Interrail osa 6: Brno

brno-tsekki
Berliinistä otin suunnaksi Krakovan, mutta yöjunat eivät houkutelleet, joten tein pienen välipysähdyksen Tsekissä Brnon kaupungissa. Alkuperäinen suunnitelma oli pysähtyä Varsovassa, mutta koska en ollut koskaan käynyt Tsekissä, muutin hieman reittiä.
8.9. Brno
EuroCity-juna Berliinistä Brnoon kulki vajaat 8 tuntia. Paikkavaraus ei tainnut olla pakollinen, mutta maksoin 4,50 euroa siitä, että saan istua rauhassa omalla paikalla. Se oli fiksua, koska juna oli täynnä ja ilman paikkaa matkustaneet saivat seilata jatkuvasti ympäriinsä.

 

Berliinin päärautatieaseman alin kerros
Berliini_junaeväät
Matkaevääksi nappasin asemalta pizzapalan, kinkkusalaattia ja jugua.
 
Kahdeksan tunnin matkalla heräsi ajatus netissä surffaamisesta, mutta VR-tyylisestä ilmaisesta junaverkosta ei ollut tietoakaan, paitsi Itävallassa. Asemien ilmaisissa wlaneissa oli usein 30 minuutin rajoitus, ja niihin piti tilata koodi, jonka sai tekstarilla. Rajoittamattomat yhteydet löytyivät osasta majapaikkoja ja yksittäisistä kauppakeskuksista. Brno kuitenkin yllätti tarjoamalla kaupungilla ilmaisen nettiyhteyden!

Brno_kaupunki

Brnossa hostellin löytäminen kävi yllättävän helposti. Hintataso oli todella edullinen ja kaupunki näytti hienolta. Tsekistä jäi olo, että sinne pitää tehdä myöhemmin oma pidempi reissu. Ainut miinus oli tsekin kieli, jota ei jaksaisi kuunnella. Tsekki, puola, venäjä ja unkari ovat kieliä, joiden kuuntelemisessa sietoraja tulee äkkiä vastaan. Rahaa en vaihtanut, koska Tesco-ruokakaupoissa kävivät eurot. Vaihtorahat sai paikallisena valuuttana ja ne tuhlasin take away -sapuskaan.
Brno_hostelli
Näkymä hostellihuoneen ikkunasta
Läksin illalla ruuanhakumatkalle ja huomasin erään grillin luukun luona pitkän jonon. Se on yleensä hyvä merkki, joten jäin jonon jatkeeksi. Tilasin kahden euron tuplajuustohampurilaisen ja se paljastui kahden jättipihvin jättihampurilaiseksi. Painoa tekeleellä oli reilusti ja nälkä ei todellakaan jäänyt.

Brno_tuplajuusto

Junalla Keski-Euroopassa -erikoisuus
Tällä ensimmäisellä pitkällä junalegillä tutustuin uuteen tervehtimiskulttuuriin, joka oli voimassa koko matkan Italiaan asti. Nimittäin samaan loossiin tai esimerkiksi neljän hengen penkkiryhmään tulijat tervehtivät. Kun he jäivät junasta pois, he sanoivat näkemiin tai toivottivat hyvää matkaa. Aina. Vaikka olisi istuttu monta tuntia nokikkain eikä oltaisi puhuttu mitään muuta, tervehdykset hoidettiin. Niin kiireistä bisnesmiestäkään ei löytynyt, ettei olisi ehtinyt moikata.

 

Aluksi en tajunnut, että minua puhutellaan, enkä osannut vastata mitään. Pitivät varmaan töykeänä ja ylimielisenä. Olen matkustanut Suomessa paljon junalla eikä meillä ole samanlaista sisäänrakennettua tervehdys-ominaisuutta. Joskus kaukojunissa tervehditään viereen istuessa, mutta harvoin lähtiessä. Usein ei kummassakaan.
Seuraava osa: Interrail – Krakova
Edellinen osa: Interrail – Berliini

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *