31. maaliskuuta 2018

Tanssiasennon parantelua

Viime lauantaina olin taas pidemmän tauon jälkeen Alapitkän tansseissaPari tuntia mietin, mikä ihme on nyt vialla. Karjalanpiirakkatauolla tajusin: tanssilattia oli normaali - ei enää liukastelua henkensä edestä. Aiemmin minulle sanottiin, että lattiassa ei käytetä mitään liukastetta, mutta siitä huolimatta kengät olivat aina tanssien jälkeen valkoisen pölyn peitossa. Nyt kotiin sai palata mustien kenkien kanssa. Loistava uudistus, kunpa tämä linja pysyisi jatkossa.

Lavoilla en yritä vetää kilpatanssia, mutta entistä, laiskaa lavatanssiasentoani pyrin parantamaan. Sambassa huomasin, että lähdin täysin automaatilla tanssimaan koreografiaa. Samba on ainut tanssilaji, jota en ole ikinä tanssinut ns. vapaasti. Eräällä naisella huomasin lavatansseihin poikkeuksellisen hyvän sambatekniikan, siinä oli keskivartalo kunnossa! 


alapitkä tanssit slowfox rumba


Yksityistunneilla on pari viime kertaa keskitytty slowfoxiin. Siinäkin olen nousujen aikana noussut turhaan liian korkealle. Vaikka päkiälle noustaan reilusti, polvi jää koukkuun, jolloin pää ei nouse kuin vain vähän ylemmäs. Sain tarkennuksia naisen askeleeseen, ja sen lisäksi tuli kerrattua miehen kolmi- ja sulka-askel. Nimestään huolimatta slowfoxin tanssiminen ei tunnu millään tavalla hitaalta, siinä on suorastaan kiire. 

Jokaisella yksityistunnilla käsitellään jollain tasolla tanssiasentoa, ja taas palattiin tuttuun aiheeseen 'käsien jäntevyys lähtee selästä'. Vaikka tästä on ollut puhetta jo reilun vuoden, vasta nyt oli sen aika mennä perille. Ensimmäisillä kilpatanssitunneilla ajatus tuntui utopistiselta, mutta sieltä se on vähitellen alkanut valjeta, kiitos kärsivällisen ohjaajan.

Selkeiden havainnollistuksien jälkeen kun tätä kokeili parin kanssa, tanssi tuntui aivan erilaiselta ja seuraaminen oli tuplasti helpompaa. Ja jos käsiä vain kannattelee, ne väsyvät nopeasti. Kun kannattelu lähtee selästä asti, kädet vain ovat siinä. Tämän selkähomman hahmottaminen oli tähänastisen kevätkauden ykkösjuttu, jota yritän jatkossa soveltaa kaikkiin tansseihin.

Myös Vikkareiden harjoituksissa tuli hyviä ohjeita. Rumbassa huomasin, että olen tehnyt Opening outit ihan väärin: puolivälissä olen pysähtynyt miestä vastapäätä, vaikka liike suuntautuukin koko ajan miehen edestä. Sivuilla tehdään (vähintään) 180 asteen käännös ja taas suunnistetaan suoraan miehen ohi. 

Spiral + Rope spin -yhdistelmä on kuin Fan + Hockey stick: korjattavaa löytyy loputtomasti ja muistettavaa on paljon. Vaikka spiral on "vain" pyörähdys ympäri, ei se olekaan niin yksinkertainen tehdä keskelle tanssia. Jos teen spiralin yksin, sen lopussa olen lähes aina kaatumassa taaksepäin.

Huomenna olisi tarkoitus mennä vaihteeksi yksin harjoittelemaan, sillä uutta asiaa on tullut viime aikoina niin paljon, että niitä olisi hyvä mietiskellä välillä ihan rauhassa itsekseen. On se kilpatanssi vaan mielenkiintoinen laji!

23. maaliskuuta 2018

Tasapaksua rumbaa ja humalaisen tangoa

Pikkujoulutanssit? Ei, vaan edelleen ollaan kilpatanssin parissa! Negatiivissävytteisestä otsikosta huolimatta kuluneeseen harjoitusviikkoon sisältyi paljon edistystä - jos ei vielä tanssissa niin ymmärryksessä. Viimeaikaiset harjoitukset ovat tuntuneet tavallista tönkömmiltä, mutta nyt alkaa taas usko tanssiin palautua.

Yksityistuntien vetäjä on reilun vuoden yrittänyt tahkota, kuinka kylkien tulee venyä lattareissa ja miten rintakehä liikkuu suhteessa lantioon. Nyt tajusin tämän käytännössä! Asia on sisänsä looginen, mutta laittoi alkeissambaajan aivot solmuun. Kylkeni eivät paljon veny normaalissa tanssissa, mutta idea tuli selväksi. Siitäpä sitä voi alkaa lähteä työstämään.

rumba tango cha cha samba


Yksityistunnilla jatkettiin edelleen tangon parissa. Nyt keskityttiin tanssiasennon pitämiseen ja askeleelle ponnistamiseen sekä tangomaisen terävään askellukseen. Etuaskeleet sujuivat viime viikkoa paremmin, mutta taka-askeleet ovat selkeästi vaikeampia. Yksi suurimmista ongelma on tasapainon hallinta.

Kun yritän keskittyä kaikkeen mahdolliseen yhtä aikaa, lähden helposti kaatumaan taakse selkä edellä, jolloin näyttää aivan humalaiselta, joka on menettämässä tasapainonsa. Tällöin tanssi on kaikkea muuta kuin tangon näköistä! Toinen yleinen virhe kaikissa vakioissa on lähteä taka-askeleella takapuoli edellä, mikä on myös ruman näköistä.

Lopuksi harjoittelimme vasenta käännöstä, ja nyt ymmärsin, miksi Vikkarien ohjaaja käski naista viemään kuvion keskivaiheilla. Yksityistunnilla asiaa lähestyttiin hieman eri tavalla, mutta pyrkimys on  ilmeisestikin samaan lopputulokseen eli jatkuvaan liikkeeseen ja pieneen viivytykseen.

Tanssiasentojen hakeminen on selkeästi nopeutunut vuoden takaisesta. Enää ei tarvitse vääntyillä ja ihmetellä kymmentä minuuttia, ennen kuin tarkka tanssiasento on kasassa.


Vikkarien harjoitukset

Rumbassa tuli ihan uutta tietoa. Nyt se on tasapaksua, koska etu- ja taka-askeleet ovat yhtä pitkiä. Etuaskeleen pitäisi ollakin tosi lyhyt ja taka-askeleen reilu. En ole osannut ajatella tätä aiemmin. 

Cha chassa seuraava suurin ongelma on askeltekniikka, sillä ponnistus askeleelle puuttuu. Nyt se on laiskan näköistä. Ohjaaja kehui taka-askeltani hyväksi, mutta etuaskeleella polvi jää koukkuun. En ole millään tavalla keskittynyt taka-askeleisiin, joten en osaa sanoa, mistä muutos parempaan on peräisin. Ohjaaja epäili miehen viennin parantumista.

Fan + hockey stick -yhdistelmästä löytyy jatkuvasti korjattavaa. Joissain kohdin on olevinaan kiire, minkä vuoksi lähden oikomaan enkä esim. vie painoa riittävästi takajalalle. Oikeasti tuo oikominen onkin kiireen aiheuttaja. Sama tuntuu pätevän sambassa.

Sambassa ikuisuusongelma on traveling volta. Joka kerta on itsellekin yllätys, mitä siitä tulee. Eipähän ainakaan ole tasapaksua!

14. maaliskuuta 2018

Voihan notkoselkä!

Kuluneiden parin viikon aikana harjoituksissa on vuoroin takunnut ja sujunut. Uusien vakiokenkien testaus loppui lyhyeen, kun sain pari viikkoa sitten kantapäihin niin hienot rakot, että niiden parantuminen kesti ja kesti. Seuraavien vakiokenkien kanssa otan siis rakkolaastarit käyttöön jo kenkien ensimmäisellä käyttökerralla.

Cha cha on alkanut yllättäen tuntua enemmän cha chamaiselta, ja ohjaaja sanoi sen olevan hyvä E-luokkaan (!). On tullut selväksi, että jos jokin kuvio tulee opetella todella hyvin niin fan(+hockey stick). Noinkin pienessä kuviossa on paljon muistettavaa, mutta minulle vaikeinta missä tahansa tanssissa on suuntien hahmottaminen. Kilpatanssissa on aina tarkkaa, mihin suuntaan mitäkin lähdetään tekemään.

cha cha fan hockey stick


Yksityistunnilla tajusin, että vakioissa päkiöille nousu ei tarkoita korkealle nousua, eikä varsinkaan lukkopolvia. Olen jotenkin ollut käsityksessä, että esim. hitaassa valssissa tulee nousta ihan reilusti päkiöille, mutta polvet saavatkin olla melko koukussa. 

Treenasimme myös pitkästä aikaa kilpatangon tekniikkaa, mikä aiheutti hirveää kompurointia ihan perusaskeleessa. Tekemistä vaikeuttaa taas kerran se, ettei alaselkäni pysy suorassa. Toisaalta tangokoreografia tuntuu sujuvan paremmin kuin syksyllä.

Muuta esiin tullutta:
  • Samban vasen käännös muuttui lavatanssimaiseksi: baunssi puuttui ja askeleet olivat liian pitkiä 
  • Tangon vasemmasta käännöksestä selvisi, että puolivälissä nainen vie hetkellisesti miestä. Olen vain jäänyt odottelemaan miehen vientiä, koska en ole tiennyt, että naisen tehtävä voisi olla viedä. 
  • Jivessa olen kadottanut vasteen - tärkeää löytää takaisin
  • Promenadin avaus ei ole erityisen suuri! Alkuun (ja vähän pidempäänkin...) tekee helposti reilun avauksen, jolloin tanssiasento hajoaa.   
  • Lattareissa olen nyt useiden muistutusten jälkeen erikseen keskittynyt vapaan käden kannattelemiseen, mikä onnistuu, mutta tuntuu aivan naurettavalta.

Hitaassa valssissa olen ilmeisesti edistynyt sen verran, että Vikkarienkin tunnilla ohjaaja kehotti keskittymään siihen, että alaselkä pysyisi suorana. Ei huvittaisi yhtään miettiä alaselkää, koska notkoselän takia saan rutistaa vatsalihaksia oikein kunnolla, jotta saan selän pysymään suorana. Jos ja kun tämä joskus onnistuu, ylävartaloani voidaan alkaa kallistaa lisää. Ehkä hiukan pelottaa, että tulen jossain vaiheessa rikkomaan selkäni vakioissa, sillä se käy notkoselän kanssa helposti. 

1. maaliskuuta 2018

Vakiotanssikengät


Sain syksyllä valmistujaislahjaksi Tanssipuodin lahjakortin, jonka päätin käyttää vakiokenkien ostoon, koska se olisi ollut joka tapauksessa edessä.

Aloittelevana vakiotanssijana on suuri vaara kolauttaa varpaansa parin jalkoihin, ja olen myös itse onnistunut astumaan omille varpailleni. Avokasmallisilla vakiokengillä olo on hitusen turvallisempi kuin lattarisandaaleilla.

supadance 1012 vakiotanssikengät


Tanssipuodissa oli valikoimassa vain kolmea erilaista vakiokenkämallia, mutta ne riittivät minulle. Päädyin valitsemaan Supadance 1012 -kengät. Ne ovat googletuksen perusteella yksi suosituimmista kilpatanssikengistä. Olin lammas ja valitsin itselleni samanlaiset.

Värivaihtoehtoina oli valkoinen ja kilpatanssikengille tyypillinen ihonväri. Valkoiset vakiokengät näyttävät minusta aivan hääkengiltä, joten värivalintaa ei tarvinnut miettiä hetkeäkään.

tanssipuoti lahjakortti vakiotanssikengät vakiokengät


Myyntikuvissa kenkä näytti todella huteralta. Myös nykyisiä lattarikenkiä (5 cm) korkeammat korot (6,35 cm) epäilyttivät. Käytännössä eroa ei huomannut ollenkaan.

Vakiokenkiä ostaessani minulle selvisi, että korkosuojia on sekä kumisia että haljasnahkapohjaisia. Lattarikenkieni korkosuojat ovat kumiset, joten vakiokenkiin ostin kokeilun vuoksi haljasnahkapohjaiset.

vakiokengät vakiotanssikengät supadance


Ei pöllömpi ostos, vaikka pidänkin enemmän lattarikengistä. Näiden kenkien paras ominaisuus on pikalukko: remmi vain sujautetaan hakasen väliin. Enää ei tarvitse ähertää remmin kiinnityksen kanssa - superkätevää!

tanssikengät tanssipuoti kilpatanssikengät