3. lokakuuta 2017

Tanssilajit: Jive

Jive on hauska lattari, josta ei puutu vauhtia! Jos puhutaan pelkästä jivesta, se voi tarkoittaa kilpajivea tai lavajivea, jotka ovat ilmeeltään todella erilaisia tansseja. Yleensä lava-etuliitteen lisääminen tarkoittaa, että puhutaan nimenomaan tanssilajin lavaversiosta, mutta lavajive voi edellä mainitun lisäksi tarkoittaa myös fuskua, joka on vielä oma lajinsa. Minusta fusku on jo niin tunnettu nimitys, että lavajivesta voisi ihan suosiolla luopua sekoittamasta pakkaa. Fuskusta on tulossa asiaa myöhemmin, joten nyt keskitytään ihan vain jiveen.

Jive lavatansseissa

Lavoilla jiven tanssityylejä on lähes yhtä monta kuin on tanssijaakin. Eikä ihme, sillä jive on vaativa laji sekä aloittelijalle että enemmän tanssineelle. Minulla on tallessa lyhyt videopätkä alkeis-jivestani, jossa mm. tallustelen laiskasti siten, että lantio ei liiku lähes ollenkaan, ylävartalo lähtee heilumaan puolelta toiselle chasseiden mukana, eikä koko tanssissa ole mitään viitteitä jivemaisuudesta. Kesti pari vuotta saada kiinni jiven syvemmästä ideasta.

Jivea aloitellessani huomasin, että chasseiden kohdalla tuli todella helposti kiire. En pitkään aikaan pystynyt tanssimaan jivea normaalitempoon, koska jalat eivät pysyneet mukana. Nyt, kun musiikin tempo ei ole ongelma, kunto meinaa loppua kesken. Minulla jive-tyyli riippuukin pitkälti siitä, mikä on jaksamistaso sillä hetkellä. Lavajivella jaksaa pidempään, koska sitä tanssitaan melko minimalistisesti verrattuna kilpatanssiin.

Jive on yksi eniten sisäistämisaikaa vaatinut tanssilaji, mutta se kannattaa opetella. Lavoilla kuulutetaan paljon useammin fuskua, mutta sen kerran kun bändi soittaa selkeää jivea, jiven luonne sopii musiikkiin paremmin kuin fusku. On helppoa vaihtaa tanssi fuskuksi, mutta onhan jive aina jive!

Jiven harjoittelua kilpatanssitunneilla

Keväällä ihmettelin, kun jivea opetettiin todella erilaisella tyylillä kuin mitä olin opetellut. Kilpatanssiohjaaja sanoi tanssin kehittyvän jatkuvasti, ja nykytyyli jivessa on se, että esimeriksi polvia kuuluu nostella. Eri ohjaajilla on silti hieman erilaisia näkemyksiä jiven tanssimisesta - täytyy siis vain yrittää löytää oma, keskitien tanssityyli. Tämä luultavasti pätee kaikkiin tanssilajeihin, jos käy tarpeeksi monen eri opettajan ohjauksessa.

Jive-tunneilla selvisi, että kilpatanssissa vähintään tanssijan toisen jalan tulee koskettaa lattiaa (vaikka tämä ei näytä kisoissa täysin toteutuvan, ehkä ammattilaisten pienet, tahallisetkin rikkeet katsotaan läpi sormien?). Täten monet fuskuun sopivat kuviot, kuten ilmaan nostot ovat kiellettyjä. Jäljelle jää kuitenkin paljon hienoja kuvioita. Jos pitäisi valita yksi suosikki, se olisi ehdottomasti chicken walks. Liike näyttää yhtä hauskalta kuin kuulostaakin! Ominaista jivelle on myös erilaiset potkut, kisoissa näkee jos jonkinlaista potkusarjaa.

Jiven tanssiminen käy työstä, ja kilpatanssissa raskautta lisää se, että jive tanssitaan kisoissa viimeisenä lajina. Samoin, jos kilpatanssiharjoituksissa käydään lattarit läpi kisajärjestyksessä, lopputunnin jiveissa ei meinaa enää keskittyminen riittää. Alla näytteeksi lyhyet pätkät kilpajivesta!






Suomenkielisiä jive-kappaleita


  • Kouluun, kouluun (Finlanders) 
  • Choo choo ch'boogie (Finlanders)
  • Ramona (Tuomari Nurmio)
  • Ihanuuteni (Tanssiorkesteri Syke)

En ole ollenkaan Mamba-fani, mutta heidän tuotannostaan sattuu löytymään jive-tyylistä materiaalia, jota olen kappaleiden hitaan tempon vuoksi käyttänyt jiven alkeiden opetteluun:

  • Tuollainen tyttö 
  • Sä oot historiaa
  • Sä onneni oot 

Päivittyvä jive-soittolistani löytyy tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti