Koukkupolvisambaa

Mitä kuuluu kilpatanssille? Vakiotanssit tuntuvat junnaavan paikallaan.  Edistyminen on hidasta, ja usein turhauttaa. Pelkkä tanssiasento – saatikka sen kannattelu – on megalomaanisen vaikea verrattuna lattareihin. Käsivarret romahtavat, lantio kääntyy väärään suuntaan, tangon terävyys on hukassa…

Lattareita pystyy tanssimaan ihan eri tavalla, vaikka tekemistä niissäkin riittää. Seuraavassa tiivistettynä viime viikkojen havaintoja ja ohjeita:

Samba

– Pahimmillaan jalat eivät suoristu muuta kuin huiskuissa, jolloin tulee humppasambavaikutelma. Tämä on ehkä tämän hetken ykkösjuttu, joka tulisi korjata.

– Muuten samban kanssa mennään kuten ennenkin: sambamaisuutta löytyy, baunssi löytyy yleensä, mutta yleisilme on kyllä aika jäykän näköistä. Jos miettii E-luokkaa, siihen nähden samba on minusta ihan ok.
– Travelling volta häiritsee, koska keskittymisen herpaantuessa se on enemmän laukkaamista kuin tanssimista. Huonosti tehty travelling volta on karmean näköistä, mutta jos parempaa ei lähde, niin ei voi mitään. Täytyy vain katsoa peilistä pois päin…

Cha cha

– Jalalle asettuminen puuttuu, jolloin seuraava askel lähtee liian hätäisesti. Rumbassa vastaavaa vikaa.
– Takalukoissa saatan lähteä kaatumaan taaksepäin, vaikka jalan pitäisi mennä edeltä. Tuttu ongelma muista tanssilajeista.

-Hip twististä puuttuu hip twist… Olen lähtenyt oikomaan ja ensimmäinen askel on ok, mutta sen jälkeen ei ole hip twististä tietoakaan. Oho!
– Yleisesti ottaen cha cha ei minun mielestäni näytä peilistä ollenkaan pahalta!

Jive

– Pääni nuokkuu liian edessä, en ymmärrä mikä tässä mättää jatkuvasti
– Rock-askeleella pitäisi olla todella reilu vartalon kierto – nyt ei kierry lähes ollenkaan
– Kädet pitää saada rauhoitettua, nyt liikaa ylimääräistä liikettä
– Kun miettii, miten monia eri jive-tyylejä E-luokassa näkee, siihen nähden olen jopa tyytyväinen omaan jiveeni

Rumba

– Rumbassa on hyvin samantyylisiä ongelmia kuin cha chassa, kuten jalalle asettuminen
– Lantion kasia ei ole vielä ollenkaan, jolloin tanssi ei voi näyttää kovin erikoiselta
– Rumban vaikeus tulee ehkä siitä, että sitä on harjoiteltu D-luokan lattareista selkeästi vähiten. Viime sunnuntaina käytettiin kokonainen yksityistunti pelkkään rumban perusaskeleeseen, mutta tästä lisää seuraavassa postauksessa.

Harjoitellut tanssilajit ovat jo aivan eri näköisiä kuin ennen kilpatanssitunteja. Paljon informaatiota on tarttunut matkaan, ja huomaan, että osa siitä on jo automatisoitunut. Keskivartalon toiminta lattareissa hahmottuu koko ajan paremmin, eikä tanssiasennon etsimisessä ole enää yhtä suuria vaikeuksia. Jopa ensimmäisillä kilpatanssitunneillani ihmettelemä lause “sormenpäiden jäntevyys lähtee selästä” tuntuu yhtäkkiä ihan luonnolliselta.

Hyvää bilemusaa

Tiistaisin menen harkkoihin suoraan töistä, ja ehdin evästää rauhassa ennen tunnin alkua. Samoihin aikoihin aulassa on balettituntia odottavia tyttöjä. Kun eräänä päivänä salissa lähti soimaan paso doble,  tytöt huudahtivat: “hyvää bilemusaa!”

Täällä ollaan siis edelleen, vaikkei postauksia ole vähään aikaan kuulunut! Harjoituksia on ollut normaaliin tapaan kolmesti viikossa.

Hitaassa valssissa on tapahtunut selkästi havaittava edistys, sillä ensimmäistä kertaa tila loppui nurkissa kesken. Tämä tarkoittaa sitä, että askelpituus on kasvanut eli jotain on tehty oikein. Ohjaajan mukaan askelpituudessa on silti vielä 20 cm kasvattamisen varaa. Pitkillä askelilla valssi näyttää paljon kauniimmalta, mutta aluksi on lähdettävä liikkeelle miniaskeltöpöttelystä. Tanssitekniikan parantuessa askelia pystyy pidentämään.
Lattareissa olen jostain syystä alkanut tehdä vakiolukkoja lattarilukkojen sijaan (tai ehkä olen aina tehnyt vakiolukkoja). Rumbassa olen “hypännyt” suoraan neloselle, jolloin tanssista puuttuu kohta, jossa paino on molemmilla jaloilla. Spiral horjuu edelleen ja harjoittelu jatkuu…

Torstain lattaritunnilla selkeytyi, kuinka spin/kädenalitus kannattaa tehdä. Jos naisen kädessä on riittävä paine, miehen ei tarvitse tehdä juuri mitään. Vain viedä käsi ihan vähän taakse ja sitten ihan vähän eteen. Myös minusta tuntui, että juuri mitään ei tarvinnut tehdä, ja silti pyörähdin tosi helpon tuntuisesti ympäri. Tämä oli ihan huippujuttu! Jatkuvasti huomaa, kuinka on tehnyt turhaan ylimäääräistä työtä.

Yksityistunnilla jätettiin vakiot hautumaan ja jatkettiin taas lattareiden pariin. Tanssiasento löytyi paljon helpommin kuin syksyllä, mutta käsivarsien kannattelussa ja suuntaamisissa on edelleen ongelmaa. Kilpatanssiasento koostuu todella monesta pienestä palasesta. Kroppaa pitää venyttää ja kiertää tietyistä kohdista tiettyihin suuntiin.

Lattariasennon yksi osa-alue on hyökkäävä vaikutelma, ja tätä harjoiteltiin mallilla ‘Kuka on Suomen paras ekonomi!’ Verrattuna vuoden takaiseen pökkelöintiin, nyt saan ihan itse itseni lattarimaiseen asentoon. Edistyksellistä oli, että lähdettyäni tanssimaan huiskuja, sain jopa pidettyä tämän tanssiasennon. Vaikka joskus turhauttaa, siinä se tanssi paranee pienin askelin.

Tasapaksua rumbaa ja humalaisen tangoa

Pikkujoulutanssit? Ei, vaan edelleen ollaan kilpatanssin parissa! Negatiivissävytteisestä otsikosta huolimatta kuluneeseen harjoitusviikkoon sisältyi paljon edistystä – jos ei vielä tanssissa niin ymmärryksessä. Viimeaikaiset harjoitukset ovat tuntuneet tavallista tönkömmiltä, mutta nyt alkaa taas usko tanssiin palautua.

 

Yksityistuntien vetäjä on reilun vuoden yrittänyt tahkota, kuinka kylkien tulee venyä lattareissa ja miten rintakehä liikkuu suhteessa lantioon. Nyt tajusin tämän käytännössä! Asia on sisänsä looginen, mutta laittoi alkeissambaajan aivot solmuun. Kylkeni eivät paljon veny normaalissa tanssissa, mutta idea tuli selväksi. Siitäpä sitä voi alkaa lähteä työstämään.

Yksityistunnilla jatkettiin edelleen tangon parissa. Nyt keskityttiin tanssiasennon pitämiseen ja askeleelle ponnistamiseen sekä tangomaisen terävään askellukseen. Etuaskeleet sujuivat viime viikkoa paremmin, mutta taka-askeleet ovat selkeästi vaikeampia. Yksi suurimmista ongelma on tasapainon hallinta.

Kun yritän keskittyä kaikkeen mahdolliseen yhtä aikaa, lähden helposti kaatumaan taakse selkä edellä, jolloin näyttää aivan humalaiselta, joka on menettämässä tasapainonsa. Tällöin tanssi on kaikkea muuta kuin tangon näköistä! Toinen yleinen virhe kaikissa vakioissa on lähteä taka-askeleella takapuoli edellä, mikä on myös ruman näköistä.

Lopuksi harjoittelimme vasenta käännöstä, ja nyt ymmärsin, miksi Vikkarien ohjaaja käski naista viemään kuvion keskivaiheilla. Yksityistunnilla asiaa lähestyttiin hieman eri tavalla, mutta pyrkimys on  ilmeisestikin samaan lopputulokseen eli jatkuvaan liikkeeseen ja pieneen viivytykseen.

Tanssiasentojen hakeminen on selkeästi nopeutunut vuoden takaisesta. Enää ei tarvitse vääntyillä ja ihmetellä kymmentä minuuttia, ennen kuin tarkka tanssiasento on kasassa.

Vikkarien harjoitukset

Rumbassa tuli ihan uutta tietoa. Nyt se on tasapaksua, koska etu- ja taka-askeleet ovat yhtä pitkiä. Etuaskeleen pitäisi ollakin tosi lyhyt ja taka-askeleen reilu. En ole osannut ajatella tätä aiemmin.

 

Cha chassa seuraava suurin ongelma on askeltekniikka, sillä ponnistus askeleelle puuttuu. Nyt se on laiskan näköistä. Ohjaaja kehui taka-askeltani hyväksi, mutta etuaskeleella polvi jää koukkuun. En ole millään tavalla keskittynyt taka-askeleisiin, joten en osaa sanoa, mistä muutos parempaan on peräisin. Ohjaaja epäili miehen viennin parantumista.

 

Fan + hockey stick -yhdistelmästä löytyy jatkuvasti korjattavaa. Joissain kohdin on olevinaan kiire, minkä vuoksi lähden oikomaan enkä esim. vie painoa riittävästi takajalalle. Oikeasti tuo oikominen onkin kiireen aiheuttaja. Sama tuntuu pätevän sambassa.

Sambassa ikuisuusongelma on traveling volta. Joka kerta on itsellekin yllätys, mitä siitä tulee. Eipähän ainakaan ole tasapaksua!