Interrail osa 13: Rooma

24.9.-30.9. Rooma
Reilipostaussarja on vihdoin päätynyt Roomaan, joka oli reilini päätekohde. Siellä vietin kaikkein pisimmän ajan eli viisi yötä. Hotelli sijaitsi Trasteveressä, joka osoittautui mukavan rauhalliseksi alueeksi. Läheltä löytyi lukuisia ravintoloita ja jäätelökioski oli aivan kulman takana. Jätskiltä ei voi Roomassa välttyä, sillä makuvaihtoehtoja löytyy aivan varmasti jokaisen makuun!

rooma-jäätelö

Alla on tyylinäyte neljän juuston pizzasta, jonka innoittamana naapuripöytäläiset tilasivat itselleen samanlaiset. Hyvää oli, mutta ei italialainen pizza niin supererikoista ole aiemmin syömiini verrattuna. Ehkä se on enemmän se pizzaa Italiassa -tunnelma, joka tekee siitä erityisen.

neljän-juuston-pizza

Sunnuntaina kävin ulkoilmakirpputorilla, jossa oli enimmäkseen Intia-Pakistan-suunnan rihkamamyyjää. He pyysivät esimerkiksi koruista törkeitä ylihintoja. Myyjiä oli ainakin riittämiin ja kirppiskatu tuntui jatkuvan loputtomiin. Kirppishamsterina kävelin kuitenkin sen päähän asti.

colosseum-rooma

Colosseum-reissu sisälsi tuttua sähläystä – kartan kanssa oli jälleen ongelmia. Normaalilippu maksoi 12 euroa, mutta alle 25-vuotiaat EU:n kansalaiset pääsivät 7,50 eurolla. Minulla oli opiskelijakortti mukana, mutta silti jouduin käymään pitkän väännön kassahenkilön kanssa, koska kortista ei selviä kansalaisuuteni. Colosseum oli todella eri näköinen sisältä kuin mitä olin kuvitellut, mutta onpahan nyt nähty.

rooma-interrail

Vatikaani
Sinä päivänä, jona kävin Vatikaanissa, kaikkiin kohteisiin oli ilmainen sisäänpääsy. Jonot olivat monia satoja metrejä ja pelkästään jonotus yhteen kohteeseen kesti 2 tuntia. Jonon ympärillä hääräsi jatkuvasti “skip the line” -huutelijoita – 20 eurolla olisi päässyt jonon ohi. Sisukas suomalainen ei näistä välittänyt, vaan jonotti tunnollisesti paahteessa. Vatikaaniin oli Trasteverestä lyhyt kävelymatka eikä rajan ylittämistä edes huomannut.

vatikaani-interrail

vatikaani-interrail
Päivät Roomassa sujuivat leppoisasti, ja siellä ehti hengähtää tiiviin junailurupeaman jälkeen. Rooma tuntui kävelijän silmin suurelta kaupungilta, jossa riitti polkuja tallattavaksi. Pahaa ruokaakaan ei sieltä löytynyt. Jos aikoo viipyä pidennetyn viikonlopun Euroopassa, Rooma on sellaiseen oikein sopiva kohde.

 

rooma-ruoka

rooma-ruoka

 

Reilin kokonaissaldoksi tuli ainakin 76 tuntia junassa/metrossa 29 päivän aikana. Kotimatkalla kentältä Kuopioon alkoi jo tuntua, että junassa istuminen riittää vähäksi aikaa. Jos nyt lähtisin uudestaan reilaamaan, en kahmisi niin paljon kohteita enkä varsinkaan näin pitkää reittiä. Se vain on niin, että ahneus iskee karttaa tutkiessa ja koko Eurooppa pitäisi nähdä kuukaudessa, vaikkei se ole mitenkään mahdollista. Nähtävää oli niin paljon, että matkailuannos täyttyi tuolla reissulla pitkäksi aikaa. Interrail oli kokemuksena hieno ja voisin lähteä koska tahansa uudelleen!

Interrail osa 12: Venetsia & Riomaggiore

23.-25.9. Venetsia
Poistuin Salzburgista jo 6.12 lähtevällä junalla, koska matkanteko Venetsiaan kesti yli 7 tuntia. Heti, kun juna pääsi Italian puolelle, ensimmäisellä asemalla seistiin melkein tunti. Italiassa ei pääse edes laiturille ilman lippua, sillä kongissa on tarkastajia plus henkilökohtainen opastus oikealle raiteelle. Juuri kun olin Italian puolella saanut tehtyä junan vaihdon ja istuttua paikalleni, viereinen matkustaja näytti lippuaan ja kysyi meneekö juna hänen pääteasemalleen. Paha sanoa, varsinkaan italiaksi!
Ensimmäinen päivä Venetsiassa meni ruuanhakuun ja pyykinpesuun. Sain myös vihdoin tuhottua reilut pari viikkoa rinkassa kulkeneet puolalaiset ja tsekkiläiset ruokatarvikkeet. Kyllä kannatti raahata puolta kiloa ylimääräistä selässä…
interrail-eväät

 

venetsia-hotelli

venetsia-interrail

venetsia-interrail

Hotellini sijaitsi 10 minuutin junamatkan päässä Venetsian keskustasta, mikä oli järkevää, sillä huonehinnat ovat “varsinaisessa” Venetsiassa huippuluokkaa. Heti toisen päivän aamuna lähdin tutustumaan kanavien ihmeelliseen maailmaan. Täytyy sanoa, että Venetsia on oikea eksyjän paratiisi: kartat ovat sokkeloisia ja  umpikujia on kaikkialla! Venetsiassa sai kulumaan paljon aikaa pelkästään kuljeksimalla ympäriinsä. Maisemat olivat katselemisen arvoisia, ja Venetsia oli yksittäisistä reilikohteista hienoin. Gondoliajelulla en käynyt niiden hintavuuden vuoksi.

Etsi halvat lennot, hotellit ja vuokra-autot*

Riomaggiore
Riomaggiore toimi välietappina ennen reilin päätekohdetta Roomaa. Jos nyt lähtisin reilaamaan, jättäisin koko Riomaggioren välistä. Sitä hehkutettiin ainakin VR:n interrail-sivuilla, mutta loppujen lopuksi siellä ei ollut muuta erikoisempaa nähtävää kuin tämä maisema:

 

interrail-riomaggiore

Riomaggioressa meinasi iskeä hotellia etsiessä kunnon tuskanhiki. Kävelin pääkatua aina vain ylemmäs (Riomaggiore sijaitsee sairaan jyrkällä vuorenrinteellä), mutta oikeaa kadunnimeä ei näkynyt missään. Läksin kävelemään takaisin alas, ja pitkän ihmettelyn jälkeen tajusin, että “kadut” ovatkin niitä pikkuruisia sivukujia, joissa mahtuu sivusuunnassa kävelemään yksi ihminen kerrallaan. Oikea katu löytyi ja niin myös talonnumero sekä hotelli La Casa di Venere.

la-casa-di-venere

Hotellin varausohjeissa pyydettiin ilmoittamaan saapumisaika, joten olin laittanut monta tuntia etukäteen tiedon saapumisajastani. Omistajaa ei näkynyt eikä kuulunut, joten soitin hänelle. “Three minutes” venyi puoleen tuntiin, mutta sain kuin sainkin avaimen huoneeseeni. Tämä omistaja oli siihen mennessä ainut ystävällinen asiakaspalvelija Italiassa. Sivukuja oli rauhallinen ja sänky pehmoinen – hyvät yöunet oli siis taattu.
En olisi hirveästi menettänyt, vaikka olisin jatkanut Venetsiasta suoraan Roomaan. Riomaggiorea voi suositella kuntoilijoille, jotka haluavat patikoida pitkin vuorenrinteitä ja jyrkkiä portaita. Tällaista maisemaa nimittäin Riomaggioressa riittää kyllästymiseen asti:

riomaggiore-portaat

*Tämä postaus sisältää affiliate-linkkejä

Seuraava osa: Interrail – Rooma

Edellinen osa: Interrail: Oktoberfest & Salzburg

Interrail osa 11: Oktoberfest & Salzburg

20.-22.9. München
Ainut syy Münchenin-vierailuuni oli Oktoberfest, josta ala-asteen saksanopettajani kertoi monesti. Sinänsä hölmö kohde ihmiselle, joka ei edes juo olutta, mutta olihan tämä valtava festivaali nähtävä. Oktoberfestin takia majapaikkoja oli erittäin rajoitetusti (vaikka tein varaukset helmi-maaliskuussa) ja jäljellä olevat huoneet olivat kalliita. Jouduin maksamaan erittäin kaukana keskustasta olevasta hotellista 80 euroa eikä siihen kuulunut edes aamiaista. Lähimmältä U-Bahn-asemaltakin oli hotelliin parin kilometrin kävelymatka. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että tuon kahden kilometrin aikana ehtii eksyä monta kertaa…
Oktoberfest
U-Bahn-linjan U5:n päättäri vei suoraan festarialueelle – sisäänpääsymaksuahan ei ole. Asema ja metrot olivat aivan tupaten täynnä. Itse festarialueellakaan ei juuri väljiä alueita ollut, vaan koko ajan sai luovia ihmismassojen läpi.

 

interrail-oktoberfest

interrail-oktoberfest

interrail-oktoberfest

Oluttelttojen lisäksi siellä oli paljon erilaisia huvipuistolaitteita, ruokakojuja ja sydämenmuotoisia keksejä myyviä kojuja. Suurimmat sydämet maksoivat kymmeniä euroja, minä ostin testin vuoksi pienimmän, jonka löysin (4,50 e). En viihtynyt ihmistungoksessa kauaa ja melko pian olin jo takaisin metrossa.

 

Seuraavana päivänä istuin S-Bahnissa matkalla päärautatieasemalle, josta matka jatkuisi Salzburgiin, kun kuulutettiin seuraava asema. Isartor soitti heti kelloja päässäni ja muistin, että se on Deutsches Museumin lähin pysäkki. Sekunnin miettimisen jälkeen hyppäsin vauhdilla ulos junasta ja suunnistin museoon.

 

Normaalisti en ole museoihmisiä, mutta Deutsches Museumissa on suuri ilmailuosasto, joka kiinnosti. Museoon oli asemalta loistavat opasteet ja opiskelijalippu maksoi vain 3 euroa. Osastoja on tekniikan saralla joka lähtöön, mutta minä kierin vain tuon ilmailupuolen. Seurasin kateellisena vierestä, kun eräs satunnaisesti valittu mies pääsi lentämään yhdestä kolkasta löytyneellä lentosimulaattorilla.
Deutsches Museum
Salzburg
Museovierailun jälkeen hyppäsin Salzburgiin menevään junaan. Matka-aika oli vain puolitoista tuntia. Päiväkirjani mukaan olin jälleen hukassa hostellin sijainnin suhteen, mutta perille lopulta pääsin. Juuri kun olin löytänyt YOHO Youth Hostelin ja rojahdin kamppeineni huoneeseen, muistin että on sunnuntai eivätkä muut ruokakaupat ole auki kuin päärautatieaseman Spar. Siinä sitten ramppasin samaa reittiä edestakaisin. Sänky oli mukava ja kattoikkuna toi aneemiseen koppiin valoisuutta. Huoneesta löytyi myös oma suihku.
salzburg-yoho-hostel

 

salzburg-mozart

 

salzburg-interrail

Jatkuva matkustaminen vaati veronsa enkä menopäivänä jaksanut lähteä edes kaupungille. Vaikka en ollut tarvinnut saksan kieltä moneen vuoteen, muistui se äkkiä mieleen. Yllätyin positiivisesti, miten paljon ymmärsin junien kuulutuksista ja erilaisista opasteista. Tanssikoulujen nettisivuja selatessa tuntui välillä kuin olisi lukenut englantia. Oma saksantuotanto vaatii vielä harjoitusta, mutta ymmärtämisellä pääsee jo pitkälle.

 

salzburg-interrail

Kokonaisena Salzburg-päivänä kiertelin kaupungilla ja kävin dirndl-liikkeissä hypistelemässä mekkoja. Yhdessä kaupassa mies sovitti mokkanahkahousuja ja naiset kannustivat suomeksi: “Kyllä sun täytyy noi ostaa!”. Kaupan ainut myyjä lähti varastoon etsimään toiselle asiakkaalle lisää kokoja, ja sillä aikaa yksi seurueen naisista jonotti kassalle, jonka vieressä minä satuin olemaan.

 

Nainen totesi ääneen, että myyjä taisi hävitä johonkin. Minä päätin yllättää ja sanoin suomeksi: “se lähti etsimään lisää kokoja”. Naisen ilme oli näkemisen arvoinen ja nahkahousumies sanoi, että nyt ne huutelut kostautuu. Tämän porukan jäsenet olivat harvoja suomalaisia – elleivät ainoita – joihin kuukauden aikana törmäsin. Reilin keskivaiheita varjosti harmaa ja sateinen sää, niin myös Salzburgissa. Tuossa kohtaa alkoi jo tuntua, että kunpa pääsisi Italian lämpöön. Sitä ei tarvinnut kauaa odottaa, sillä Salzburgista reitti vei Venetsiaan.

Interrail osa 10: Bratislava, Linz & Ebensee

17.9. Bratislava
Koko matkan Budapestista Bratislavaan kuuntelin samassa loossissa istuvan unkarilaisen pariskunnan taukoamatonta höpötystä. Unkarin kieli on väsyttävän kuuloista, samaan tyyliin kuin tsekki tai puola. Unkarista ei saa mistään kiinni, se on sellaista örösmartystöröz-möngerrystä. No, yritin sulkea korvani ja vihdoin olin Bratislavan asemalla. Kaupunki teki heti suuremman vaikutuksen kuin Budapest (kuvat eivät ole parhaimmasta päästä).

bratislava-botel-marina

bratislava

Asemalta sai tarpoa majapaikkaani jonkin verran, mutta kerrankin pääsin perille ensiyrittämällä intuitiota seuraamalla. Botel Marina oli kelluva hotelli eli vanha pikkuinen laiva ankkuroituna Tonavan rantaan. Asiakaspalvelu ei ollut erikoista ja yöunia häiritsi naapurien tömistely hyttikäytävällä, mutta laiva oli hauska vaihtoehto perinteiselle hostellille. Bratislavan keskusta ei ole mikään järisyttävän suuri ja yhden vuorokauden pysähdys oli minulle riittävä. En tehnyt mitään erikoista, käppäilin vain päämäärättömästi pitkin kaupunkia.
18.9. Linz
Juna Linziin lähti eri asemalta kuin mihin olin edellisenä päivänä saapunut. Olin varannut reilusti aikaa aseman etsimiseen, mutta silti meinasi tulla kiire! Mitään kylttejä ei ollut missään. Sittenkin kun näkyi raiteita, itse asemaa ei näkynyt. Ehdin junaan viime minuuteilla ja selvisin Linziin aikataulussa. Linz oli hieno, juuri sellaista perinteisen näköistä Itävaltaa. Ohjelmaani kuului samanlaista haljuilua kuin Bratislavassa.
interrail-linz

 

Vaikka huonekuvauksessa lukee own bathroom, se saattaa silti olla vain suihkukoppi huoneen nurkassa:

linz-hotelli

19.9. Ebensee
Vielä perinteisempää Itävalta-tunnelmaa löytyi Ebenseestä, joka oli todella pikkuinen kaupunki vuorten keskellä. Tuntemattomat vastaantulijat tervehtivät iloisesti “Grüss gott!”, johon en aluksi tajunnut edes vastata. Jotkut puhuivat niin erikoista saksan murretta, ettei heidän puheestaan tunnistanut yhtään sanaa. Majoituin Landhotel Post Ebenseessä ja huoneestani avautui upea näköala:

 

ebensee-interrail

Ebenseeläiset ovat kovia kaahaamaan liikenteessä, mutta jos he huomaavat jalankulkijan edes vilkaisevan suojatielle päin, he iskevät jarrut pohjaan! Jos joku on seurannut Lemmen viemää -sarjaa, Ebenseessä oli paljon eläviä esimerkkejä Herra Pachmeyerista – siis pyöräileviä sulkahattuisia papparaisia.

ebensee-interrail

Suosituimmat ruokakaupat näyttivät olevan Billa ja Spar. Lidlit olivat yleensä kauempana keskustoista enkä törmännyt niihin kovin usein. Ebenseessä tein rinkastani löydön: olin kantanut mukanani melkein kaksi viikkoa puolalaista tomaattikastikepurkkia ja tsekkiläistä makaronipussia. Lopulta tuhosin ne vasta Italiassa reilin loppupuolella.
Edellinen osa: Interrail – Budapest

Interrail osa 9: Budapest

15.-16.9. Budapest
Jälleen oli aika istua junassa, tällä kertaa vain kolme tuntia välillä Wien-Budapest. Metrokarttaa sai hetken aikaa tavata, vaikka linjoja oli vain pari. Ahtaanpaikankammoisia saattaisi hirvittää Budapestin metrossa, sillä se tuntui jotenkin hirveän kapealta ja juna rymisi minkä kerkesi kulkiessaan läpi hämyisten asemien. Majoituin Caterina Guesthouse and Hostelissa, jossa yksi yö aamiaisineen maksoi 22 euroa. Taas kerran olin vaikeuksissa etsiessäni pientä ovea, josta majapaikkaan pääsee. Kävelin katua edestakaisin ja tavasin kadunnumeroita, mutta etsimääni ei tuntunut löytyvän.

budapest_hotelli

Kuten aina, oikea ovi lopulta löytyi ja läksin kiipeämään portaita ylös. Vastaanotto oli todella ystävällinen. Huone oli lähes ilmainen, mutta todella karu. Yhteisen kylppärin lukko oli epämääräinen, enkä tiedä saiko sitä todella lukkoon vai ei. Pitkälle yömyöhään respan ihminen siirteli jatkuvasti huoneeni vieressä olevia tietokonetuoleja ja kolisteli kaikenlaista. Sijainti oli kuitenkin erinomainen, hostelli oli yhdellä pääkaduista ja aivan Sparin naapurissa.
budapest
Respan tyyppi muistutti, että metroon mentäessä on aina oltava lippu valmiiksi ostettuna. Ajattelin, että eihän tässä mitään, reilikortilla selvitään. Mutta tarkistaessani asian se ei käynytkään metroon, eikä se olisi käynyt Berliinin ja Wienin U-Bahneihinkaan, vaikka niillä ajelin kilometritolkulla! Olin siis matkustanut pummilla minkä kerkesin, mutta se oli täysin tahatonta. Budapestissa ostin sitten tunnollisesti joka kerta lipun.
budapest_kartta

 

Budapest oli selvästi koko interreilin suurin pettymys. Jälkiviisaana on helppo todeta, että Unkari-koukkauksen olisi voinut pudottaa reitiltä pois. Sieltä ei jäänyt mitään käteen. Olen kirjoittanut päiväkirjaani etten tietäisi mitä tekisin pidennetyllä viikonlopulla Budapestissa, toisin kuin vaikka Berliinissä, jossa vierailu tuntui vain pintaraapaisulta.

 

Seuraava osa: Interrail – Bratislava, Linz & Ebensee

Edellinen osa: Interrail – Wien & Melk