27. heinäkuuta 2017

Tanssilajit: Cha cha

Cha cha on ehkä salsan ohella lavalattareista se, jolla pääsee helpoimmin alkuun ja lattaritanssien maailmaan. Cha chata tanssitaan lavoilla melko laajalti, ja se muodostaa rumban kanssa tunnetuimman lavalattarikaksikon. Minulle rumba oli aloittelijavaiheessa vaikean tuntuista, mutta cha chata pystyi tanssimaan jollain tavalla. Vaihteleva rytmitys tekee tanssista mielenkiintoista ja cha cha -musiikki houkuttelee tanssimaan - olen tykännyt tanssilajista heti alusta lähtien.

Pelkästään cha chan kirjoitusasusta voi helposti järjestää väittelyn: onko kaksi vai kolme chata, väliviivalla vai ilman ja tarvitaanko viimeisen chan päälle painomerkki. Blogissani olen helppouden vuoksi käyttänyt nimitystä cha cha, mutta oli oikea suomalainen kirjoitusmuoto mikä tahansa, eiköhän tanssilaji tule joka tapauksessa ilmi.

Cha cha lavoilla

Lavoilla cha chan kuuluttaminen aiheuttaa aina Jes!-fiiliksen. Pika-alkeet opettelin 2014 Tuusniemen Hojo hojossa ennen tansseja järjestetyllä tanssitunnilla. Jos mietin omaa alkeistanssimistani, aloittelevat cha chan tanssijat voi tunnistaa esimerkiksi kiireisestä tallaamisesta chasseiden kohdalla, harppomisesta, tasajalka-askelluksesta tai siitä, etteivät jalat suoristu kunnolla missään vaiheessa. Askeleet saatetaan ottaa liioitellun suurina niin, että jalat irtoavat maasta. Etu- ja taka-askelilla painopiste saatetaan viedä liikaa eteen tai taakse.

Jossain vaiheessa aloin päästä syvemmälle cha chan saloihin. Olen yrittänyt keskittyä mm. päkiäaskeliin, liikkeiden terävöittämiseen, askelpituuden lyhentämiseen ja lantion liikkeeseen. Pystyn tanssimaan cha chata lavakelpoisesti, mutta en ole saanut vielä tanssilajin syvimmästä ytimestä kiinni. Tämä selvisi viimeistään kilpatanssitunnilla.  









Cha chan harjoittelua kilpatanssitunneilla

Kolmen vuoden lava-cha chan tanssimisen jälkeen pääsin loistavan kilpatanssijan oppiin. Vain yhdessä tunnissa hän korjasi cha chastani suunnilleen kaiken. Vaikka lavoilla pystyn tanssimaan sujuvan näköistä cha chata, se ei kilpatanssissa riitä lähellekään.

Suurin ero kilpa- ja lava-cha chaiden välillä on minusta tanssin terävyys ja lantion kierto. Lavoilla näkee melko pehmeitä liikkeitä, vaikka cha cha vaatisi hyvinkin räväkkää otetta tanssimiseen. Juuri näistä liian pehmeistä ja jopa varovaisen oloisista askelista sain ensimmäisenä palautetta kilpatanssissa.

Kun lavatanssin alkeissa cha chata saatetaan opettaa niin, että lantio tekee esimerkiksi chasseissa vain sivuttaissuuntaista keinuvaa liikettä, kilpatanssissa tämä tulee unohtaa kokonaan. Sen sijaan lantio kiertyy todella voimakkaasti puolelta toiselle. Niin voimakkaasti, että minun kroppani ei kiertynyt kuin reilun puolet ohjaajan esimerkistä...

Cha cha on hyvin tanssittuna ihan sairaan siistin näköistä! Jos melkein kaikki kilpatanssilajit ovat harjoiteltavien listallani, niin cha cha on kategoriassa pakko opetella. Tanssiapa joskus vaikka näin:







Esimerkkibiisejä:

Suomalaisia cha cha -kappaleita:
  • Pyydä tähdet taivaalta (Tehosekoitin)
  • Amor (myönnetään, Finlandersillakin on joku hyvä tanssibiisi...)
  • Ystävänpäivä (Tuure Kilpeläinen)
  • Sääret (Sinitaivas)
Erityisen hidas kappale cha chan alkeisharjoittelua varten:
  • Mies, joka ei koskaan tanssi (Pablo)
Muita hyviä cha chaita:
  • Smooth (Santana)
  • Oye como va (Useita esittäjiä)

Ja jälleen päästään suosikkiaiheeseeni: vaikka kappalevalikoimaa löytyy, miksi pitää aina soittaa Keinu kanssani (Sway)? Muita tanssiorkestereiden kestosuosikkeja ovat mm. Rebecca ja Kenties, kenties (Quizas, quizas) - tylsää! Ne ovat ehkä turvallisia valintoja, mutta kun melkein kaikki muutkin soittavat aina nämä samat. Minä tykkään eniten espanjankielisistä cha chaista, niissä pääsee parhaiten lattaritunnelmiin. Suomen kieli ja lattarimusiikki eivät jotenkaan sovi samaan lauseeseen.

Linkki Spotify-soittolistalle tässä.

Kuva: Pixabay


20. heinäkuuta 2017

Kuinka montaa tanssilajia osaan tanssia?

Jos ajatellaan pelkästään lavatansseja, omasta mielestäni osaan tanssia kaikki soitetut lajit niin, että tanssilajit ovat tunnistettavissa ja tanssi on yleensä ihan sujuvaa. Mutta riittääkö se vielä tanssilajin osaamiseen?

Ihan tanssitaipaleen alussa riitti, että oli käynyt uuden tanssilajin tunnilla yhden kerran, ja sitten mukamas osasi tanssia sitä. Alussa, alle vuoden tanssimisen jälkeen hehkutinkin, että osaan tanssia 20 eri lajia. Mutta enhän minä niitä kaikkia oikeasti silloin osannut, enkä osaa vieläkään. Vain sen verran, että tiedän vähintään pika-alkeet. Esimerkiksi lindy hopista muistan enää hämärästi perusaskeleen ja yhden kuvion, joten kovin vahvasta osaamistasosta ei voida puhua.

Jos mennään kilpatanssin puolelle, en väitä osaavani kovin hyvin vielä mitään tanssilajeista. Vaatimukset ovat niin paljon suuremmat lavatanssiiin verrattuna, että jo kohtalaisesti tanssiminen vaatii oikeasti paljon.

Sellaista tanssilajia, jonka oikeasti osaa, pitäisi pystyä opettamaan muille. Ennen kuin saa aloittelijan oppimaan uuden tanssilajin hyvin, pitäisi itse olla aika hyvin sisällä lajin kiemuroista. Lisäksi opettamiseen liittyy tietenkin kyky pystyä tanssimaan sekä miehen että naisen roolissa.

Minusta tanssilajin osaa oikeasti hyvin vasta silloin, kun pystyy tanssimaan myös yksin ja parin molempien osapuolten askeleet. Varsinkin naisena yksin tanssiminen tuntuu vaikealta. Esimerkiksi hitaan valssin käännöksissä suunta on aina hukassa, jos yritän selviytyä ilman paria. En ole mielestäni kiitettävän tason tanssija, jos olen riippuvainen miehen viennistä. Jos pitäisi tanssia hitaan valssin käännökset miehen askelin, en tietäisi yhtään, mihin suuntaan mennä, viennistä puhumattakaan!

tanssilajien määrä

Mitä vielä tulee mieleen hyvästä osaamistasosta, niin improvisointi. Jos tanssilajin osaa, sitä pystyy mukauttamaan eri tilanteisiin. Ruuhkatansseissa pystyy keksimään keinot tanssia lajityypillisesti mutta pienesti, eikä yritä väkisin mennä etukäteen opeteltuja kuvioita tai sarjoja. Törmäyksen uhatessa pystyy vaihtamaan kuviota lennosta, eikä hämäänny nopeasta muutoksesta. Hyvä tanssija pystyy myös tulkitsemaan musiikkia ja keksimään itse omia tanssilajiin sopivia kuvioita ja impropätkiä, eikä vain toista tuttuja juttuja.

Ajattelisin myös, että miehillä tanssilajin hyvään osaamiseen liittyy mukautuminen parin tasoon, ja naisilla kyky seurata miestä. Tämä nyt on aika perusjuttu, mutta minusta esimerkiksi hyvä fuskun tanssija ei lähde viemään täysin aloittelijalle hirveää kuviomäärää, vaan osaa ajatella myös toista osapuolta ja pystyy pitämään tanssin enemmän perustasolla. Wannabe-huipputanssija sen sijaan vie väkisin kaikki osaamansa kuviot ja lopuksi moittii naisen, kun hän ei pysynytkään perässä.

Tanssilajille ominainen tekniikka tanssiasentoineen on yksi olennainen asia, joka kuuluu lajin osaamiseen. Vaikka tekniikka onkin kirosana osalle lavatanssijoista, ei siltä voi mitenkään välttyä, jos haluaa opetella hyväksi tanssijaksi. Jos vaikka rumbaa tanssii takakenossa ja kanta-askelin, se ei mitenkään näytä siltä, että henkilö on hyvä rumban tanssija.

Nyt aletaan olla jo niin pitkällä, että näillä vaatimuksilla en osaisi kovinkaan montaa tanssilajia. On myös muistettava, että kukaan ei ikinä osaa mitään tanssilajia täydellisesti. Aina löytyy parannettavaa. Jos ajatellaan ihan perusosaamista, jolloin voi jo sanoa osaavansa lajia, niin minusta tärkeintä on pystyä tanssimaan siten, että ulkopuolinen tunnistaisi lajin, vaikkei kuulisi musiikkia. Perusaskeleella ja parilla kuviolla pääsee jo pitkälle, jos ne pystyy tanssimaan sujuvasti ja rytmissä. Silloin ei vielä ole hyvä tanssija, mutta kuitenkin osaa tanssia lajia. 

Myös katsojan osaamistaso vaikuttaa: ei-tanssiharrastajan silmin saatan näyttää hyvältä samban tanssijalta, mutta kilpatanssijan silmin olen täysi aloittelija. Postauksen kirjoittaminen aiheutti vain useita lisäkysymyksiä selkeän vastauksen sijaan, joten mahdottomaan kysymykseen ympäripyöreä vastaus: pystyn tanssimaan noin 20 tanssilajia, mutta osaamistaso vaihtelee suuresti.

Kuinka montaa lajia sinä osaat tanssia? Perusteluitakin saa mielellään esittää :)

16. heinäkuuta 2017

Kilpatanssiharkat: Edistystä wieninvalssissa

Kilpatanssiharkoissa jatkettiin viimekertaista wieninvalssia. Nyt sujui jo astetta paremmin ja edistystä oli havaittavissa! Kilpatanssi ei tosiaankaan sovi lyhythermoisille, jotka haluavat edetä mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Perjantainakaan ei varsinaisesti edes tanssittu, vaan käytiin perusteellisesti läpi wieninvalssin vasemman käännöksen askeleet, painopisteet ja etenkin jalkaterien suunnat, jotka ovat usein hukassa. 

Vieläkin perusteellisemmin eli noin puolet tunnista harjoiteltiin sitä, miten askel otetaan eteenpäin ja miten taakse. Kilpatanssissa on mahdollista joutua tilanteeseen, jossa tuntuu, ettei osaa enää kävelläkään oikein. Lähinnä lantio on se ongelmakohta, jonka paikkaa pitää hakea. Jos lantio on väärässä kohdassa, askeleen ottaminen ei näytäkään yhtä hyvältä eikä se mene kilpatanssin silmin oikein.

Tangon kanssa oli ihan sama juttu eli varsinkin taaksepäin suuntautuvien askelien ottamista piti harjoitella erikseen ja pitkään. Tangossa ja wieninvalssissa on kuitenkin erilainen tanssiasento, joten tango-opeista ei suoranaisesti ollut tässä hyötyä.

Toinen asia, joka pitäisi muistaa wieninvalssin lisäksi ainakin hitaassa valssissa, on laskeutuminen alas ennen liikkeelle lähtöä. Minä lähden usein liian kiireellä etenemään, jolloin laskeutuminen tapahtuu samalla, kun otan ykkösaskelta. Oikeaoppisesti ennen ykköstä ollaan jo niin alhaalla kuin on tarpeellista, ja ykkösaskel otetaan tasaisesti etenemällä.

kilpatanssi yksityistunnit wieninvalssi


Pitää vain jaksaa keskittyä pieniin juttuihin ja treenata niitä koko tunti, niin lopputunnista peilissä näkee todennäköisesti edistystä lähtötilanteeseen. Ja on aika tärkeää osata ottaa askeleet oikein, koska miltä muu tanssi näyttää, jos perusasia on pielessä? Siinä ei auta sata ja yksi kuviotakaan.

Wieninvalssi ja muukin ohjattu kilpatanssiminen jää nyt pienelle tauolle, mutta elokuussa olisi tarkoitus jatkaa. Kilpatanssin suosio Iinassa oli sen verran vähäistä, että ryhmätunnit eivät jatku enää syksyllä, mutta tilalle on tulossa latinorytmejä sisältävä viikkotunti saman kilpatanssiohjaajan vetämänä. Eli luvassa on ilmeisesti lattaritansseja ei-niin-kriittisellä otteella kuin kilpatanssissa - täytyy käydä testaamassa! Varsinaista kilpatanssia on mahdollista jatkaa näin yksityistunteina, mikä on minusta paljon parempi vaihtoehto kuin ryhmätunnit.  

---

Kiuruveden Iskelmäviikoilla olisi ollut tosi hyviä tanssiorkesterita, mm. LäpiValaisu, Patajätkä, Hurma... Mutta onnistuin taas tänäkin vuonna ohittamaan tapahtuman ihan kokonaan. Sitä on liian jumiutunut viikonlopputansseihin, että arkena harvoin edes ajattelee, että olisiko jossain tansseja. Eilen ajattelin, että jos vaikka illalla kävisi katsomassa, minkälaiset tanssit Iskelmäviikolla on. Siellä olikin vain laulukilpailun finaali, Yö ja Kake Randelin. Just joo, ei kiitos. Ehkä sitten ensi vuonna...

Kyllikin tämäniltaiset esiintyjät ovat jo melkein liian tuttuja talvikaudelta, joten enää ei jaksa. Eilen Maaningalla olisi ollut ihan hyvä Tomi Markkola, mutta lyhyempi ajomatka houkutteli Kiuruvedelle Puistorinteelle. Esiintymässä oli Armi Tenkula & Afrikan tähti, joka on jäänyt mieleen joistakin Runnin tansseista. Heillä on tosi reipas meno - tuntui, että melkein joka toinen kappalepari oli nopeatempoista musiikkia. Tällainen yhtye oli jotakin poikkeuksellista verrattuna normaaleihin Puistorinteen artisteihin. Tästä tanssiviikonlopusta jäi hyvä mieli!

Kuva: Pixabay

13. heinäkuuta 2017

Tanssilajit: Humppa

Humppa on takuuvarma tanssilaji, jota soitetaan vähintään pari kertaa illassa. Se saa etenkin iäkkäämmän tanssiväen pakkautumaan parketille. Humppa on yksi helpoimmista lavatanssilajeista, ja aloitteleva tanssijakin pääsee äkkiä mukaan humpan pyörteisiin.

Humppa on toinen inhokkilajeistani. Minun mielestäni perinteinen humppa on hölmöä hytkyttelyä, eikä kuviohumppa ole juuri kummoisempaa. Humppakappaleissa on tasaisen monotoninen poljento, ja sanoitukset ovat usein tanssiakin hölmömpiä (esim. Mahtava peräsin ja pulleat purjeet). Minun puolestani humppamusiikin voisi kieltää lavoilla!

humppa kuviohumppa


Perinteisessä humpassa ei tarvitse osata kovinkaan paljon kuvioita.  Koko tanssi mennään lähinnä perusaskelta, johon tehdään välillä käännöksiä tai hytkytellään esimerkiksi paikallaan. Siihen ei taida olla varsinaisia kuvioita edes olemassa? Kuviohumpassa sitten tehdään kuvioita sitäkin enemmän, mutta suurin osa on niitä samoja, joita käytetään muissakin kädenalitansseissa.

Humppaa tanssitaan jonkin verran buggina, mutta minusta aito bugg ei oikein istu perinteiseen humppamusiikkiin. Minä tanssin yleensä jonkinlaista humppatallustelubugg-sekoitusta. Joskus yritän tanssia buggmaisemmin, mutta useimmiten tanssi kallistuu humppaan tai laiskaan tallusteluun. Humpassa rimani on matalalla, sillä säästän paukut ihan muihin lajeihin.  

Kovin paljon humppavideoita ei Youtubesta löytynyt, mutta tässä pätkässä näkyy sopivasti muutamia erilaisia tyylejä humpan tanssimiseen:



Humppakappaleita

Usein lavoilla kuultuja humppia ovat muun muassa Heili Karjalasta, Karjalan Marjaana, TV:n kokoinen haitari... blääh! Tuskin humppakappaleet Suomesta loppuisivat, vaikka nämä puhkisoitetut pistettäisiin hetkeksi aikaa tauolle. Joskus kuulee lavoilla onnistuneita humppasovituksia, esimerkiksi Mariskan Suloinen myrkynkeittäjä on useammankin bändin ohjelmistossa. Muistelisin kuulleeni myös Poika saunoo humppaversiona. Tällaista uudistumista toivoisin tanssiorkestereilta lisää, kyllä niitä "oikeita" humppia kuulee ihan riittävästi muutenkin.

Taidan jättää suosiolla välistä "hyvien" humppakappaleiden listauksen, sillä en ole niitä tähän mennessä vielä löytänyt. Kolmisen vuotta sitten tein Spotify-soittolistat kaikista silloin tuntemistani tanssilajeista, mutta jostain syystä humppa on jäänyt kokonaan kuuntelematta. Tästä se kuitenkin löytyy, vaikka kappalevalikoima ei päätä huimaakaan. Ensi kerralla esiteltävä tanssilaji ei ole vielä tiedossa, mutta luvassa on positiivisempi lajikuvaus - humppaa on vaikeaa voittaa tylsyydessä!

Kuva: Pixabay

10. heinäkuuta 2017

Raapaisu wieninvalssista

Flunssa alkaa olla taittunut, ja kilpatanssiharjoitukset jatkuivat perjantaina. Nyt kokeiltiin wieninvalssin alkeita, joten tuntemattomista lajeista jäljelle jää enää paso doble. Minulla ei ollut wieninvalssista oikeastaan mitään tietoa ennakkoon. Puolen tunnin perusteella se iskee yhtä vähän kuin tavan valssi. Onhan wieninvalssi ihan hienon näköistä, kun sen osaa hyvin, mutta jos joku valssi pitäisi valita, niin hidas valssi on olisi minun valintani. Wieninvalssi on tempoltaan nopeaa, joten musiikkiin ei ihan päästy tanssimaan, mutta jonkinlainen käsitys perusaskeleesta nyt on. Katsotaan, kuinka paljon siihen viitsii käyttää harjoitusaikaa.

Lähes kaikkien lajien tanssiasennoissa on suuria ongelmia rakennevikaisen alaselkäni takia. Pari viikkoa sitten työhöntulotarkastuksessa lääkäri antoi ryhdistäni tuomion: notkoselkä! Tuntuu mahdottomalta saada itsensä oikeaan tanssiasentoon tai varsinkaan pitäytyä siinä, koska selkä tarvitsee aina erityishuomiota. Wieninvalssissa piti tyytyä melkein-oikeaan asentoon.

wieninvalssi kyllikinranta tanssit


Loppupuolikas tunnista mentiin sambaa. Tulin siihen tulokseen, että on parempi aloittaa samban harjoittelu vain kiertämällä lantio eteenpäin ykkösellä ja kakkosella. Tätä harjoitusta kokeiltiin tunnilla, eikä se niin pahan näköistä ollut, vaikka lattarikasi puuttuukin. On tuo parempi kuin epätoivoinen kasin vääntäminen, joka menee vähän sinne päin. 

Ohjaaja joutuu välillä ohjeistamaan meitä kuin uhmaikäisiä pikkulapsia: "Eiei, ei noin, ei, ei sinne..." Mutta suoran palautteen hyvä puoli on se, että kaikki tulee heti korjattua. Tai ainakin tietää, että jos teen asian näin, niin metsään menee. Vaikka korjauksia riittää loputtomasti, olen edelleen menossa jokaiselle tunnille suurella mielenkiinnolla. On se kilpatanssi hieno laji!

---

Kyllikinrannan tanssit ovat jääneet tänä kesänä vähemmälle, mutta eilen olin taas "kotilavallani". En muistanutkaan, miten hyvältä Suvi Karjula & In the Mood kuulostaa! Heillä oli hieman tavallisesta poikkeava ohjelmisto - minulle paljon tuntemattomia biisejä, mikä oli tosi iso plussa. Taukomusiikkina taisi olla jopa AC/DC:tä! Suvi ei yritä yliesiintyä, vaan hän on oikein miellyttävän oloinen artisti. He pääsivät nyt niin sanotusti korvan taakse. Tanssittua tuli reippaalla otteella kolme tuntia, ja sillä pärjää taas keskiviikkoisiin kilpatanssiharjoituksiin asti.

Kuva: Pixabay

2. heinäkuuta 2017

LäpiValaisu-tanssit Maaningan kasinolla

Puolentoista viikon tanssitauko katkesi eilisiin LäpiValaisu-tansseihin Maaningan kasinolla (no oli siellä Heikki Koskelo & Taivaankaarikin, mutta minulle LäpiValaisu oli illan pääesiintyjä). Koko juhannus meni kuumeessa ja kuluneella viikolla oli vielä sen verran flunssaa ilmassa, että kilpatanssi oli parasta unohtaa. Ehtiihän tuota harjoitella.

Etukäteen epäilytti, minkälainen väenpaljous Maaningalla tulee olemaan, sillä tanssit tarjosi RP-Karmi. Toisaalta, Kyllikissä on tänään Teemu Roivainen, joten minusta mahdolliset tungos-LäpiValaisu-tanssit oli silti parempi vaihtoehto.

Ilmaistanssit tuntuvat yleensä vetävän porukkaa, mutta ei tuolla niin suurta ihmismassaa ollut kuin mitä olisi voinut kuvitella. Tanssimaan sopi ihan kohtuullisesti. Osasta porukkaa huomasi, että pukeutuminen ei vastannut ollenkaan tanssilavaympäristöä, vaan olisi sopinut paremmin yökerhoon. Mutta jokainen pukeutukoon aivan kuten haluaa, epäilen vain, että perinteisempi tanssikansa on saattanut katsoa hieman pahalla.

Heikki Koskeloa en muista nähneeni aiemmin, mutta kaikkitietävän Googlen mukaan hän on valittu tangoprinssiksi. Siltä se juuri kuulostikin, ja LäpiValaisu vetosi minuun enemmän. LäpiValaisun tekeminen on parantunut paljon viime kesästä, siitä on kehittymässä erinomainen tanssiorkesteri. Heidän soittamansa kappaleet olivat tuoreessa muistissa reilun viikon takaa, mutta heillä on sen verran hyvää materiaalia, ettei toisto haitannut.

Heikki Koskelon soittaessa yhtyeineen huomasin, että Valkoinen ruusu on alkanut ärsyttää minua aivan suunnattomasti, vaikka reipasta musiikkia aina toivonkin. Todella monet kuulemani bändit ovat soittaneet sitä viime aikoina ja biisi on saanut kuluneen leiman. Ihan kuin bugg-tyylinen musiikki maailmasta loppuisi, jos Valkoisen ruusun jättäisi pois!

Nykyisin tanssi-iltojen pituudeksi on vakiintunut vajaat 3 tuntia. Siinä ehtii minusta tanssia ihan riittävästi (olenkohan tullut vanhaksi...) ja tanssikiintiö on sen jälkeen täynnä. Ilman omaa paria olisi täysin eri tilanne, ja paikalla joutuisi luultavasti olemaan tuplasti pidempään, jotta saavuttaisi saman tanssimäärän.

Eilinen kolmetuntinen siirsi "tanssinälkää" taas eteenpäin, tuolla pärjää seuraavaan viikonloppuun. Viikolla olisi tarkoitus jatkaa kilpatanssin harjoittelua, lajeista on käymättä läpi vielä paso doble ja wienervalssi. En ole hirveän innostunut kummastakaan, mutta kaikkien lajien alkeet on minusta hyvä ottaa haltuun, jotta tietää edes vähän, mistä puhutaan. Ja ties vaikka jompi kumpi yllättäisikin ja nousisi suosikkilajieni joukkoon!

Tiistaina elin jännittäviä hetkiä, kun kävin tekemässä elämäni ensimmäiset asuntokaupat. Kuinka ollakaan, maailma on pieni ja myyjä tunnisti minut: "te ootte se vauhdikas tanssipari Alapitkältä!"