Takapainoiset koukkupolvet

Yleensä tanssitauot ovat tehneet hyvää. Marraskuussa harjoituksiin tuli reilun viikon tauko, mikä sai yllättäen pahaa jälkeä aikaiseksi. Tauon jälkeen sambassa polveni eivät suoristuneet missään kohtaa, samoin cha chata tanssin koukkupolvilla. Koukkupolvi-cha chasta pelästyneenä tanssini muuttui sitten pingviinimäiseksi, kun yritin pitää polvia liiankin suorassa.
Rumba oli tönkköä ja vastikään löytämäni jalalle asettuminen hävisi kokonaan. Että tällainen kausi. Tauon jälkeen tilanne toki parantui, mutta vähän jäi epävarma olo, kun jo opitut asiat vain hävisivät noin lyhyessä ajassa. Nythän tässä on taas ollut parin viikon harjoitustauko, joten saa nähdä, miten tämän illan harkoissa käy!
tanssitauko

Ennen kilpatanssia olen luultavasti tanssinut cha chata vuorotellen koukkupolvena ja pingviininä, koska en ole tiennyt, missä kohtaa polvien pitäisi käydä suorana. Hyvin todennäköisesti nämä tyylit on kruunannut takapainoinen tanssiasento.

Polvien suoristamisen ohella yksi tämän syksyn avainsanoista on ollut etupainoisuus, sekä vakioissa että lattareissa. Pienikin herpaantuminen, niin etupaino on mennyttä ja joku tanssissa alkaa tökkiä. Oikea tanssiasento ei todellakaan automatisoidu hetkessä, vaan sitä saa olla joka tunti useaan kertaan korjaamassa. Eikä olla vielä päästy lähellekään ns. lopullisia tanssiasentoja – esim. vakioissa en kaarra selkää taakse melkein ollenkaan.

Jive kuulemma parantuu koko ajan, mutta minusta se menee aina vain samalla tavalla. Lopussa kunto loppuu kesken ja polvien nosto hiipuu. Seuraava tavoite on saada ylävartaloa mukaan eli  mm. yksityistunneilla paljon harjoiteltuja kylkien venytyksiä.

Yksityistunneilla on siis pysytty enimmäkseen perustekniikan parissa. Cha chata harjoitellessa oli jännä huomata, että enää reilu lantion kierto ei tuntunut siltä, että selkä katkeaa. Kuuluisassa keskivartalossa ja etupainoisuudessa voisi olla tapahtunut parannusta. Ehkä tämän syksyn ykkösjuttu oli, että sain ensimmäistä kertaa lattareissa oikeanlaista liikettä myös ylävartaloon. Kropassa on niin monta eri pistettä, joista joku painuu sisään, joku venyy ulos, joku venyy sivulle… Näiden hallinta yhtä aikaa vaatii tiukkaa keskittymistä.

Työkuorma töissä laannutti loppusyksystä innostusta lähteä enää yksin salille harjoittelemaan, ja bloginkin päivitys hiipui. Näköpiirissä on helpotusta tilanteeseen, ja kevätkaudella on kyllä tavoitteena treenata perustekniikkaa ihan yksinäänkin. Eihän liikkeiden automatisointi vaadi kuin (oikeanlaisia) toistoja. 

Hyvää ja tanssillista uutta vuotta!

Koukkupolvisambaa

Mitä kuuluu kilpatanssille? Vakiotanssit tuntuvat junnaavan paikallaan.  Edistyminen on hidasta, ja usein turhauttaa. Pelkkä tanssiasento – saatikka sen kannattelu – on megalomaanisen vaikea verrattuna lattareihin. Käsivarret romahtavat, lantio kääntyy väärään suuntaan, tangon terävyys on hukassa…

Lattareita pystyy tanssimaan ihan eri tavalla, vaikka tekemistä niissäkin riittää. Seuraavassa tiivistettynä viime viikkojen havaintoja ja ohjeita:

Samba

– Pahimmillaan jalat eivät suoristu muuta kuin huiskuissa, jolloin tulee humppasambavaikutelma. Tämä on ehkä tämän hetken ykkösjuttu, joka tulisi korjata.

– Muuten samban kanssa mennään kuten ennenkin: sambamaisuutta löytyy, baunssi löytyy yleensä, mutta yleisilme on kyllä aika jäykän näköistä. Jos miettii E-luokkaa, siihen nähden samba on minusta ihan ok.
– Travelling volta häiritsee, koska keskittymisen herpaantuessa se on enemmän laukkaamista kuin tanssimista. Huonosti tehty travelling volta on karmean näköistä, mutta jos parempaa ei lähde, niin ei voi mitään. Täytyy vain katsoa peilistä pois päin…

Cha cha

– Jalalle asettuminen puuttuu, jolloin seuraava askel lähtee liian hätäisesti. Rumbassa vastaavaa vikaa.
– Takalukoissa saatan lähteä kaatumaan taaksepäin, vaikka jalan pitäisi mennä edeltä. Tuttu ongelma muista tanssilajeista.

-Hip twististä puuttuu hip twist… Olen lähtenyt oikomaan ja ensimmäinen askel on ok, mutta sen jälkeen ei ole hip twististä tietoakaan. Oho!
– Yleisesti ottaen cha cha ei minun mielestäni näytä peilistä ollenkaan pahalta!

Jive

– Pääni nuokkuu liian edessä, en ymmärrä mikä tässä mättää jatkuvasti
– Rock-askeleella pitäisi olla todella reilu vartalon kierto – nyt ei kierry lähes ollenkaan
– Kädet pitää saada rauhoitettua, nyt liikaa ylimääräistä liikettä
– Kun miettii, miten monia eri jive-tyylejä E-luokassa näkee, siihen nähden olen jopa tyytyväinen omaan jiveeni

Rumba

– Rumbassa on hyvin samantyylisiä ongelmia kuin cha chassa, kuten jalalle asettuminen
– Lantion kasia ei ole vielä ollenkaan, jolloin tanssi ei voi näyttää kovin erikoiselta
– Rumban vaikeus tulee ehkä siitä, että sitä on harjoiteltu D-luokan lattareista selkeästi vähiten. Viime sunnuntaina käytettiin kokonainen yksityistunti pelkkään rumban perusaskeleeseen, mutta tästä lisää seuraavassa postauksessa.

Harjoitellut tanssilajit ovat jo aivan eri näköisiä kuin ennen kilpatanssitunteja. Paljon informaatiota on tarttunut matkaan, ja huomaan, että osa siitä on jo automatisoitunut. Keskivartalon toiminta lattareissa hahmottuu koko ajan paremmin, eikä tanssiasennon etsimisessä ole enää yhtä suuria vaikeuksia. Jopa ensimmäisillä kilpatanssitunneillani ihmettelemä lause “sormenpäiden jäntevyys lähtee selästä” tuntuu yhtäkkiä ihan luonnolliselta.

Hentoa baunssia

Samban koreografiaan tuli viime viikolla taas pieni muutos. Travelling voltaa on edelleen vaikeaa tanssia oikean tempoiseen musiikkiin niin, että se näyttäisi edes joltain. Botafogoissakin on pienehkö kiire. Nämä olivat koreografiassa peräkkäin, mutta osuus pilkottiin travelling voltan ja botafogon vuorotteluksi. 

Ohjaajan sanoin kumpikaan kuvioista ei ole niin hyvä, että niitä kannattaisi esitellä pidempään yhtäjaksoisesti. 😂 Olen samaa mieltä! Muutaman testikerran perusteella tämä oli hyvä ratkaisu – nyt tanssi näyttää astetta vähemmän huonolta.

Mutta oli sambassa jotain positiivistakin: ohjaajan mukaan baunssi on vielä hento, mutta se on siellä ja säilyy läpi koko tanssin! 

Jiven Merengue actionista minulle valkeni, että miehen ja naisen askeleet eivät olekaan peilikuvia kuvion loppuosassa chasseiden jälkeen. Naisen ensimmäinen askel otetaan viereen ja toinen viedään menosuuntaan, tämän olen tehnyt juuri päinvastoin. Miehellä on ihan omanlaisensa askellus.

Lisäksi ohjaaja näytti, kuinka Toe heel swivel tehdään oikein. Ja senkin olen tehnyt tähän asti väärin, en ole esim. liikuttanut tukijalkaa ollenkaan.  Kuvio vaatii rautaisen tasapainon, sillä käsillä ei saa ottaa tukea parista.
Foxtrotin opettelulla ei ole vielä kiirettä, mutta sitä on alettu nyt ottaa mukaan harjoituksiin. Se menee sinänsä oikeaan rytmiin, mikä on tietysti se ensimmäinen tavoite. Seuraavaksi ykkösaskelta (slow) pyritään hidastamaan, jotta tanssista tulee foxtrotmaisen näköistä. Liikkeen tulisi säilyä tasaisena slow-quick-quick-askeleista huolimatta, eikä niin kuten aloittelijana automaattisesti tanssii eli liike lähes pysähtyy kakkosiskun ajaksi. 

Vakioiden kohdalla ei tunnu yhtään siltä, että olisi valmis lähtemään kisoihin. Nyt se kostautuu, kun kilpatanssia aloitellessani menin sanomaan ”eihän tango nyt niin vaikeaa voi olla”… Niinpä niin – älä ikinä aliarvioi kilpatanssia.