28. lokakuuta 2018

Lokakuun onnistumisia ja ongelmia

Lokakuussa on ollut useampi ryhmätunti niin, ettei muita pareja ole ollut paikalla, joten yksityisopetusta on saanut ennätyksellisen paljon. Tanssii tähtien kanssa -oppilaiden matkaa on ollut mielenkiintoista seurata, koska painin ihan samojen kilpatanssin perusteiden kanssa. On niin tuttu tilanne, ettei sambaan löydy baunssia,  paino ei ole jalan päällä, tanssiasento romahtaa...!

Samba

Sambaan olen oikeastaan aika tyytyväinen, sitä kehtaisi jo E-luokan kisoissa tanssia.  Volta on poikkeus, mutta muuten sambassa ei ole mikään kiire. Baunssi löytyy ja vatsalihaksissa näkyy jonkinlaista elämää kuviosta riippuen.

Botafogo on mennyt enemmän ja vähemmän omalla tyylillä, mutta sitä on saatu korjattua oikeaan suuntaan. Huiskussa vasemmassa jalassani on aukikierto, mutta oikeassa jostain syystä ei. Viimeisimmissä harjoituksissa en tanssinut sambaa suorana, vaan ihmeellisesti oikealle kallistuneena. Onkohan kehonhallinnassani jotain vikaa, kun en huomannut tätä itse yhtään!

Cha cha

Cha chassani on sellainen pieni ongelma, että lattarilukkoja ei ole. Joko olen tehnyt vakiolukkoja tai jalat ovat olleet jollakin muulla tavalla ristissä, mutta eivät lattarilukossa. Tätä on ihan älyttömän vaikeaa yrittää korjata viiden vuoden epämääräisten lukkojen jälkeen. Muutenkin tuntuu, että cha cha menee lattareista huonoiten.

Jive

Jive näyttää omasta mielestäni siltä, että siihen ei ole tullut muutoksia pitkään aikaan. Nopean tempon takia ei ehdi keskittyä melkein mihinkään ylimääräiseen. Jivea pitäisi malttaa harjoitella reilusti hidastettuun musiikkiin.

Rumba


Jos kaikki kilpatanssilajit ovat vaikeita, niin minulle rumba on samban lisäksi ollut erityisen vaikea lattari. Rumbaan pitäisi teoriassa saada helposti liikettä, koska siinä on niin paljon aikaa, mutta käytäntö ei todellakaan mene niin.

Parin viikon takaisissa harjoituksissa ohjaaja sanoi, että osaan askeleista sain tehtyä rumbamaisen askeleelle ponnistuksen. Peilistä huomaa jo selkeän eron entiseen lavarumbaani. Nyt se sentään muistuttaa rumbaa, eikä tönkköä tallustelua. Tähän edistykseen olen tosi tyytyväinen! Viime viikonloppuna tuntui ensimmäistä kertaa lavatansseissa, että rumba oli oikeasti rumbaa.


samba rumba cha cha tango hidas valssi foxtrot


Tango

Ehkä tangosta tulee vielä jotain. Esimerkiksi tanssiasennosta ei ole vähään aikaan tullut huomautuksia, eikä tanssi takkua niin pahasti. Uusi ongelma tosin on, että minulta ovat hävinneet kanta-askeleet kokonaan. 😕 

Yksityistunneilla on harjoiteltu tangon perusteita eli vedetty perusaskelta ympäri salia ja treenattu tanssiasentoa, askeleelle ponnistamista, askelpituuden kasvattamista jne. Takareisissä riittää vielä aktivoimista, jotta askellus olisi riittävän tangomaista.

Hidas valssi

Myös hitaassa valssissa huomio on siirtynyt välillä tanssiasennosta muualle: kolmosiskuun. Sillä pitäisi malttaa laskeutua sopivan hitaasti alas, eikä rynniä kiireellä ykköselle. Tähän erikseen keskittyessä se onnistuu peruskuvioissa, mutta koreografian vaikeammissa kohdissa huomio on ihan jossain muualla.

Yksityistunneilla on tangon ohella syvennytty myös hitaan valssin perusteisiin. Vaikeinta on yllättäen tanssiasennon säilyttäminen, mutta myös tasaisen liikkeen säilytys, ettei liike töksähdä kolmosella tai seuraavalle askeleelle ponnistaessa. 

Foxtrot

D-luokan tansseista foxtrot on selkeästi raakilein. Kunnollista koreografiaa ei vielä ole, mutta sulka- ja kolmiaskeleiden kaveriksi otettiin pienimuotoisia käännöksiä. Sain tehdä ensimmäistä kertaa kantakäännöksen! Foksimaisen askelluksen hahmottaminen tuntuu erittäin vaikealta.

Vakioiden ongelmat

Minulle on tosi vaikeaa hahmottaa rytmiä siinä mielessä, että ykkösellä saisi olla vasta kanta/päkiä maassa, ja loppuisku käytetään jalan rullaukseen. Minä haluaisin tallata koko jalan maahan heti ykkösellä. Oikeaoppisesti rytmiin tanssiminen tuntuu siltä kuin oltaisiin koko ajan jäljessä musiikista. Sen vuoksi lähden kiihdyttämään ja sitten ollaan tietysti edellä musiikista.

Kaikissa vakioissa on edelleen havaittavissa taaksepäin kaatumista (jalka ei lähde edeltä) ja takapainoisuutta. Aina se takapaino hiipii jostain, vaikka se hankaloittaa tekemistä. Mutta yhden selkeän parannuksen olen huomannut: käsivarteni eivät enää puudu vakiotanssiasennossa - olisiko peräti tanssiasento kohentunut!

Selkeä kehittymisen merkki on ollut se, kun viime aikoina lavatansseissa on huomannut, että entinen tyyli ei tunnukaan enää hyvältä. Yleensä vielä niin, että ihmettelee, miksi jonkin asian tekee vaikean kautta, kun se voisi tehdä helpomminkin. Kilpatanssista on valtavasti hyötyä lavatanssijalle, koska siellä on pakko opetella tanssien perustekniikkaa. Tekniikka helpottaa tanssia, vaikkei se kilpatanssin alkutaipaleella aina siltä tunnukaan.