3. kesäkuuta 2017

Kilpatanssiharkat: cha chan alkeet

Kilpatanssille tyypilliseen tapaan putosin taas tutussa lavatanssilajissa alkeistasolle. Tunnin aikana ei ehditty perusaskelta pidemmälle, koska pelkästään sen osa-alueissa on paljon tekemistä. Monet asiat olen myös cha chan kohdalla opetellut täysin väärin, joten seuraava tehtävä on lähteä korjaamaan virheellisiä, jo automatisoituneita liikkeitä. 

Arvasin osan saamastani palautteesta jo etukäteen: tanssiasentoa on korjattava, liike on liian laiskaa ja tietyissä kohdissa varovaisen näköistä. Minun normaali perusasentoni on sellainen euroopanomistaja-tyylinen: vatsa ulos ja rinta sisään eli takakenotus. Tämän seurauksena alaselkäni on aina notkolla. Olen varmaan lapsesta saakka ollut tällainen vänkyräselkä, enkä itse huomaa siinä mitään outoa, vaan luulen seisovani suorassa. Tanssissa olen kuitenkin ongelmissa, koska melkein joka harjoituksissa on tullut sama ohje: suorista alaselkä. 

Chassen askelpituuksiinkin tuli heti korjaus: olen tanssinut askeleet aikalailla yhtä pitkinä, vaikka pitäisi olla lyhyt-lyhyt-pitkä. Olen myös vienyt kaikki päkiäaskeleet kannalle, mutta chasseissa ollaankin päkiöillä. Chasseissa olen suoristanut jalkoja vaihtelevasti, mutta niin ei saisi tehdä, vaan polvet ovat koko ajan pienessä koukussa. Chassen lopuksi tulee jalan suoristus ja terävä lasketuminen kannalle, ei liian hitaasti ja varovaisen oloisesti, kuten minä olen tehnyt.

cha chan alkeet perusaskel


Ainakin etuaskelissa olen vienyt painon reilusti etujalan päälle, mutta painon pitäisikin jakautua tasan molemmille jaloille. Taka-askelissa on sama homma, mutta sen olen ehkä tehnyt suunnilleen oikein. Jalkojen asettautuminen etu- ja taka-askelissa on minulla ollut sinne päin, mutta takajalan kääntäminen vinoon on unohtunut. Jotain olen tehnyt oikeinkin: en ole nostellut jalkoja irti lattiasta. Lisäksi jalkojen viemiseen toisen kautta ja mahdollisimman läheltä olen yrittänyt viime aikoina keskittyä tansseissa.  

Suurin vaikeus on taas kerran lantio-vatsalihakset-kylki-niska-alueella. Varsinkin chasseiden kohdalla pitäisi tehdä todella voimakasta lantionkiertoa, johon minun kroppani taipui vain noin puoliksi yhtä hyvin kuin ohjaajalla! Lantion kiertyessä pitäisi muistaa venyttää kylkeä, mutta samalla huomioida, että olat eivät lähde seilaamaan. Ja se niska - sitäkin pitäisi aina venyttää, mitä en ihan vielä hahmota. 

Lantion liike on cha chassa erilainen ja ehkä helpompi kuin sambassa. Sambamaisen pyöreän liikkeen sijaan cha chassa tehdään enemmän suoraviivaisempaa kiertoa. Chasseissa ei kai ehtisikään tehdä täyttä ympyrää. Minulla on vielä vähän hakemista siinä, miten chasseisiin tai mihinkään muuallekaan saa noin tiukan kierron aikaiseksi. Lavapuolella olen oppinut enemmänkin sivuttaisen, keinuvan lantion liikkeen. Onhan se jonkinlainen alku, muttei kuulu kilpatanssiin.
   
Joka pystyy kaikki cha chan elementit ottamaan mukaan omaan tanssiin, menemään ne reipastempoiseen musiikkiin ja vielä teknisesti hyvin, lämpimät onnittelut! On hassua, miten lavatansseissa saattoi kuvitella tanssivansa cha chata jopa hyvin. Toki tanssi on sujuvaa ahkeran tansseissa ramppaamisen vuoksi, mutta entä se, miltä tanssi näyttää... ei ainakaan hyvältä cha chalta.

Kun antaa näytteen lava-cha chasta kilpatanssiohjaajalle, saa heti tyrmäyksen. Tunnilla ei taaskaan ollut muita oppilaita, joten ohjaajalla oli hyvin aikaa keskittyä eri yksityiskohtien korjaamiseen. Vain yhden tunnin aikana cha chahan tuli niin paljon lisää vaikeusastetta, että huhhuh. Mutta jos miettii, miltä pitkälle harjaantunut cha cha näyttää, niin sen eteen kannattaa minusta harjoitella ja nähdä vaivaa - lopputulos on niin siistin näköistä. Kyllä se minunkin lantioni vielä joskus kiertyy.

Kuva: Pixabay

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti