14. maaliskuuta 2018

Voihan notkoselkä!

Kuluneiden parin viikon aikana harjoituksissa on vuoroin takunnut ja sujunut. Uusien vakiokenkien testaus loppui lyhyeen, kun sain pari viikkoa sitten kantapäihin niin hienot rakot, että niiden parantuminen kesti ja kesti. Seuraavien vakiokenkien kanssa otan siis rakkolaastarit käyttöön jo kenkien ensimmäisellä käyttökerralla.

Cha cha on alkanut yllättäen tuntua enemmän cha chamaiselta, ja ohjaaja sanoi sen olevan hyvä E-luokkaan (!). On tullut selväksi, että jos jokin kuvio tulee opetella todella hyvin niin fan(+hockey stick). Noinkin pienessä kuviossa on paljon muistettavaa, mutta minulle vaikeinta missä tahansa tanssissa on suuntien hahmottaminen. Kilpatanssissa on aina tarkkaa, mihin suuntaan mitäkin lähdetään tekemään.

cha cha fan hockey stick


Yksityistunnilla tajusin, että vakioissa päkiöille nousu ei tarkoita korkealle nousua, eikä varsinkaan lukkopolvia. Olen jotenkin ollut käsityksessä, että esim. hitaassa valssissa tulee nousta ihan reilusti päkiöille, mutta polvet saavatkin olla melko koukussa. 

Treenasimme myös pitkästä aikaa kilpatangon tekniikkaa, mikä aiheutti hirveää kompurointia ihan perusaskeleessa. Tekemistä vaikeuttaa taas kerran se, ettei alaselkäni pysy suorassa. Toisaalta tangokoreografia tuntuu sujuvan paremmin kuin syksyllä.

Muuta esiin tullutta:
  • Samban vasen käännös muuttui lavatanssimaiseksi: baunssi puuttui ja askeleet olivat liian pitkiä 
  • Tangon vasemmasta käännöksestä selvisi, että puolivälissä nainen vie hetkellisesti miestä. Olen vain jäänyt odottelemaan miehen vientiä, koska en ole tiennyt, että naisen tehtävä voisi olla viedä. 
  • Jivessa olen kadottanut vasteen - tärkeää löytää takaisin
  • Promenadin avaus ei ole erityisen suuri! Alkuun (ja vähän pidempäänkin...) tekee helposti reilun avauksen, jolloin tanssiasento hajoaa.   
  • Lattareissa olen nyt useiden muistutusten jälkeen erikseen keskittynyt vapaan käden kannattelemiseen, mikä onnistuu, mutta tuntuu aivan naurettavalta.

Hitaassa valssissa olen ilmeisesti edistynyt sen verran, että Vikkarienkin tunnilla ohjaaja kehotti keskittymään siihen, että alaselkä pysyisi suorana. Ei huvittaisi yhtään miettiä alaselkää, koska notkoselän takia saan rutistaa vatsalihaksia oikein kunnolla, jotta saan selän pysymään suorana. Jos ja kun tämä joskus onnistuu, ylävartaloani voidaan alkaa kallistaa lisää. Ehkä hiukan pelottaa, että tulen jossain vaiheessa rikkomaan selkäni vakioissa, sillä se käy notkoselän kanssa helposti. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti