Interrail osa 12: Venetsia & Riomaggiore

venetsia-italia
23.-25.9. Venetsia
Poistuin Salzburgista jo 6.12 lähtevällä junalla, koska matkanteko Venetsiaan kesti yli 7 tuntia. Heti, kun juna pääsi Italian puolelle, ensimmäisellä asemalla seistiin melkein tunti. Italiassa ei pääse edes laiturille ilman lippua, sillä kongissa on tarkastajia plus henkilökohtainen opastus oikealle raiteelle. Juuri kun olin Italian puolella saanut tehtyä junan vaihdon ja istuttua paikalleni, viereinen matkustaja näytti lippuaan ja kysyi meneekö juna hänen pääteasemalleen. Paha sanoa, varsinkaan italiaksi!
Ensimmäinen päivä Venetsiassa meni ruuanhakuun ja pyykinpesuun. Sain myös vihdoin tuhottua reilut pari viikkoa rinkassa kulkeneet puolalaiset ja tsekkiläiset ruokatarvikkeet. Kyllä kannatti raahata puolta kiloa ylimääräistä selässä…
interrail-eväät

 

venetsia-hotelli

venetsia-interrail

venetsia-interrail

Hotellini sijaitsi 10 minuutin junamatkan päässä Venetsian keskustasta, mikä oli järkevää, sillä huonehinnat ovat “varsinaisessa” Venetsiassa huippuluokkaa. Heti toisen päivän aamuna lähdin tutustumaan kanavien ihmeelliseen maailmaan. Täytyy sanoa, että Venetsia on oikea eksyjän paratiisi: kartat ovat sokkeloisia ja  umpikujia on kaikkialla! Venetsiassa sai kulumaan paljon aikaa pelkästään kuljeksimalla ympäriinsä. Maisemat olivat katselemisen arvoisia, ja Venetsia oli yksittäisistä reilikohteista hienoin. Gondoliajelulla en käynyt niiden hintavuuden vuoksi.

Etsi halvat lennot, hotellit ja vuokra-autot*

Riomaggiore
Riomaggiore toimi välietappina ennen reilin päätekohdetta Roomaa. Jos nyt lähtisin reilaamaan, jättäisin koko Riomaggioren välistä. Sitä hehkutettiin ainakin VR:n interrail-sivuilla, mutta loppujen lopuksi siellä ei ollut muuta erikoisempaa nähtävää kuin tämä maisema:

 

interrail-riomaggiore

Riomaggioressa meinasi iskeä hotellia etsiessä kunnon tuskanhiki. Kävelin pääkatua aina vain ylemmäs (Riomaggiore sijaitsee sairaan jyrkällä vuorenrinteellä), mutta oikeaa kadunnimeä ei näkynyt missään. Läksin kävelemään takaisin alas, ja pitkän ihmettelyn jälkeen tajusin, että “kadut” ovatkin niitä pikkuruisia sivukujia, joissa mahtuu sivusuunnassa kävelemään yksi ihminen kerrallaan. Oikea katu löytyi ja niin myös talonnumero sekä hotelli La Casa di Venere.

la-casa-di-venere

Hotellin varausohjeissa pyydettiin ilmoittamaan saapumisaika, joten olin laittanut monta tuntia etukäteen tiedon saapumisajastani. Omistajaa ei näkynyt eikä kuulunut, joten soitin hänelle. “Three minutes” venyi puoleen tuntiin, mutta sain kuin sainkin avaimen huoneeseeni. Tämä omistaja oli siihen mennessä ainut ystävällinen asiakaspalvelija Italiassa. Sivukuja oli rauhallinen ja sänky pehmoinen – hyvät yöunet oli siis taattu.
En olisi hirveästi menettänyt, vaikka olisin jatkanut Venetsiasta suoraan Roomaan. Riomaggiorea voi suositella kuntoilijoille, jotka haluavat patikoida pitkin vuorenrinteitä ja jyrkkiä portaita. Tällaista maisemaa nimittäin Riomaggioressa riittää kyllästymiseen asti:

riomaggiore-portaat

*Tämä postaus sisältää affiliate-linkkejä

Seuraava osa: Interrail – Rooma

Edellinen osa: Interrail: Oktoberfest & Salzburg

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *