1. marraskuuta 2017

Avain onneen


Perjantaina sain käsiini avaimen (viimeisen vapaan kappaleen!) Vikkarien tanssisalille, joten nyt omatoiminen harjoittelu ei ole enää mistään muusta kuin itsestä kiinni. Kilpatanssijoilla on lupa käydä harjoittelemassa aina, kun saleilla ei ole tunteja tai muuta varattua ohjelmaa. Saleja on kaksi, ja on suht helppoa löytää ajankohta, jolloin vähintään toinen niistä on tyhjä. Viikonloppuisin saleilla ei tapahdu juuri mitään, joten silloin harjoitteluaikaa on tuntitolkulla. Vai mites se olikaan, neljän viikkotunninhan piti riittää minulle..?

Olen tilanteesta aika innoissani - siistiä päästä harjoittelemaan myös itsekseen oikeaan tanssisaliin, jossa on äänentoistolaitteetkin valmiina! Aiemmin käyttämäni koulun liikuntasali oli muuten hyvä, mutta peilien puute oli etenkin aloittelijalle iso miinus. Musiikkipuoli hoitui laittamalla tabletista äänet täysille, mikä ei ollut kaikkein käytännöllisintä. Ennen kaikkea harjoittelemassa voi nyt käydä milloin vain itselle sopii, eikä ole rajoitettu tiettyyn päivään ja kellonaikaan. Tästä se treenaaminen vasta alkaa!

kilpatanssi vapaaharjoitukset


Normaalisti tiistaisin pidetty yksityistunti siirtyi pariin kertaan, mutta lopulta se saatiin pidettyä sunnuntaina. Aiheeksi valittiin taas sama hitaan valssin koreografia. Nyt pääsin kärryille siitä, kuinka weave (tai suomalaisittain ihan vain viivi) tanssitaan! Olen pystynyt seuraamaan sen, mutta oikein tanssiminen on asia erikseen. Tunnin lopussa alkoi tuntua, että hidas valssi lähti oikeasti sujumaan. Yksityistunti on oppimisen kannalta niin parasta.

---

Viime viikkoisesta Vikkarien vakiotunnista ei ole juuri kerrottavaa, koska silloin tökki suunnilleen kaikki: ei lähtenyt tango, quickstep eikä hidas valssi. Tämän viikon vakioissa ei ollut muita oppilaita, joten kävimme yksityisopetuksena läpi kaikki E-luokan tanssilajit. Tästä tunnista sai paljon irti.

Hitaassa valssissa ei enää tarvinnut koreografialappua, vaan askeleet tulivat jo muistista. Kertaus on tehnyt tehtävänsä, ja tanssi tuntui selvästi helpommalta kuin edellisviikolla. Kaiken lisäksi ohjaaja kehui kehräkäännöstäni todella hyväksi!  

Quickstepissä tuli jälleen kerran huomattua, että naisen on tärkeää pysyä omalla puolellaan. Jos yrittää tanssia liian suoraan vastakkain, jalat kolisevat yhteen. Jalat olisi myös tärkeää saada ojennettua suoraksi, mutta se tuntuu hankalalta, jos mies on suoraan edessä. Kun eri asioita yrittää miettiä quickstepin lomassa, nopeassa rytmissä pysyminen on vaikeaa, se vain jossain vaiheessa karkaa. Jos tanssii rytmiin, tanssi karkaa :)

Quickstepin harjoittelu on hauskaa, mutta tango kiinnostaa joka tunti aina vain vähemmän, ei jotenkaan jaksaisi. Siitä on tullut yliannostus jo lavatansseissa. Tango sattuu kuitenkin kuulumaan E-luokkaan, joten jos mielii kilpailla, tangoakin on treenattava, joskus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti