14. kesäkuuta 2018

Kilpatanssin kevätkausi - Mitä opin?

Kevätkaudella ei tapahtunut yhtä suuria harppauksia kuin syksyllä, mutta kummasti sitä aina jotain tarttui päähän (vaikka samalla saattoikin unohtua vanhoja juttuja 😁).

Harjoiteltavat lajit pysyivät ennallaan: samba, cha cha, rumba, jive, hidas valssi, tango ja quickstep. Foxtrotia käytiin melko harvakseltaan, wienervalssia vain pari kertaa lyhyesti. Paso doblesta olen onneksi vielä päässyt luistamaan, ja ollaanhan tässä virallisesti vasta F-luokassa.

Katselmuksia ei seurassamme järjestetä, joten E-luokkaan nousen vasta, kun joskus lähden ensimmäistä kertaa kilpailemaan. Mutta eipä noilla luokilla ole mitään väliä, kunhan oppii tanssimaan.


kilpatanssi  e-luokka f-katselmus


Promenadin avauksessa ei ole itse asiassa suurtakaan avausta. Tärkeää on, että lantio pysyy paria päin - lantiota ei siis "avata". Miehen tekemä liike on pieni, nainen kääntyy hieman enemmän mutta silti vähän. Promenadissa on suuri houkutus räväyttää se kunnolla "auki" (lantiot vierekkäin), mutta siinä saa vain tanssiasennon hienosti hajotettua.


Oikominen vaikeuttaa tanssia

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, kiire tanssissa on johtunut / johtuu edelleen siitä, etten ole tehnyt asioita kunnolla, vaan olen oikonut ja mukamas helpottanut tanssia. Esim. jalalle asettuminen puuttunut, sambassa vatsalihasten rutistus tekemättä, vakioissa turha kiirehtiminen ilman kunnollisia laskeutumisia...


Samban volta oli tästä hyvä esimerkki. Lyhyillä askelilla töpöttäminen tekee kiireen, mutta kun malttaa tehdä baunssin, ponnistaa kunnon mittaisia askelia sivulle ja ehkä jopa saada vähän vatsalihaksia mukaan, ehtii paljon paremmin. 

Kannatuksen tärkeys

Jos ylävartalon kannatus ei ole kunnossa, käsissä ei pysty enää pitämään kunnollista vastetta, mikä aiheuttaa ongelmia tasapainon kanssa (jos parin vaste on kunnossa). Kuviot vaikeutuvat ja tanssiessa on enemmän kiire, jos kroppa lysöttää. Ylävartalo lysyssä tanssimisessa ei ole mitään etuja, vaikka se niin mukavan helppoa olisikin.

Keskivartalosta on ollut juttua ennenkin. Jotta tanssi muistuttaisi kilpatanssia, keskivartalossa pitäisi tapahtua edes jotain.

Ei ihme, että aiemmin lavatanssien jälkeen oli aina niin poikki, kun tansseissa oikoi minkä kerkesi, eikä kropan kannatuksesta ollut tietoakaan.

Vakiotanssit ovat todella vaativia

Vakioiden raskaus jaksaa yllättää edelleen. Huippuvakiotanssijat ovat jotain superihmisiä! Tanssiasennon pitäminen vaatii tuhat ja yksi eri lihasta, parityöskentely korostuu ihan eri tavalla eikä tanssista saa yhtä helposti saumattoman näköistä kuin lattareissa. Vakioiden kanssa alkoi jo melkein hermostuttaa, hyvä että kesätauko alkoi!


Tango tuntuu edelleen vaikeimmalta lajilta. Jos foxtrot on kilpatanssin kuningaslaji, niin ei tangokaan helppoa ole. Helpointa lajia en uskalla valita, mutta mieluisinta tanssittavaa on entiseen tapaan samba, siinä haluaisin olla hyvä.

---

Korvaavia tanssivuoroja salin remontin aikana on ollut tähän mennessä kolme. Ihan outoa, kun ei yhtäkkiä olekaan säännöllisiä harjoituksia. Korvaavaksi ajanvietteeksi virittelin Xboxini 7 vuoden tauon jälkeen taas tulille ja ostin pari uutta peliä - siinä ovat tanssi ja blogi hienosti unohtuneet.  Syksyllä sitten uudella innolla vanhaan tanssiaikatauluun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti