Jotain uutta ja jotain vanhaa

Vakiot

Viime viikolla vakioiden tanssimisesta ei meinannut tulla mitään. Etenkin inhokkini tango oli tuskaisen vaikeaa. Tyypillinen ongelma on, että oikea käsi valahtaa aina alas, eikä kyynärpää pysy ylhäällä. Vaikka lähtöasennossa olen mieheen nähden vasemmalla puolella, tanssin lomassa onnistun hivuttautumaan keskelle. Promenadin avauksessa pääni painuu eteenpäin ja vedän miestä mukanani liian aikaisin liikkeelle…

..kunnes toissapäiväisellä tunnilla tanssiasento olikin yhtäkkiä selkeästi parempi kuin viime viikolla (ja vielä yhtään tässä välissä harjoittelematta). Kun asiat eivät vielä ole lihasmuistissa, on joskus ihan vain tunnista kiinni, milloin jokin onnistuu ja milloin ei. Tangon tanssiasentoon yritän jatkossa kiinnittää erityistä huomiota, koska rytmin lisäksi kaikki lähtee siitä.

Hitaassa valssissa korjattiin joidenkin kuvioiden suuntia, mikä lyhensi kulkemaani matkaa ja helpotti siten tanssia. Seuraavaksi tärkein asia olisi keskittyä kolmosiskuun, joka menee edelleen ohi ja ykkösellä ollaan liian aikaisin. Tanssiessa tuntuu, ettei kolmosella ehdi laskutua kunnolla, vaikka todellisuudessa aikaa olisi vaikka kuinka.

Slowfox menee nyt kuulemma E-luokan tyylillä eli periaatteessa rytmiin, muttei kuitenkaan oikeaan rytmiin. Se foksimainen, viipyilevä askellus löytyy sitten joskus, mutta slowfox ei ole nyt opeteltavien tanssilajien kärjessä.

Lattareissa korjaukset ovat olleet enemmän pienempiä: huiskussa jalkaterät auki, opening outissa lyhyempi askel sivulle, natural topissa kuljetun kehän pienentäminen, botafogossa kääntyminen menosuuntaan… Lattareiden tanssiminen tuntuu pääosin hyvältä, ja lattariharkoissa on tosi kiva käydä.

Yksityistunnit

Edellisellä yksityistunnilla käytiin jälleen kerran koko tunti samban perustekniikkaa. Vaikka samoja asioita käydään jatkuvasti läpi, aina oppii jotain uutta. Esimerkiksi nyt perustekniikkaa harjoiteltiin pitkästä aikaa huiskuun, ja vatsalihasten rutistus + alaselän pyöristäminen aukesi jotenkin uudella tavalla.Tyypillistä kilpatanssille on yhtäkkiä tajuta jokin uusi asia, ja hetken päästä tajuta, että tästähän on jo kaksi vuotta jauhettu, mutta en ole vain aiemmin saanut ajatuksesta kiinni!Sambaa pitäisi nyt malttaa harjoitella todella hitaasti, jotta tekniikat saisi tanssiin mukaan. Siitä sen pitäisi vähitellen harjaantua ja myöhemmin pystyisi hallitsemaan enemmän tekniikkaa myös oikeaan tempoon tanssittuna.  Ryhmätunneilla tulee enimmäkseen tanssittua oikeisiin tempoihin, jolloin kaikki vähänkään vaativammat tekniikat saa unohtaa kokonaan.

Hyvää bilemusaa

Tiistaisin menen harkkoihin suoraan töistä, ja ehdin evästää rauhassa ennen tunnin alkua. Samoihin aikoihin aulassa on balettituntia odottavia tyttöjä. Kun eräänä päivänä salissa lähti soimaan paso doble,  tytöt huudahtivat: “hyvää bilemusaa!”

Täällä ollaan siis edelleen, vaikkei postauksia ole vähään aikaan kuulunut! Harjoituksia on ollut normaaliin tapaan kolmesti viikossa.

Hitaassa valssissa on tapahtunut selkästi havaittava edistys, sillä ensimmäistä kertaa tila loppui nurkissa kesken. Tämä tarkoittaa sitä, että askelpituus on kasvanut eli jotain on tehty oikein. Ohjaajan mukaan askelpituudessa on silti vielä 20 cm kasvattamisen varaa. Pitkillä askelilla valssi näyttää paljon kauniimmalta, mutta aluksi on lähdettävä liikkeelle miniaskeltöpöttelystä. Tanssitekniikan parantuessa askelia pystyy pidentämään.
Lattareissa olen jostain syystä alkanut tehdä vakiolukkoja lattarilukkojen sijaan (tai ehkä olen aina tehnyt vakiolukkoja). Rumbassa olen “hypännyt” suoraan neloselle, jolloin tanssista puuttuu kohta, jossa paino on molemmilla jaloilla. Spiral horjuu edelleen ja harjoittelu jatkuu…

Torstain lattaritunnilla selkeytyi, kuinka spin/kädenalitus kannattaa tehdä. Jos naisen kädessä on riittävä paine, miehen ei tarvitse tehdä juuri mitään. Vain viedä käsi ihan vähän taakse ja sitten ihan vähän eteen. Myös minusta tuntui, että juuri mitään ei tarvinnut tehdä, ja silti pyörähdin tosi helpon tuntuisesti ympäri. Tämä oli ihan huippujuttu! Jatkuvasti huomaa, kuinka on tehnyt turhaan ylimäääräistä työtä.

Yksityistunnilla jätettiin vakiot hautumaan ja jatkettiin taas lattareiden pariin. Tanssiasento löytyi paljon helpommin kuin syksyllä, mutta käsivarsien kannattelussa ja suuntaamisissa on edelleen ongelmaa. Kilpatanssiasento koostuu todella monesta pienestä palasesta. Kroppaa pitää venyttää ja kiertää tietyistä kohdista tiettyihin suuntiin.

Lattariasennon yksi osa-alue on hyökkäävä vaikutelma, ja tätä harjoiteltiin mallilla ‘Kuka on Suomen paras ekonomi!’ Verrattuna vuoden takaiseen pökkelöintiin, nyt saan ihan itse itseni lattarimaiseen asentoon. Edistyksellistä oli, että lähdettyäni tanssimaan huiskuja, sain jopa pidettyä tämän tanssiasennon. Vaikka joskus turhauttaa, siinä se tanssi paranee pienin askelin.

Avain onneen

Perjantaina sain käsiini avaimen (viimeisen vapaan kappaleen!) Vikkarien tanssisalille, joten nyt omatoiminen harjoittelu ei ole enää mistään muusta kuin itsestä kiinni. Kilpatanssijoilla on lupa käydä harjoittelemassa aina, kun saleilla ei ole tunteja tai muuta varattua ohjelmaa. Saleja on kaksi, ja on suht helppoa löytää ajankohta, jolloin vähintään toinen niistä on tyhjä. Viikonloppuisin saleilla ei tapahdu juuri mitään, joten silloin harjoitteluaikaa on tuntitolkulla. Vai mites se olikaan, neljän viikkotunninhan piti riittää minulle..?

Olen tilanteesta aika innoissani – siistiä päästä harjoittelemaan myös itsekseen oikeaan tanssisaliin, jossa on äänentoistolaitteetkin valmiina! Aiemmin käyttämäni koulun liikuntasali oli muuten hyvä, mutta peilien puute oli etenkin aloittelijalle iso miinus. Musiikkipuoli hoitui laittamalla tabletista äänet täysille, mikä ei ollut kaikkein käytännöllisintä. Ennen kaikkea harjoittelemassa voi nyt käydä milloin vain itselle sopii, eikä ole rajoitettu tiettyyn päivään ja kellonaikaan. Tästä se treenaaminen vasta alkaa!

Normaalisti tiistaisin pidetty yksityistunti siirtyi pariin kertaan, mutta lopulta se saatiin pidettyä sunnuntaina. Aiheeksi valittiin taas sama hitaan valssin koreografia. Nyt pääsin kärryille siitä, kuinka weave (tai suomalaisittain ihan vain viivi) tanssitaan! Olen pystynyt seuraamaan sen, mutta oikein tanssiminen on asia erikseen. Tunnin lopussa alkoi tuntua, että hidas valssi lähti oikeasti sujumaan. Yksityistunti on oppimisen kannalta niin parasta.

Viime viikkoisesta Vikkarien vakiotunnista ei ole juuri kerrottavaa, koska silloin tökki suunnilleen kaikki: ei lähtenyt tango, quickstep eikä hidas valssi. Tämän viikon vakioissa ei ollut muita oppilaita, joten kävimme yksityisopetuksena läpi kaikki E-luokan tanssilajit. Tästä tunnista sai paljon irti.
Hitaassa valssissa ei enää tarvinnut koreografialappua, vaan askeleet tulivat jo muistista. Kertaus on tehnyt tehtävänsä, ja tanssi tuntui selvästi helpommalta kuin edellisviikolla. Kaiken lisäksi ohjaaja kehui kehräkäännöstäni hyväksi!

Quickstepissä tuli jälleen kerran huomattua, että naisen on tärkeää pysyä omalla puolellaan. Jos yrittää tanssia liian suoraan vastakkain, jalat kolisevat yhteen. Jalat olisi myös tärkeää saada ojennettua suoraksi, mutta se tuntuu hankalalta, jos mies on suoraan edessä. Kun eri asioita yrittää miettiä quickstepin lomassa, nopeassa rytmissä pysyminen on vaikeaa, se vain jossain vaiheessa karkaa. Jos tanssii rytmiin, tanssi karkaa 🙂

Quickstepin harjoittelu on hauskaa, mutta tango kiinnostaa joka tunti aina vain vähemmän, ei jotenkaan jaksaisi. Siitä on tullut yliannostus jo lavatansseissa. Tango sattuu kuitenkin kuulumaan E-luokkaan, joten jos mielii kilpailla, tangoakin on treenattava, joskus.