17. tammikuuta 2018

Jive työn alle

Viime viikonloppuna kävin Alapitkän tansseissa. Olin toiveikas ohjelmiston suhteen, sillä esiintyjä Jarno Itkonen näytti nuorehkolta. Kappalevalikoimasta tuli harmillisesti hyvin äkkiä mieleen "Kuluneimmat tanssikappaleet TOP20". Sieltä tuli ne kaikki perinteiset ja ennalta-arvattavimmat: Jätkän humppa, Ikkunaprinsessa, Vihreät niityt, Moskovan valot, Keinu kanssani... Voi ei! Kappaleista huolimatta kilpatanssikompuroinnin jälkeen oli oikeastaan ihan kiva käydä vaihteeksi lavatansseissa. 

Jive kuntoon!

Yksityistunneilla jive on jäänyt melkein kokonaan huomiotta, joten tällä viikolla pureuduimme siihen. Viime keväänä sain ensikosketuksen kilpajiveen, eikä siitä tullut yhtään mitään. Heitin hanskat tiskiiin ja päätin tanssia entisellä, sekalaisella lavatanssi-swingjive-tyylillä. On myönnettävä, että "polvien nostelu -jive" on paljon sähäkämmän ja kilpatanssimaisemman näköistä, vaikka swingmäinen jive on myös oikein.

jive alkeet tanssitunti iisalmi


Seuraava projekti on saada yksityistuntien avulla jive jonkinlaiseen kuntoon. Vikkarien tunnilla ohjaaja on vaikuttanut melko tyytyväiseltä (swing)jiveeni, mutta yksityistuntien ohjaaja edustaa polvien nosto -koulukuntaa, ja sitä nimenomaan haluaisin oppia. Aluksi se tuntui todella hassulta koikkelehtimiselta, mutta näin vajaan vuoden hauduttelun jälkeen se lähtikin yllättäen muotoutumaan. Sain jopa varovaisia kehuja! 

Chassen toisella askeleella pitäisi "pudota" koukistetulle jalalle, mihin harjoitteluni kosahti viime vuonna, sillä se vaati sisäistämistä. Polvia tulee nostaa ihan kunnolla, reisi on aikalailla vaakatasossa. Tämä tekee tanssista raskasta ja nykytaidoillani mahdotonta tanssia oikeaan tempoon. Hitaampaan tempoon tanssittuna peilistä kuitenkin tunnistaa, että nyt mennään kilpa- eikä lavajiveä. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle ja jatkaa treenejä. 

Ohjatut vakiotanssiharjoitukset  

Vikkarien harjoituksiin oli saatu taas ohjaaja takaisin, ja eilen mentiin tiistaiseen tapaan vakioita. Tangossa löytyi uusi ongelmakohta, joka korjaantui taas lantion asennon korjauksella. Suurimmassa osassa tapauksia vika on löytynyt lantiosta, kun joku ei vakioissa ole toiminut.

Slowfox on niin alkutekijöissään, että se vasta etäisesti muistuttaa kyseistä lajia. Oikeaoppinen slowfox pistää rytmitajun koetukselle: ohjaaja vei minua lyhyesti ja koko ajan tuntui, että olemme jäämässä rytmistä jälkeen. Pitäisi saada iskostettua päähän, että riittää kun kanta/päkiä on maassa iskulla. Loppuajan voi käyttää jalkapohjan rullaukseen - ja silti ollaan edelleen rytmissä, mihinkään ei ole kiire.

Toinen suurempi ongelma on jalkojen suoristus ja kannan liu'utus vietäessä jalka taakse. En pysty keskittymään samaan aikaan molempiin. Muutenkin kannan liu'tuksen saan tehtyä vain noin puoleen askelista. Oikeaa tanssiasentoa en ole uskaltanut vielä kokeilla - ns. harjoitusasennossa tanssiminen on ihan riittävän vaikeaa. Huh huh, jopa se kiroamani tango tuntuu lastenleikiltä tähän verrattuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti