Takapainoiset koukkupolvet

Yleensä tanssitauot ovat tehneet hyvää. Marraskuussa harjoituksiin tuli reilun viikon tauko, mikä sai yllättäen pahaa jälkeä aikaiseksi. Tauon jälkeen sambassa polveni eivät suoristuneet missään kohtaa, samoin cha chata tanssin koukkupolvilla. Koukkupolvi-cha chasta pelästyneenä tanssini muuttui sitten pingviinimäiseksi, kun yritin pitää polvia liiankin suorassa.
Rumba oli tönkköä ja vastikään löytämäni jalalle asettuminen hävisi kokonaan. Että tällainen kausi. Tauon jälkeen tilanne toki parantui, mutta vähän jäi epävarma olo, kun jo opitut asiat vain hävisivät noin lyhyessä ajassa. Nythän tässä on taas ollut parin viikon harjoitustauko, joten saa nähdä, miten tämän illan harkoissa käy!
tanssitauko

Ennen kilpatanssia olen luultavasti tanssinut cha chata vuorotellen koukkupolvena ja pingviininä, koska en ole tiennyt, missä kohtaa polvien pitäisi käydä suorana. Hyvin todennäköisesti nämä tyylit on kruunannut takapainoinen tanssiasento.

Polvien suoristamisen ohella yksi tämän syksyn avainsanoista on ollut etupainoisuus, sekä vakioissa että lattareissa. Pienikin herpaantuminen, niin etupaino on mennyttä ja joku tanssissa alkaa tökkiä. Oikea tanssiasento ei todellakaan automatisoidu hetkessä, vaan sitä saa olla joka tunti useaan kertaan korjaamassa. Eikä olla vielä päästy lähellekään ns. lopullisia tanssiasentoja – esim. vakioissa en kaarra selkää taakse melkein ollenkaan.

Jive kuulemma parantuu koko ajan, mutta minusta se menee aina vain samalla tavalla. Lopussa kunto loppuu kesken ja polvien nosto hiipuu. Seuraava tavoite on saada ylävartaloa mukaan eli  mm. yksityistunneilla paljon harjoiteltuja kylkien venytyksiä.

Yksityistunneilla on siis pysytty enimmäkseen perustekniikan parissa. Cha chata harjoitellessa oli jännä huomata, että enää reilu lantion kierto ei tuntunut siltä, että selkä katkeaa. Kuuluisassa keskivartalossa ja etupainoisuudessa voisi olla tapahtunut parannusta. Ehkä tämän syksyn ykkösjuttu oli, että sain ensimmäistä kertaa lattareissa oikeanlaista liikettä myös ylävartaloon. Kropassa on niin monta eri pistettä, joista joku painuu sisään, joku venyy ulos, joku venyy sivulle… Näiden hallinta yhtä aikaa vaatii tiukkaa keskittymistä.

Työkuorma töissä laannutti loppusyksystä innostusta lähteä enää yksin salille harjoittelemaan, ja bloginkin päivitys hiipui. Näköpiirissä on helpotusta tilanteeseen, ja kevätkaudella on kyllä tavoitteena treenata perustekniikkaa ihan yksinäänkin. Eihän liikkeiden automatisointi vaadi kuin (oikeanlaisia) toistoja. 

Hyvää ja tanssillista uutta vuotta!

Jotain uutta ja jotain vanhaa

Vakiot

Viime viikolla vakioiden tanssimisesta ei meinannut tulla mitään. Etenkin inhokkini tango oli tuskaisen vaikeaa. Tyypillinen ongelma on, että oikea käsi valahtaa aina alas, eikä kyynärpää pysy ylhäällä. Vaikka lähtöasennossa olen mieheen nähden vasemmalla puolella, tanssin lomassa onnistun hivuttautumaan keskelle. Promenadin avauksessa pääni painuu eteenpäin ja vedän miestä mukanani liian aikaisin liikkeelle…

..kunnes toissapäiväisellä tunnilla tanssiasento olikin yhtäkkiä selkeästi parempi kuin viime viikolla (ja vielä yhtään tässä välissä harjoittelematta). Kun asiat eivät vielä ole lihasmuistissa, on joskus ihan vain tunnista kiinni, milloin jokin onnistuu ja milloin ei. Tangon tanssiasentoon yritän jatkossa kiinnittää erityistä huomiota, koska rytmin lisäksi kaikki lähtee siitä.

Hitaassa valssissa korjattiin joidenkin kuvioiden suuntia, mikä lyhensi kulkemaani matkaa ja helpotti siten tanssia. Seuraavaksi tärkein asia olisi keskittyä kolmosiskuun, joka menee edelleen ohi ja ykkösellä ollaan liian aikaisin. Tanssiessa tuntuu, ettei kolmosella ehdi laskutua kunnolla, vaikka todellisuudessa aikaa olisi vaikka kuinka.

Slowfox menee nyt kuulemma E-luokan tyylillä eli periaatteessa rytmiin, muttei kuitenkaan oikeaan rytmiin. Se foksimainen, viipyilevä askellus löytyy sitten joskus, mutta slowfox ei ole nyt opeteltavien tanssilajien kärjessä.

Lattareissa korjaukset ovat olleet enemmän pienempiä: huiskussa jalkaterät auki, opening outissa lyhyempi askel sivulle, natural topissa kuljetun kehän pienentäminen, botafogossa kääntyminen menosuuntaan… Lattareiden tanssiminen tuntuu pääosin hyvältä, ja lattariharkoissa on tosi kiva käydä.

Yksityistunnit

Edellisellä yksityistunnilla käytiin jälleen kerran koko tunti samban perustekniikkaa. Vaikka samoja asioita käydään jatkuvasti läpi, aina oppii jotain uutta. Esimerkiksi nyt perustekniikkaa harjoiteltiin pitkästä aikaa huiskuun, ja vatsalihasten rutistus + alaselän pyöristäminen aukesi jotenkin uudella tavalla.Tyypillistä kilpatanssille on yhtäkkiä tajuta jokin uusi asia, ja hetken päästä tajuta, että tästähän on jo kaksi vuotta jauhettu, mutta en ole vain aiemmin saanut ajatuksesta kiinni!Sambaa pitäisi nyt malttaa harjoitella todella hitaasti, jotta tekniikat saisi tanssiin mukaan. Siitä sen pitäisi vähitellen harjaantua ja myöhemmin pystyisi hallitsemaan enemmän tekniikkaa myös oikeaan tempoon tanssittuna.  Ryhmätunneilla tulee enimmäkseen tanssittua oikeisiin tempoihin, jolloin kaikki vähänkään vaativammat tekniikat saa unohtaa kokonaan.

Koukkupolvisambaa

Mitä kuuluu kilpatanssille? Vakiotanssit tuntuvat junnaavan paikallaan.  Edistyminen on hidasta, ja usein turhauttaa. Pelkkä tanssiasento – saatikka sen kannattelu – on megalomaanisen vaikea verrattuna lattareihin. Käsivarret romahtavat, lantio kääntyy väärään suuntaan, tangon terävyys on hukassa…

Lattareita pystyy tanssimaan ihan eri tavalla, vaikka tekemistä niissäkin riittää. Seuraavassa tiivistettynä viime viikkojen havaintoja ja ohjeita:

Samba

– Pahimmillaan jalat eivät suoristu muuta kuin huiskuissa, jolloin tulee humppasambavaikutelma. Tämä on ehkä tämän hetken ykkösjuttu, joka tulisi korjata.

– Muuten samban kanssa mennään kuten ennenkin: sambamaisuutta löytyy, baunssi löytyy yleensä, mutta yleisilme on kyllä aika jäykän näköistä. Jos miettii E-luokkaa, siihen nähden samba on minusta ihan ok.
– Travelling volta häiritsee, koska keskittymisen herpaantuessa se on enemmän laukkaamista kuin tanssimista. Huonosti tehty travelling volta on karmean näköistä, mutta jos parempaa ei lähde, niin ei voi mitään. Täytyy vain katsoa peilistä pois päin…

Cha cha

– Jalalle asettuminen puuttuu, jolloin seuraava askel lähtee liian hätäisesti. Rumbassa vastaavaa vikaa.
– Takalukoissa saatan lähteä kaatumaan taaksepäin, vaikka jalan pitäisi mennä edeltä. Tuttu ongelma muista tanssilajeista.

-Hip twististä puuttuu hip twist… Olen lähtenyt oikomaan ja ensimmäinen askel on ok, mutta sen jälkeen ei ole hip twististä tietoakaan. Oho!
– Yleisesti ottaen cha cha ei minun mielestäni näytä peilistä ollenkaan pahalta!

Jive

– Pääni nuokkuu liian edessä, en ymmärrä mikä tässä mättää jatkuvasti
– Rock-askeleella pitäisi olla todella reilu vartalon kierto – nyt ei kierry lähes ollenkaan
– Kädet pitää saada rauhoitettua, nyt liikaa ylimääräistä liikettä
– Kun miettii, miten monia eri jive-tyylejä E-luokassa näkee, siihen nähden olen jopa tyytyväinen omaan jiveeni

Rumba

– Rumbassa on hyvin samantyylisiä ongelmia kuin cha chassa, kuten jalalle asettuminen
– Lantion kasia ei ole vielä ollenkaan, jolloin tanssi ei voi näyttää kovin erikoiselta
– Rumban vaikeus tulee ehkä siitä, että sitä on harjoiteltu D-luokan lattareista selkeästi vähiten. Viime sunnuntaina käytettiin kokonainen yksityistunti pelkkään rumban perusaskeleeseen, mutta tästä lisää seuraavassa postauksessa.

Harjoitellut tanssilajit ovat jo aivan eri näköisiä kuin ennen kilpatanssitunteja. Paljon informaatiota on tarttunut matkaan, ja huomaan, että osa siitä on jo automatisoitunut. Keskivartalon toiminta lattareissa hahmottuu koko ajan paremmin, eikä tanssiasennon etsimisessä ole enää yhtä suuria vaikeuksia. Jopa ensimmäisillä kilpatanssitunneillani ihmettelemä lause “sormenpäiden jäntevyys lähtee selästä” tuntuu yhtäkkiä ihan luonnolliselta.

Testissä Bailatino

Työkaverin suosituksesta kävin kuluneella viikolla testaamassa bailatinoa Tiinan Treenipalveluissa. En ole käynyt kyseisellä salilla aiemmin, koska minuahan ei tunnetusti saa lähellekään kuntosalia. Bailatinon takia tein nyt poikkeuksen. Tilat ovat siistit ja pukuhuoneessa on lukolliset kaapit samaan tyyliin kuin uimahallissa. Tunti maksoi 8e, tai 10 kerran kortilla 7e/h.

Ymmärrän hyvin bailatinon suosion. Siellä saa ottaa kanta-askelia ja muutenkin mennä miten itse tykkää. Reggeaton vaikutti hölmöltä, mutta kilpalattareita oli vaihtelun vuoksi kiva käydä tanssimassa vähän rennommalla otteella. Vetäjä oli innostava ja sai porukan hyvin mukaan.

Koreografioissa oli joitain osioita suoraan kilpatanssista, mutta tyyli oli vapaa. Ohjaajalla on kilpatanssitausta, ja muita tanssijoita katsellessa näki, että tekniikkaa on jossain määrin käyty läpi. Tekniikka ei kuitenkaan ole pääosassa.

 

Joissain lajeissa oli pitkiäkin koreografioita, ja näin loppukaudesta mukaan hypänneenä oli pieniä muistamisvaikeuksia. Tiedättekö tunteen, kun menee ryhmäliikuntatunnilla eri suuntaan kuin muut? Alkukaudesta tahti on paljon rauhallisempi ja lajeja/koregrafioita käydään hitaasti läpi. Koreografioiden muistaminen on minun heikko alueeni, joten bailatinossa tulee hyvää harjoitusta siihen.

Vaatetukseksi käy ihan perus urheiluvaatteet. Enemmistöllä oli jonkinlaiset tanssilenkkarit tai -tossut, mutta minä suosin korollisia harjoituskenkiä, kun kerran lattareita tanssitaan. Pieni naamapyyhe ei ole tunnilla pahitteeksi, vaikka salin nurkassa onkin iso tuuletin.

Ajattelin jatkaa bailatinossa käymistä edes parina kertana kuussa ihan kuntoilun vuoksi. Samalla pystyy tietysti treenaamaan kilpatanssitekniikkaa. Muu kuntoliikunta ei edelleenkään nappaa, joten tällainen tanssillinen tunti on ainut keino saada itsensä liikkeelle kilpatanssiharjoitusten ohella. Myös “oma” seurani Ulmala tarjoaa bailatino-tunteja, joita meinasin käydä kokeilemassa jossain vaiheessa.

 

Hyvää bilemusaa

Tiistaisin menen harkkoihin suoraan töistä, ja ehdin evästää rauhassa ennen tunnin alkua. Samoihin aikoihin aulassa on balettituntia odottavia tyttöjä. Kun eräänä päivänä salissa lähti soimaan paso doble,  tytöt huudahtivat: “hyvää bilemusaa!”

Täällä ollaan siis edelleen, vaikkei postauksia ole vähään aikaan kuulunut! Harjoituksia on ollut normaaliin tapaan kolmesti viikossa.

Hitaassa valssissa on tapahtunut selkästi havaittava edistys, sillä ensimmäistä kertaa tila loppui nurkissa kesken. Tämä tarkoittaa sitä, että askelpituus on kasvanut eli jotain on tehty oikein. Ohjaajan mukaan askelpituudessa on silti vielä 20 cm kasvattamisen varaa. Pitkillä askelilla valssi näyttää paljon kauniimmalta, mutta aluksi on lähdettävä liikkeelle miniaskeltöpöttelystä. Tanssitekniikan parantuessa askelia pystyy pidentämään.
Lattareissa olen jostain syystä alkanut tehdä vakiolukkoja lattarilukkojen sijaan (tai ehkä olen aina tehnyt vakiolukkoja). Rumbassa olen “hypännyt” suoraan neloselle, jolloin tanssista puuttuu kohta, jossa paino on molemmilla jaloilla. Spiral horjuu edelleen ja harjoittelu jatkuu…

Torstain lattaritunnilla selkeytyi, kuinka spin/kädenalitus kannattaa tehdä. Jos naisen kädessä on riittävä paine, miehen ei tarvitse tehdä juuri mitään. Vain viedä käsi ihan vähän taakse ja sitten ihan vähän eteen. Myös minusta tuntui, että juuri mitään ei tarvinnut tehdä, ja silti pyörähdin tosi helpon tuntuisesti ympäri. Tämä oli ihan huippujuttu! Jatkuvasti huomaa, kuinka on tehnyt turhaan ylimäääräistä työtä.

Yksityistunnilla jätettiin vakiot hautumaan ja jatkettiin taas lattareiden pariin. Tanssiasento löytyi paljon helpommin kuin syksyllä, mutta käsivarsien kannattelussa ja suuntaamisissa on edelleen ongelmaa. Kilpatanssiasento koostuu todella monesta pienestä palasesta. Kroppaa pitää venyttää ja kiertää tietyistä kohdista tiettyihin suuntiin.

Lattariasennon yksi osa-alue on hyökkäävä vaikutelma, ja tätä harjoiteltiin mallilla ‘Kuka on Suomen paras ekonomi!’ Verrattuna vuoden takaiseen pökkelöintiin, nyt saan ihan itse itseni lattarimaiseen asentoon. Edistyksellistä oli, että lähdettyäni tanssimaan huiskuja, sain jopa pidettyä tämän tanssiasennon. Vaikka joskus turhauttaa, siinä se tanssi paranee pienin askelin.