28. kesäkuuta 2018

Tanssissa kehittyminen

Juhannuksena kävin Rauhalahdessa Taikakuu-tansseissa. Tämä oli hyvä veto, sillä tanssijoita oli kohtuullinen määrä. Tanssi tuntui jopa oudon helpolta, ja tästä illasta jäi tosi hyvä mieli. Varsinkin rumbassa ja sambassa huomasi, että niiden tanssiminen ei ollut niin tahmeaa kuin aiemmin lavatansseissa. Vakiot eivät tuntuneet hassummilta, eikä selkäkään vihoitellut.

Eräs mies kysyi, olemmeko kilpatanssijoita. Hän sanoi huomanneensa sen heti, kun näki meidän tanssivan. Olisiko ehkä tanssiasento ja kannatus parantunut sen verran, että ei-tanssiharrastaja pystyy tunnistamaan minut kilpatanssijaksi? Siinähän se juuri on, kun itse ei huomaa omaa kehittymistään tanssiijana.

Paritanssipäiväkirja-blogissa on tästä aiheesta erinomainen kirjoitus "Ei enää alkeisiin, kävinhän niissä kerran jo" - Tanssioppimisen tuska ja tasoryhmät". Käykäähän tutustumassa, mikäli olette tuon missanneet. Postauksessa esitetyt kehitysvaiheet ovat niin totta!

lavatanssi kilpatanssi kehittyminen tanssijana


Taso 1 - "Nythän minä jo osaan tämän."

Alussa minulla ei ollut mitään, mihin verrata omia (lähes olemattomia) lavatanssitaitojani. Parin alkeistunnin jälkeen kuvittelin jo suunnilleen hallitsevani ko. lajin. Ei ollut mitään käsitystä, kuinka paljon elementtejä voikaan sisältyä vaikka pelkkään cha chan perusaskeleeseen.

Menin jatkokursseille aivan liian äkkiä, koska en tiedostanut yhtään, mitä osaan ja kuinka hurjan paljon olisi vielä opittavaa ihan alkeistasolla. Kunpa jatkotunneille olisi päässyt vain ohjaajien suostumuksella!

Taso 2 - " Tästä ei tule yhtään mitään!"

Viimeistään kilpatanssin alkeissa 'kuinka paljon luulen osaavani' -käyrä romahti, koska sitten yhtäkkiä tiedostin mm. ne chan chan perusaskeleen miljoona elementtiä. Tuntui, etten osaa enää mitään. Lista asioista, joita en vielä osaa, kasvaa joka tanssitunnilla, ja kehitys tuntuu pahimmillaan menevän taaksepäin. Blogissani on kevätkaudella vilahdellut vähän väliä sana 'turhauttaa', eikä aiheetta. Tietoa olisi, mutta kroppa ei halua totella!

Vaikka pakosti opin koko ajan uutta, en läheskään aina huomaa sitä. Onneksi ohjaaja on aina välillä muistuttanut, että tanssilaji X näyttää jo paljon paremmalta kuin puoli vuotta sitten ja kehitystä on todellakin tapahtunut. Itseltä häviää helposti käsitys siitä, miltä oma tanssi näytti aiemmin, ja mitä eroa nykyisessä on siihen.

Taso 3 - "Tämähän tuntuu jo paremmalta."

Mielestäni olen enimmäkseen vielä tasolla 2, mutta joissain asioissa huomaa, että tanssi on helpottunut entiseen verrattuna. Olen siis oppinut jotain! Ennen mahdottomalta tuntuneessa sambassa ei enää olekaan kiire, hitaassa valssissa loppuu tila kesken eli askelpituus on kasvanut...

Innolla odottelen sitä vaihetta, kun perusasiat automatisoituvat, eikä ihan joka askeleella tarvitse pinnistellä aivoja puhki. Mutta sieltä se tulee, salakavalasti ja huomaamatta. Muutaman vuoden päästä voin kirjoittaa tähän jatko-osan ja naureskella näille nykyisille turhautumisilleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti