29. kesäkuuta 2017

Tanssilajit: Rumba

Kaikkien tanssilajien nimitykset eivät ole täysin selviä, ja rumba on yksi näistä epäselvistä tapauksista. Kilpatanssissa on tanssilaji nimeltä rumba, mutta lavatanssikurssien tuntikuvauksissa saattaa lukea rumba/bolero. Bolero on siis musiikkityyli, johon tanssitaan rumba-tanssia. Minä olen aina hukassa näiden eri nimitysten kanssa, mutta pikaisen googletuksen perusteella rumba-boleron erona on rytmitys verrattuna rumbaan. Näiden lisäksi saattaa olla vielä muita nimityksiä sekoittamassa.

Minä olen mielestäni tanssinut heti alusta lähtien siten, että hidas on ajoittunut iskuille 4&1. Tämä on se versio, jota tanssitaan myös kilparumbassa. Kaikkein selkeintä olisi, kun puhuttaisiin vain rumbasta ja sitä opetettaisiin kilpatanssirytmityksellä. Näin ei tulisi aina sitä samaa ihmettelyä, että mikä se bolero olikaan ja millä iskulla jätetään askel ottamatta.

Rumba lavatansseissa

Lavalattareille tyypilliseen tapaan rumbaa mennään lavoilla aikalailla tasaisen pehmeästi. Rumba on luonteeltaan romanttinen ja viehkeä, mutta lavoilla näkee harvoin sellaista kosiotanssimaista tunnetta. Minusta rumba on todella vaikea tanssi, jos haluaa tanssia hyvin ja sen lisäksi saada vielä eläytymisen välittymään ulospäin. Vaikeaa voi olla myös keksiä, mitä tekee ykkösen aikana, jolloin ei oteta askelta. Minulle kävi alkutaipaleella helposti niin, että liike pysähtyi täysin.

Huipputasoista kilparumbaa ei voi viedä suoraan lavoille, sillä se on liian teatraalista. Sen sijaan pienemmillä asioilla lavarumbaa saa parannettua. Kaikki lähtee tietenkin lajiin kuuluvasta tanssiasennosta, jolla tanssin saa näyttämään heti paljon paremmalta. Vaikkei täydellistä asentoa opettelisikaan, niin pienillä muutoksilla voi olla suuri vaikutus.

Samoin terävyyden hakeminen liikkeisiin tekee tanssista enemmän rumbamaista. Esimerkiksi avausta tehdessä voi ykkösellä hieman viivytellä, ja sitten kakkosella kääntyä rivakammin. Jalkojen kuljetus aina toisen jalan kautta tekee jalkatyöstä kauniimman näköistä. Jalkaterien suunnat voivat mennä hifistelyn puolelle, mutta nekin osaltaan muokkaavat tanssia kauniimmaksi. Jos vielä lantioon saa enemmän liikettä, niin näillä muutamalla yksityiskohdalla lavatanssin saa vietyä seuraavalle tasolle.

Kaikki lavoilla soitetut rumbat eivät ole niitä kaikkein selkeimpiä rumbia. Joidenkin rumbien parina soi minun korviini aivan tavallinen perusslovari, josta täytyy etsimällä etsiä jotakin rumbaan viittaavaa. Tämä on enemmän taukomusiikkiongelma, yhtyeet soittavat yleensä kappaleet rumbamaisesti.

Vaikka aina lattareita hehkutankin, niin rumba on joskus ristiriitainen tapaus. Useimmiten tykkään tanssia sitä, mutta välillä olo on niin tönkkö, että melkein tekisi mieli vaihtaa foksiin. Samoin rumban verkkaisuus saa minut joskus hieman kärsimättömäksi. Parhaimmillaan rumba on silloin, kun soitettu kappale on tarpeeksi hidas ja hämyinen, jolloin tunnelmaan on helppo eläytyä mukaan.


rumba bolero kilpatanssi lavatanssi


Rumban harjoittelua kilpatanssitunneilla

Pelkkään rumban "avaukseen" (check) saa vaikeusastetta, kun kokeilee kilpatanssia. Heti kilpatanssikauden alkuun harjoiteltu avaus oli hyvä herätys: se, mikä lavatanssissa on täysin perusasia, on usein kilpatanssissa monimutkainen. Lavarumbassa avaus on ihan perusjuttu, jota kaikki tanssivat, mutta kilpanäkökulmasta se menee ehkä noin 15-prosenttisesti oikein. Jo tanssiasento siinä vaiheessa, kun avaus on ns. suurimmillaan, oli kilparumbassa niin ihmeellisen tuntuinen, että kroppaa joutui jonkin aikaa vääntelemään, että sen sai vähän sinne päin. Asento on hyökkäävän oloinen ja yllättävän eteenpäin suuntautunut. Kaiken lisäksi tähän asentoon pitäisi päästä asettautumaan noin puolessa sekunnissa, jotta liikkeen terävyys säilyy eikä tanssi putoa rytmistä.

Kukaan meistä oppilaista ei päässyt omin avuin oikeaan asentoon, vaan se löytyi lopulta vasta ohjaajan neuvoessa kädestä pitäen. Sen pienen hetken, kun pysyin tässä asennossa, se näytti peilistä mahtavalta! Peilistä ei enää katsonutkaan se entinen laiskahko lavatanssija, vaan kunnon lattaritanssija. Tämä viiden sekunnin tähtihetki valoi uskoa siihen, että en ole täysin kanki, ja jonain päivänä minunkin tanssiasentoni voi näyttää koko kappaleen ajan noin hyvältä.

Hyvä näyte kilparumban perusteista:


Ja huippujen menoa, joka saattaa minusta joskus mennä liiallisuuksiin teatraalisuuden osalta:




Hyviä rumbakappaleita

Eräs soitetuimmista rumbabiiseistä on Finlandersin Hiljaiset sillat. Se on minusta kuitenkin turhan nopea, koska tanssia ei ehdi fiilistellä yhtään. Liian hidaskin olisi parempi kuin nopea rumba. Seuraavassa omat suosikkini:

  • Hilma ja Onni (Jaakko Teppo) Suorastaan klassikko :D
  • Jäljet hiekassa (mm. Topi Sorsakoski)
  • Näiden tähtien alla (Uniklubi) Yksi hienoimmista rumbista!
  • Joka päivä ja jokaikinen yö (Johanna Pakosen versio)

Lisää rumbaa löytyy Spotify-soittolistaltani, johon pääsee tästä.


Kuva: Pixabay

23. kesäkuuta 2017

Eksoottiset juhannustanssit Sukevalla

Sukeva Original juhannusjuhlat testattu! "Ennakkojuhannustansseja" tanssittiin jo torstaina LäpiValaisun tahtiin. Juhannusjuhlat on enemmän festarityyppinen tapahtuma, mutta koska torstaita mainostettiin nimenomaan juhannustansseina, ajattelin, että tapahtuma on joko sisätiloissa tai ulos on asennettu joku pieni tanssilattia. 

Kun portista pääsi sisälle, selvisi, ettei ollut kumpaakaan. Ulos oli rakennettu pienoiskokoinen festarialue. Kaljateltta oli tietenkin nimensä mukaisesti katettu, mutta tanssialue oli täysin taivasalla. Tämän vuoksi tanssilattiaakaan ei ollut, vaan sen virkaa toimitti hiekkakenttä. 

Onneksi tajusin ottaa mukaan lämpimän kaulaliinan. Siinä sitä sitten tanssittiin bleiseri päällä ja huivi tiukasti kaulan ympärille kiedottuna, jotta välttyisi vilustumiselta näin juhannuksen alla. Kuumaan lattaritunnelmaan ei oikein päässyt, mutta toisaalta paitakaan ei kastunut yhtään reippaasta tanssimisesta huolimatta.

original sukeva juhannusjuhlat läpivalaisu yhtye


Ennen LäpiValaisun aloittamista ohjelmassa oli karaoketanssit. Ne eivät kuulu suosikkeihini, sillä kappalevalinnat kallistuvat usein laahaaviin slovareihin, humppiin, tangoihin jne. LäpiValaisua ei kuitenkaan tarvinnut kovin kauaa odotella, ja sitten pääsikin kunnolla tanssimaan. Pidän LäpiValaisun tyylistä ja meiningistä, se kuuluu ehdottomasti suosikkitanssiyhtyeisiini!

Hiekkakenttä ei ole paras tanssialusta, mutta voisi niitä huonompiakin olla. Töitä joutui tekemään normaalia enemmän esimerkiksi spineissä, mutta muuten tanssi onnistui ihan hyvin. Lippu oli edullinen (10e), matka ei ollut pitkä, tanssijoita oli todella vähän eli tanssitilaa oli paljon, karaokea lukuun ottamatta musiikki oli hyvää ja tanssittavaa... 

Loppujen lopuksi tansseissa ei ollut muuta moittimista kuin viileä sää ja vilustumisen pelko. Siispä ei kannata olla liian ennakkoluuloinen. Hiekkakenttätanssiminen pakotti improvisoimaan, mutta sitäkin harjoitusta tarvitaan. Hyvän tanssijan pitäisi pystyä mukautumaan ja tanssimaan tilanteen mukaan. Seuraavat juhannustanssini ovatkin todennäköisesti vasta sunnuntaina, tutussa ja turvallisessa Kyllikinrannassa.

Kuva: Pixabay

22. kesäkuuta 2017

Maaningan kasinoa ja kilpatangoa

Myös viime viikonloppuna tanssikohteena oli Maaningan kasino. Nyt siellä oli taas normaali määrä tanssijoita, eli edellislauantainen tungos johtui hyvin todennäköisesti Leif Lindemanista. Olisi pitänyt tajuta vihje jo keväällä Alapitkän tansseissa, joissa Leif veti poikkeuksellisesti koko talon täyteen. Eli jos haluaa vain tanssimaan ja edes jonkun verran tanssitilaa, Leif ei ole se paras artistivalinta.

Nuoria tanssijanalkuja oli ilahduttavan paljon liikenteessä! Maaningalla en ole aiemmin juuri nuoria nähnyt, joten näky oli positiivinen, joskin ilmiö on lyhytaikainen. Instagramin kautta selvisi, että kyseessä oli bussilastillinen kuopiolaisen Korvanappiliiton porukkaa, joka teki kertaluontoisen retken Kasinolle.

Charles Plogman tarkoittaa takuuvarmaa buggaa ja fuskua. Kasinon DJ:n musiikkivalinnoista en niin välitä, mutta muuten oli tosi hyvät tanssit. Oli kivaa päästä pitkästä aikaa (no okei, parin viikon tauon jälkeen) kunnolla tanssimaan! Jotenkin kyllä häiritsee se pari vuotta sitten ilmestynyt teurastus- ja paloittelumainos, ei oikein sovi lavatanssitunnelmaan :D

Perjantaiset kilpatango-opit jäivät hienosti taka-alalle, ja huomasin tanssivani iloisesti puhdasta lavatangoa. Onneksi on olemassa lavatanssit, joissa nilkkojen ojennuksiin ja painopisteisiin keskittyminen on vapaaehtoista. Kilpatanssin jälkeen ei uskoisi, miten helpolta ja vaivattomalta tangon tanssiminen voi lavoilla tuntua.

kilpatango maaningan kasino tanssit


Eilen kävin taas rääkkäämässä itseäni kilpatanssitunnilla, jossa jatkoimme tangoharjoituksia. Oli järkevää mennä samaa lajia kaksi kertaa peräkkäin, sillä tällä jälkimmäisellä tunnilla näin jo pientä edistystä peilikuvassani. Meno ei ollut ihan niin jännittyneen näköistä kuin viimeksi.

Naisen askellus vaikuttaa äkkiseltään vaikeammalta kuin miehen. Ei riitä, että liikkuu sulavasti takaperin, vaan ensin pitäisi hivuttaa jalkaa varpaiden varassa taaakse, suoristaa jalka + nilkka niin, ettei lantio lähde vielä liikkeelle. Tämän jälkeen viedään lantio ja paino taakse siten, ettei pää pompi tai liike töksähtele. Koko ajan tulee pysyä alhaalla ja muistaa vielä pitää tanssiasento. Ei kuulosta niin vaikealta, mitä se on käytännössä. Jos kaikki muu onnistui, yksi kohdista aina unohtui. Mutta parannusta oli silti havaittavissa viime kertaan ja se on jotain se.

Perusaskeleen kertaamisen jälkeen kokeiltiin myös erilaisia käännöksiä. Lavatangossa pyörimisessä ei ole mitään ongelmia, mutta esimerkiksi oikeaoppiset pivot-käännökset eivät enää sujukaan. Parin kanssa niitä ei ensikokeilemalla saanut pyörimään riittävästi mitenkään. Pari oli yksinkertaisesti koko ajan tiellä! Yksinkin pivotien kanssa tuli hetkellisesti seinä vastaan, ne eivät vain lähteneet. Joko polvet olivat liian lähellä toisiaan, tanssiasento hajosi, tasapaino horjui, tai jotain muuta :) Kilpatanssi jaksaa aina yllättää.

Jälleen huomasi, kuinka tärkeää on harjoitella kaikkea yksin, ihan perusaskeleesta lähtien. Kilpatanssijutuista ei tule yhtään mitään parin kanssa, jos niitä ei osaa edes kohtalaisesti yksin. Kun vain keksisi, missä välissä harjoittelee ja mitä lajia. Pelkkää tangoa voisi harjoitella vaikka pari kuukautta putkeen, jotta sen saisi sujumaan. Sen lisäksi on ainakin 7 muuta lajia, joiden kilpa-alkeet ovat tiedossa mutteivät hallussa. Valinnanvaikeus johtaa siihen, etten harjoittele kotona juuri mitään, koska en osaa päättää lajia...

Näiden ongelmien jäädessä hautumaan lähden tänä iltana viettämään ennakkojuhannusta Original Sukeva juhannusjuhlille Sonkajärvelle, jossa tahdit tarjoaa LäpiValaisu!

Kuva: Pixabay

17. kesäkuuta 2017

Kilpatanssin yksityistunnit & kilpatango

Kaavailin kesäksi taukoa tanssiharjoittelusta, mutta eihän siitä mitään tullut. Kilpatanssia on mahdollisuus jatkaa kesällä yksityistuntien muodossa sillä samalla Iinan salilla, jossa olen koko kevätkauden käynyt harjoituksissa. Tällaista tilaisuutta ei missään nimessä kannata päästää ohi, joten kesäohjelmani tulee sisältämään ohjattuja harjoituksia kerran tai kahdesti viikossa. 

Normaalisti yksityistunteja otetaan kai siinä vaiheessa, kun ollaan kilpailemassa tosissaan. Mutta jos on tilaisuus opetella kilpatanssin alkeita ammattilaisen ohjauksessa, niin miksi ei? Hinta on mielestäni edelleen hyvin huokea, ja vastinetta rahalle saa todellakin. Massakurssiin verrattuna on aivan eri tavalla hyödyllistä, kun tanssiessasi ohjaaja kävelee vieressä ja kyttää kaikki mahdolliset korjaustarpeet. Näin virheelliset jutut tulee korjattua heti.

Odotin mielenkiinnolla kilpatangoa, sillä minulla ei ollut juuri mitään käsitystä siitä, kuinka paljon se teknisesti eroaa perus lavatangosta. Varoivaisesti ajattelin, ettei kilpatango niin vaikeaa voi olla, olenhan tanssinut tangoa säännöllisesti lavoilla. Mutta ei se määrä, vaan laatu! Olisi aika tärkeää tanssia myös oikein, jotta harjoittelusta ja tanssikilometreistä olisi hyötyä.

kilpatanssi yksityistunnit kilpatango
Ehkä jossain välissä ehtii myös löhöillä!

Mitä olen tehnyt oikein, niin tangoamiseni on ollut tasaista, eikä pääni ole pomppinut. Suunnilleen kaikki muu piti korjata. Kilpatangon lähtöpisteessä oikean jalan tulee olla hieman vasenta taaempana, ja jalkojen kiinni toisissaan. Tähän piti kiinnittää jatkuvasti huomiota, sillä lavatangossa olen jälkimmäisellä nopealla tottunut tuomaan jalan toisen viereen.

Tanssiasentoni on ollut liian etupainotteinen, eikä liike ole ollut niin soljuvaa kuin olisi tarkoitus. Lisäksi korjausta tuli muun muassa nilkkojen suoristukseen ja siihen, että kaikki askeleet pitää viedä kannalle asti. Tangon avausta olen tehnyt aiemmin paljon helpommalla tavalla kuin miten nyt neuvottiin, mutta ehkä tämän virallisen version voisi opetella seuraavaksi.

Kuten olen todennut jokaisen kilpatanssitunnin jälkeen, kilpatanssi on vaikeaa! Nyt 8/10 kilpatanssilajiin tutustuneena tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, että kaikki 10 lajia voisi joskus hallita oikeasti hyvin.

---

Kilpatanssin lisäksi kesäohjelmaani sisältyy niinkin mielenkiintoinen aihe kuin gradu. Kävin kesäkuun alussa esittelemässä gradun alustavat tulokset, ja nyt ainut puuttuva suoritusmerkintä on itse gradu. Kumma juttu, miten motivaatio työn viimeistelyyn tippuu aikalailla nollaan, kun siirtyy työelämään. Gradu olisi helppoa vain jättää tekemättä. Kun töissä paahtaa jatkuvasti täysillä, kotona tekee mielellään jotain muuta kuin lukee tieteellisiä artikkeleita tai pähkäilee sen verran fiksuja johtopäätöksiä, että ne kehtaa julkaista. 

Aiemmin kaavailin, että gradu olisi näillä main jo palautettu, mutta ehkä realistisempaa on ottaa tavoitteeksi, että gradu olisi arvostelussa kesän loppuun mennessä. En kuitenkaan saa papereita kesän aikana, koska graduja tuskin tarkastetaan näin loma-aikaan. Valmistuminen menee joka tapauksessa alkusyksyyn, ja työpaikan varmistuttua sillä ei ole käytännössä mitään väliä, valmistunko maisteriksi nyt vai esimerkiksi vuoden päästä. Saattaapa olla, että pidän vielä muutaman viikon gradutauon ja keskityn ihan muihin juttuihin. Elokuussa voisi yrittää rykäistä työn loppuun.

Kuva: Pixabay

15. kesäkuuta 2017

Tanssilajit: Foksi/Foxtrot/Slowfox

Tämä yhdistelmäpostaus käsittelee foxtrotin lavaversiota eli tutummin foksia sekä foxtrotin kilpaversiota, joka tunnetaan myös nimellä slowfox. Meidän nykyään tuntemamme lavafoksi on todella kaukana kilpafoxtrotista. Vaikka nimi on sama, ne ovat täysin eri tanssit. Slowfox ei ole vain hidastettua foksia, samoin kuin hidas valssi ei ole pelkkää hidastettua valssia.

Sekä kilpa- että lavaversiosta voi käyttää molempia nimityksiä: foksi tai foxtrot, mutta epäselvyyksien välttämiseksi olen blogissani käyttänyt selkeää erottelua, eli lavatansseissa tanssitaan foksia, ja foxtrotilla viittaan kilpatanssiin.

Lavafoksin ja kilpafoxtrotin eroja

Foxtrotia tanssitaan tietyn tempoiseen musiikkiin, mutta foksia mennään niin hitaisiin kuin nopeisiinkin kappaleisiin. Jos foxtrot-tyylisen musiikin tempoa nostetaan tarpeeksi, ollaan jo quickstepin puolella. Foksia mennään pääasiassa kanta-askelin (miehet) tai päkiäaskelin (naiset), mutta foxtrotissa kantojen ja päkiöiden vaihtelut ovat tärkeitä parin molemmilla osapuolilla. Jokaikisen askeleen kohdalla on todella tarkkaa, kummalla askel otetaan, ja ollaanko askeleen lopussa kannalla vai päkiällä. Foxtrotiin kuuluvat myös kantojen liu'utukset lattiaa pitkin, eli kaikkia askelia ei otetakaan ihan miten tahansa.

Foksin perusrytmitys on SSQQ, mutta foxtrotin perusaskeleissa toinen S jää pois. Toki on olemassa myös muita rytmityksiä, mutta niihin ei alkeissa tarvitse vielä perehtyä. Foxtrotin rytmitys saattaa olla aloittelijalle helpompi, sillä SQQ istuu sopivasti yhteen 4/4-tahtiin. Foksissa yksi perusaskelikko kestää yli yhden tahdin, mikä sekoitti ainakin minua todella pitkään.

Foksi on yleensä melko tasaista, mutta foxtrotiin kuuluvat nousut ja laskut kallistuksineen, mikä tekee tanssista todella sulavan, liitelevän ja ylvään näköistä. Ja sitten se vaikeustaso: perusfoksin oppii äkkiä, mutta perusfoxtrot vaatii ehkä kuukausia.

foxtrot foksi slowfox askeleet
Pakollinen kettukuva foksipostaukseen :) 

Foksi

Kun katsoo lavoilla foksin tanssijoita, menijöitä on kaiken näköisiä. Sulavien luovijoiden lisäksi on hytkyttelijää, vasenta kättä pumppaavaa, hidasta hissuttelijaa, rynnijää, hypähtelijää... Valssin lisäksi foksi taitaa olla ainut tanssilaji, jonka suurin osa ei-tanssiharrastajakin pystyy tanssimaan jollain tavalla. 

Minulla on foksiin vaihteleva mielipide. Jos taustalla soi vaikkapa Souvareiden Pariiseja, on foksin tanssiminen älyttömän tylsää ja sitä vain odottaa, milloin tanssi oikein loppuu. Jonkun nätin slovarin tahtiin foksi on ihan ok, mutta koko iltaa ei jaksaisi pelkkää foksia. Lajissa on tietysti hyväkin puolensa: tanssin alkutaipaleella riittää, että osaa foksia, ja sillä voi vetää käytännössä kaikki tanssilajit. Lähes rajaton soveltuvuus on foksin suurin plussa.

Foksin suurimpana ongelmana on se, miten tanssista saisi sitä perushytkyttelyä mielenkiintoisempaa. Foxtrotia katselee mielellään, vaikkei pari tekisi kuin kahta eri askelikkoa, koska se on perusluonteeltaan jo niin hienon näköinen laji. Foksi sen sijaan on perustasolla erittäin yksitoikkoista katseltavaa.




Hyviä foksikappaleita

Fokseja on aivan loputtomasti, mutta tähän valitsin joitakin esimerkkikappaleita, jotka itse menisin foksina, enkä esimerkiksi fuskuna/buggina. 
  • Paha oot (Kyösti & Varjokuva)
  • Siipirikko (Neljänsuora)
  • Vastasyntyneet (Sinitaivas) Nätti slovari!
  • Pariisi-Helsinki (Jari Sillanpää) Ei niin hyvä, mutta tämä on oikein malliesimerkki lavoilla soitettavasta foksista.
  • Hento kuiskaus (Suvi Teräsniska)
  • Tulvii Pohjanmaa (Janne Tulkki)

Foxtrot

Lava-vakioiden tylsyyden vuoksi olen karsastanut koko vakiogenreä, mutta foxtrotiin tutustuminen muutti mieleni. Tavan foksia "tallustellessa" ei todellakaan uskoisi, kuinka vaikeaa foksista on mahdollista tehdä. Ensimmäinen kosketukseni foxtrotiin oli epätoivoinen, mutta pienen mietiskelyn jälkeen perus- ja sulka-askeleet lähtivät hetkellisesti jopa pienoiseen lentoon. Miten siistiä onkaan liidellä pitkin tanssisalia swingahtavaan musiikkiin! Foxtrot pääsi heti pakko opetella -tanssilajien listalle.

Eräs foxtrotin ongelma on se, miten saada nousut ja laskut tehtyä niin tasaisen sujuvasti, ettei lasku romahda eikä nousu ole liian äkkinäinen ponnahdus päkiälle. Liikkeen pitäisi olla tasaista liukua ylös ja alas. Kun tanssiin ottaa mukaan kallistukset, ja naisena vetäisee korkokengät jalkaan sekä vääntää niskansa tiukkaan vasempaan, foxtrot käy erittäin hyvästä tasapainoharjoituksesta.

Toinen ongelma on muistaa, mikä askel on kannalla ja mikä päkiällä. Vaikka saisi päähänsä kanta-kanta-päkiä / kanta-päkiä-päkiä -tyyppisiä lurituksia, niin sen lisäksi pitäisi olla perillä siitä, jäädäänkö esim. kanta-askeleen lopussa kannalle vai nouseeko se kenties päkiälle. Tarkempi ohjeistus voi olla vaikkapa kanta/kanta-päkiä/päkiä-kanta. Ihan perusaskelikot vaativat paljon toistoja jo senkin takia, että saa kannat ja päkiät kohdilleen ja itselleen lihasmuistiin.

Hyvää perusmateriaalia:


Ja näyte huipulta:



Hyviä foxtrot-kappaleita

Muutama esimerkkikappale, jotka minä menisin foxtrotina:
  • Cherbourgin sateenvarjot (Topi Sorsakoski)
  • Moskovan valot (Agents/Jorma Kääriäinen) Tähänkin kuluneeseen veisuun saa potkua foxtrotilla!
  • Kissanainen (Aki Sirkesalo) Voiko parempaa foxtrotia enää olla?
  • The Pink Panther Theme (Henry Mancini)

Lisää kappaleita Spotify-soittolistoillani: foksiin pääset tästä ja foxtrotiin tästä!

Kuva: Pixabay

11. kesäkuuta 2017

Paluu Maaningan kasinolle

Viime kesänä Maaningan kasino jäi pois omasta tanssiohjelmastani, enkä ole käynyt siellä kesän 2015 jälkeen. Kyllikinrannassa olisi tänään esiintynyt yksi inhokeistani PNP, joten tämä viikonloppu oli sopiva hetki tehdä paluu Maaningalle. Samaltahan tuo näytti - jotain remonttia tai laajennusta oli ilmeisesti uutisoinnin perusteella tehty, mutta omat silmäni eivät siihen sattuneet.

Kasinolla oli suoranaiset ruuhkatanssit. Leif Lindeman näyttää vetävän uskomattoman paljon porukkaa - keväällä jopa Alapitkän nuorisoseurantalo oli Leifin aikaan täynnä, mikä on siellä muuten todella harvinaista. Minulla on aiemmilta vuosilta sellainen käsitys, että vain juhannuksena Maaningalla on noin täyttä. 

maaningan kasino tanssit


Jos tungoksessa ei olisi ollut niin hiostava ilma, ei tanssiessa olisi tullut edes lämmin. Hidas valssi oli enemmänkin kävelyä nousuilla ja laskuilla höystettynä, cha cha paikallaan ketkuttelua ja fusku supervarovaista kädenalittelua. Runsas väkijoukko tuo tietenkin tunnelmaa paikalle, mutta tanssillisesti illan hyöty oli lähellä nollaa. Melkein sama kuin olisi käynyt vaikka lenkillä.  

Kyllikinrannassa on se hyvä puoli, että siellä mahtuu yleensä tanssimaan suhteellisen hyvin. Ettei aivan jokaisen liikkeen kohdalla tarvitse vilkuilla ympärilleen: tuleeko törmäys ja pitääkö pysähtyä tai muuttaa suuntaa. Täytyy käydä vielä jossain vaiheessa katsomassa, johtuiko ruuhka Leifistä vai onko Kasino saanut yhtäkkiä noin paljon lisää vakioasiakkaita.

Tanssimisesta ei tämän illan perusteella ole juuri kommentoitavaa, sain harjoitusta lähinnä vain toisten tanssijoiden väistelyssä. Ruuhkatanssit eivät ole minun juttuni - kaikki energia menee sen varmistamiseen, ettei törmää tai esimerkiksi kolauta kyynärpäätään kehenkään. En tarvitse kokonaista estradia itselleni, mutta olisi ihan kiva, jos pystyisi ottamaan edes muutaman normaalipituisen tanssiaskeleen illan aikana. :) Mutta näillä mentiin tämä viikonloppu, jospa seuraavissa tansseissa olisi parempi onni matkassa.

Kuva: Pixabay

10. kesäkuuta 2017

Uudet lattarikengät ja korkosuojien asennus

Viikko on ehtinyt hurahtaa jo lauantaihin asti ja tanssiraporttikin on kirjoittamatta viikon takaa. Koko viikko on mennyt paitsi töissä ahertaessa myös asuntokauppoja hieroessa ja tulevia vuokrausasioita järjestellessä. Jossain välissä olen ehtinyt vähän nukkuakin. Osakesijoittamisen oheen kokeilen siipiäni myös asuntosijoittamisen puolella. Menen pian tekemään kaupat ja siitä se lähtee! 

Viime sunnuntaina olin siis jälleen Kyllikinrannassa, jossa esiintyi ilmeisen harvoin keikkaileva Janne Raappana. Jos ollaan rehellisiä, en olisi tunnistanut henkilöä, enkä kuullut kovinkaan suurta eroa Taikakuun nykyiseen solistiin Juha Metsäperään. Huomaa, etten ole Taikakuun tosifani... Tanssijoita oli jo enemmän liikenteessä kuin avajaisissa ja sääkin oli vihdoin kesäisen lämmin. Vain hyttyset puuttuivat, ei siis valittamista!

Päällimmäisenä sunnuntaista jäi mieleen, etten enää tiedä, miten cha chata pitäisi tanssia. Tansseja edeltävänä perjantaina sain kilpatanssista tarkat ohjeistukset cha chan perusaskeleen tanssimiseen, mutta en pysty linkittämään läheskään kaikkea vielä omaan tanssiin. En osaa päättää, keskittyisinkö tanssiasennon pitämiseen, lantion kiertoon vaiko polvien sijaintiin ja takajalkojen kääntämiseen. Lopputulos on se, etten tee näistä mitään ja palaan siihen entiseen, tuttuun tyyliin. Se tuntuu kuitenkin hölmöltä, koska nyt tietää, miten täysin pielessä se on. No, lavatansseissahan ei ole sääntöjä...

Portdance PD636 kilpatanssikengät lattarikengät


Uuden työpaikkani kunniaksi ja kilpatanssiharjoittelua innostamaan ostin itselleni upouudet lattarikengät. Aiemmin ostamani käytetyt kengät olivat pidemmän päälle kuitenkin liian kapealestiset ja remmit pureutuivat kipeästi varpaideni väliin. Näissä Portdancen kengissä ei ole remmejä, ja lestin kohdalla on säätömahdollisuus.

Kengissä on normaali mitoitus eli kokonumerojen kanssa ei tarvitse arpoa: 40-kokoiseen jalkaan menee 40-kokoinen kenkä. Kengän malli on Portdance PD636 ja korkoa 5 cm. Kilpatanssikengäksi matala, alaspäin levenevä korko on ehdottomasti paras tällaiselle aloittelevalle kilpatanssijalle. Kengät ovat todella tukevan ja napakan tuntuiset - niillä pitäisi pysyä pystyssä, vaikkei omaisikaan maailman parasta tasapainoa, kuten minä. Jalan päältä kiedottava naru antaa lisätukea.

Kilpatanssikengissä käytetään korkosuojia, joten niiden asentaminen oli ensimmäinen tehtävä heti kenkien sovituksen jälkeen. Mutta kuinka saada korkosuojat helpoiten paikalleen? Suomen Tanssitarvikkeen blogissa on esitetty ohjeet korkosuojien asentamiseen. Ohessa Tanssitarvikkeen ohjeiden mukaan toteutettu asennus kuvallisesti:


korkosuojat kenkiin
Korkosuojat alaspäin leveneville koroille
korkosuojat kilpatanssikengät

Ensin ohje käskee hieman lämmittämään suojia - kädenlämpö riitti ainakin tässä tapauksessa.

korkosuojat kenkiin
Asennus suositellaan aloitettavaksi terävien kulmien puolelta.

Sitten käytetään voimaa ja pyöräytetään suoja koron kaarevan puolen yli.

korkosuoja kilpatanssikenkä
Ja suoja on paikallaan - tanssiminen voi alkaa!


3. kesäkuuta 2017

Kilpatanssiharkat: cha chan alkeet

Kilpatanssille tyypilliseen tapaan putosin taas tutussa lavatanssilajissa alkeistasolle. Tunnin aikana ei ehditty perusaskelta pidemmälle, koska pelkästään sen osa-alueissa on paljon tekemistä. Monet asiat olen myös cha chan kohdalla opetellut täysin väärin, joten seuraava tehtävä on lähteä korjaamaan virheellisiä, jo automatisoituneita liikkeitä. 

Arvasin osan saamastani palautteesta jo etukäteen: tanssiasentoa on korjattava, liike on liian laiskaa ja tietyissä kohdissa varovaisen näköistä. Minun normaali perusasentoni on sellainen euroopanomistaja-tyylinen: vatsa ulos ja rinta sisään eli takakenotus. Tämän seurauksena alaselkäni on aina notkolla. Olen varmaan lapsesta saakka ollut tällainen vänkyräselkä, enkä itse huomaa siinä mitään outoa, vaan luulen seisovani suorassa. Tanssissa olen kuitenkin ongelmissa, koska melkein joka harjoituksissa on tullut sama ohje: suorista alaselkä. 

Chassen askelpituuksiinkin tuli heti korjaus: olen tanssinut askeleet aikalailla yhtä pitkinä, vaikka pitäisi olla lyhyt-lyhyt-pitkä. Olen myös vienyt kaikki päkiäaskeleet kannalle, mutta chasseissa ollaankin päkiöillä. Chasseissa olen suoristanut jalkoja vaihtelevasti, mutta niin ei saisi tehdä, vaan polvet ovat koko ajan pienessä koukussa. Chassen lopuksi tulee jalan suoristus ja terävä lasketuminen kannalle, ei liian hitaasti ja varovaisen oloisesti, kuten minä olen tehnyt.

cha chan alkeet perusaskel


Ainakin etuaskelissa olen vienyt painon reilusti etujalan päälle, mutta painon pitäisikin jakautua tasan molemmille jaloille. Taka-askelissa on sama homma, mutta sen olen ehkä tehnyt suunnilleen oikein. Jalkojen asettautuminen etu- ja taka-askelissa on minulla ollut sinne päin, mutta takajalan kääntäminen vinoon on unohtunut. Jotain olen tehnyt oikeinkin: en ole nostellut jalkoja irti lattiasta. Lisäksi jalkojen viemiseen toisen kautta ja mahdollisimman läheltä olen yrittänyt viime aikoina keskittyä tansseissa.  

Suurin vaikeus on taas kerran lantio-vatsalihakset-kylki-niska-alueella. Varsinkin chasseiden kohdalla pitäisi tehdä todella voimakasta lantionkiertoa, johon minun kroppani taipui vain noin puoliksi yhtä hyvin kuin ohjaajalla! Lantion kiertyessä pitäisi muistaa venyttää kylkeä, mutta samalla huomioida, että olat eivät lähde seilaamaan. Ja se niska - sitäkin pitäisi aina venyttää, mitä en ihan vielä hahmota. 

Lantion liike on cha chassa erilainen ja ehkä helpompi kuin sambassa. Sambamaisen pyöreän liikkeen sijaan cha chassa tehdään enemmän suoraviivaisempaa kiertoa. Chasseissa ei kai ehtisikään tehdä täyttä ympyrää. Minulla on vielä vähän hakemista siinä, miten chasseisiin tai mihinkään muuallekaan saa noin tiukan kierron aikaiseksi. Lavapuolella olen oppinut enemmänkin sivuttaisen, keinuvan lantion liikkeen. Onhan se jonkinlainen alku, muttei kuulu kilpatanssiin.
   
Joka pystyy kaikki cha chan elementit ottamaan mukaan omaan tanssiin, menemään ne reipastempoiseen musiikkiin ja vielä teknisesti hyvin, lämpimät onnittelut! On hassua, miten lavatansseissa saattoi kuvitella tanssivansa cha chata jopa hyvin. Toki tanssi on sujuvaa ahkeran tansseissa ramppaamisen vuoksi, mutta entä se, miltä tanssi näyttää... ei ainakaan hyvältä cha chalta.

Kun antaa näytteen lava-cha chasta kilpatanssiohjaajalle, saa heti tyrmäyksen. Tunnilla ei taaskaan ollut muita oppilaita, joten ohjaajalla oli hyvin aikaa keskittyä eri yksityiskohtien korjaamiseen. Vain yhden tunnin aikana cha chahan tuli niin paljon lisää vaikeusastetta, että huhhuh. Mutta jos miettii, miltä pitkälle harjaantunut cha cha näyttää, niin sen eteen kannattaa minusta harjoitella ja nähdä vaivaa - lopputulos on niin siistin näköistä. Kyllä se minunkin lantioni vielä joskus kiertyy.

Kuva: Pixabay

1. kesäkuuta 2017

Tanssilajit: Samba

Eihän se ole tanssiblogi eikä mikään ilman tanssilajiesittelyitä! Nyt kesän kunniaksi päätin siirtyä tanssilajipostausten kimppuun. Olen viivytellyt lajikuvausten kirjoittamista pitkään, koska ajattelin, etten tiedä niistä tarpeeksi, eikä minulla ole mitään järkevää sanottavaa. Mutta ei minun tarvitsekaan tietää kaikkea - kirjoitan tässä postaussarjassa omia näkemyksiäni ja treenikokemuksiani eri tanssilajeista. Tarkkoja tekniikkaohjeita, askelsarjoja tai kuvioita saa osallistumalla tanssitunneille. 

Tanssilajeihin liittyvät kirjoitukset löytyvät sivupalkista *-alkuisilla tunnisteillaan. Esimerkiksi *samba-tunnisteen takaa löytyy tämän postauksen lisäksi kirjoituksia samban harjoittelusta sekä kilpatanssitunneilla että omatoimisesti.

Iloitteleva samba

Tanssilajisarja alkaa siis tästä siististä mutta vaikeasta tanssilajista, joka jäi keväällä kaivelemaan. Ärsyttävän vaikea voisi olla paras ilmaus kuvaamaan sambaa. Jos mietitään, minkälainen musiikki houkuttelee kaikista eniten tanssimaan, minun vastaukseni on ehdottomasti samban rytmit! Sambamusiikki on todella mukaansatempaavaa, mutta ongelma on vain siinä, kuinka saada oma tanssi vastaamaan musiikin rentoa ilottelua ja karnevaalitunnelmaa, tekniikkaa unohtamatta.

Jos nyt saisin valita yhdestä tanssilajista itselleni supertaidot, se olisi samba! Mitä muuta sitä enää tarvitsisi? Cha cha on hyvänä kakkosena, mutta samba vie kyllä voiton hienoimmassa lattarissa. Se on tähän mennessä vaikein laji, jota olen tanssinut. En keksi mitään, mikä sambassa olisi helppoa, paitsi rytmitys. Sillä ei vielä pitkälle pääse. Sieltä lukijoideni joukosta löytyy muuten eräs "surujen summan" asukas, jonka voisin hyvin kuvitella olevan ilmiömäinen sambaaja. Teiltä päin löytyy myös oma kilpatanssiseura ;)

samba perusaskel lavatanssi kilpatanssi

Samba lavatansseissa

Kun ottaa samban ensiaskelia, voi pienen mikrosekunnin verran ajatella, että sitä mennään ikään kuin humpan askeleella. Sillä ajatuksella pääsee alkuun, mutta todellisuudessa yhteys humppaan on olematon, ja tästä ajatusyhtymästä kannattaa luopua heti alkuunsa. Tanssilavoilla tanssittava samba on kuitenkin valitettavan usein humppaa samban kuvioin. Humpalla sambaan saa toki joustoa, mutta muu sambamaisuus mm. viivytyksineen ja vartalonkäyttöineen jää matkan varrelle. Esimerkiksi tässä mennään tyypillistä lavasambaa:




Lavoilla soitettava samba on usein hurjan nopeaa. Pitäisi olla tosi lahjakas, että pystyisi tanssimaan selkeää sambaa eikä humppaa ilman, että putoaa rytmistä. Jos lavoilla haluaa tanssia sambakappaleet lattarihenkisemmin, niihin voi aivan hyvin soveltaa salsaa. Tätä menetelmää olen aiemmin suosinut itsekin.

Samba on harmittavan harvinainen laji, sitä tulee ehdottoman maksimissaan kerran illassa, usein ei ollenkaan. Se tuntuu väistyvän salsan tieltä. Jos orkesteri kysyy tanssilajitoiveita, aina löytyy joku tangon tai polkan fanittaja, mutta samban toivojia ei ikinä. Lavatanssikursseillakaan samba ei taida niitä suosituimpia tai yleisempiä lajeja olla.

Sinänsä ymmärrän hyvin, jos samban harjoittelu ei kiinnosta, koska sen tanssijoita on niin vähän. Samban aikana tanssilattialla näkee pääasiassa humppaa, salsaa ja vaihtoaskelta. Olisinkohan yhden kerran tämän kolmen vuoden aikana nähnyt oikeasti hyvän sambaajan. Vaikka samba on niin vaikeaa, sen harjoittelu on minusta palkitsevaa. Jos orkesterit vielä soittaisivat sambat reilusti "alinopeudella", kynnys tanssia sambaa madaltuisi huomattavasti. Tosin veikkaanpa, että sitten olisi joku nipo valittamassa bändille väärästä temposta...

Samban harjoittelua kilpatanssitunneilla

Äkkiseltään voi ajatella, että samba kuin samba, mutta eipäs olekaan. Kuten edellä kirjoitin, lavoilla tanssittava samba on yleensä jotain ihan muuta kuin mitä kilpasamba on. Lisäksi on vielä olemassa karnevaalisamba, josta en tiedä juuri mitään, mutta ainakin se on erilaista lava- ja kilpasamboihin verrattuna.

Kilpatanssitunneilla katsoin melkein suu auki ohjaajan näyttäessä miten kilpasambaa pitäisi tanssia. Miten hienolta pelkkä perusaskel tai huisku voi näyttää, kun sen tanssii ammattilainen! Ensin ajattelin mielessäni: "Mäki haluun!" Seuraavaksi pohdin, mitenköhän monta vuotta tuollaisen tekniikan omaksumiseen menee. Tunnin lopussa tuntui kuin koko tanssitaito olisi yhtäkkiä hävinnyt kokonaan. Omissa harjoituksissa olen säännöllisesti vetänyt sambaa ja keskittynyt vaihtelevasti eri yksityiskohtiin. Kyllä se joskus siitä lähtee, vaikka vielä humppasamban rajoilla ollaankin!

Alkuvuodesta kirjoitin, että minun tulisi harjoitella käsien käyttöä tanssissa. Sambatunneilla ei ollut tietoakaan, että olisin voinut keskittyä mihinkään ylimääräiseen, tai muuten muu tanssi oli heti sotkussa. Ehkä perustanssi on otettava ensin haltuun ja vasta sitten harjoiteltava pientä koristelua. Mihin itse olen yrittänyt näin alussa keskittyä, niin askeleiden viivytykseen, lantion oikeaoppisen liikkeen tapailuun ja joustoon.

Minun mielestäni tärkein asia, jolla samba erottuu humpasta, on askeleen viivytys 1a2. Ykkösaskelta viivytetään ja vasta aivan iskun lopussa otetaan "a". Jalka, joka ottaa a:n, ei saisi lähteä ennenaikaisesti liikkeelle, vaan sen tulisi olla viimeiseen asti kiinni lattiassa edellisellä paikallaan. Tällä nopealla liikkeellä syntyy askelluksen terävyys, joka taas humpasta puuttuu. Tässä pätkässä näkyy hyvin tuo viivytys:


Lantion liikkeen omaksuminen vie ties kuinka kauan, ja sekin pitäisi hahmottaa syvällisemmin: mitä lihaksia käytetään, missä paino milloinkin on jne., jotta se lantio saadaan halutulla tavalla liikkeelle. Mutta sinne päinkin on parempi kuin humpasta tuttu tönkkö tyyli.

Ihan alkuun sambaa harjoitellaan tekemällä liioitellun suurta joustoa polvilla. Myöhemmin lantion mukaanotto aiheuttaa sen, ettei pää pompi, kuten tuossa alkeisversiossa. Sambaahan mennään melko tasaisesti, silloin kun sitä osaa, eli lantion liikkeellä ikään kuin "kumotaan" liiallinen ylös-alas-jumppaaminen. Ei välttämättä se oikeaoppisin määritelmä, mutta alkeisnäkökulmasta tuntuu siltä.

Edellä mainuitun kolmikon avulla tanssin pitäisi jo jollain tasolla muistuttaa sambaa. Ehkä vaikeinta sambassa on saada tuo askeleen viivytys "a" venytettyä tarpeeksi pitkään. Tanssiminen kääntyy tosi helposti humppamaiseksi askellukseksi - onhan se paljon kevyempää. Lisäksi lattarien ikuisuusongelma on tanssiasento, mutta siitä ei sen enempää. Helpoin, tai ehkä ainut, tapa oppia oikea lattaritanssiasento on etsiä käsiinsä osaava kilpatanssija, joka vääntää kroppasi oikeaan asentoon.

Lopuksi vielä taidonnäyte huipulta:



Hyviä sambakappaleita

Ihan originaalissa sambassa käytetään jotain karnevaalipillejä, joista en ole ollenkaan innostunut. Muuten hyvä musiikki alkaa äkkiä ärsyttää, kun se pilataan jatkuvalla pillin vingutuksella. Siksi soittolistaltani löytyy vaihtelevaa sambamusiikkia originaalista disko- ja lavatanssityylisiin versioihin.

Jos oikein aletaan viilata pilkkua, niin parempi otsikko olisi "hyviä sambahenkisiä kappaleita", aidosta sambasta en anna takuuta. En ole myöskään nipottanut sen suhteen, mikä on kappaleiden iskua/tahtia minuutissa -määrä. Kilpasambassa niille on määritelty tietyt rajat, mutta harjoituksissa tarvitaan nopeudeltaan kaikenlaisia kappaleita, etenkin mahdollisimman hitaita...

  • La Tortura (Shakira)
  • Quando, quando, quando (useita esittäjiä) Suomiversio: Milloin milloin milloin (Jamppa Tuominen)
  • María (Ricky Martin)
  • La Isla Bonita (Madonna)

Suomalaisia sambakappaleita:

  • Kuuleeko Eero (Jari Sillanpää)
  • En vastaa jos soitat (Laila Kinnunen/Anne Mattila)
  • Autoajelulla (Pirkko Mannola)
  • Pure mua (Meiju Suvas)
  • Rantaleijona (Jaakko Teppo)
  • Copacabana (Kai Hyttinen)
  • Saunasamba (Raimo Roiha)

Hitaampia kappaleita samban harjoittelua varten:

  • Kylmästä lämpimään (Anna Abreun versio)
  • Unkarinsyreenit (Tuure Kilpeläinen) Superhidas -> loistava alkeiden harjoitteluun! 
  • Autiosaari (Tuure Kilpeläinen) Tämä on soinut pitkin talvea omissa harjoituksissani. Tuurella on myös paljon muuta sambahenkistä materiaalia.
  • Brunein sulttaani (Sinitaivas) 

Lisää kappaleita Spotify-soittolistallani, johon pääset tästä! Päivitystä listaan tulee sitä mukaa, kun hyvää materiaalia löytyy. Nykyaikaista sambatyylistä musiikkia löytyy myös helposti, kun pistää vain Spotifysta soimaan jonkin latino-soittolistan. Niissä on melkein pakosti samban rytmejä mukana.

Kuva: Pixabay