopetusta myös parina tanssimiseen.

Uutta asiaa tuli niin tiukalla syötöllä, että otin heti aseekseni kynän ja paperia. Sotkuiset muistiinpanot kirjoitin myöhemmin siistimmin ja selkeämmin jäsenneltynä omaan vihkoonsa. Muistini ei ole parasta A-luokkaa, joten on hyvä kirjoittaa tarkat selvitykset, joista voi myöhemmin tarkistaa asioiden oikeellisuuden. Useimmin esiintyneet ohjeet olivat alaselän suoristus, lapaluiden avaaminen ja kielto romahtaa päkiältä alas - niihin olisi siis syytä kiinnittää huomiota.

kilpatanssin alkeet tanssikurssi iisalmi
Kilpatanssin vaikeus...

Lavatansseissa huomaa, kuinka entiset tavat puskevat aina vain päälle. Tanssiasento valahtaa, hitaassa valssissa alkaa oikoa eikä vie jalkoja toisen kautta, rumban avaus löystyy eikä siinä ole tietoakaan hyökkäävyydestä, jalkaterät sojottavat minne sattuu, painopiste on väärässä paikassa... Kilpatanssin jälkeen en enää ihmettele, miksi tanssia pidetään niin hyödyllisenä lajina. Vaatii paljon tarkkaavaisuutta, että saa eri yksityiskohdat onnistumaan sujuvasti tanssin lomassa niin, että tanssiasento pysyy kohdillaan eikä tipu rytmistä jne. Joskus tuntuu, että oma aivokapasiteetti ei vain riitä.

Näiden pika-alkeiden perusteella sanoisin, että kilpatanssitanssilajeista eniten sen lavatanssiversiota muistutti hidas valssi. Suurin täystyrmäys tuli jivessä, joka oli totaalisen erilainen kuin mitä kuvittelin ja mihin olin aiemmin opetellut. Eniten tanssia helpottanut huomio oli se, että hitaassa valssissa ei tosiaankaan lasketa kolmosella molempia kantoja lattiaan. Minulle se oli aiemmin ollut hitaan valssin ykkösohje, mutta en ikinä pystynyt tekemään sitä tanssiin, koska se tuntui niin luonnottomalta. Myös oikeaoppisten tanssiasentojen hahmottaminen on helpottanut tekemistä.

Mitä opin?

Tiivistettynä kilpatanssista voi sanoa, että se on vaikeaa, ja ehkä juuri siksi niin kiinnostavaa. Minun silmääni se on myös todella hienon näköistä, kun sen osaa. Päällimmäisenä kilpatanssin alkeista jäi käteen ohjeita siihen, kuinka tanssin elementtejä kannattaa harjoitella, ja mikä on se tavoite, johon pyritään. Tuollaista määrää uusia asioita ei pystynyt mitenkään omaksumaan muutaman tunnin aikana. Eväät lajien perusteisiin ovat kuitenkin nyt olemassa, seuraava tehtävä on "enää" harjoitella ja toistaa juttuja niin kauan, että ne alkavat näkyä omassa tanssissa ja ehkä jopa sujua aivan huomaamatta.

Jos olisin mennyt kilpatanssikurssille nollatanssitaustalla, nyt luultavasti hehkuttaisin, kuinka olen oppinut tanssimaan. Kun menee kilpatanssiin kolmen vuoden lavatanssimisen jälkeen, kehitys tuntuu kääntyvän toiseen suuntaan. Suurin osa lajeista muuttui hurjan paljon vaikeammaksi, ja välillä tuntui, että tanssitaito hävisi ihan täysin. Yhtään uutta kuviota en oppinut, mutta sen sijaan opin, että jo "osaamiani" kuvioita voisi tanssia paljon paljon paremminkin.

Harjoittelen melko säännöllisesti, mutta minulle sopiva määrä kilpatanssia on tällainen pari-kolme tuntia viikossa. Ei minusta olisi oikeaksi kilpatanssijaksi, joka harjoittelee kymmenen kertaa viikossa. Varmaan lopettaisin koko tanssimisen, jos se täyttäisi koko elämän. Eri asia olisi, jos tanssilla voisi tienata elantonsa, mutta siitä ei vielä ole vaaraa!

Pienestä alkujärkytyksestä huolimatta olen sitä mieltä, että tunneista on ollut hurjasti hyötyä lavatanssimisen kannalta. Ja löytyihän keväällä pari uutta tanssilajiakin - foxtrotin ja varsinkin quickstepin myötä tämä entinen ei-vakiotanssija muuttui vakiopositiivisempaan suuntaan. Uskaltaisinkohan myöntää, että quickstep on noussut tanssilajien TOP-listallani melkoisen korkealle..!

Kuva: Pixabay

1. toukokuuta 2017

SuomiViihde- ja vapputanssit

Viikko sitten lauantaina olin Alapitkän tansseissa. Hyvissä ajoin ennen parkkipaikkaa näkyi autojonoja tienvarressa. Näköjään SuomiViihde-tanssit vetävät jostain mystisestä syystä porukkaa aivan älyttömästi. En ole ikinä nähnyt Alapitkällä läheskään noin paljon tanssijoita. Jopa hakusysteemi toimi jollain tavalla, vaikka normaalisti hakuja ei juuri tapahdu. Tanssit olivat esimakua tulevasta lavakesästä: ruuhkaa ja kuumuutta!

Talvisin ehtii aina tottua siihen, että tansseissa on yleensä hyvin tilaa, eikä tarvitse koko aikaa väistellä joka puolelta ilmestyviä tanssijoita. Ei tuosta illasta tanssillisesti ollut juurikaan hyötyä, mutta en olisi etukäteen osannut arvata, että SuomiViihde-tansseissa on jotakin maagista, joka houkuttelee kaikki lähialueen tanssijat paikalle! Ainoat tavanomaisesta poikkeavat asiat olivat tanssitunti ennen tanssien alkua sekä tanssivaate- ja kenkämyyjät, plus normaalia kalliimpi lipun hinta. Vai vetääkö Leif Lindeman tosiaan noin paljon enemmän tanssijoita kuin muut Alapitkällä nähdyt artistit?

suomiviihdetanssit alapitkä vappu
Kokkailin vappuna porkkanakakkua, mutta lopputuloksesta ei tullut aivan julkaisukelpoista - tyydyn siis esittelemään jonkun muun tekemiä muffinseja :D

Vappuaaton juhlinta sujui tietenkin tanssien merkeissä, nyt hieman väljemmillä vesillä kuin Alapitkällä. Runnilla oli harvinaisen sekalainen ohjelmisto - mielenkiinnolla aina odotti, että tuleeko seuraavaksi laahaavaa valssia vai Antti Tuiskua. Ensin DJ soitti ne kuluneista kuluneimmat Metsäkukat ja muut vastaavat. Sen jälkeen esiintyi pianisti, ja kappaleet painottuivat enemmän sinne valssi- ja slovaripuoleen, mutta tangoa ja cha chatakin mahtui ohjelmistoon.

DJ:n jatkaessa pärähti yhtäkkiä soimaan mm. Jari Sillanpään Malagaan ja Tanssii kuin John Travolta, Laura Voutilaisen Miks ei ja Antti Tuiskun uusimpia hittejä! Metsäkukkien jälkeen buggin tanssiminen tuntui huippuhauskalta, vaikken suuri bugg-fani olekaan. Myös sambaa oli siistiä päästä vetämään, vaikka se viekin voimia aivan eri tavalla kuin bugg. Minä olen sambassa vielä aloittelija-tasolla, joten joudun tekemään (=yritän tehdä) reilua joustoa. Kunhan lantion liikkeen saisi sujuvaksi, ei tarvitsisi pomppia niin paljon, ja tanssi luultavasti keventyisi. Muutaman minuutin reippaan putken jälkeen jatkui taas se tuttu foksi- ja valssiosasto, ja lattia täyttyi normaalisti.

Loppuillaksi siirryin vielä Kiuruveden puolelle Peltohoviin, jossa esiintyi Öiset kulkijat. Olen melko varmasti nähnyt yhtyeen ennenkin, sillä nimestä tuli heti mieleen rautalanka, ja sitähän sieltä tuli. Ohjelmisto koostui pitkälti Baddingin, Topi Sorsakosken/Agentsin ja Yölinnun biiseistä. Joissain väleissä mahtui tanssimaan pieniä pätkiä foxtrotia, tästä se lähtee! Yölinnut olisi minun puolestani voinut jättää välistä, mutta muuten rautalanka uppoaa minuun niin hyvin, etten osannut esimerkiksi kaivata lattareita ollenkaan.

Peltohovissa on monesti hyviä artisteja, mutta pieni miinus tulee myöhäisistä aloitusajoista. Jos bändi aloittaa vasta klo 23 ja tanssii vaikka kolme tuntia, niin kotona on aikaisintaan puoli kolmen jälkeen. On tietysti ymmärrettävää, ettei bändin kannata esiintyä yhden tai kahden ihmisen takia. Voihan tuolla aina silloin tällöin käydä, ja eihän bändiä ole pakko odottaa, vaan ennen sitä voi tanssia levyjen tahtiin. Myös tällainen Runnin ja Peltohovin yhdistelmä oli tosi toimiva - hauskaa oli!

Kuva: Pixabay