1. helmikuuta 2018

Jiven potkut

Kuka tahansa osaa potkia - mutta ei jivessa!

Yksityistunnilla jatkoimme siis edelliskerran tapaan jiven parissa. Viime keväänä potkuja käytiin läpi muutama minuutti jonkin jive-tunnin lopussa, enkä saanut ideasta kiinni ollenkaan. Nytkin aivot olivat alkuun solmussa, ja kun oikein yrittämällä yritti, tuli totaalinen jäätyminen. Vähitellen aloin päästä jyvälle. 

Nimestä voisi päätellä toista, mutta potku ei ole kunnollinen potku, vaan ennemmin annetaan jalan heilahtaa alas pienen alkuvauhdin siivittämänä. Jalan takaisinveto on kuitenkin räväkkä. Omalla kohdallani perusvirhe on ollut potkaista jalka voimalla kohti lattiaa, mutta enpä ole potkuja enää harrastanutkaan, koska totesin keväällä, etten osaa niitä yhtään.

Olen miettinyt hyviä tanssijoita katsellessani, miten potkut näyttävät samaan aikaan rennoilta mutta sähäköiltä. Ehkä salaisuus on juuri siinä, ettei potkussa potkaistakaan kunnolla.

Sitä kuuluisaa keskivartaloa en vielä kunnolla saanut mukaan, mutta nilkkoja yritin suoristaa. Ohjaajan alaselkä oli potkuja tehdessä todella eläväisen näköinen, mutta minun selässäni ei tapahtunut mitään. Kehitettävää löytyy myös niskasta, joka on kuulemma jatkuvasti liian jännittynyt.  

jiven potkut potkutekniikka
Tiistaina oli niin informatiivinen vakiotunti, että kotona en enää muistanut puoliakaan uusista havainnoista. Toista vakiotanssiparia ei ollut paikalla, joten saimme jälleen yksityistunnin.

Hidas valssi tuntui pitkästä aikaa ihan hyvältä, ei ollut sitä samaa jähmeyttä kuin tangossa. Ohjaajankaan mielestä hidas valssi ei ollut huono. Sitten hän kertoi taas liudan uusia asioita, joita viilaamalla tanssi parantuisi. Huomasin muun muassa, että pieni virhe tanssisuunnassa voi vaikeuttaa naisen etenemistä paljon. Joidenkin askelien askelpituutta lyhentämällä ja jalan kierrettä lisäämällä tanssi muuttui taas helpomman tuntuiseksi. Se on usein pienestä kiinni.

Quickstepissä sain muistutuksen tehdä vartalonousun ennen päkiälle nousua. Nyt kävi niin, että teimme aaltoilevaa liikettä molempien noustessa ja laskeutuessa eri aikoihin... "Harjoitusasennossa" tanssiessa en tuntenut tuota eroa ollenkaan, ehkä pitäisi kokeilla jo oikeaa vakiotanssiasentoa. 

Ohjaaja saa usein ihmetellä, "miten te oikein pystytte tohon" (=tekemään jonkin asian niin vaikeasti). No, olen huomannut, että aloittelija pystyy tanssimaan tarvittaessa erittäinkin vaikeasti ilman että edes itse huomaa sitä! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti