15. kesäkuuta 2017

Tanssilajit: Foksi/Foxtrot/Slowfox

Tämä yhdistelmäpostaus käsittelee foxtrotin lavaversiota eli tutummin foksia sekä foxtrotin kilpaversiota, joka tunnetaan myös nimellä slowfox. Meidän nykyään tuntemamme lavafoksi on todella kaukana kilpafoxtrotista. Vaikka nimi on sama, ne ovat täysin eri tanssit. Slowfox ei ole vain hidastettua foksia, samoin kuin hidas valssi ei ole pelkkää hidastettua valssia.

Sekä kilpa- että lavaversiosta voi käyttää molempia nimityksiä: foksi tai foxtrot, mutta epäselvyyksien välttämiseksi olen blogissani käyttänyt selkeää erottelua, eli lavatansseissa tanssitaan foksia, ja foxtrotilla viittaan kilpatanssiin.

Lavafoksin ja kilpafoxtrotin eroja

Foxtrotia tanssitaan tietyn tempoiseen musiikkiin, mutta foksia mennään niin hitaisiin kuin nopeisiinkin kappaleisiin. Jos foxtrot-tyylisen musiikin tempoa nostetaan tarpeeksi, ollaan jo quickstepin puolella. Foksia mennään pääasiassa kanta-askelin (miehet) tai päkiäaskelin (naiset), mutta foxtrotissa kantojen ja päkiöiden vaihtelut ovat tärkeitä parin molemmilla osapuolilla. Jokaikisen askeleen kohdalla on todella tarkkaa, kummalla askel otetaan, ja ollaanko askeleen lopussa kannalla vai päkiällä. Foxtrotiin kuuluvat myös kantojen liu'utukset lattiaa pitkin, eli kaikkia askelia ei otetakaan ihan miten tahansa.

Foksin perusrytmitys on SSQQ, mutta foxtrotin perusaskeleissa toinen S jää pois. Toki on olemassa myös muita rytmityksiä, mutta niihin ei alkeissa tarvitse vielä perehtyä. Foxtrotin rytmitys saattaa olla aloittelijalle helpompi, sillä SQQ istuu sopivasti yhteen 4/4-tahtiin. Foksissa yksi perusaskelikko kestää yli yhden tahdin, mikä sekoitti ainakin minua todella pitkään.

Foksi on yleensä melko tasaista, mutta foxtrotiin kuuluvat nousut ja laskut kallistuksineen, mikä tekee tanssista todella sulavan, liitelevän ja ylvään näköistä. Ja sitten se vaikeustaso: perusfoksin oppii äkkiä, mutta perusfoxtrot vaatii ehkä kuukausia.

foxtrot foksi slowfox askeleet
Pakollinen kettukuva foksipostaukseen :) 

Foksi

Kun katsoo lavoilla foksin tanssijoita, menijöitä on kaiken näköisiä. Sulavien luovijoiden lisäksi on hytkyttelijää, vasenta kättä pumppaavaa, hidasta hissuttelijaa, rynnijää, hypähtelijää... Valssin lisäksi foksi taitaa olla ainut tanssilaji, jonka suurin osa ei-tanssiharrastajakin pystyy tanssimaan jollain tavalla. 

Minulla on foksiin vaihteleva mielipide. Jos taustalla soi vaikkapa Souvareiden Pariiseja, on foksin tanssiminen älyttömän tylsää ja sitä vain odottaa, milloin tanssi oikein loppuu. Jonkun nätin slovarin tahtiin foksi on ihan ok, mutta koko iltaa ei jaksaisi pelkkää foksia. Lajissa on tietysti hyväkin puolensa: tanssin alkutaipaleella riittää, että osaa foksia, ja sillä voi vetää käytännössä kaikki tanssilajit. Lähes rajaton soveltuvuus on foksin suurin plussa.

Foksin suurimpana ongelmana on se, miten tanssista saisi sitä perushytkyttelyä mielenkiintoisempaa. Foxtrotia katselee mielellään, vaikkei pari tekisi kuin kahta eri askelikkoa, koska se on perusluonteeltaan jo niin hienon näköinen laji. Foksi sen sijaan on perustasolla erittäin yksitoikkoista katseltavaa.




Hyviä foksikappaleita

Fokseja on aivan loputtomasti, mutta tähän valitsin joitakin esimerkkikappaleita, jotka itse menisin foksina, enkä esimerkiksi fuskuna/buggina. 
  • Paha oot (Kyösti & Varjokuva)
  • Siipirikko (Neljänsuora)
  • Vastasyntyneet (Sinitaivas) Nätti slovari!
  • Pariisi-Helsinki (Jari Sillanpää) Ei niin hyvä, mutta tämä on oikein malliesimerkki lavoilla soitettavasta foksista.
  • Hento kuiskaus (Suvi Teräsniska)
  • Tulvii Pohjanmaa (Janne Tulkki)

Foxtrot

Lava-vakioiden tylsyyden vuoksi olen karsastanut koko vakiogenreä, mutta foxtrotiin tutustuminen muutti mieleni. Tavan foksia "tallustellessa" ei todellakaan uskoisi, kuinka vaikeaa foksista on mahdollista tehdä. Ensimmäinen kosketukseni foxtrotiin oli epätoivoinen, mutta pienen mietiskelyn jälkeen perus- ja sulka-askeleet lähtivät hetkellisesti jopa pienoiseen lentoon. Miten siistiä onkaan liidellä pitkin tanssisalia swingahtavaan musiikkiin! Foxtrot pääsi heti pakko opetella -tanssilajien listalle.

Eräs foxtrotin ongelma on se, miten saada nousut ja laskut tehtyä niin tasaisen sujuvasti, ettei lasku romahda eikä nousu ole liian äkkinäinen ponnahdus päkiälle. Liikkeen pitäisi olla tasaista liukua ylös ja alas. Kun tanssiin ottaa mukaan kallistukset, ja naisena vetäisee korkokengät jalkaan sekä vääntää niskansa tiukkaan vasempaan, foxtrot käy erittäin hyvästä tasapainoharjoituksesta.

Toinen ongelma on muistaa, mikä askel on kannalla ja mikä päkiällä. Vaikka saisi päähänsä kanta-kanta-päkiä / kanta-päkiä-päkiä -tyyppisiä lurituksia, niin sen lisäksi pitäisi olla perillä siitä, jäädäänkö esim. kanta-askeleen lopussa kannalle vai nouseeko se kenties päkiälle. Tarkempi ohjeistus voi olla vaikkapa kanta/kanta-päkiä/päkiä-kanta. Ihan perusaskelikot vaativat paljon toistoja jo senkin takia, että saa kannat ja päkiät kohdilleen ja itselleen lihasmuistiin.

Hyvää perusmateriaalia:


Ja näyte huipulta:



Hyviä foxtrot-kappaleita

Muutama esimerkkikappale, jotka minä menisin foxtrotina:
  • Cherbourgin sateenvarjot (Topi Sorsakoski)
  • Moskovan valot (Agents/Jorma Kääriäinen) Tähänkin kuluneeseen veisuun saa potkua foxtrotilla!
  • Kissanainen (Aki Sirkesalo) Voiko parempaa foxtrotia enää olla?
  • The Pink Panther Theme (Henry Mancini)

Lisää kappaleita Spotify-soittolistoillani: foksiin pääset tästä ja foxtrotiin tästä!

Kuva: Pixabay

2 kommenttia:

  1. Mitä tarkoittaa termi "Medium foxtrot"?

    VastaaPoista
  2. Kysyin termiä "Medium foxtrot". Saisinko vastauksen sähköpostiini ollijaakola at gmail.com

    VastaaPoista