29. syyskuuta 2017

Värikäs vakiotanssiviikko

Kulunut harjoitusviikko kääntyi puolitahattomasti vakiotanssiviikoksi, johon sisältyi sekä kankeuksia että oivalluksia. Tiistain vakiotunnilla ehdittiin käydä vain hidasta valssia ja tangoa, ennen kuin oli vaihdettava tanssisalia. Tangossa sain ohjeeksi, että pääasiassa kaikki naisen askeleet tulee ottaa joko päkiän ulko- tai sisäsyrjällä. "Normaaleita" päkiäaskelia, joilla tanssin lavatangoa, ei ole kilpatangossa kuin hyvin harvakseltaan. Tämä oli ihan uusi tieto, joka vaatii sisäistämistä. 

Juuri, kun olin mielessäni kironnut, kuinka kilpatango ei luista yhtään, Iinan tunnilla tuli yllättäen kehuja avauksesta ja promenadista! Koska lattaritunnilla ei ollut ketään muita, ajattelin kysyä ohjaajan näkemystä tangon avaukseen. Juttu jatkui ja tunti harjoiteltiinkin kokonaan tangoa. Nyt olen kysynyt kolmen kilpatanssi-ihmisen version tangon avauksen tekemisestä ja saanut kolme erilaista vastausta. Näin se vakioitu kilpatanssi toimii. 

Vikkarien torstain lattaritunnilla ei ollut muita osallistujia, ja myös se kääntyi vakiotanssitunniksi. 1,5 tuntia yksityisopetusta johti monen lampun syttymiseen. Esimerkiksi quickstepissä tanssiasennon hajoaminen ja levoton ilme saatiin melko hyvin kuriin pienellä muutoksella: lantiosta ja siitä ylöspäin vartalon tulee pysyä suorassa kohti paria. Ero oli valtava!

hidas valssi koreografia kilpatanssiblogi


Hitaaseen valssiin ei ole tullut ohjaajan suunnalta suurempia korjauksia, vaan siihen suunniteltiin jo lyhyttä E-luokkaan sopivaa koreografiaa. Saimme kuviot ja ajoitukset ihan paperiversiona, jonka avulla koreografiaa on helppo (?) harjoitella itsekseen. Ollaanko tässä kuitenkin menossa kohti kisoja? Suurin osa kuvioiden nimistä ei sano minulle mitään, joten tulostin itselleni sallittujen kuvioiden listan, josta voin googlettaa ja youtubettaa outoja nimiä. 

Foxtrot meni oikeaan rytmiin, joka on saavutus sekin. Ohjaajan mukaan D-luokan kisoissa ei ole tavatonta, että alkukarsinnoissa puolet pareista tanssii sen väärässä rytmissä. Mikään muu ei sitten ollutkaan kunnossa. Minä sain ohjeeksi mm. viedä kaikki askeleet kannalle asti. Jos jään päkiöille, tanssi on vuorotellen kaasutusta ja jarrutusta, vaikka foxtrotin pitäisi olla tasaisempaa. Lisäksi vietäessä etujalkaa taakse, se liu'utetaan kanta maassa. Näissä riittää pureskeltavaa joksikin aikaa, mutta D-luokkaan on vielä pitkä matka.

Lopuksi käytiin muutamia epäselviä sambajuttuja läpi. Travelling volta helpottui, kun sen oppi tekemään oikein. Silloin kun ei osaa, tulee tehtyä liian suuria liikkeitä ja sitä kautta paljon lisätyötä. Lisätyöstä aiheutuu helposti kiire tanssiin, mikä vaikeuttaa edelleen tekemistä. Kannattaa siis suosiolla opetella heti tanssimaan oikein, eli helpommin!

Ohjaaja sanoi, että jos ei olisi tiennyt taustoja, hän olisi luullut, että olen kilpatanssinut aiemmin jossakin muussa seurassa. Voi vitsi - kevään ja kesän harjoittelut näkyvät sittenkin jossain! Foxtrot on alkutekijöissään, mutta E-luokan vakiot ovat taas astetta paremmalla tolalla tämän viikon jälkeen. Suurempaa vakiohurmaantumista jään vielä odottelemaan, mutta ei tämä vakioviikko niin pahalta tuntunut kuin miltä se kuulostaa!

25. syyskuuta 2017

Lavatanssikyllästymistä ilmassa

Aina samat tanssipaikat, samat bändit, samat humpat ja samat naamat! :D Omassa ajattelussani on viime aikoina ollut havaittavissa uusi ilmiö: kyllästyminen lavatansseihin.

Toissa lauantaina kävin Honkamäen tansseissa, ja illasta jäi hyvä mieli. Varsinaista vikaa ei löytynyt, mutta mitään huippufiilistäkään ei syntynyt. Lavatanssiminen tuo viikonloppuihin mielekästä sisältöä, mutta yksi kerta viikossa lava-/ravintolatansseja on alkanut tuntua maksimilta. Jos sopivia tansseja ei jonain viikonloppuna löydy, ei ole katastrofi, vaikka tansseissa ei kävisi ollenkaan. Esimerkiksi kuluneena viikonloppuna tanssit jäivät välistä, eikä harmita yhtään. 

Kolme vuotta sitten bloggasin innoissani uudesta harrastuksestani: lavatanssimisesta, uusista tanssipaikoista ja -artisteista sekä uusista oppimistani tanssilajeista. Olen käynyt kolmen vuoden ajan tanssimassa vähintään kerran viikossa, ellei ole ollut suurempia esteitä. Nyt suurin innostus on jo karissut.

kilpatanssiblogi


Jossain vaiheessa mietin, onko koko blogin kirjoittamisessa enää mitään järkeä, koska minulla ei ole lavatansseista mitään uutta ja ihmeellistä sanottavaa. Kaikki oli jo niin tuttua.  Tänä vuonna aloittamani kilpatanssitunnit ovat lisänneet kiinnostusta tanssimiseen, ja innostus on vähintään samalla tasolla kuin lavatanssiuran alkutaipaleella, ellei jopa korkeammalla. Samalla kiinnostus lavatansseja kohtaan on hiipunut, ne eivät vain iske samalla tavalla kuin aiemmin.

Varsinkin ruuhkatansseissa miettii, mitä hyötyä "tanssimisesta" on. Vaikka musiikki olisi todella hyvää ja tunnelma kohdillaan, kärjistettynä: miksi ajaa esimerkiksi Kuopioon asti vain kävelläkseen ihmismassan mukana tungoksessa? Mieluummin lähden lattariharjoituksiin, koska siellä mahtuu loistavasti tanssimaan ja pääsee vetämään itseä kiinnostavia tanssilajeja. Ennen kaikkea pystyy oikeasti kehittymään tanssijana.

Päivitin hieman blogin banneria, sillä näyttää vahvasti siltä, että lavatanssiblogini on muuttumassa enimmäkseen kilpatanssiblogiksi. Lavatansseja en missään nimessä aio hylätä, ja bloggaan niistä siinä määrin kuin tansseissa vain tulee käytyä. Mutta kuka tietää - ehkä joskus kyllästyn kilpatanssiin ja hurahdan taas enemmän lavatansseihin. Vai onko kilpatanssista enää paluuta, kun sen on kerran erehtynyt aloittamaan..?

Kuva: Pixabay

23. syyskuuta 2017

Erehdyttävästi samban näköistä sambaa

Torstain tunti alkoi vaihteeksi rumballa. Viimeksi rumbaa tanssittaessa ohjaaja ei sanonut mitään, joten epäilin pahinta. Nyt kommenttina oli vain, että rumban alkeet sujuvat, mutta avoimessa otteessa käsiä pitää rauhoittaa, jotteivät ne souda eteen ja taakse. Ilmeisesti kommentoimattomuus on hyvä merkki. Kun ohjaaja alkaa hiipiä lähemmäs, tiedossa on jotakin korjattavaa.

Vikkareissa opetustyyli on, että kaikkea ei lähdetä kertomaan heti alkuun. Alkeistanssijana riittää, että hanskaa perusteet. Ohjaaja saattaa sanoa, että kuviossa X täytyy vielä hioa asiaa Y, mutta jos se ei ole perustanssissa kaikkein kriittisin asia, se jätetään suosiolla myöhemmälle. Näin alkuun hän puuttuu vain suurimpiin virheisiin.

Lavatansseissa rumba on aina tuntunut kauhean jähmeältä, mutta ei se ollut ollenkaan niin pahan näköistä kuin olin mielessäni kuvitellut. Tanssiasennossa on parantamisen varaa, mutta esimerkiksi avaukset olivat yllättävänkin sähäkkiä. Oppilaskollega vinkkasi myös polvien suoristuksesta. Sitä ei ole hirveästi tullut mietittyä, koska olen keskittynyt kaikkeen muuhun. Mutta hyvä huomio, tanssin varmasti liikaa polvet koukussa.

iisalmi vikkarit rumba samba cha cha


Cha chassa ohjaaja vei minulle pyörivää askellusta (jonka virallinen nimi on youtubetuksen perusteella Natural top) ja sain positiivista palautetta, koska tein hip twistin. En varsinaisesti itse ole huomannut koko twistiä, mutta näköjään sellainen on tullut tehtyä. Cha chassa on sama ongelma kuin rumbassa eli avoimessa otteessa kyynärpäät liikkuvat liikaa. 

Samban lomassa ohjaaja tuli sanomaan, että tanssi näyttää jo erehdyttävästi sambalta. Jes! Vielä pitäisi kiinnittää huomiota siiihen, että painonsiirto tulee tehtyä kunnolla myös huiskun a:lla. Sambani kaipaa perusaskeleen ja huiskun toistoa, jotta saan tanssin kilpasamban näköiseksi. Kuten sanottua, kuvioita on helppo opetella, kunhan perusteet ovat kunnossa. Perusteita on vaikeaa opetella, jos keskittyy miljoonaan kuvioon.

---

Sekaryhmä kaikentasoisille tanssijoille on kaksipiippuinen juttu. Onnistumiset hukkuvat siihen, kun vierestä suhahtaa lavatanssitermein "formulapari" ja yhtäkkiä oma tanssi näyttää aivan surkealta. Toisaalta ylempiluokkalaiset toimivat hyvänä motivaattorina ja esikuvana. He tuntuvat myös kannustavilta, eikä jää sellaista tunnetta, että olisin tunneilla pelkkänä riippakivenä, joka ei pysy mukana. Jos alkeisryhmä olisi olemassa, siellä saattaisi erehtyä pitämään itseään parempana tanssijana kuin oikeasti onkaan. Nyt näkee selkeästi, mikä on tavoitetaso ja kuinka paljon työtä on edessä. 

20. syyskuuta 2017

Lantion kierron arvoitus

Eilen otin harjoituksissa käyttöön lattarikengät, sillä onhan kilpatanssia hyvä oppia tanssimaan virallisilla kengillä, vaikkei kisoihin ikinä lähtisikään. Edelleen hehkutan sitä, miten tukevia korkkareita voi olla olemassa - useamman sentin korosta huolimatta niillä tanssii aivan kuten tasaisemmilla pohjilla. Vakiokenkiä en ole vielä turhaan hommannut, katsoo nyt ensin lähteekö kilpaura etenemään vai ei. Ja muistaakseni luin, että E-luokassa ei tarvitsisi vielä olla kaksia kenkiä. 

Quickstepissä korkkarit sotkivat ajatukset ja otin etuaskeleet vahingossa päkiällä, tästä sain hyvin äkkiä huomautuksen :D Muuten ohjaaja kommentoi vain suuntien korjaamisesta ja neuvoi sopivan kuvion tehtäväksi tanssilattian nurkissa. Mutta totuus näkyi peilistä: tanssiasento ei pysynyt ollenkaan ja tanssi oli joissain kohdin kiireisen ja levottoman näköistä. 

Tangossa opittiin (teoriassa) kaksi erilaista tyyliä siihen, kuinka avaukseen saadaan lisättyä kilpatangosta tuttu "ravistus". Oikeasti mitään ei tietenkään ravisteta, varsinkaan paria, mutta amatöörin silmin liike näyttää pieneltä ravistukselta, enkä tiedä sille virallistakaan nimeä. Minua on askarruttanut jo pitkään, kuinka tämä käytännössä toteutetaan. Onneksi tunneilla voi vapaasti kysyä ja pyytää ohjaajaa havainnollistamaan mitä tahansa tanssijuttuja.

Loppuillaksi siirryin taas Iinan puolelle lattaritunnille. Cha chassa jatkettiin harjoituksia lantion kierrossa. Ideana oli seisoa jalat yhdessä ja lähteä kiertämään lantiota puolelta toiselle siten, että vastakkainen polvi kääntyy eteen vain hieman. Pieni asia, mutta silti niin vaikea - lavatanssilantion saa todellakin unohtaa saman tien, kun astuu kilpatanssisaliin. 

kilpatanssiblogi iisalmi


Aiemmin väitin, ettei kroppani taivu, mutta nyt kun ohjaaja sitä puoliväkisin kiersi, niin kummasti se lantio vain vääntyi lähes haluttuun asentoon. Harkkavihkooni kirjoitinkin itselleni ohjeeksi "käännä lantiota niin paljon kuin se kiertyy ja siitä vielä vähän lisää". Eli siinä vaiheessa, kun tuntuu, että alaselkä napsahtaa poikki, jatketaan kiertämistä :) Ja tämänkaltainen kierto pitäisi joskus saada näkymään itse tanssissa, cha chan nopeassa tempossa, hui!

Seuraavaksi piti saada selkä vahvemman näköiseksi. Ok, tähän asti meni ihan hyvin ja ohjaaja vaikutti tyytyväiseltä. Sain tehtyä lantion kiertoa hitaasti vuoroin kummallekin puolelle ja otettua selkää huomioon. Seuraavaksi harjoiteltiin (taas kerran, koska tätä en opi ikinä) kuinka kädet levitetään sopivan jäntevästi sivuille. Peilikuva ei näyttänyt uskottavalta. Kyynärpäiden ja kämmenten tulee olla tietyillä korkeuksilla suhteessa olkapäihin sekä vielä sopivassa kulmassa ja kierteessä. Käsivarret eivät saa olla liian rennot eivätkä liian jännittyneet vaan sopivasti siltä väliltä. Tarpeeksi kauan kun käsiään asettelee, ne väsyvät ja koko paketti romahtaa.

Joka tapauksessa tästä harjoituspäivästä jäi hyvä mieli, etenkin cha chasta, jossa tapahtui selvä parannus edelliskertaan verrattuna. Vaikka joka tanssitunnilla ei tunnukaan siltä, että mikään edistyisi, pidemmällä aikavälillä tanssin on melkein pakko mennä eteenpäin, jos vain yhtään yrittää ja keskittyy. Keväällä aion tanssia jo paljon sulavampia kilpavakioita ja jäntevämpiä lattareita!

15. syyskuuta 2017

E-luokan vakiotanssit ja lisää lattareita

Hitaasta valssista ja tangosta yleispalaute oli - joko arvaat? - lavatanssia, jossa ei ole mitään kilpatanssielementtejä! Nyt kun näki omaa vakiotanssimista paritanssiversiona peilisalissa, niin en yhtään ihmettele palautetta. Tanssiminen näytti jotenkin oudon jäykältä. 

Hidas valssi on lavoilla tuntunut minusta ihan sulavalta, mutta näköjään se ei näytä samalta... Voi voi. Kaikki näyttää joko lavatanssilta tai jäykältä lavatanssilta. :D Ohjaaja laittoikin meidät alkeislaiset tanssimaan hitaan valssin neliötä ja tangossa tosi perusjuttuja.  

Viikonlopputansseissa huomasin, että tangon avauksessa vasen käteni painuu lähes pystysuoraksi, vaikka tanssiasennon pitäisi tietenkin säilyä vartalon käännöksestä huolimatta. Olen luultavasti aina tehnyt niin, mutta täytyykin jatkossa kiinnittää siihen huomiota. Myös avauksen askeleet pitäisi muokata kilpatanssiversioksi, sillä lavatanssissa se tehdään erilailla.

Quickstep jäi välistä, sillä ennen viimeistä puolituntista piti kiiruhtaa Iinan salille lattaritunnille. Cha chan perustekniikkaa hioessa ja ohjaajan liikkuvuutta katsellessa tuli lähinnä mieleen, ettei normaali ihminen voi venyä ja vanua tuolla tavalla. Muun muassa kadoksissa olevat selkälihakset pitäisi saada kaivettua käyttöön. Huippu-cha cha tuntuu hyvin kaukaiselta tavoitteelta.


e-luokka kilpatanssiblogi

Torstain lattarit

Eilisellä Vikkarien lattaritunnilla käytiin läpi kaikki tanssilajit, eniten soittoaikaa saivat samba ja cha cha. Samba vuorotellen edistyy ja huonontuu. Parin vinkin jälkeen ohjaaja sanoi huiskun näyttävän paremmalta, joten eilen opin ainakin hetkellisesti jotain uutta. Silti ärsyttää tanssia niin kankeasti hyvään sambamusiikkiin.

Cha chassa ohjaaja neuvoi kuvioyhdistelmän fan + hockey stick, jonka olen aiemmin tanssinut väärin, koska ei ole ollut tietoa paremmasta. Ohjaajan mukaan tämä yhdistelmä vaatii hienosäätöä, mutta veikkaisinpa, että kyseisen kilpatanssitermin suomennos tarkoittaa useamman vuoden hiomista. Cha chan perusteista ei ole vielä tullut suurempia korjauskäskyjä, joten voisin varovaisesti olettaa, että cha cha on E-luokkaan riittävällä tasolla.

Rumbaa tanssittiin parin kappaleen verran. Ohjaaja vain myhäili ja tarkkaili tanssia kauempaa – onko tämä nyt sitten hyvä vai huono merkki :) Paso doblelle uhrattiin vain yksi kappale. Sitä en osaa käytännössä ollenkaan, eikä sitä alettu opettaakaan meille alkeislaisille. Paso tulee virallisesti mukaan vasta C-luokassa, joten siihen ei kannata vielä käyttää hirveästi harjoitusaikaa, eikä se minua niin kiinnostakaan.

Lopuksi olisi pitänyt löytyä virtaa vielä jiveen. Jos ei jo valmiiksi hengästytä ja hikoiluta, viimeistään jive vie kaikki viimeiset energiat. Tunnin mittainen reipas kävely ei tunnu missään, jos vertaa 2 minuuttia kestävään jive-puristukseen. Torstai on kyllä pelkkää luksusta, kun saa tanssia 1,5 tuntia pelkkiä lattareita, seuraavaa kertaa odotellessa! 

Kuva: Pixabay

9. syyskuuta 2017

Mielettömiä rytmejä Iisalmen Vikkareissa

Kilpatanssikuumeen noustessa päätin laajentaa reviiriäni Iisalmen Vikkareihin. Paikallinen kilpatanssiseura tarjoaa ohjattuja harjoituksia tiistaisin (vakiot) ja torstaisin (lattarit). Molemmat tunnit ovat pituudeltaan 1,5h. Vakiotunti menee osittain päällekkäin Iinan lattaritunnin kanssa, joten vakioista on poistuttava aiemmin. Tämä tietää yhteensä 3,5 tuntia kilpatanssiharjoituksia viikossa. Sen päälle vielä omat harjoitukset ja lavatanssit - nyt alkaa olla minun mittarillani jo paljon viikkotanssitunteja!

Eilen kävin ensimmäistä kertaa Vikkarien harkoissa. Pienen kaupungin tanssiseuran miinus on se, että samoilla kilpatanssitunneilla harjoittelevat sekä tällaiset F-luokan aloittelijat että A-luokan tanssijat. Voi miettiä, kuinka vaikeaa ohjaajan on yrittää ohjata tanssijoita tältä tasoväliltä yhtä aikaa. Lisäksi tanssisalin "erikoisuutena" on pylväitä, joita joutuu väistelemään...

Iinan kilpatanssitunnit ovat olleet perustekniikan hiomista, mutta Vikkareissa oppilaat heitetään suoraan veteen ja katsotaan, osaavatko he uida ja millä tyylillä. A-luokkalaisten mennessä omia menojaan me aloittelevammat kilpatanssijat menimme puoli tuntia kaikkia E-luokan lattareita, jotta ohjaaja sai käsityksen tanssitaidoistamme. Harjoituksissa oli vain kolme paria, joten ohjausta sai melko hyvin. Ohjaaja toimii kilpatanssituomarina, joten hänellä riittää asiantuntemusta.

Kaikista tansseista tuli palautetta, että ne näyttävät lavatanssilta. Lisäksi joistain kuvioista palaute oli, että ne eivät ole kilpatanssia eikä niitä sallita kisoissa. Eräs cha chan liike ei periaatteessa ole oikein, mutta sitä ei ole säännöissä varsinaisesti kiellettykään :) Kilpatanssissa on siis hyvin tarkkaa, mitä kuvioita saa tehdä missäkin taitoluokassa ja mitä ei. Toisaalta säännöt eivät tunnu olevan aivan yksiselitteisiäkään.

Samba näytti kauhean jäykältä, koska sitä piti tanssia "normaaliin" tempoon. Palaute oli karsia kuvioita ja keskittyä perusteisiin, tästä olen täysin samaa mieltä. Lisäksi käsien asentoa korjattiin - minun ja parini kyynärpäät ovat olleet liian kaukana toisistaan.

Cha cha näytti paremmalta, mutta silti lavamaiselta. Korjauskehotus tuli muun muassa kädenalitukseen, joka tapahtui kuinkas muutenkaan kuin liian lavatanssimaisesti. Kun vertasi vieressä tanssiviin A-luokkalaisiin, niin oma tanssi näytti aivan onnettomalta, mutta voisi cha cha huonomminkin mennä. Alku on hyvä.

Jive on aina vähän arvoitus, että meneekö se hyvin vai huonosti. Lavoilla tanssiessa tuntuu, ettei se suju ollenkaan, mutta nyt kun katsoi peilisalissa omaa menoa, niin minusta se meni näistä tansseista selvästi parhaiten. Kilpatanssissa jaetaan yleensä vain korjauskehotuksia, mutta minä sain kehuja "mielettömästä rytmitajusta" jivessa! Ainakin rytmi on hallussa ja sehän on koko tanssimisen ydin.

Saimme yhteisiä neuvoja rock-askeleeseen (nyt tiedän siihen jo kolme eri tyyliä), joka kangisti alun perin rennon ja vauhdikkaan tanssimisen. Jivesta ei tullut aivan niin kylmää kyytiä kuin sambasta, vaan ohjaaja sanoi vain, että lantion liikettä ja jalkojen asentoja tulee korjata. Ohjaaja havainnollisti, minkälaisia jive-tyylejä E-luokan kisoissa näkee (jopa fuskua!), ja niihin verrattuna minä tanssin jo hyvin.

Ensi tiistaina sitten vakioiden pariin kuulemaan, kuinka lavatanssimaisesti tanssin niitä. Viime tiistaina jatkui taas lattarirytmit Iinassa. Kuten edellisessä postauksessa arvelin, tunneilla oli käynyt oppilaskato eikä paikalla ollut enää kuin yksi muu henkilö. Hyvä puoli oli se, että oppilasmäärän pudotessa noin 20:stä kolmeen opetus muuttui henkilökohtaiseksi ohjaukseksi. 

Molemmissa tanssitunneissa on puolensa. Iinan pilkuntarkka perusopetus on kullanarvoista, jotta tietää heti alkuunsa, kuinka asiat ihan oikeasti tulisi tehdä. Vikkarien opetus keskittyy paritanssimiseen ja asioiden korjaamiseen pikku hiljaa yksi kerrallaan. Näiden yhdistelmä on erittäin toimiva, joten aion ehdottomasti jatkaa molempia niin kauan kuin vain opetusta on saatavilla. Jos näillä eväillä minusta ei tule kilpatanssijaa, niin ei sitten millään!

kilpatanssi iisalmi iina vikkarit

7. syyskuuta 2017

Tanssilajit: Quickstep

Viime kevääseen asti en ole ollut vakiotanssija, ja lavatansseilajeista vakiot ovat olleet tyhmimpien joukossa. Foxtrot sai minut jo toisiin ajatuksiin, mutta viimeistään quickstep pakotti myöntämään, että hyviä vakiotanssilajeja on todellakin olemassa! Quickstep on minun listallani mennyt jopa joidenkin lattarilajien ohi, vaikka olen ollut olevinaan niin lattaritanssijaa. 

Quickstepin alkeet kilpatanssissa

Minulle oli parin vuoden takaisten superpika-alkeiden perusteella jäänyt käsitys, että quickstep on aivan hirmuisen vaikeaa. Nyt olen sitä mieltä, että vakioista foxtrot ja jopa hidas valssi tuntuvat vaikeammilta, eikä quickstep olekaan vaikeimmasta päästä. Quickstepin alkeet löytyivät oikeastaan yllättävän äkkiä, ja sitä pystyi yhden tunnin jälkeen tanssimaan jo parinkin kanssa.

Perusrytmi quickstepissä on SQQS, jolla pärjää alkeissa. Odotan vain sitä, että pääsen quickstepin harjoittelussa pikku hiljaa eteenpäin ja joskus kokeilemaan hyppyjä ja juoksutuksia, sillä niistä quickstep tunnetaan.

quickstep alkeet kilpatanssi


Quickstep lavatansseissa?

Quickstepin alkeissa ei vielä välttämättä pääse tanssilajin ytimeen eli hyppimään, juoksentelemaan ja laukkaamaan pitkin tanssilattiaa, kuten alla olevassa pätkässä mennään. Mutta vaikka tanssisi vain perusjuttuja kuten chasseta ja lukkoja, quickstep ei oikein ole lavakelpoinen laji. Osa sellaisista kappaleista, jotka yleensä tanssitaan reippaana fuskuna, sopisivat quickstepiin, mutta yleisenä ongelmana on tilanpuute. 

Quickstep etenee vauhdikkaasti ympäri tanssilattiaa, joten jos siellä fuskun ja foksin tanssijoiden seassa yrittäisi luovia quickstepiä, törmäyksiä olisi väistämättä luvassa. Minun mielestäni pienesti tanssimisessa ei ole quickstepin kohdalla järkeä, sillä sitten tanssi ei istuisi vauhdikkaaseen musiikkiin. Jossain hitaassa valssissa tilanpuute ei haittaa yhtä paljon, vaikka toki sitäkin menisi mieluiten pitkin askelin liidellen.

Jos ajatellaan väkimäärää normaalina lavatanssi-iltana, ja kaikki lattialla olevat parit tanssisivat quickstepiä, en usko, että siitä tulisi mitään. Jo cha cha aiheuttaa niin paljon keskustelua ja närää sen viemän tilan takia, että quickstepiä ei kannata edes yrittää. Se vie tilaa mutta myös etenee hurjan nopeasti. Jos konkariquicksteppaajat vetäisivät parissa sekunnissa lavan päästä päähän, samaan aikaan keskitasoiset etenisivät keskinopeutta ja aloittelijoilla tanssi saattaisi välillä pysähtyäkin, aikamoinen rytäkkä olisi tiedossa.

Aion säästää quickstepin niille bändin tauoille ja loppuillan tyhjentyneille lattioille, jolloin sitä oikeasti mahtuu tanssimaan vaarantamatta muita kanssatanssijoita. Ja tietenkin omissa harjoituksissa voi tanssia quickstepiä vaikka kaksi tuntia putkeen!

Hassuttelevaa hyppelyä

Quickstep on minusta hassun mutta myös taidokkaan näköistä. Onhan tuo tavallaan koomista, että tanssipari vetää ykköskamppeet päällä tuollaista lapsekasta hyppelyä. Samaan aikaan voi tosin miettiä, miten vaikeaa on saada juoksut ja hypyt täysin yhdenaikaisiksi parin kanssa (ja vielä korot jaloissa). Eli taitoa vaaditaan, miten tahansa laukkailu ei riitä. Quickstepin katselusta ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle!





Hyviä quickstep-kappaleita

Tanssilavoilla soitetaan myös quickstepiin soveltuvaa musiikkia. Nopeat biisit, jotka yleensä tanssitaan fuskuna, menisivät temponsa puolesta quickstepistä, mutta tyyli on asia erikseen. Seuraavat lavoilta tutut kappaleet ovat minusta quickstep-tyylisiä, ja korvakuulolta ne ovat tempoltaankin aikalailla "virallisesti" quickstepiin sopivia:
  • Vanha swingi (Eija Kantola)
  • Alle mun sateenvarjon (Sinitaivas)
  • Louie (Eija Kantola) 

Nettiä penkomalla löytyy paljon hauskoja quickstep-versioita tutuista biiseistä, esim.  Cheri Cheri Lady ja Rolling in the Deep . Ja tuttuun tapaan myös quickstepille olen luonut oman Spotify-soittolistan.

Kuva: Pixabay